"Heitän hyvästit kivoille paikoille" -kävely

 Päivän kävelyreitti

Eilinen päivä olikin sitten viimeinen vapaapäiväni Lontoossa ja halusin käyttää sen heitellen hyvästejä niille paikoille, joihin en lauantaina ehtinyt. Kävelyä tuli google mapsin mukaan 12,7km ja tästä puuttuu vielä aamuinen kenkienmetsästysreissu Bromleyn puolella. Ja koska ihanainen kotibussini oli illalla mennyt ohi kaksi minuuttia ennen kuin pääsin rautatieasemalle, niin kipittelin myös 2km matkan asemalta kotiin. Ihan kivasti tuli siis käveltyä! Ja läpsyttelin muuten melkein koko päivän menemään varvassandaaleissa eli kukaan ei voi sanoa, että Havaianakset ei muka olisi kävelykengät! :)

Aloitin päivän siis kenkämetsästyksellä (jep, lupaan että nämä oli viimeiset...) ja sitten suuntasin keskustaan Royal Geographical Societyn tiloihin Travel Photographer of the Year -näyttelyyn. Nimensä mukaisesti näyttelyssä oli esillä siis vuoden 2012 parhaita matkavalokuvia. Kannattaa kurkata tästä linkistä etenkin nuorien voittajien valokuvia (minun lempparini olivat Samuel Fisch, 15v; Michael Theodric, 10v), ne olivat mielestäni upeita! Kuvat nettisivulla saa isommaksi niitä klikkaamalla...

Loppupäivän keskityinkin sitten kävelyyn ja kaupungin ihailuun. Kiepsahdin viimeisen kerran Hyde Parkissa, marssin pitkin Piccadillyä ja piipahdin Old Bond Street -hienostoshoppailukadulla. Burlington Arcadessa kävin Laduréen macaron myymälässä ja nappasin mukaan puoliluvattoman kuvan lisäksi neljä herkkua myöhemmin nautittavaksi. Sanoin heipat Piccadilly Circukselle ja Leicester Squarelle ja kävin syömässä "viimeisen aterian" Byron-ravintolassa. Nälkä oli iltapäivällä kehittynyt jo armottomaksi, joten en jaksanut odottaa mitään hampurilaista monimutkaisempaa. Joskus yksinkertainen on kuitenkin parasta!

Sitten kävelin Trafalgar Squaren ohi kohti Thamesin rantaa ja ylitin joen mielestäni parhaimmalta näköalapaikalta (ylin kuva näistä neljästä). Kotijunani Charing Crossin asemalta kulkee muuten joka kerta tuon saman maiseman ohi... Vilkuttelin matkalla myös Wahaca-ravintolalle ja tallustelin rauhaksiin pitkin ihanaa South Bankia aina Tower Bridgelle asti. Olisin piipahtanut matkalla vielä Tate Modernin turbiinihallissa, mutta se olikin huomaamattani suljettu museossa olevan laajennusremontin takia. Täytyy tulla takaisin kun se aukeaa taas v.2014! 

Pysähdyin siis vasta kun olin päässyt kaupungintalon aukiolle, aivan Tower Bridgen juureen. Istahdin nurmikolle turistien seuraan ja nautiskelin kaksi macaronea ihaillen aurinkoista maisemaa. Minun tulee tätä kaupunkia ihan valtava ikävä.

Olen pitänyt tässä kevään aikana listaa kaikista niistä asioista, jotka haluan täällä ollessani tehdä ja yksi asia oli vielä tekemättä: The Shard -pilvenpiirtäjässä käyminen. Olin jo ajatellut, että vierailu saisi jäädä odottamaan seuraavaa kertaa, mutta nyt olin kuitenkin ihan pilvenpiirtäjän naapurustossa, keli oli upea ja aikaakin oli vielä hyvin jäljellä. En voinut jättää tilaisuutta käyttämättä!

Lampsin ala-aulaan ja ojensin lippuluukulle raskain käsin 29 punnan sisäänpääsymaksun. Kerran se vain kirpaisee... Sitten menin läpi turvatarkastuksesta (kyllä, läpivalaisut laukuille ja kaikki) ja matkasin kahdella hissillä melkein huipulle asti. The Shard on tällä hetkellä läntisen Euroopan korkein pilvenpiirtäjä (310m) ja rakennus pitää sisällään asuntoja, toimistotiloja ja ravintoloita sekä hotellin ja kaksi näköalatasannetta. Nämä näköalatasanteet sijaitsevat 68. ja 72. kerroksessa 244m korkeudessa ja niistä alempi on kokonaan suljettua tilaa, kun taas ylemmässä tuuli pääsee hieman heiluttamaan vierailijan tukkaa. Ulkoilma ei kuitenkaan pääse kauheasti häiritsemään vierailua ja minusta tila olisi voinut olla avoimempikin. Rakennuksen ja vierailijoiden turvallisuudesta vastaavat henkilöt ovat ehkä kanssani erimieltä...

Näköalat ylhäältä olivat tottakai uskomattoman hienot ja maisema avautui aurinkoisessa säässä järjettömän kauas. Kiertelin tasannetta ympäri muutaman kerran ja otin tietenkin kuvia kaikilla mahdollisilla mukana olleilla laitteilla ja sitten istahdin lattialle vielä nauttimaan kaksi viimeistä macaronea. Aika kiva paikka eväsretkelle muuten! Ja vaikka sisäänpääsy olikin ryöstöhintainen, se oli mielestäni jokaisen punnan arvoinen; tunnelma ylhäällä oli taianomainen. Enpä olisi voinut päättää vapaapäiviäni ja aikaani Lontoossa tätä majesteettisemmalla tavalla. Olisin voinut ihailla maisemia helposti muutaman tunnin, mutta puolentoista tunnin kello alkoi lähennellä iltatoimien aikoja,joten päätin lähteä kotia kohti. Junassa istuessani katselin vielä viimeiset kerrat korkeuksiin kurkottavaa pilvenpiirtäjää ja vilkuttelin keskustalle heipat. Tämä ei siis suinkaan tule jäämään viimeiseksi kerrakseni Lontoossa, mutta varmasti jonkin aikaa menee, ennen kuin pääsen takaisin kylään tutuille kaduille. Ehkä vuosi tai pari. Tai ainakin muutama kuukausi... No katsotaan, että kuinka kauan maltan olla pois!

Viimeinen työviikko pamahti käyntiin tänään ja vaikka keskustaan en enää ehdikään, niin viettelen vielä lauantaihin asti poikien kanssa aikaa täällä Chislehurstissa. Tämä päivä meni hohdokkaasti pyykkiä pestessä ja ulkoillessa ja huomenna olisi tarkoitus käydä Mudchute Parkissa taas kotieläintilalla retkellä. Ja saas nähdä, että mitä keksitään sitten loppuviikoksi!

Vapaapäiväilyä

Aloitin eilisen päivän rauhallisesti lenkillä ja laittautumisella ja lähdin kaupunkiin vasta puolen päivän jälkeen. Kiertelin ensin Covent Sohossa harjoittelemassa katukuvaustaitoja ja poikkesin sitten "ihan pikaisesti" meikkiostoksilla. Päivän kohokohta osui vasta iltaan, joten minulla oli muutama tunti aikaa tuhlattavana. Päädyin viettämään loppuiltapäivänkin valokuvauksen parissa; itse valokuvaten ja valokuvanäyttelyä (kyllä, taas.) katsellen. Kävelin Thamesin rantaa kohti St Jamesin puiston kautta koukaten ja eteeni tupsahti kuvassa näkyvä söpöläinen. Ei muuten heti uskoisi, että kyseessä on toimistorakennus! Alunperin mökki on tosin palvellut puistonvartijan kotina...

"Tois pual jokkee" jatkoin katukuvaus-teemalla ja pysähdyin hetkeksi taltioimaan skeittaajien temppuja. Tämä kamera on muuten ihanan nopea! Ei tarvitse ollenkaan ajatella sitä ärsyttävää viivettä laukaisijaa painaessa, koska sitä ei ole!

Keli ei ollut mitenkään ihanteellinen, joten poikkesin lämmittelemään National Theatren aulaan ja kurkkasin samalla Lifework: Norman Parkinson's Century of Style -näyttelyn. Esillä oli upeita muotikuvia ja potretteja eri vuosikymmeniltä niin malleista, näyttelijöistä kuin kuninkaallisistakin.

Näyttelyn kierrettyäni yritin lunastaa illan teatterilippuni aulan automaatista, mutta automaatti ei jostain kumman syystä tunnistanutkaan pankkikorttiani. Päätin napata vielä muutaman valokuvan ulkona ja yrittää sitten uudestaan. Sain muutaman hienon valokuvan tummasta Lontoon taivaasta, mutta samalla kastuin yllättävän sadekuuron seurauksena sateenvarjosta huolimatta aivan läpimäräksi! Juoksin takaisin teatterille ja rupesin etsimään varausvahvistusta sähköpostista, jotta saisin lunastettua lippuni. Mutta. Tutkiskellessani sähköpostia tarkemmin huomasin olevani väärällä teatterilla! War Horse- näytelmä on kyllä National Theatren produktio, mutta se esitetään New London Theatrella! 

Ei muuta kuin jalat alle ja kohti oikeaa teatteria! Onneksi näytöksen alkuun oli vielä tunti aikaa ja sadekin oli lakannut hetkeksi. War Horse- näytelmä perustuu samannimiseen kirjaan ja kertoo ensimmäisestä maailman sodasta pääasiassa hevosen näkökulmasta. Pääosissa ovat Albert-niminen poika ja Joey-hevonen. Albertin isä voittaa Joeyn huutokaupassa ja säikystä hevosesta kuoriutuu uskollinen kumppani nuorelle pojalle. Hevosen ja pojan tiet kuitenkin eroavat sodan alkaessa ja murtunut Albert värväytyy sotaan löytääkseen hevosensa. Näytelmä ei ole kepeää katseltavaa, mutta se on mielenkiintoinen ja erilainen kuvaus sodasta; mielestäni se avaa katsojalle aiheesta uusia näkökulmia. 

Tarina itsessään on mukaansa tempaava ja vauhdilla etenevä, ja vähintäänin yhtä upeita ovat myös lavasteet ja "hevosnuket". Lavalla ei siis tietenkään hyöri oikeita hevosia, vaan hevoset on toteutettu upeina "nukkeina" (puppets), joita ohjailee muutama ihminen. Jos joku on nähnyt The Lion King- musikaalin, niin toteutus on samansuuntainen. Jälleen kerran voin vaan ylistää Lontoon teatteritarjontaa!

Kävelin ja kävelin ja kävelin ja kävelin...

Perjantainen vapaapäivä hujahti otsikon mukaan kävellessä! Matkasin ensin junalla ja metrolla Lontoon pohjoispuolelle Islingtoniin ja lähdin sieltä hiljalleen valumaan alas Thamesia kohti. Päivän teemana oli hengailua ja ihmettelyä. Islingtonin alueella oli toinen toistaan kivempia pieniä puoteja ja ravintoloita joihin olisi vaikka kaikkiin voinut hetkeksi jäädä ihmettelemään maailman menoa. Aika monessa kaupassa pyörähdinkin (vaikken ostanut mitään!) mutta ravintolat saivat jäädä toiseen kertaan. 

 Kävelyreissullani päädyin Cityyn seuraamaan uusia rakennustyömaita ja hetkeksi katselemaan St Paul's katedraalia. Eihän kirkko  miksikään ole tässä parin vuoden aikana muuttunut, mutta oli hauska käydä moikkaamassa vanhaa tuttua! :)

Tässä ylemmässä kuvassa näkyy aukio (jonka nimeä en tiedä) Cityssä. Ja tahdoin laittaa sen tähän vaan siksi, että tästä käy hienosti ilmi, miten erilaisia maisemia ihan pienen alueen sisällä voi olla. Lasista ja metallista tehtyjen toimistorakennusten keskellä kaikessa rauhassa nököttelee ikivanhoja kirkkoja sun muita rakennuksia. Uudenaikaisesta suurkaupungista pääsee ihan kuin Rooman kaduille yhdessä silmän räpäyksessä!

Lopettelin kävelyurakkani Thamesin rantaan. Käväisin syömässä Tower Bridgen vieressä ja köpöttelin sen yli South Bankin puolelle. Viimeksi ihastelin siltaa ja siltä avautuvia maisemia siskoni kanssa elokuussa ja keli oli silloin HIEMAN lämpimämpi. Note: tammikuinen Tower Bridge on aivan yhtä jäätävä ylittää kuin tammikuinen Brooklyn Bridge! Onneksi tämä silta oli sentään huomattavasti lyhyempi...

Thamesin rantaa seuraten kävelin vielä uuden pilvenpiirtäjän, Shardin ohitse ja piipahdin Tate Modernissa katsomassa modernia taidetta. Osa teoksista oli edellisestä visiitistä vaihtunut, mutta löytyi sieltä vanhoja tuttujakin! Poikien vanhempien Tate-kortilla pääsin ilmaiseksi myös yhteen erikoisnäyttelyyn, joka siis muuten olisi ollut maksullinen. Varsin pitkä ja kävelyntäyteinen päivä tuli vietettyä, mutta mielestäni kävely on erinomainen tapa tutkiskella tätä kaupunkia! Metro on toki näppärä, mutta kun sieltä ei näe maisemia.