Edinburgh osa 4

Tämä on viimeinen postaus näitä Edinburgh juttuja! I promise! 

Viimeisenä aamuna aloitimme hotellihuoneen luovuttamisella jo ennen kymmentä. Jätimme tavarat hotellille säilöön ja suuntasimme keskustaan aamupalalle. Viimeisen Edinburghin päivän kunniaksi menimme syömään samaan pubiin, jossa söimme ensimmäisenä päivänä päivällista. Meille muodostuikin muuten tällä reissulla aika monta vakkaripaikkaa! Vetelimme kaikki kolme nassuihin skottilaisen aamiaisen, joka siis sisälsi papuja, pekonia, kananmunan, verimakkaraa, tomaattia, perunaleipää ja jotain, jonka nimi oli makkara, mutta se on toi harmahtava lätty tossa verimakkaran alla. Se jäi syömättä. Ja voitte uskoa, että mä kuulin kuinka verisuonet huuteli hätäänsä tätä annosta mutustellessa!

Aamiaisen aikana oli alkanut ripotella vettä, mutta onneksi ei kauhean kovaa. Lampsimme harmaudessa kohti bussipysäkkiä, sillä olimme päättänet viettää aamupäivän Rosslynin kappelilla vähän keskustan ulkopuolella. Diego oli luvannut isälleen käydä katsastamassa tämän paikan ja tokihan me halusimme mukaan, sillä kyseinen kappeli on näkynyt myös Da Vinci-koodi -elokuvassa! Kirkko oli ihanan pieni ja täynnä erilaisia mielenkiintoisia yksityiskohtia. Jaksoimme lukea kaikki opastaulut läpi ja katsella pari videota kirkon historiasta, mutta siltikin aikaa meni vain reilu tunti. Oikein miellyttävä ja kompakti vierailukohde!

Kappelivierailun jälkeen köröttelimme taas bussilla kaupunkiin (matka kesti noin 35-40min). Seuraavana kohteena listalla oli Scott Monument, Sir Walter Scottille pystytetty muistomerkki, jonka ohi olimme kävelleet jo monta kertaa aikaisemmin. Minä en ollut edes tajunnut, että muistomerkkiin pääsee kiipeämään sisälle, mutta niin vaan pääsi! Muistomerkki on reilut 60m korkea ja ylös päästäkseen pitää kiivetä 287 rappusta. Hyvin jaksettiin kun pidettiin välillä valokuvaustaukoja! :) Nosta muuten tässä välissä peukkuja Elsalle, sillä kahden valokuvausta harrastavan kanssa matkanteko ei välttämättä ole kauhean sujuvaa! Pysähtelimme tuon tuosta Diegon kanssa nappaan kuvia milloin mistäkin ja Elsa jaksoi aina odottaa ihanan kärsivällisesti!

Ja kaiken tämän ahkeran turisteilun jälkeen tulee tottakai nälkä! Mikäs sen mahtavampi paikka lopettaa onnistunut loma, kuin jo kertaalleen upeaksi todettu ravintola The Outsider. Ja jälleen kerran söimme upeat lounaat! Pääruoat tosin katosivat suihin niin nopeasti, etten ehtinyt ottaa kunnollisia kuvia, mutta aika hyvän käsityksen saa jo pelkästä leipälautasesta ja jälkkäristä! Nam! Menisin milloin tahansa uudestaan.

Lounaan jälkeen lähdimme tyytyväisinä myhäillen tallustelemaan kohti hotellia. Haimme tavarat säilöstä ja suuntasimme kohti lentokenttäbussia. Ja sellainen saapuikin pysäkille kuin tilauksesta! Otimme muutamat juoksuaskeleet ja sanoimme vielä Edinburghiin jäävälle Diegolle heipat ja hyppäsimme bussiin. Pääsimme pikaisesti lentokentälle ja viettelimme muutaman hetken kirjoitellen matkapäiväkirjaa ja ihan vaan rauhassa istuskellen. Äkkiä oli kuitenkin jo aika minun nousta Lontoon koneeseen ja Elsan lähteä kohti Corkia. Mutta ei hätää, pian taas nähdään!

Edinburgh osa 3

Lauantai valkeni hieman pilvisempänä kuin edellinen päivä; sekä ilmaltaan että ilmapiiriltään. Edellisen illan bailaaminen jotenkin kummasti väsytti, joten emme olleet ihan omia hurmaavia itsejämme heti aamusta. Minä murjotin koko aamun, kunnes pääsin aamupalalle  Starbucksille. Mitä ei latte ja muffinssi ratkaisisi? 

Olimme sopineet tapaavamme Diegon kanssa aamupäivästä, mutta meitä odottikin kutsu Tashan ja Josen kotiin kokkailemaan ja syömään. Mikäs siinä! Toiveena oli, että mekin tekisimme jotain (suomalaista) ruokaa, joten pääsyimme jälkkäriosastoon: mustikkapiirakka it is!

Tässä vaiheessa meidän tekemämme mustikkapiirakkan näytti vielä ihan hyvältä, mutta kerrottakoon, että uunista tullessaan se sai nimen "Disaster Pie". Ihan himppasen jäi löysäksi... Eksoottisen mustikkapiirakan lisäksi tarjolla oli espanjalaista munakasta ja brittiläinen "toad in the hole" eli makkaroita taikinapedillä. Erittäin kansainvälinen lounas sekä menun että syöjien puolesta!

Myöhäisen lounaan jälkeen Tashan piti lähteä töihin, joten mekin Elsan ja Diegon kanssa päätimme jatkaa matkaa. Olin suunnitellut, että olisi kiva käydä merenrannassa katsomassa HMY Britannia -laivaa ja ihan muuten vaan fiilistelemässä, mutta toteutus ei ihan vastannut suunnitelmaa. Kävelimme rantaa kohdin suunnilleen kolme kilometriä ja paikalle päästyämme huomasimme, että merinäköalan sijasta meitä odotti valtava ostoskeskus ja harmaata laituria. Ei kiva. Edes HMY Britannia ei kunnolla näkynyt ostoskeskuksen takaa, vaan sinne olisi pitänyt mennä keskuksen läpi. Yritimme päästä rannasta mahdollisimman lähelle laivaa, jotta olisimme saaneet napattua muutaman valokuva, mutta äkkiä muutama ostoskeskuksen vartija juoksi meitä kohti huudellen, että ei tälle alueelle saa tulla! Täydellisen pettyneinä otimme bussin takaisin keskustaan. Bussista näimme sentään, että pienen matkan päässä olisi ollut kivan näköinen keskittymä ravintoloita ja putiikkeja, mutta olimme liian lannistuneita hyppäämään bussin kyydistä pois. 

 

Onneksi lannistus haihtui bussimatkan aikana ja olimme valmiina uusiin koitoksiin! Lähdimme jälleen kiipeämään ylämäkeen, mutta tällä kertaa Regent Gardensin kukkulalle. Kukkulan laelta avautui kiva näköala sitä ympäröivään kaupunkiin. Ylhäällä oli myös observatorio ja hassut roomalaistyyppiset pylväät, joiden alustalle meidän piti tottakai kiivetä. Alas tuleminen oli hieman jännää... Toisille ehkä vähän vielä jännempää kuin toisille! :)

Aurinko alkoi taas jo laskea ja nälkä kurnia matkalaisten vatsoja, joten suuntasimme vanhan kaupungin puolelle katsastamaan ravintolatarjontaa. Kävimme sen erinomaisen Outsiderin ovella, mutta totesimme haluavamme jotain vähän erityyppistä ruokaa. Onneksi siitä ei tarvinnut vaeltaa kauas, sillä ylitimme vain tien ja pääsyimme illalliselle The Villager -ravintolaan. Hauska ja miedän tyylinen sisustus, hyvää ja edullista ruokaa, ja super vahvat mojitot. Ei voi paljon enempää pyytää!

Ja jälleen päivä oli kääntynyt illaksi ja iltakin edennyt jo aika pitkälle, kun vihdoin lähdimme kävelemään hotellia kohti. Kävimme vielä linnan edustalla nappaamassa muutamat kuvat pimeässä ja sitten talsimme (Ghillie Dhu -pubin kautta tietty) nukkumaan!

Edinburgh osa 2

Tarina jatkuu siis perjantai-iltapäivästä... Linnalle päästyämme maksoimme yllättävän suolaisen sisäänpääsymaksun (16 puntaa, ei opiskelija-alennuksia) ja siirryimme muurien sisäpuolelle ihailemaan atmosfääriä. Linnassa, sen pihalla ja sitä reunustavissa rakennuksissa oli erilaisia pieniä näyttelyitä, joissa pääsi tutustumaan hyvin etenkin linnan vankien elämään. Tai ainakin se jäi minulle hyvin mieleen. Poikkesimme kahdessa erilaisessa vankilassa ja kuten Elsan ilmeestä näkyy, ei vankien elämä ehkä ollut kauhean hehkeätä.

Piipahdimme myös katsomassa kruunun jalokivet ja vierailimme pikkuruisessa St Margaret's kappelissa. Kaikista parasta linnavierailussa oli kuitenkin maisemien ihailu aurinkoisessa säässä! Edellisessä postauksessa ollut maisemakuva oli myös linnan pihalta otettu. Eli jos joku suunnittelee vierailua Edinburghin linnaan, niin suosittelemme tekemään sen aurinkoisena päivänä; vierailusta saa silloin paljon enemmän irti.

Päivän edetessä mekin etenimme pitkin Royal Milea hiljalleen alaspäin. Kadun varrella on järjetön määrä turistikrääsä ja kilttikauppoja, sekä muutamia pubeja, jotka kaikki ohitimme kokonaan. Not our cup of tea (or pint of beer?).  Royal Milen lopussa, tai mistä sitä nyt ikinä aloittaakaan, mutta siellä toisessa päässä kuitenkin, sijaitsee Kuningasperheen Skotlannin asumus Palace of Holyroodhouse aka Holyrood Palace. Se oli kuitenkin jo suljettu kun satuimme kohdille, joten siellä vierailu jääköön toiseen kertaan. Palatsin vieressä pilkotti kuitenkin jylhän näköinen Arthur's seatt -kukkula, paikallinen ulkoilu- ja kiipeilyalue. Näimme ihmisten kävelevän ylös, joten mekin päätimme yrittää huipun valloitusta! Ja kyllä kannatti! Valitsimme tietämättämme pidemmän reitin huipulle, mutta näimmepähän matkalta avautuvan maiseman monesta suunnasta. Aivan upea paikka näin aurinkoisena päivänä!

Wikipedian mukaan huipu on n.250m korkea, joten kiipeämistä kyllä riitti jonkin verran. Pääasiassa matka oli ihan hyväkuntoista polkua, mutta matkalle mahtui myös vähän jännempää kavuttavaa. Ainakin näin kaupunkilomavarusteissa... Pääsimme ylös juuri auringonlaskun aikaan ja kyllä kamera lauloi! Ja olihan joku muukin kivunnut ylös maisemaa tallentamaan.

Näköala ylhäältä oli päätähuimaava ja laskeva aurinko teki koko retkestä aikas eeppisen.

 Kävelimme huipulta hiljalleen alas auringon laskiessa ja kiiruhdimme syömään. Nälkä ehti yllättää ahkerat matkailijat! Elsa valitsi ruokapaikaksi kivan pubin, jossa maiskuttelimme molemmat hyvät liharuoat, oluen kera tietenkin. Ruoan jälkeen päivä oli vaihtunut jo illaksi, joten soitimme Diegolle ja tiudustelimme esseen etenemisestä. Se oli kuulemma vihdoin valmis, joten päätimme lopettaa päivän tyylillä Tashan työpaikalla Ghillie Dhu-pubissa. Aloittelimme illanviettoa alkerran pubissa live-musiikin soidessa ja illan edetessä siirryimme yläkertaan vähän vauhdikkaampiin bileisiin. Yläkerta olikin muuten persoonallisin baari, jonka ainakaan minä olen nähnyt; rakennus oli aikaisemmin ollut kirkko. Urut ja kattokruunut sopivat kuitenkin tunnelmaan hienosti! :) Pitkäksi venähtäneen päivän jälkeen laahustimme hotellille ja silmät taisivat mennä kiinni jo ennen kuin pää osui tyynyyn. Aivan upea päivä!

Edinburgh osa 1

Huh huh! Elämäntäyteinen ja erittäin onnistunut viikonloppu Skotlannissa on takana ja arki edessä! Ehdittiin muutamassa päivässä tehdä vaikka mitä, joten ajattelin laittaa Edinburghin kuulumisia muutamassa erässä, ettei tule ihan mammuttipostauksia... Joten aloittakaamme ensimmäisistä päivistä!

Reissuseurueemme saapui Edinburghiin kahdesta eri kohteesta ja matkakokemukset olivat hyvin erilaiset! Itse heräilin rauhaksiin kotoolta, sain kyydin Chislehurstin asemalle ja ajelin junalla ja metrolla kohti King's Crossin asemaa, josta lähdin klo 9.30 junalla puksuttamaan kohti pohjoista. Junamatka kesti melkein viisi tuntia ja ensimmäiset 3,5 niistä olivat kyllä aika tylsiä; tulipahan luettua ja torkuttua. Viimeiseksi tunniksi kannatti kuitenkin avata silmät, sillä juna viiletti pitkin Skotlannin rannikkoa ja maisemat junasta olivat aika mahtavat! 

Seurueemme toisen puoliskon matka ei kuitenkaan ollut yhtä ruusuinen... Elsa ja hänen kämppiksensä Diego lähtivät Corkista bussilla Dublinia kohti yhdeltä yöllä ja kipusivat lentokoneeseen vain parin tunnin torkkumisen jälkeen. Väsyneet matkailijat (Diego ei siis nukkunut matkalla silmästäkään, vaan teki viimeistä esseetään) olivat perillä Edinburghissa jo ennen kahdeksaa ja leiriytyivät ensin lentokentälle ja sitten Edinburghin keskustaan odottamaan minun junani saapumista. Ei käynyt kateeksi!

Kun olimme saaneet koko porukan kasaan samaan kaupunkiin, lähdimme katsastamaan nukkumapaikkoja; minä ja Elsa olimme varanneet hotellin ja Diego pääsi kylään Edingburghissa asuvalle kaverilleen. Jaksoimme illalla vielä pyörähtää National Galleryssa ja porukalla (minä, Elsa, Diego ja Jose) syömässä. Päätimme hyvin pitkän päivän vielä pubissa, jossa Diegon kaverin Josen tyttöystävä Tasha oli töissä. Voitte uskoa, ettei kauheasti tarvinnut unta odotella!

Perjantai valkeni upean aurinkoisena ja heräsimme ihmeen pirteinä hotellihuoneen oven koputukseen. Olimme edellisenä iltana tilanneet hauskat breakfastboxit huoneeseen ja olikin hauska syödä aamupalaa sängyssä! Valmistauduimme rauhassa ja yhdentoista aikoihin lähdimme vaeltamaan hotellilta keskustaa kohti. Diego "viimeisteli" esseetään (johon lopulta meni koko päivä), joten vietimme aamua Elsan kanssa kahdestaan. 

Kiersimme ensin muutamat kaupat alhaalla, mutta hipsimme sitten lähemmäksi vanhaa kaupunkia ja Royal Milea, jonka päässä sijaitsee Edinburghin linna. Ehdimme kävellä koko mäkisen matkan linnalle asti, mutta yläs päästyämme kamerani muistikortti sanoi itsensä irti. Olin ostanut sen vasta edellisellä viikolla ja onneksi ehtinyt tyhjentämäänkin sen juuri ennen matkaa, joten kovin montaa kuvaa ei hävinnyt, mutta harmitus oli silti suuri. Onneksi vika oli kuitenkin vain muistikortissa eikä kamerassa!  

Harmitusta ei juuri helpottanut se, että nälkä alkoi uhkaavasti kurnia vatsanpohjassa... Vaihdoimme kamerakaupan etsimisen ravintolan etsimiseen ja onneksi aika äkkiä löysimme upean The Outsider-ravintolan yhdeltä Royal Milen poikkikaduista. Ihastuimme moderniin sisustukseen ja uskomattoman halpaan ruokalistaan jo ennen annosten saapumista, mutta kun saimme ruoan eteemme, olimme aivan myytyjä! Söimme ankkaa ja king prawn pastaa hyvällä ruokahalulla ja hemottelimme itsejämme vielä jälkiruoilla ja koko komeus teki lompakkoihimme 26 punnan loven. Siis yhteensä! 

Ruoka palautti hyvän tuulen myös minuun, joten lähdimme reippaina kipittelemään alas shoppailukadulle kamerakauppoja kohti. Uuden muistikortin metsästäminen vei jonkin aikaa, mutta onneksi sopiva kuitenkin löytyi! Nyt ei pitäisi esimerkiksi pienen sateen tai rankemman käsittelyn uhata kuvien turvallisuutta! Kun kamera oli jälleen käyttökunnossa, lähdimme kipuamaan uudestaan linnalle...

Jatkan tarinointia huomenna, sillä loppupäivän valokuvat ansaitsevat oman päivituksensä!