Hyvää uutta vuotta!

Jotenkin kummasti lastenhoitajan työvuoro sattuu tälle vuodenvaihteen illalle! No, päivä on joka tapauksessa ollut niin täynnä toimintaa, että ehkä hiljainen koti-ilta on ihan paikallaan. 

Aamu alkoi kahdeksalta aamupalalla koko poppoon kanssa ja siitä sitten (isollä hälinällä tietenkin) hypättiin autoon ja ajettiin rinteille. Aamupäivä vierähtikin sitten lasketellessa, mutta tukevasti lastenmaan puolella! Pojat olivat ensimmäistä kertaa rinteessä ja oppivat hienosti käyttämään mattohissiä ja vähän laskemaan. Huomenna päästään jo ehkä kiinni jarruttamiseenkin! Ja ehkä nanny voi ensi viikolla elätellä toiveita isompiin rinteisiin siirtymisestä...

Iltapäiväksi seuraamme liittyi vielä yksi pieni tyttönen. Lounasta ei ehkä mennyt kauhean upeasti, kun kolme lasta hyppi ja nukkui vuoronperään penkeillä yhden huutauessa sylissä. Unien jälkeen touhuaminen maistuikin taas jo ihan toisella lailla. Vähän välipalaa pieniin ihmisiin ja sitten lumilinnan rakennushommiin! Ilta onkin sitten sujunut taas syödessä, kinatessa ja pesuhommissa ja parhaillaan odottelen että nukkumatti suostuisi saapumaan tänne Itävaltaan asti; on meinaan aika väsynyttä porukkaa sängyssä pyörimässä.

Oma iltani jatkuu luultavasti kirjan ja tietokoneen parissa ja jos pojat eivät herää ilotulitusten ääniin, niin ehkä minäkin pääsen kurkkimaan niitä jostain ikkunasta! :) Liian pitkään ei kuitenkaan voi valvoa, sillä huomenna on luvassa taas samanlainen hulabaloo!

Sveitsistä Itävaltaan

Tänään oli ohjelmassa siirtyminen Sveitsin yöpaikasta Itävaltaan St Antoniin. Ja believe me, siinä oli ihan tarpeeksi ohjelmaa yhdelle päivälle! Ajomatka ei ollut paha, vajaa kaksi tuntia ja maisemat matkalla oli upeita! Tasaisten vihreiden nummien kautta upeisiin vuorimaisemiin! Ja ylemmässä kuvassa on näkymä mun (ja poikien) huoneen ikkunasta. Tänään otin tasan kaksi valokuvaa, mutta huomenna ja tässä parin viikon aikana varmasti muutaman lisää!

Tänään olis ollut mahdollisuus lähteä poikien vanhempien matkassa keskustaa katsomaan, mutta kun sain valita vapaaillan tai pojille välinevuokraus/shoppailu-rumban välillä, valitsin ensimmäisen. Ai että oli ihanaa makoilla sängyllä ja lukea pari tuntia. Ja vaikka kuulostaa uskomattomalta, niin reissailu ensin lentokoneella ja junalla ja sitten autolla (ja kaks uutta maata vuorokauden sisään) ei välttämättä kuulosta hirveän rankalta, niin sitä se kyllä on ollut! Kaikki siirtyminen poikien sekä tuttavaperheen tytön kanssa on äänekästä ja voimiavievää. Puhumattakaan kaikesta aikuisten aiheuttamasta hälinästä! :) 

Huomenna olisi edessä ensimmäinen päivä rinteessä sekä poikien, että yhden pienen tyttösen kanssa. Ohjelmassa luultavasti siis suksilla seisomista ja kaatuilua. Katotaan tuntuuko matkustuspäivät sen jälkeen enää niin rankoilta! 

Ps. Mun kaksi matkalaukkua eli 45kg tavaraa puoleksi vuodeksi oli aikas vähän, ainakin siihen verrattuna mitä kaikki muut on saanu raahattua mukanaan...

Uudestaan!

Lähtötilanne mökillä

Nyt on valmistujaisjuhlat ja joulut juhlittu, joten on aika hypätä uusiin hommiin! Tiukan koulupuristuksen jälkeen halusin ottaa pienen irtioton arjesta, eli seuraavan puoli vuotta aion viettää ulkomailla! Hoidettavanani ovat samat pienet (nyt jo vähän isommat) kaksospojat kuin viimeksi blogia kirjoittaessani. Samat sankarit, uudet kuviot! 

Turha odottaa pehmeää laskua ja rauhallista totuttelua uuteen arkeen; täysillä toimintaan! Seuraavat kaksi viikkoa vietetään tämän perheen ja muutamien heidän ystäviensä kanssa alpeilla suihkien! Eikä haittaa ollenkaan! Minä ja reilu neljäkymmentä kiloa tavaraa lensimme siis tänään pimeästä Suomesta aurinkoiseen Sveitsiin. From winter wonderland to summer city! Auringossa oli varmasti valehtelematta 15 astetta lämmintä. Hommat alkoivat tänään aamulennolla Zürichiin. Perhe lensi tänne vasta illemmalla, joten minulla oli muutama tunti aikaa kierrellä keskustaa ympäri. Ihan kauheasti ei yhden kävelyn perusteella voi Zürichistä sanoa, mutta maisema järvelle oli upea!

Tänne päädyttiin!

Kiertelyn jälkeen pääsin kyydillä takaisin lentokentälle ja jäin vuokra-auton kanssa odottamaan muuta porukkaa kasaan. Pienet päikkärit autossa auttoivat pahimman väsymyksen yli, mutta aika rankka päivä on ollut! Nyt ihailen vielä hetken järvelle avautuvaa maisemaa ja valomerta kyläilypaikassa (ajetaan vasta huomenna porukalla alpeille) ja sitten huomista kohti!

Aikansa kutakin

Ajattelin että nyt olisi aika vielä viimeiselle postaukselle. Lontoon tavarat on purettu ja laukkua on jo pakattu muutaman kerran senkin jälkeen, ensin mökille ja sitten tahkolle, mutta tämän viikon olen viettänyt rauhassa äidillä ja isillä kylässä. Muuten ollaan vaan löysäilty siskojen kanssa, mutta tiistaina kävin koulussa juttelemassa jatkosta, ja onneksi tapaaminen meni helpommin kuin olin ajatellut. Tosin en vieläkään ole samalla aaltopituudella jahkailevien opettajien kanssa, mutta eiköhän tässä selvitä. Täytyy vaan tehdä asiat omalla tyylillä!

Jonkunlaista yhteenvetoa olen yrittänyt pyöritellä mielessäni, mutta kaikki kuulostaa vaan niin ärsyttävän kliseiseltä! Matkailu avartaa, mulla oli niin kivaa, paras kokemus ikinä ja niin edelleen, mutta näin se vaan on. Oli mahtavaa viettää aikaa kaupungissa pidemmän aikaa, ehti kierrellä muuallakin kuin perinteisissä turistikohteissa ja saada vähän enemmän tuntumaa niinkin suureen kaupunkiin Lontoo. Paljon jäi vielä näkemättä ja reissun aikana mieleen nousi myös paljon uusia kohteita missä tahdon käydä!

Syksyn aikana ehdin tutustua moniin ihmisiin, ja niitä tutuimpia on jo ikävä. Ikävöin myös Lontoon energiaa, tekemismahdollisuuksia ja hyvin pukeutuvia ihmisisä! Täällä käydään kaupassa meikkaamatta, toppahousuissa ja pipoissa (siis itse käyn myös...) kun taas Lontoossa pääosaa näyttelivät erilaiset siistit puvut ja nahkakengät. Kun muut pukeutuivat hienosti niin tahdoin itsekin panostaa pukeutumiseen erilailla.

Reissulla opin paljon kansainvälisyydestä ja kontaktien tärkeydestä ja myös small talkista! Minä en ainakaan ollut vielä ymmärtänyt miten paljon small talk -taitoja oikeasti maailmalla tarvitaan, tai miten paljon helpompi on tehdä uusia asioita kun on valmiiksi kontakteja eri puolilla suomea tai maailmaa. Verkostoituminen kunniaan!

Toki mukaan mahtui tylsempiä ja rankempia päiviä, mutta kukas niitä nyt enää muistaisi! Kannustan kaikkia edes kipaisemaan ulkomailla, enkä itsekään aio jättää matkailua tähän. En aio myöskään sulkea tätä blogia, sillä tahtoisin kovasti suorittaa viimeisen työharjoitteluni ulkomailla ja mikäs sen helpompi tapa laittaa kuulumisia sieltä, kuin tämä tuttu blogi. Nyt on kuitenkin aika siirtyä arkisen puurtamisen pariin ja tipahtaa ihan pikkasen alemmaksi näistä pilvilinnoista! Kiitos blogin seuraamisesta ja toivottavasti pääsen kirjoittelemaan lisää pian!

Odottavan aika on pitkä

Tällä hetkellä näyttää siltä, että en pääse huomenna kotiin lumitilanteen takia, joten eikö nyt olekin hyvä aika rypeä vähän ikävässä ja kirjoitella niistä hassuista pienistä asioista joita on kummasti ruvennut kaipaamaan. Perhettä ja kavereita ja kaikkea muuta sen sellaista en nyt tässä aio mainita, koska kaikkihan ymmärtää että tottakai tärkeitä ihmisiä on ikävä!

Muuten, kun näissä kirjoituksissa viittaan paikkaan nimeltä koti, tarkoitan sitä taloa jossa tällä hetkellä asustelee äiti, isi ja siskot, enkä sitä omaa kämppäkopperoa…

Mun ikävä -listaan ei kuulu ruisleipä ja salmiakki, koska aika harvoin syön niitä Suomessakaan, mutta aloitetaas näistä: 

Pianon soittaminen. Täälläkin on piano, mutta sen kaikupedaali on rikki, ja se on vielä jämäkämpi soittaa kuin meidän. Kotona soitin pianoa melkein joka päivä, edes sen kolme minuuttia, mutta nyt on tullut huomattua että niillä muutamillakin minuuteilla on merkitystä. Sormet on ihan koppurassa!

Kitaran soittaminen. Kuinka paljon on tullut soitettua kitaraa ennen tänne lähtöä? Ei paljoakaan, mutta nyt kun mahdollisuutta ei ole niin totta kai tekisi mieli harjoitella jotain pientä koko ajan!

Siskon kokopäiväinen joululaulujen kuuntelu. Kotona joululaulut soi suunnilleen marraskuun puolivälistä asti melko lailla taukoamatta. Täällä täytyy soittaa poikien lasten joululaululevyä, eikä se kieltämättä ole ihan parhaimmasta päästä. Ja voin vaikka vannoa että kotona odottaa yksi eteläsuomen laajimmista joululevykokoelmista! :)

Muukin joulutouhotus. Enpä ole ennen tajunnut, että jouluverhojen vaihtamisella olisi jotain merkitystä, mutta kyllä sillä on! Kun kotona viininpunaiset talviverhot ilmestyy ikkunaan niin joulu on jo pikkasen lähempänä. Kun jouluvalot hiipii kuvaan niin taas ollaan vähän lähempänä. Sitten tulee joulupallojen, kranssien yms. vuoro, eikä täällä ole mitään edellä mainituista! Vaikka mun uudet joulupallot aiheuttikin pikkasen päänvaivaa pakatessa, niin kyllä ne vaan näyttää sitten kivalta kuusessa (kunhan nyt ensin pääsen sinne kuusen luo...)!

Löhöilypäivät, leffakokoelma. Täällä ei ole paljon löhöilypäiviä ehtinyt viettää... Oikeastaan tarkemmin kun ajattelen niin en ole viettänyt kunnollista "ei mitään tekemistä" -päivää kesätöiden alottamisen jälkeen ja siitä on kuitenkin jo seitsemän kuukautta. Täälläkin on tottakai ollut vapaata, mutta joka päivälle on ollut jonkinlaista ohjelmaa ja nähtävää. Kun pääsen kotiin ja mökille niin aioin kyllä makoilla muutaman päivän (tai jos edes sen yhden ensialkuun) sängyssä ja sohvalla ja katsella siskojen kanssa elokuvia omasta ihanan isosta elokuvakokoelmasta! Kyllä näitä Lontoon nähtävyyksiäkin on ollut ihan kiinnostavaa katsoa, mutta välillä täytyy saada rentoutua ihan kunnolla!

Mökki. Äiti ei olis kyllä uskonut muutama vuosi sitten että nyt sanon tämän, mutta onpas kiva päästä jouluksi mökille! Siellä rentoutumisenkin käsite nousee ihan uusiin sfääreihin saunan ym. asioiden johdosta; jos siis ei satu olemaan joku ikuisuus remontti kesken...

No eiköhän näillä ikävän aiheilla päästä jo alkuun! Jos joudun vielä monta päivää odottelemaan lentoa niin eiköhän näitäkin aiheita ala löytymään lisää...Nyt kaikilla sormet ristiin että Heathrow saadaan yön aikana auki!

Joulu alkaa lähestyä!

Äitille oon jo pitkän aikaa lupaillut laittaa kuvia tavaratalojen jouluosastoista, joten nyt siis jouluisia tunnelmia! Tässä on kuvin esiteltynä nyt kolme kauppaa: Libertys, Fortnum&Mason ja Harrods. Ylimmässä kuvassa ensimmäinen; tämä kuva taitaa olla kyllä jo toista kertaa näytillä, mutta antaa olla vaan. Ihana tunnelma, kivat valikoimat ja yleisesti hinnaltaan aika keskiluokkaa, näistä komesta halvin.

Tämän tekstin ylä ja alapuolella olevat kuvat ovat Harrodsilta ja kuten aikaisemmin olen jo maininnut, niin paikka on pettymys. Harrodsin omistaja on kuulemma vaihtunut tässä taannoin ja se on mielestäni vienyt tavarataloa huonompaan suuntaan muutenkin. Ihana kirjaosasto on vaihtunut Waterstonesiin ja musiikki osasto HMV:ksi , ja alakerrassa myydään Crispy Cremen donitseja ja syödään Pizza Expressin pitsaa. Edellä mainitut ovat siis suuria ketjuliikkeitä. Ei sillä,valikoimat ovat mahtavat, mutta ketjuliikkeiden tuotteiden myyminen ei ainakaan edistä Harrodsin mainetta ainutlaatuisten ja erityisen laadukkaiden tavararoiden myyntipaikkana. Ja siis varsinainen jouluosasto näyttää näissä kuvissa paremmalta kuin onkaan. Kirkkaassa valaistuksessa se on aika steriili, ja koristeet on suurimmalta osin pastellinvärisiä, mikä ei tällaiseen punaisten ja kultaisten fanittajaan kolahda yhtään. Ehkä täytyy tulla ensi vuonna katsomaan onko mitään parannusta tapahtunut!

  

  

Tässä yläpuolella kuvassa on Fortunm&Masonin jouluosasto ja kalleudestaan huolimatta se on kaikista paras! Joulukoristeet on uskomattoman kauniita ja ne on laitettu myös kauniisti esille. Muutenkin tässä ylellisessä tavaratalossa on kiva käydä pyörähtämässä. Ja voitte muuten olla varmoja että täällä ei törmää muovisiin koristepalloihin! Täytyy taas laittaa ostokset rautalangalla kiinni kuuseen ettei vaan mene arvokkaat ostokset rikki... :)

Viimeisenä vielä kuvat Carnaby Streetiltä ja Oxford Streetiltä ilman sen suurempia selityksiä. Joulu tulee!

Tiistailta

Ensimmäinen kuva on kyllä oikeasti maanantailta, täällä oli makee sumu!

Ja sitten asiaan. Eilen oli viimeinen kokonainen vapaapäivä Lontoossa ja käytin sen niinkin hurjasti kuin käyden kirkoissa! Aamulla suuntasin ensin St Paulin katedraaliin Cityyn. Cristopher Wrenin suunnittelema katedraali on rakennettu Lontoon suuren tulipalon jälkeen vuosina 1675-1708, mutta samalla paikalla on ollut kirkko aina vuodesta 604 asti.

 Katedraalin kupoli kohoaa 111m korkeuteen ja näkymät ylhäältä ovat sen mukaiset. Ja kyllä kiipeämistäkin riitti 528 rappusen verran. St Paul on hieman pienempi kuin Pietarinkirkko Vatikaanissa, mutta mielestäni olemukseltaan hyvin samanlainen, mikä sinänsä on aika huvittavaa, koska kirkko rakennettiin kun tahdottiin tehdä eroa katoliseen kirkkoon...Kupoleineen kaikkineen mahtava rakennus, tosin hieman maanläheisemmän (jos nyt kullalla koristellusta kirkosta voi näin sanoa...) oloinen kuin kaverinsa minivaltiossa. Ei ihan niin paljon kultaa ja mosaiikkeja, mutta ihan riittävästi kuitenkin! Harmi ettei sisältä saanut taas ottaa kuvia...

Vaikka tämän tyyliset kirkot ovatkin sisältä yleensä varsin pröystäileviä, niin itse pidän ehkä eniten aina ylhäältä aukeavista maisemista! 

Huoh mikä moka arkkitehdilta! Eihän valtavan kokoinen kupoli edes näy täältä alhaalta...

Ja koska oli kulmilla niin päätin käydä katsastamassa myös Temple -kirkon, tuttu DaVinci -koodista. Ihan sattumalta kirkossa oli juuri alkanut paikallinen "kauneimmat joululaulut" -tilaisuus! Oli aika makeeta käydä lauleskelemassa vähän joululauluja tässä tunnelmallisessa ympäristössä. Loppuiltapäivä menikin sitten vähän synkemmissä tunnelmissa kun huomasin pankin tädin soittaneen kuusi puhelua näiden kirkkokierroksien aikana.. Mikäköhän nyt vikana? No se selvisi kun yritin maksaa Leijonakuningas-musikaaliin lippua teatterilla; ei toimi kortti, ei maksupäätteellä eikä automaatilla. Höh. Onneksi olin nostanut taksia varten jo etukäteen vähän rahaa, joita en kuitenkaan tarvinnut, mutta ei niillä pitkälle pötkitty. Musikaali vaihtui uusimpaan Harry Potteriin... Ei ihan sellainen ilta kuin olin ajatellut, mutta kyllä elokuvakin oli hyvä! Aika synkkä, mutta ei ihan niin pelottava kuin olin ajatellut. Onko musta tullut parkkiintunut kauhuelokuvien katselija? Epäilen!