What a year!

What a year! Tämän vuoden ehdoton teema on ollut matkustelu! Olen pakannut ja purkanut laukkuja lukemattomia kertoja niin kaukolenoja kuin pieniä lähireissujakin varten. Olen matkannut Euroopassa ja Aasiassa sekä täällä koti-Suomessa. Viime vuoden ensimmäiselle matkalle lähdin uutena vuotena 2013, kun aloitin ensimmäisen au pair pestini kahden viikon laskettelulomalla Itävallassa. Viimeisimpänä matkattiin kotiin Singaporesta ja siitä sitten Itä-Suomeen mökille joulunviettoon. Lentomatkoja kertyi vuodelle hurja määrä, yhteensä 24 lentoa. 

Ensin lensin Helsingistä Zürichiin Sveitsiin, josta autoilimme Lontoon perheeni kanssa Itävallan puolelle St. Antoniin. Viettelimme kaksi viikkoa leppoisasti lasketellen (ja muut sairastellen) ja sitten ajelimme takaisin Sveitsiin ja lensimme porukalla Lontooseen. 

Pari ensimmäistä kuukautta maltoin pysyä suunnilleen paikallani, mutta sitten tulin käymään Suomessa upouuden kummitytön ristiäisissä. 

Ristiäisreissun jälkeen lähdin ex tempore Elsalle kylään Irlantiin Corkiin ja sitten lähdimme yhdessä Edinburghiin. 

Menomatka pohjoiseen taittui leppoisasti junalla, mutta takaisin tulin nopeammin lentokoneella. 

Kesänkorvilla toukokuussa pakkasimme taas Elsan kanssa laukut ja suuntasimme pidennetyksi viikonlopuksi Barcelonaan. 

Barcelonan jälkeen piipahdin pikkusiskon ylioppilasjuhlissa Suomessa.

Ja siitä muutaman viikon päästä tulin myös juhannukseksi Suomeen kun muun porukan piti suunnata Italiaan. 

Eikä juhannuksesta kestänyt pitkääkään aikaa, kun matkustimme koko Lontoonporukalla Suomeen kesälomalle. Oli upeat kolme viikkoa! 

Kesäloman jälkeen vietin Lontoossa vielä pari viikkoa, kunnes palasin Suomen kamaralle elokuun puolivälissä. 

Pariin kotona vietettyyn kuukauteen mahtui lähinnä työntekoa ja ystävien kanssa hengailua. Lokakuun lopussa suuntasinkin sitten Singaporea kohti. 

Ensimmäisellä "pikkumatkalla" kävin Malesiassa Kuala Lumpurissa...

...ja seuraavaksi piipahdin Indonesiassa Balilla.

Ja jo seuraavalla viikolla matkustimme koko porukalla Thaimaahan Krabille.

Krabin loman jälkeen viettelinkin enää viikon Singaporessa ja sitten koitti ehkä koko vuoden odotetuin lento Singaporesta Helsinkiin.

Helsinki - Zürich
Zürich // St. Anton Lasketteluloma
St. Anton // Zürich
Zürich - London
London - Helsinki Ristiäiset
Helsinki - London
London - Cork Elsalla kylässä
Cork - London
London // Edinburgh Elsan kanssa reissussa
Edinburgh - London
London - Barcelona Elsan kanssa reissussa
Barcelona -London
London - Helsinki Annun ylppärit
Helsinki - London 
London - Helsinki Juhannus
Helsinki - London
London - Helsinki Loma
Helsinki- London
London - Helsinki Kotiin
Helsinki - Singapore
Singapore - Kuala Lumpur
Kuala Lumpur- Singapore
Singapore - Bali
Bali - Singapore
Singapore - Krabi
Krabi - Singapore
Singapore - Helsinki

24 lentoa

Tämän uskomattoman upean, mutta myös vähän uuvuttavan vuoden aikana ehdin käydä kymmenessä maassa: Suomi, Sveitsi, Itävalta, Iso-Britannia, Irlanti, Espanja, Singapore, Indonesia, Malesia, Thaimaa. Neljästä näissä (Sveitsi, Singapore, Malesia, Thaimaa) vierailin ensimmäistä kertaa. Ja ulkomailla pyörimisen lisäksi tein myös useita kotimaanmatkoja niin Isossa-Britanniassa kuin Suomessakin.

Pisimmät ajanjaksot vietin Iso-Britanniassa ja Suomessa. Iso-Britanniassa meni 169 päivää ja Suomessa 124, tosin Suomen päivät vieteltiin kuudessa osassa: ristiäiset, Annun ylppärit, juhannus, loma, pari välikuukautta, joululoma. Loppuvuodesta ehdin nauttia Aasiasta 52 päivän verran ja muualla ulkomailla tuli vierailtua 20 päivän  (+3 päivää edellisvuoden puolella) verran.

Tälläisen vuoden jälkeen voisi kuvitella, että matkailukiintiö on täynnä, mutta kumma kyllä, mitä enemmän matkustan sitä enemmän tahdon nähdä. Sen verran koti-ikävää vuoden aikana ehti kyllä kertyä, että pidemmät matkat saavat odottaa hetken. Seuraava reissu Lontooseen on kuitenkin jo maksettu ja toiveissa olisi, että pääsisin pyörähtämään mahdollisesti Istanbulissa ja ehkä syksyllä myös jossain euroopan ulkopuolella. 

Mennyt vuosi on ollut aivan ainutkertainen ja olen todella kiitollinen kaikille niille ihmisille jotka tekivät sen mahdolliseksi! Erityiset kiitokset Lontooseen ja Singaporeen, mutta myös kaikille ihmisille, jotka ovat minua odotelleet täällä Suomessa. Tämä vuosi tulee luultavasti kulumaan aika erilaisissa tunnelmissa kuin viime vuosi eli ainakin suurimmaksi osaksi Suomessa, mutta toivottavasti siihen sisältyy myös muutama mielenkiintoinen matka! Kiitos erittäin ihanasta vuodesta 2013 ja toivottavasti vuodesta 2014 tulee yhtä ikimuistoinen!

Viimeinen työpäivä

Onpas tullut tällä viikolla tehtyä paljon "viimeisiä" asioita! Viimeinen kiepahdus kaupungilla, viimeinen kerta puistossa, viimeinen iltalenkki ihanassa luonnonpuistossa, viimeinen vierailu naapureilla, viimeisen kerran kaverilla kylässä.... ja tänään oli siis viimeinen työpäivä. Viettelimme poikien kanssa erittäin rentoa perjantaita! Aamulla jaksoimme piipahtaa pihalla sen verran, että kipaisimme kaupassa ja apteeksissa. Sitten tein lounaaksi kalalakeittoa koko joukkiolle ja syömisen jälkeen luimme tunnin verran. Ja lukeminen alkoikin painaa silmäluomia sen verran, että nappasimme siihen päälle tunnin tirsat! Ei ollenkaan hullumpaa! :)

Päikkäreiden jälkeen olikin sitten välipala-aika ja mikä maistuisikaan unen jälkeen paremmalta kuin kaakao! Hyvä tilaus pojat! Loppuiltapäivä kului pianoa pimputellessa ja vähän telkkarinkin ääressä. Syynä harvinaisen löysään ohjelmaan oli se, että kuuden jälkeen lähdimme koko konkkaronkka ravintolaan syömään ("viimeiselle aterialle") ja se ei välttämättä olisi ollut kauhean mukavaa kahden umpiväsyneen ukon kanssa. Ravintolaillallinen oli kuitenkin järjettömän herkullinen ja muutenkin kaikinpuolin onnistunut. Pääruoka näkyykin kuvassa, mutta jotenkin kummasti jälkkäristä en ehtinyt napata kuvaa... tiramisu katosi parempiin suihin valonnopeudella!

Nyt on sitten laukut jälleen melkein pakattu ja huomenna aamulla seitsemältä olisi aika lähteä lentokenttää kohti. Olen on väsynyt, mutta tyytyväinen. Elo poikien kanssa on ollut kaikkea kippurassa nauramisen ja kymmeneen laskemisen väliltä, mutta niin lasten kanssa aina. En suostu ajattelemaan huomisaamuisia halauksia lopullisina jäähyväisinä, vaan meinaan ravata Lontoossa kylässä jatkossakin! Ja onneksi ukkelitkin kyläilevät Suomessa! Enkä laita tähän ainakaan nyt sen ihmeempiä analyysejä, vaan kiitän kaikkia tähän mennessä upeasta vuodesta! Nähdään pian!

Ps. Laitan blogiin varmasti vielä muutaman Lontoo-postauksen ja availen tulevaisuudensuunnitelmia hieman tuonnempana, joten älkää vielä kadotko kokonaan linjoilta!

"Heitän hyvästit kivoille paikoille" -kävely

 Päivän kävelyreitti

Eilinen päivä olikin sitten viimeinen vapaapäiväni Lontoossa ja halusin käyttää sen heitellen hyvästejä niille paikoille, joihin en lauantaina ehtinyt. Kävelyä tuli google mapsin mukaan 12,7km ja tästä puuttuu vielä aamuinen kenkienmetsästysreissu Bromleyn puolella. Ja koska ihanainen kotibussini oli illalla mennyt ohi kaksi minuuttia ennen kuin pääsin rautatieasemalle, niin kipittelin myös 2km matkan asemalta kotiin. Ihan kivasti tuli siis käveltyä! Ja läpsyttelin muuten melkein koko päivän menemään varvassandaaleissa eli kukaan ei voi sanoa, että Havaianakset ei muka olisi kävelykengät! :)

Aloitin päivän siis kenkämetsästyksellä (jep, lupaan että nämä oli viimeiset...) ja sitten suuntasin keskustaan Royal Geographical Societyn tiloihin Travel Photographer of the Year -näyttelyyn. Nimensä mukaisesti näyttelyssä oli esillä siis vuoden 2012 parhaita matkavalokuvia. Kannattaa kurkata tästä linkistä etenkin nuorien voittajien valokuvia (minun lempparini olivat Samuel Fisch, 15v; Michael Theodric, 10v), ne olivat mielestäni upeita! Kuvat nettisivulla saa isommaksi niitä klikkaamalla...

Loppupäivän keskityinkin sitten kävelyyn ja kaupungin ihailuun. Kiepsahdin viimeisen kerran Hyde Parkissa, marssin pitkin Piccadillyä ja piipahdin Old Bond Street -hienostoshoppailukadulla. Burlington Arcadessa kävin Laduréen macaron myymälässä ja nappasin mukaan puoliluvattoman kuvan lisäksi neljä herkkua myöhemmin nautittavaksi. Sanoin heipat Piccadilly Circukselle ja Leicester Squarelle ja kävin syömässä "viimeisen aterian" Byron-ravintolassa. Nälkä oli iltapäivällä kehittynyt jo armottomaksi, joten en jaksanut odottaa mitään hampurilaista monimutkaisempaa. Joskus yksinkertainen on kuitenkin parasta!

Sitten kävelin Trafalgar Squaren ohi kohti Thamesin rantaa ja ylitin joen mielestäni parhaimmalta näköalapaikalta (ylin kuva näistä neljästä). Kotijunani Charing Crossin asemalta kulkee muuten joka kerta tuon saman maiseman ohi... Vilkuttelin matkalla myös Wahaca-ravintolalle ja tallustelin rauhaksiin pitkin ihanaa South Bankia aina Tower Bridgelle asti. Olisin piipahtanut matkalla vielä Tate Modernin turbiinihallissa, mutta se olikin huomaamattani suljettu museossa olevan laajennusremontin takia. Täytyy tulla takaisin kun se aukeaa taas v.2014! 

Pysähdyin siis vasta kun olin päässyt kaupungintalon aukiolle, aivan Tower Bridgen juureen. Istahdin nurmikolle turistien seuraan ja nautiskelin kaksi macaronea ihaillen aurinkoista maisemaa. Minun tulee tätä kaupunkia ihan valtava ikävä.

Olen pitänyt tässä kevään aikana listaa kaikista niistä asioista, jotka haluan täällä ollessani tehdä ja yksi asia oli vielä tekemättä: The Shard -pilvenpiirtäjässä käyminen. Olin jo ajatellut, että vierailu saisi jäädä odottamaan seuraavaa kertaa, mutta nyt olin kuitenkin ihan pilvenpiirtäjän naapurustossa, keli oli upea ja aikaakin oli vielä hyvin jäljellä. En voinut jättää tilaisuutta käyttämättä!

Lampsin ala-aulaan ja ojensin lippuluukulle raskain käsin 29 punnan sisäänpääsymaksun. Kerran se vain kirpaisee... Sitten menin läpi turvatarkastuksesta (kyllä, läpivalaisut laukuille ja kaikki) ja matkasin kahdella hissillä melkein huipulle asti. The Shard on tällä hetkellä läntisen Euroopan korkein pilvenpiirtäjä (310m) ja rakennus pitää sisällään asuntoja, toimistotiloja ja ravintoloita sekä hotellin ja kaksi näköalatasannetta. Nämä näköalatasanteet sijaitsevat 68. ja 72. kerroksessa 244m korkeudessa ja niistä alempi on kokonaan suljettua tilaa, kun taas ylemmässä tuuli pääsee hieman heiluttamaan vierailijan tukkaa. Ulkoilma ei kuitenkaan pääse kauheasti häiritsemään vierailua ja minusta tila olisi voinut olla avoimempikin. Rakennuksen ja vierailijoiden turvallisuudesta vastaavat henkilöt ovat ehkä kanssani erimieltä...

Näköalat ylhäältä olivat tottakai uskomattoman hienot ja maisema avautui aurinkoisessa säässä järjettömän kauas. Kiertelin tasannetta ympäri muutaman kerran ja otin tietenkin kuvia kaikilla mahdollisilla mukana olleilla laitteilla ja sitten istahdin lattialle vielä nauttimaan kaksi viimeistä macaronea. Aika kiva paikka eväsretkelle muuten! Ja vaikka sisäänpääsy olikin ryöstöhintainen, se oli mielestäni jokaisen punnan arvoinen; tunnelma ylhäällä oli taianomainen. Enpä olisi voinut päättää vapaapäiviäni ja aikaani Lontoossa tätä majesteettisemmalla tavalla. Olisin voinut ihailla maisemia helposti muutaman tunnin, mutta puolentoista tunnin kello alkoi lähennellä iltatoimien aikoja,joten päätin lähteä kotia kohti. Junassa istuessani katselin vielä viimeiset kerrat korkeuksiin kurkottavaa pilvenpiirtäjää ja vilkuttelin keskustalle heipat. Tämä ei siis suinkaan tule jäämään viimeiseksi kerrakseni Lontoossa, mutta varmasti jonkin aikaa menee, ennen kuin pääsen takaisin kylään tutuille kaduille. Ehkä vuosi tai pari. Tai ainakin muutama kuukausi... No katsotaan, että kuinka kauan maltan olla pois!

Viimeinen työviikko pamahti käyntiin tänään ja vaikka keskustaan en enää ehdikään, niin viettelen vielä lauantaihin asti poikien kanssa aikaa täällä Chislehurstissa. Tämä päivä meni hohdokkaasti pyykkiä pestessä ja ulkoillessa ja huomenna olisi tarkoitus käydä Mudchute Parkissa taas kotieläintilalla retkellä. Ja saas nähdä, että mitä keksitään sitten loppuviikoksi!

Yökuvausta

 

Olen viettänyt kaksi edellistä iltaa kamera kaulassa (ja jalustalla) Lontoon keskustassa suhaten ja metsästäen hienoja yövalokuvia. Lähdin sunnuntaina intoa puhkuen kohti keskustaa ja viettelin ensin leppoisasti aikaa odotellen pimeäntuloa ja kun aurinko vihdoin laski, seisoin Thamesin rannalla valmiina ottamaan valokuvia London eyestä. Mutta. Eihän se sujunutkaan ihan niinkuin upeissa suunnitelmissa. Tarkoituksenani oli ottaa pitkän valotusajan vaativia valokuvia, mutta kamerassani oli joku idioottimainen asetus päällä, joka ei antanut laskea valotusaikaa alle sekuntiin. Kuvissa näkyvien valoraitojen muodostumiseen kun tarvitaan paljon pidempi aika. Minulla oli siis ennen pimeäntuloa aikaa vaikka kuinka kauan, mutta varsinaisella kuvaushetkellä iski paniikki: "Mistä tämän asetuksen saa vaihdettua?!?". Kököttelin siinä sitten kolmijalkani kanssa ja selasin kameran valikkoja seuraavat 45 minuuttia ennen kuin sain asian selvitettyä. Jaaaaaa sillä aikaa London eye oli sulkeutunut ja lakannut pyörimästä. Eli se niistä valoraidoista sitten. Enpä ole hetkeen tuntenut itseäni tyhmemmäksi.

Koska oli kuitenkin raahautunut kaupunkiin asti ja kamerakin oli vihdoin käyttökunnossa, otin muutamia valokuvia autoista ja niiden valoista. Ja ihan hyviä niistäkin loppujen lopuksi tuli. Ei vaan ihan alkuperäisen suunnitelman mukaisia.

 

 

Kuvausurakkaan oli hurahtanut matkoineen kaikkineen useampi tunti ja kun pääsin vihdoin kotiin (toiseksi viimeisellä junalla...) olin totaalisen nuupahtanut. Ajatus näistä ylhäällä näkyvistä kuvista ei kuitenkaan irrottanut niin helpolla... Juhlistin siis seuraavana iltana syntymäpäivääni tekemällä samaisen retken uudestaa. Kamera laukkun ja kolmijalka mukaan ja jälleen joen varteen odottamaan auringon laskemista. Tällä kertaa kameran asetukset olivat oikein jo heti alussa, ja osasin arvioida London eyen pysähtymisajankin hienosti. Yksi pyörähdys maailmapyörässä kestää puoli tuntia, joten minulla oli tietenkin puolisen tuntia valokuvausaikaa siitä kun viimeiset ihmiset astuivat kyytiin.

Kuvat ensimmäisestä kuvakulmasta olisivat saaneet olla taustaltaan vähän tummempia, mutta kun aika alkoi uhkaavasti loppua halusin vaihtaa vielä hetkeksi toiseen paikkaan. Pitkällä valotusajalla oli hauska leikkiä ja olisin jaksanut kuvailla kauemminkin. Auringon laskun ja maailmanpyörän sulkemisen väliin jäi noin 40 minuuttia näin toukokuussa eli jos joku muu haluaa ottaa samanoloisia kuvia, niin suosittelen tammikuuta!

 

 

En malttanut lopettaa heti maailmanpyörän sulkeuduttua, vaan käppäilin pitkin joenrantaa ja siltoja ja otin muutaman yöotoksen ilman "vauhtiraitoja". Kaksi yllä olevaa kuvat ovat muuten samanlaiset, mutta ylemmän valotusaika oli muistaakseni 30 sekuntia ja tämän alemman vain muutaman sekuntin. Pidemmän valotusajan aikana vesi ja pilvet ehtivät liikkua vähän ja tämä liike saa ne näyttämään vähän utuisemmilta.

Pimeässä valokuvaaminen  oli todella hauskaa ja teen sitä varmasti vielä uudestaan. Tosin on vaikea keksiä, että missä saisi otettua parempia yövalokuvia kuin täällä Lontoon valojen loisteessa!

Uusi lelu

Jeap, lunta ja metsää riittää, joten kuvataan siis niitä! :) Upouusi ja ihana kamera on poltellut laukussa mukana muutaman päivän ja täytyy sanoa, että opeteltavaa riittää. Valokuvauskurssi on todellakin ohjelmassa mukana kun saan selviteltyä sopivan ajankohdan. Jos jotakuta kiinnostaa, niin ostamani kamera on Panasonic Lumix DMC-G5K mikrojärjestelmä-/single lens kamera. Eli käytännössä järjestelmä kamera pienemmässä paketissa. 

Olin mietiskellyt jonkinlaisen järjestelmäkameran ostamista silloin tällöin jo pidemmän aikaa, mutta kun en löytänyt siihen mitään järkevää syytä, niin hankintaa ei tullut tehtyä aikaisemmin. Nyt ajattelin, että täällä jos jossain olisi ainakin aikaa opetella sellaista käyttämään, joten kameraostokset alkoivat syksyllä kummitella mielessä todenteolla. En ole käyttänyt järjestelmäkameroita kauheasti aikaisemmin (muutamaa lainakameraa lukuunottamatta), enkä todellakaan ole mitenkään asiantunteva valokuvaaja, mutta nautin kuitenkin kauniista kuvista ja niiden ottamisesta. Omistan jo ennestään Panasonicin vesitiiviin kompaktikameran ja olen ollut siihen äärimmäisen tyytyväinen; siksi ajattelin, että tämäkin kamera voisi löytyä samasta firmasta.

Viimekesäisellä Lontoonreissullani minulla oli lainassa "perinteinen" järjestelmäkamera ja sillä tuli otettua ehkä viisitoista valokuvaa; reissutestin tulos: liian painava, liian iso. Siksi kohdistinkin katseeni mikrojärkkäreihin. Tarjolla on aika monta mallia, niin Nikonilta, Olympukselta kuin muiltakin merkeiltä, mutta tykästyin juuri tähän malliin, koska se oli mielestäni hyvä kombo kokonsa ja ominaisuuksiensa puolesta. Monet muut mikrojärkkärit näyttävät kompaktikameroita isoilla objektiiveilla, mutta minä ihastuin erityisesti tämän kameran "järkkärimäisempään" ulkonäköön. Onnistuneen muotoilun ansiosta kamera sopii ainakin minun käteeni erinomaisesti! Se on järkkärin oloinen, mutta kuitenkin kevyempi ja pienempi; juuri minun sormiini sopiva.

Teknisistä tiedoista en osaa tehdä kovin kummaa tiukkaa analyysiä, mutta ehkä nekin tiedot ja taidot karttuvat tässä kevään aikana. Perus-Pertsan silmään kuvat näyttävät oikein laaduikkailta, kamerassa on monia kuvaamista helpottavia toimintoja (joiden käytöstä yritän kyllä paraikaa opetella pois...), hauskoja tehosteita ja erityisesti minua miellyttää kaltevuustunnistin joka kertoo, jos horisontti on vinossa! Ainakin nyt alkuinnostuksen ajan kamera on pysynyt laukussa mukana jokaisella ulkoilulla, mutta katsotaan mitä kevät tuo tullessaan. Hurahdanko lopullisesti vai unohtuuko kallis ostos laatikon perälle? We'll see! Ehkä tulevaisuudessa keksin jotain huonojakin puolia tästä kamerasta, mutta ainakin vielä hykertelen innostuksesta joka kerta kun nappaan sen käteeni!

Vapaita!

Laitetaanpas ensiksi todisteita siitä, että täällä todellakin on jo useampana päivänä satanut lunta! Jihaa! Minusta lumisade on kotoisaa ja poikienkin kanssa on hauska käydä laskemassa mäkeä, mutta tähän Brittiläiseen arkeen lumi ei kyllä oikein sovi. Kesärenkailla ei varmasti ole kiva luistella... Ja pahoittelen, että kuvissa on jälleen ankkalampi, mutta kun se nyt vaan on niin näppärästi tossa ihan kulmilla. Kaikesta lumentulosta huolimatta junaliikenne on toiminut suhteellisen hyvin ja olen päässyt jo useamman kerran "piipahtamaan" keskustassa. Lovely London!

Tällä viikolla olen siis saanut nautiskella ihanista vapaista niin torstaina kun nyt lauantaina ja sunnuntainakin! Torstain vietin asioilla juosten, mutta eihän kaikki tietenkään mennyt ihan niinkuin olin suunnitellut. Vietin suurimman osan päivästäni yrittäen metsästää kaupungista liittymää ja yhtä tiettyä kameraa itselleni. Ja arvatenkin molemmat jäivät saamatta. Liittymiä ja kameroitahan tämä kaupunki on täynnä, mutta kun etsii jotain tiettyä niin etsinnät voivat levitä aika laajoiksi.  Torstai ei mennyt ihan putkeen, mutta otin uusintakierroksen eilen ja tadaa, oikea kamera sattui kohdalle! Nyt onkin luvassa tiukkaa ohjekirjan pänttäämistä ja nappien opettelua ja ajattelin, että voisin jopa mennä jollekin valokuvauskurssille. Siitä ei varmasti olisi ainakaan haittaa!

 Onnistuneiden ostosten jälkeen kävelin ympäriinsä fiilistellen kaupunkia lähinnä Sohossa, Covent Gardenissa ja South Bankilla ja yritin sisäistää, että täällä sitä taas ollaan! Ei se ajatus kyllä tainnut ihan vielä upota perille asti...

Tänään on sitten vuorossa kameran kanssa pelleilyä, lukemista, neulomista, telkkarin toljotusta ja muuta sluibailua. Viimeksi Lontoossa asuessani viiletin viikonloput läpeensä katsellen nähtävyyksiä, mutta nyt on aikaa myös rehelliseen laiskotteluun. Dolce far niente! En siis todellakaan aio lopettaa museoissa ja musikaaleissa kiertelyä, nyt minulla on vaan enemmän aikaa toteuttaa kaikki suunnitelmat rennommalla aikataululla!

Uutta arkea

Hoh hoh! Arki Lontoossa, Chislehurstissa on lähtenyt käyntiin kivasti. Parin viime päivän aikana on tullut aikamoinen pläjäys muistettavaa kaikkea mikron käytöstä kävelyreitteihin n ja bussipysäkeistä juna-aikatauluihin, mutta eiköhän ne kohta ala jäädä päähän. Ja vaikka uutta asiaa on tullut paljon, periaatteessa arki toimii samalla tavalla kuin pari vuotta sitten, joten ihan tuntemattomaan ei ole tullut hypättyä. On ollut hauska myös huomata, että pojat eivät loppujen lopuksi ole muuttuneet niin paljon kuin voisi kuvitella. Toki he ovat ehtineet kasvaa paljon, mutta perusluonteenpiirteet ovat pysyneet suunnilleen ennallaan. Samat tutut sisällöt, mutta suuremmassa paketissa! :)

Tässä olevat kuvat ovat muuten tämän kertaiselta ankkalammelta; odottelen jo kevättä, että jos tänne uskaltaisi tehdä jonkun eväsretken (olettaen, että sorsat pysyvät omalla reviirillään...). Tämän ankkalammen lisäksi Chislehurstissa on aika kiva pääkatu, jonka varrella on muutama kokeiltavan oloinen kahvila ja ravintola, kirjasto, poikien leikkikoulu ja muutama kauppa. Kompakti ja varmasti toimiva.

Vaikka en ole viettänyt täällä kuin vasta muutaman päivän, olen silti ehtinyt tehdä jotain kivaakin, kiitos poikien vanhempien! Eilen sain ihanan extempore yllätyksen poikien vanhemmilta, kun sain lipun Business Design Centeriin London Art Fair 2013 -avajaistapahtumaan! Kyseessä oli siis tavallaan modernin taiteen "messut", johon eri galleriat olivat kokoontunen yhden katon alle esittelemään kokoelmiaan. Ja täytyy sanoa, että kolahti! Vaikken mikään taideasiantuntija olekaan, niin nautiskelin silti suuresti tarjonnasta! Vaihdoin mielelläni suunnittelemani pyykinpesu- ja kaupassakäynti-illan taidetapahtumaan! :) 

Huomenna on luvassa ensimmäinen vapaapäivä täällä ja aion viettää sen kokonaan kaupungissa, of course. Luvassa puhelinliittymän metsästystä, kamerashoppailua ja toivottavasti mukavaa ja kiireetöntä fiilistelyä!

Maisemanvaihdos!

 Nyt oleillaan jo Lontoon kamaralla, mutta kurkataanpas sitä ennen vielä viimeiset maisemat Itävallasta! Lauantaiaamupäivän bloggailun jälkeen keli kirkastui huomattavasti ja sainkin viettää aivan upean viimeisen laskupäivän! Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja pääsin heti aamusta jo pöllyttelemään puuteria (tosin ihan rinteessä...). Jälleen kerran olisi tehnyt kyllä mieli puikata tonne offarin puolelle, mutta ehkä sitten ensikerralla kun on kunnon varusteet matkassa.

Melkeinpä koko lauantaipäivä meni lasketellessa. Kipaisin vain puolenpäivän aikoihin auttamassa poikien äitiä lounaan ja vuokratavaroiden palautuksen kanssa ja sitten hilpaisin takaisin rinteisiin. Koska aurinko paistoi niin upeasti, niin valitettavasti rinteet muuttuivat aikamoiseksi kumpareikoksi iltapäivän puolella. Itseasissa "pääsin" todistamaan yhtä kumpareikossa kaatumista, joka johti ihan helikopterin tilaamiseen asti. Itse päätin tästä viisastuneena hipsiä illaksi hyyyyyvin hitaasti kotiin. 

Ja toisiaan, viikonloppuna St Antonissa kisattiin ja pääsin pieneksi hetkeksi mukaan kisatunnelmaan, kun kävelin maalialueen vierestä hissiltä toiselle! :) Apua, ne muuten oikeasti laskee kovaa...

Sunnuntai olikin sitten pakkaus- ja matkustuspäivä ja kun pääsimme illalla kotiin, niin en paljon muuta jaksanut tehdä kuin purkaa tavarat ja painua petille. Tänään on vietetty ensimmäistä "taasonaikatottuaarkeen"-päivää ja huomenna alkaa tohina todenteolla! Laittelen terveisiä Lontoosta kuvien kera kunhan saan otettua niitä valokuvia!