What a year!

What a year! Tämän vuoden ehdoton teema on ollut matkustelu! Olen pakannut ja purkanut laukkuja lukemattomia kertoja niin kaukolenoja kuin pieniä lähireissujakin varten. Olen matkannut Euroopassa ja Aasiassa sekä täällä koti-Suomessa. Viime vuoden ensimmäiselle matkalle lähdin uutena vuotena 2013, kun aloitin ensimmäisen au pair pestini kahden viikon laskettelulomalla Itävallassa. Viimeisimpänä matkattiin kotiin Singaporesta ja siitä sitten Itä-Suomeen mökille joulunviettoon. Lentomatkoja kertyi vuodelle hurja määrä, yhteensä 24 lentoa. 

Ensin lensin Helsingistä Zürichiin Sveitsiin, josta autoilimme Lontoon perheeni kanssa Itävallan puolelle St. Antoniin. Viettelimme kaksi viikkoa leppoisasti lasketellen (ja muut sairastellen) ja sitten ajelimme takaisin Sveitsiin ja lensimme porukalla Lontooseen. 

Pari ensimmäistä kuukautta maltoin pysyä suunnilleen paikallani, mutta sitten tulin käymään Suomessa upouuden kummitytön ristiäisissä. 

Ristiäisreissun jälkeen lähdin ex tempore Elsalle kylään Irlantiin Corkiin ja sitten lähdimme yhdessä Edinburghiin. 

Menomatka pohjoiseen taittui leppoisasti junalla, mutta takaisin tulin nopeammin lentokoneella. 

Kesänkorvilla toukokuussa pakkasimme taas Elsan kanssa laukut ja suuntasimme pidennetyksi viikonlopuksi Barcelonaan. 

Barcelonan jälkeen piipahdin pikkusiskon ylioppilasjuhlissa Suomessa.

Ja siitä muutaman viikon päästä tulin myös juhannukseksi Suomeen kun muun porukan piti suunnata Italiaan. 

Eikä juhannuksesta kestänyt pitkääkään aikaa, kun matkustimme koko Lontoonporukalla Suomeen kesälomalle. Oli upeat kolme viikkoa! 

Kesäloman jälkeen vietin Lontoossa vielä pari viikkoa, kunnes palasin Suomen kamaralle elokuun puolivälissä. 

Pariin kotona vietettyyn kuukauteen mahtui lähinnä työntekoa ja ystävien kanssa hengailua. Lokakuun lopussa suuntasinkin sitten Singaporea kohti. 

Ensimmäisellä "pikkumatkalla" kävin Malesiassa Kuala Lumpurissa...

...ja seuraavaksi piipahdin Indonesiassa Balilla.

Ja jo seuraavalla viikolla matkustimme koko porukalla Thaimaahan Krabille.

Krabin loman jälkeen viettelinkin enää viikon Singaporessa ja sitten koitti ehkä koko vuoden odotetuin lento Singaporesta Helsinkiin.

Helsinki - Zürich
Zürich // St. Anton Lasketteluloma
St. Anton // Zürich
Zürich - London
London - Helsinki Ristiäiset
Helsinki - London
London - Cork Elsalla kylässä
Cork - London
London // Edinburgh Elsan kanssa reissussa
Edinburgh - London
London - Barcelona Elsan kanssa reissussa
Barcelona -London
London - Helsinki Annun ylppärit
Helsinki - London 
London - Helsinki Juhannus
Helsinki - London
London - Helsinki Loma
Helsinki- London
London - Helsinki Kotiin
Helsinki - Singapore
Singapore - Kuala Lumpur
Kuala Lumpur- Singapore
Singapore - Bali
Bali - Singapore
Singapore - Krabi
Krabi - Singapore
Singapore - Helsinki

24 lentoa

Tämän uskomattoman upean, mutta myös vähän uuvuttavan vuoden aikana ehdin käydä kymmenessä maassa: Suomi, Sveitsi, Itävalta, Iso-Britannia, Irlanti, Espanja, Singapore, Indonesia, Malesia, Thaimaa. Neljästä näissä (Sveitsi, Singapore, Malesia, Thaimaa) vierailin ensimmäistä kertaa. Ja ulkomailla pyörimisen lisäksi tein myös useita kotimaanmatkoja niin Isossa-Britanniassa kuin Suomessakin.

Pisimmät ajanjaksot vietin Iso-Britanniassa ja Suomessa. Iso-Britanniassa meni 169 päivää ja Suomessa 124, tosin Suomen päivät vieteltiin kuudessa osassa: ristiäiset, Annun ylppärit, juhannus, loma, pari välikuukautta, joululoma. Loppuvuodesta ehdin nauttia Aasiasta 52 päivän verran ja muualla ulkomailla tuli vierailtua 20 päivän  (+3 päivää edellisvuoden puolella) verran.

Tälläisen vuoden jälkeen voisi kuvitella, että matkailukiintiö on täynnä, mutta kumma kyllä, mitä enemmän matkustan sitä enemmän tahdon nähdä. Sen verran koti-ikävää vuoden aikana ehti kyllä kertyä, että pidemmät matkat saavat odottaa hetken. Seuraava reissu Lontooseen on kuitenkin jo maksettu ja toiveissa olisi, että pääsisin pyörähtämään mahdollisesti Istanbulissa ja ehkä syksyllä myös jossain euroopan ulkopuolella. 

Mennyt vuosi on ollut aivan ainutkertainen ja olen todella kiitollinen kaikille niille ihmisille jotka tekivät sen mahdolliseksi! Erityiset kiitokset Lontooseen ja Singaporeen, mutta myös kaikille ihmisille, jotka ovat minua odotelleet täällä Suomessa. Tämä vuosi tulee luultavasti kulumaan aika erilaisissa tunnelmissa kuin viime vuosi eli ainakin suurimmaksi osaksi Suomessa, mutta toivottavasti siihen sisältyy myös muutama mielenkiintoinen matka! Kiitos erittäin ihanasta vuodesta 2013 ja toivottavasti vuodesta 2014 tulee yhtä ikimuistoinen!

Maisemanvaihdos!

 Nyt oleillaan jo Lontoon kamaralla, mutta kurkataanpas sitä ennen vielä viimeiset maisemat Itävallasta! Lauantaiaamupäivän bloggailun jälkeen keli kirkastui huomattavasti ja sainkin viettää aivan upean viimeisen laskupäivän! Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja pääsin heti aamusta jo pöllyttelemään puuteria (tosin ihan rinteessä...). Jälleen kerran olisi tehnyt kyllä mieli puikata tonne offarin puolelle, mutta ehkä sitten ensikerralla kun on kunnon varusteet matkassa.

Melkeinpä koko lauantaipäivä meni lasketellessa. Kipaisin vain puolenpäivän aikoihin auttamassa poikien äitiä lounaan ja vuokratavaroiden palautuksen kanssa ja sitten hilpaisin takaisin rinteisiin. Koska aurinko paistoi niin upeasti, niin valitettavasti rinteet muuttuivat aikamoiseksi kumpareikoksi iltapäivän puolella. Itseasissa "pääsin" todistamaan yhtä kumpareikossa kaatumista, joka johti ihan helikopterin tilaamiseen asti. Itse päätin tästä viisastuneena hipsiä illaksi hyyyyyvin hitaasti kotiin. 

Ja toisiaan, viikonloppuna St Antonissa kisattiin ja pääsin pieneksi hetkeksi mukaan kisatunnelmaan, kun kävelin maalialueen vierestä hissiltä toiselle! :) Apua, ne muuten oikeasti laskee kovaa...

Sunnuntai olikin sitten pakkaus- ja matkustuspäivä ja kun pääsimme illalla kotiin, niin en paljon muuta jaksanut tehdä kuin purkaa tavarat ja painua petille. Tänään on vietetty ensimmäistä "taasonaikatottuaarkeen"-päivää ja huomenna alkaa tohina todenteolla! Laittelen terveisiä Lontoosta kuvien kera kunhan saan otettua niitä valokuvia!

Muutamat viime päivät...

Jopas tässä ehti vilahtaa monta päivää! Aloittakaamme keskiviikon paikkeilta. Keskiviikkona minulla oli "puolivapaapäivä", olin aamun poikien isän apuna ja lounaan jälkeen lähdin omiin rientoihin. Keskiviikkona keli oli vielä upea, aurinko paistoi ja rinteet olivat minulle täydellisessä kunnossa! Lasku kulki upeasti! Iltapäivällä tutustuin muutamaan uuteen tyyppiin ja jatkoin heidän kanssaan after skihin asti. Hauskaa oli, minäkin pääsin viihteelle!

Pojat olivat kipeitä koko alku viikon, joten jonkun piti aina olla sisällä poikien kanssa. Meillä oli kuitenkin tosi hyvin toimiva vuorottelusysteemi, joten kaikki pääsivät vuorollaan mäkeen. Torstaina kävimme jo vähän terveempien poikien kanssa gondolihissiretkellä toiseksi ylimmällä asemalla asti juomassa kaakaota ja katselemassa maisemia. Nyt loppuviikosta keli on muuttunut taas "puuroisemmaksi", lunta sataa ja yläasemilla ei näe mitään. Eiliset laskut menivät kuitenkin omalta osaltani yllättävänkin hyvin! Olen vihdoin oppinut laskemaan tässä lumessa! :) 

Tänään täällä alkaa laskettelukisat ja olisi ihan hauska käydä kiepsahtamassa katsomassa, mutta saas nähdä että mitä tehdään. Ensin otetaan rauhallinen lauantaiaamun aloitus, pitkä aamupala ja katsellaan sitten!

Maailman huipulla!

Eilinen oli taas mahtava ja aurinkoinen päivä! Käväisin iltapäivällä kolmen kilometrin korkeudessa katselemassa maisemia! Ja sanomattakin selvää, että oli aika makee näköala. Ylös pääseminen vaati matkustamista kolmella gondolihissillä ja viimeinen pätkä oli aikas mielenkiintoinen: pieneen kopperoon mahtui kerralla kuusi ihmistä ja olo oli kuin tonnikalapurkissa. En suosittele korkeanpaikankammoisille.

Muuten meno on ollut aika rauhallista ja mukavaa. Voiko alpeilla laskettelusta sanoa, että "same old, same old" :) Lasketteluunkin on muodostunut oma kiva rutiini ja kelit ovat olleet upeat. Seuranamme ollut tuttavaperhe lähti sunnuntaina kotiin, mutta uutta porukkaa on tulossa tänään ja huomenna. Muutaman hiljaisen päivän jälkeen alkaa taas kunnon hommat ja hulina! 

Onnellinen vapaapäiväläinen!

Muutamat viime päivät vallinnut huono keli on ilmeisesti vihdoin väistynyt, koska eilisen pilvisyys ja sadepisarat olivat yönaikana muuttuneeet auringoksi! Ja mikäs olisikaan aurinkoisessa kelissä parempaa, kuin ensimmäinen kokonainen vapaapäivä! Skippasin aamulla yhteisen aamupalan, koska se tarjoillaan jo ennen kahdeksaa ja nukuin jopa yhdeksään asti. Eikä siinä sen ihmeempiä, syömisen ja valmistautumisen jälkeen olin jo kymmeneltä menossa kovaa vauhtia hissillä ylös. Aamu ei totisesti olisi voinut olla upeampi! Aurinko paistoi niin tehokkaasti, ettei ilman laseja voinut kuvitellakaan olevansa. Rinteet olivat kivassa kunnossa, paikoitellen oli ehkä vähän liikaa lunta minun makuuni, mutta kyllä tässä hiljalleen alkaa lumessakin laskeminen sujumaan. Oikeastaan olisi vähän (PALJON) houkuttanut lähteä laskemaan offaria, mutta järkeilin, että ilman kokemusta, seuraa, ja oikeaa varustusta ei ehkä kannata aloittaa uutta extremeharrastusta...

 

Pysyttelin siis rauhallisesti merkattujen reittien puolella. Oli kiva laskea, kun ei ollut mikään kiire mihinkään. Sai rauhassa pysähdellä kaakaolle ja lounaalle sekä ottamaan valokuvia! Otin aamupäivällä aika paljon kuvia, mutta suurin osa on niin valkoisia, ettei niistä auringonpaisteen vuoksi erota juuri mitään. Tästä näkyy ainakin pärstä! :) Iltapäivällä aurinko vilahti pilvien taakse ja pilvien mukana tuli taas huono näkyvyys. Laskin varovaisesti vielä pari mäkeä, mutta tehokkaan aamun jälkeen jalkaterät alkoivat olla jo niin muusia, että oli aika siirtyä lepuuttamaan jalkoja kauppojen puolelle. Viimeinen alastulo oli pakko taittaa gondolilla, koska en voinut enää laittaa monoja kunnolla kiinni. Minulla on täällä mukana lainamonot, jotka ovat ihan kivat aina pari tuntia, mutta koko päivän laskemisen jälkeen jalat huutavat hallelujaa. Omat monot on kuitenkin tallessa (vähän liiankin hyvässä), joten en halua tuhlata rahoja uusiin monoihin, vaikka niitä olisikin täällä paljon tarjolla.

Mutta vaikkei monoihin haluaisikaan laittaa rahaa, niin takkeja voi käydä katsomassa, eikö? Pikkuruinen vinkki kaikille tekstiä lukeville: jos tuntuu, että lompakossa on ihan vaan muutama ylimääräinen satanen joille ei millään meinaa löytää käyttöä, niin mulle voi lahjoittaa! Melkein meinasin jäädä sinne kauppaan asumaan, kun en tämä takki päällä voinut uloskaan kävellä. Mä tarviin tällasen!

Eipä paista aurinko aina alpeillakaan...

Pari viime päivää täällä on mennyt vähän rennommin, vanhempien uuden vuoden juhlinta on hiljalleen ohi. Tosin tänään oli taas joku sovittu illallinen, jonka takia pistin pojat äsken nukkumaan. Mutta olen kuitenkin päiväsaikaan ehtinyt pitämään vähän vapaata ja päässyt laskemaankin, sekä eilen että tänään! Eilinen päivä meni upeasti niin rinteissä kuin niiden ulkopuolellakin! Pojat laskettelivat hienosti ja minä sain viettää päivällä parisen tuntia lasketellen ja illalla vielä muutaman lisää laiskotellen. Täällä ei ole hetkeen satanut uutta lunta, joten rinteet olivat eilen ihan minun makuuni, kovia, joissain kohdissa jopa vähän jäisiä. Pari tuntia hurahti äkkiä, mutta pääsin sentään vähän aikaisempia reissuja pitemmälle eilisellä laskettelututkimusmatkalla.

Ja koska eilinen päivä meni niin mukavasti, niin sitten vastaavasti tänään aamupäivällä kaikilla oli vähän kaikki huonosti. Lasten vanhemmat olivat vähän kipeinä, lapset kiukkuisia ja silloin ei tietenkään nannyn apu kelpaa missään tilanteessa. Vähän pitkitetyn lastenohjelmamaratonin jälkeen tappelimme vaatteet päälle ja hyppäsimme loskaan ulkoilemaan. Ilma on lämmennyt, joten täällä näyttää samalta kuin Suomessa maalis-huhtikuussa. Inhottava pilvimassa on ruvennut kerääntymään tähän meidän ympärille ja viikonloppuna pitäisi kuulemma sataa lunta. Sekin olisi ihan kivaa, koska tänään satoi vaan vettä. Blääh. Aamupäivän kiukuttelujen jälkeen suuntasimme koko konkkaronkka kohti rinteitä, minä itsekseni ja muut lasten kanssa. Ja jos aikaisemmin olin maininnut jotain huonosta näkyvyydestä, niin ne jutut voi unohtaa; tänään yläasemalla ei nähnyt MITÄÄN.

Hissillä ajelu oli vielä ihan hauskaa, ympärillä oli vain kosteaa harmaata ilmaa ja näkyvyys ulottui tasan seuraavaan gondoliin asti. Mutta alaspääseminen olikin sitten vähän haastavampaa. Maisema nimittäin näytti ihan tasan tuolta kuin ensimmäisessä kuvassa. Harmaasta mössöstä oli ihan mahdoton erottaa mitään pinnanmuotoja ja samalla silmille satoi koko ajan pientä vesi/jää-tihkua. Olin ajatellut, että menisin tutkiskelemaan vuorta vähän kauemmaksi, mutta tässä kelissä päätin, että oli paras lähteä suoraan alas.

"Laskettelin" eli käytännössä luisuttelin ensimmäisen kilometrin aivan kävelyvauhtia ja onneksi sen jälkeen alkoi jo pikkasen helpottaa. Pysyttelin tiukasti helpoimpien rinteiden puolella ja seurasin kauhulla mustiin rinteisiin ja hoitamattomille alueille suuntaavia laskettelijoita. Minulle riitti jännitykseksi se, ettei välillä meinannut nähdä kolmea metriä pidemmälle. Kahden hissinousun ja yhden rinteen laskeminen kesti tänään puolitoista tuntia. Tosin matkaakin kertyi alas asti kaikkinensa varmaan kolmen kilometrin verran. Loppuiltapäivän pysyttelinkin tukevasti lastenrinteen korkeudella poikien kanssa. Ja voi sitä riemua, kun tänään päästiin kokeilemaan mattohissin lisäksi myös sompahissiä ja laskettelua oikean rinteen puolella. Lapsilla oli hauskaa ja opettaja (minä) sai kunnon reisitreenin!

Ekat laskut!

Eilinen meni sellaisella hulinalla ohi, etten ehtinyt ottaa edes yhtään valokuvaa ja siksi ei siis tullut postaustakaan. Vietin käytännössä koko päivän hoitaen poikia: aamupalan jälkeen menimme taas mäkeen, ajelimme lounaaksi kotiin ja nappasimme pienet päikkärit ja sitten iltapäivän vietimme omassa pihassa ja sisällä leikkien. Iltakin meni poikien kanssa riehuessa ihan nukkuma-aikaan asti. Täytyy kyllä sanoa, että "loma" ei ole päässyt alkamaan liian helpolla! Kyllä maistuu päikkärit aina hyvin nannyllekin!

Tänään oli onneksi vähän rennompi päivä. Sen jälkeen kun olimme syöneet aamupalan ja raahanneet koko revohkan välineineen kaikkineen mäkeen, pääsin ensimmäistä kertaa itsekseni laskemaan hurjaksi puoleksi toista tunniksi. Eipä siinä kauheasti ehtinyt, huristelin ensin gondolihissillä pari kilometriä ja sitten jonkin matkaa vielä tuolihissillä, jotta pääsin huipulle asti. Maisemat eivät tänään olleet erityisen mahtavat, koska ylhäällä oli tosi sumuista. Harmikseni laskeminenkaan ei ollut kauhean nautinnollista, koska lumen pinnanmuodot eivät sumun vuoksi näkyneet yhtään. Kun olin päässyt ylös asti, ehdin laskea kaksi lyhyempää pätkää ylhäällä ja sitten pitikin lähteä luisuttelemaan ala-asemalle tuolta 2800m korkeudesta. Ja se muuten vei aikaa ja voimia! Katselin aamulla ihastuksissani ulos, kun satoi uutta lunta, mutta laskiessani totesin, ettei se niin upeaa ollutkaan. Suomessa on tullut laskettua lähinnä kovissa rinteissä, joten pehmeässä ja möykkyisessä lumessa pomppiminen oli yllättävän hankalaa ja voimiavievää. Täytyy ottaa uusi treeni joku päivä!

Hyvää uutta vuotta!

Jotenkin kummasti lastenhoitajan työvuoro sattuu tälle vuodenvaihteen illalle! No, päivä on joka tapauksessa ollut niin täynnä toimintaa, että ehkä hiljainen koti-ilta on ihan paikallaan. 

Aamu alkoi kahdeksalta aamupalalla koko poppoon kanssa ja siitä sitten (isollä hälinällä tietenkin) hypättiin autoon ja ajettiin rinteille. Aamupäivä vierähtikin sitten lasketellessa, mutta tukevasti lastenmaan puolella! Pojat olivat ensimmäistä kertaa rinteessä ja oppivat hienosti käyttämään mattohissiä ja vähän laskemaan. Huomenna päästään jo ehkä kiinni jarruttamiseenkin! Ja ehkä nanny voi ensi viikolla elätellä toiveita isompiin rinteisiin siirtymisestä...

Iltapäiväksi seuraamme liittyi vielä yksi pieni tyttönen. Lounasta ei ehkä mennyt kauhean upeasti, kun kolme lasta hyppi ja nukkui vuoronperään penkeillä yhden huutauessa sylissä. Unien jälkeen touhuaminen maistuikin taas jo ihan toisella lailla. Vähän välipalaa pieniin ihmisiin ja sitten lumilinnan rakennushommiin! Ilta onkin sitten sujunut taas syödessä, kinatessa ja pesuhommissa ja parhaillaan odottelen että nukkumatti suostuisi saapumaan tänne Itävaltaan asti; on meinaan aika väsynyttä porukkaa sängyssä pyörimässä.

Oma iltani jatkuu luultavasti kirjan ja tietokoneen parissa ja jos pojat eivät herää ilotulitusten ääniin, niin ehkä minäkin pääsen kurkkimaan niitä jostain ikkunasta! :) Liian pitkään ei kuitenkaan voi valvoa, sillä huomenna on luvassa taas samanlainen hulabaloo!

Sveitsistä Itävaltaan

Tänään oli ohjelmassa siirtyminen Sveitsin yöpaikasta Itävaltaan St Antoniin. Ja believe me, siinä oli ihan tarpeeksi ohjelmaa yhdelle päivälle! Ajomatka ei ollut paha, vajaa kaksi tuntia ja maisemat matkalla oli upeita! Tasaisten vihreiden nummien kautta upeisiin vuorimaisemiin! Ja ylemmässä kuvassa on näkymä mun (ja poikien) huoneen ikkunasta. Tänään otin tasan kaksi valokuvaa, mutta huomenna ja tässä parin viikon aikana varmasti muutaman lisää!

Tänään olis ollut mahdollisuus lähteä poikien vanhempien matkassa keskustaa katsomaan, mutta kun sain valita vapaaillan tai pojille välinevuokraus/shoppailu-rumban välillä, valitsin ensimmäisen. Ai että oli ihanaa makoilla sängyllä ja lukea pari tuntia. Ja vaikka kuulostaa uskomattomalta, niin reissailu ensin lentokoneella ja junalla ja sitten autolla (ja kaks uutta maata vuorokauden sisään) ei välttämättä kuulosta hirveän rankalta, niin sitä se kyllä on ollut! Kaikki siirtyminen poikien sekä tuttavaperheen tytön kanssa on äänekästä ja voimiavievää. Puhumattakaan kaikesta aikuisten aiheuttamasta hälinästä! :) 

Huomenna olisi edessä ensimmäinen päivä rinteessä sekä poikien, että yhden pienen tyttösen kanssa. Ohjelmassa luultavasti siis suksilla seisomista ja kaatuilua. Katotaan tuntuuko matkustuspäivät sen jälkeen enää niin rankoilta! 

Ps. Mun kaksi matkalaukkua eli 45kg tavaraa puoleksi vuodeksi oli aikas vähän, ainakin siihen verrattuna mitä kaikki muut on saanu raahattua mukanaan...