Viimeinen turistipäivä

Viettelin torstaina viimeistä varsinaista vapaapäivää ja sehän tarkoitti sitä, että lykkäsin kaikki jäljellä olevat kohteet sitten samalle päivälle! Riitti tekemistä, mutta aivan mahtavan mukavaa sellaista! Oli pitkä ja uuvuttava päivä, mutta sainpahan käytyä läpi tosi monta paikkaa joita olin vielä säästellyt näille viimisille päiville. 

Aloitin maailman suurimmasta akvaariosta eli S.E.A. Aquariumista. Ensireaktio oli lähinnä järkytys ja turhautuminen, sillä paikassa oli yksinkertaisesti niin paljon ihmisiä. Aasialaiset ovat maailman hitaimpia kävelijöitä, joten kukaan ei edennyt mihinkään suuntaan ja jokapuolella otettiin valokuvia niin, että oltiin varmasti mahdollisimman keskellä kulkuväylää. APUA! Meinasin jo melkein heittää pyyhkeen kehään ja kiukulla lompsia mahdollisimman äkkiä lähimmälle uloskäynnille, mutta onneksi väenpaljous alkoi vähän rakoilla kunhan pääsin pidemmälle akvaarioon.

Akvaarioissa uiskentelee yli 800 lajia mereneläviä, joten nähtävää kyllä riittää, kunhan siis pääsee ensin ihmismassan läpi ikkunalle asti... Minusta kaikkein hienoimpia otuksia olivat erilaiset meduusat! Niiden lillumista oli hauska seurata erivärisiä valoja vasten. Myös ylväinä leijailevat rauskut olivat hauskannäköisiä. Mutta kaikkein upein oli tietenkin akvaarion vetonaula eli maailmansuurin "akvaarioikkuna", siis se lasihommeli jonka läpi niitä kaloja katsellaan. Yhden valtavan kokoisen salin levyinen ikkuna suoraan vedenalaiseen maailmaan oli kyllä vaikuttava. Kannatti käydä. Sisäänpääsy oli kyllä sinänsä ihan hinnakas, 38 dollaria (noin 22e) mutta näin yhdeltä henkilöltä sen viitsi maksaa.

Akvaarion jälkeen suhasin metrolla Marina Bayn alueelle ja kun nousin metrosta ylös ja näin taas ArtSciense Museumin, niin muistin että minunhan piti käydä siellä katsomassa yksi näyttely! Sinne siis! Museossa oli esillä Karl Lagerfeldin "The Little Black Jacket" -valokuvanäyttely. Muotisuunnittelija itse on siis ottanut kaikki valokuvat ja jokaisella mallilla on päällään Chanelin perinteinen musta pikkujakku. Näyttelyä katsellessani huomasin, että minulla onkin ollut ikävä taidetta! Lontoo <3 Valokuvat olivat mielestäni upeita ja kaiken kruunasi se, että näyttely oli ilmainen! Kaikki kykenevät paikalle katsomaan! :) Yksi kauneimmista muotokuvista oli mielestäni tuossa alemmassa kuvassa ihan oikealla keskirivissä näkyvä Natalia Vodianovan potretti. "Wau." niin kuin pikkuneiti sanoisi. :)

Varsinaisena kohteena näillä kulmilla oli kuitenkin Marina Bay Sands Hotel ja tarkemmin sanottuna sen näköala tasanne. Käppäilin hotellin alakertaan ja jotenkin minusta taisi huokua etten asu siellä, kun minua oltiin heti neuvomassa näköalatasanteen sisäänkäynnille... Hups. Maksoin kiltisti 20 dollarin pääsymaksun ja matkustelin hissillä 56. kerrokseen. Hotellissa olisi aivan upea yöpyä joskus, koska silloin pääsisi ihailemaan Singaporea upeasta "äärettömästä" uima-altaasta, joka näyttää siltä, että siinä ei ole reunoja. Tällä kertaa tyydyin kuitenkin ihailemaan maisemia vain näköalatasanteen puolelta.

 Viettelin yläilmoissa hyvän tovin, mutta sitten päätin pyörähtää vielä yllä näkyvässä kuvassa olevassa Gardens by the Bay -puutarhassa. Vähän paremmalla kelillä täällä olisi voinut viettää vaikka kokonaisen päivän, mutta nyt tein aika pikaisen kierroksen vain puutarhan yhdessä reunassa. Noissa hauskan muotoisissa lasirakennuksissa olisi ollut kaksi erilaista kasvihuonetta, mutta jätin niissä vierailun seuraavaan kertaan kun ei vaan ollut puutarhafiilis. Alla olevassa kuvassa näkyy muuten hauska kävelysilta, jonka kyllä olisin voinut käydä kokeilemassa, mutta se suljettiin huonon sään takia juuri kuin olin päässyt paikalle.

Loppupäivän vietinkin hyvästellen Orchard Roadin kauppoja! :) Kaikki tuliaiset ja joululahjat oli olevinaan jo ostettu, mutta niin vaan muutama juttu tarttui vielä mukaan. Kerkesin kiertämään useamman ostoskeskuksen ennen kuin jouluruuhka kävi ihan sietämättömäksi! Luulin, että jouluinen viikonloppuruuhka Oxford Circuksella Lontoossa olisi ollut pahinta ikinä, mutta kyllä tämä torstainen väentungos ylsi vähintään samaan. Ihmisten seassa ei oikeasti mahtunut liikkumaan. Seitsemän jälkeen päätinkin, että parempi vaan suunnata rauhassa kotia kohti. Minulla oli kuitenkin jo aikasen pitkä ja tehokas päivä takana! Alempi kuva ei muuten suinkaan ole ostoskadulta vaan ihan metron käytävä...

Thursday was my last day off here in Singapore so I used it very efficiently. First I visited the worlds biggest aguarium. The S.E.A. Aguarium has over 800 species of fish and other seacreatures in it so it was definetly worth a visit. After that I took the MRT to Marina Bay and went to see Karl Lagerfelds photography exhibition called "The Little Black Jacket" and I absolutely loved it! I miss art! But the most important attraction in this area for me was the Marina Bay Sands hotel and especially the SkyPark on top of the hotel. And I must say that I really enjoyed the view from 56th floor... Then I took a little walk in the Gardens by the Bay area next to the hotel. I did'n walk for long becouse the weather wasn't so nice. I went shopping instead! After seven o'clock Orchard Road was so crowded that I decided to go home. I had a long but still a very satisfying and fun day! 

Singapore Flyer and Universal Studios

Haluaisin omistaa tämän blogipostauksen kotona malttamattomana odottavalle Fanni-siskolle! :) Tein eilisen vapaapäivän aikana nimittäin kaikkea sellaista, josta Fanni olisi pitänyt aivan valtavasti! Aloitin päivän vierailemalla maailman korkeimmassa maailmanpyörässä Songapore Flyerissä. Korkeimmalla kohdalla ollaan 162m maan yläpuolella. London Eye on muistaakseni 130m korkea.

Minä olen ehdottomasti maisemaihmisiä, joten olisin voinut kökkiä ylhäällä vaikka koko päivän. Tällä kertaa piti kuitenkin tyytyä yhteen kierrokseen. Yksi kierros kesti suunnilleen puoli tuntia ja lippu maailmanpyörään maksoi 34 dollaria eli 19,5e. Ihan ok hinta mielestäni, sillä London Eye maksaa 29 puntaa eli 35 euroa. Maisemat olivat tottakai upeat, vaikka ilma olikin vähän harmaa. Kiva kuitenkin, että tuli käytyä!

Singapore Flyerin vieressä olisi ollut myös Marina Bay Sands hotelli, jonka näköalaterassilta olisi voinut mennä katselemaan maisemia, mutta päätin jättää sen odottelemaan vähän selkeämpää keliä. Hyppäsinkin sitten metroon ja ajelin jälleen kohti Sentosan saarta. Olin aamulla jo pohdiskellut, että pitäisikö käydä huvipuistossa ja kun nyt tuhlailun makuun oli päästy, niin pistetään sitten kerralla ranttaliksi. Kävelin rannalta Universal Studiosin lippuluukulle ja pulitin kovasti kirpaisevat 74 dollaria huvipuiston pääsylipusta. Rahan menetys harmitti kuitenkin korkeintaan siihen asti, kunnes pääsin puistoon sisälle. Kävimme Fannin kanssa muutama vuosi sitten Disney Landissa Pariisissa ja tämä Universal Studiosin puisto oli vähintäänkin yhtä upeasti tehty!

Puiston sisältä löytyi seitsemän erilaista maata: Shrek-, Madagaskar-, egypti-, avaruus-, New York- , Hollywood-, ja dinosaurus-teemoilla varustetut alueet olivat pienehköjä, mutta hienosti tehtyjä. Tämän teemapuiston kiertämiseen ei tarvitse varata päiväkaupalla aikaa (vietimme silloin Disney Landissa kolme päivää ja aikaa olisi mennyt enemmänkin...) vaan koko alueen kiertää päivässä helposti muutamaankin kerran.  Huvipuistolaitteitakaan ei ole edes niin montaa kuin suomalaisissa huvipuistoissa, mutta ne kietoutuvat upeasti teemojen ympärille.

Minä jaksoin muutaman tunnin aikana kiertää puiston kaksi kertaa. Ihastelin ensin tunnelmaa ja kävin niissä laitteissa joita välttämättä halusin päästä kokeilemaan ja toisella kierroksella piipahdin vielä muutamassa laitteessa, jotka ensimmäisellä kierroksella olin jättänyt välistä pitkän jonotusajan takia. Tässä puistossa oli muuten aika näppärä kiertää yksikseen! Muutamiin laitteisiin oli erikeseen Single Rider -jonot, joiden kautta yksittäinen kulkija pääsi käytännössä jonojen ohi. Kun muut kulkevat seurueissa, niin laitteisiin jää väistämättä muutamia yksittäisiä paikkoja ja niitä täytetään Single Rider -jonosta. Puolen tunnin jonottamisen sijaan sain kävellä suoraan laitteeseen! Nerokasta! 

Päätin vapaapäiväni pienellä pyrähdyksellä suklaakauppaan ja pikkuruisella kauppakierroksella. :) Suklaakaupasta ei valitettavasti ole kuvia, mutta tonttujen hommat etenivät taas vähän! 

Eilinen päivä oli varsin hauska, kun ilmakin vielä selkiintyi iltaa kohden! Nautiskelin vapaapäivästäni täysillä! Tänään onkin ollut taas työpäivä, samoin huomenna aamusta, mutta sitten iltapäivällä lähden kohti Changin lentokenttää ja sieltä sitten Kuala Lumpuriin! Vietän seuraavan viikon vapaapäiväni (ma-ti) Malesian puolella, saas nähdä mitä kaikkea siellä keksin!

Jurong Bird Park

Tänään tuli aloitettua vapaapäivä vierailulla pikkasen kauempana keskustasta sijaitsevaan Jurong Bird Parkiin. Matka metrolla kesti vajaan tunnin ja sinä aikana ehtikin hyvin lukemaan ja kuuntelemaan musiikkia. Kävin lintupuistovierailun jälkeen myös japanilaisessa ja kiinalaisessa puutarhassa, mutta kuvapaljouden vuoksi kirjoitan niistä sitten huomenna! 

Tämänpäiväinen retki suuntautui siis yhteen Singaporen suosituimmista nähtävyyksistä. Sisäänpääsymaksu oli aikuiselta järkevät 20 dollaria, eli reilu 10 euroa. Ei ollenkaan hullumpi tästä elämyksestä. Puiston alueella oli muistaakseni 1500 lintulajia ja lintujen ihastelun lisäksi siellä voi viettää aikaa esimerkiksi pienessä vesipuistossa, tai ehkä ennemmin vesileikkialueella. Erinomainen lapsiperheen kohde!

Alueella olisi kulkenut sellainen "muumijuna" jos tiedätte, mitä tarkoitan... Mutta minäpä reippaana neitinä kävelin puiston ympäri, eikä ollut yhtään liian pitkä matka. Polut kulkevat ihanan loogisesti ja niitä on helppo seurata. Polkujen varsilla oli esimerkiksi tuollaisia ylemmässä kuvassa näkyviä syöttöpisteitä, jotka houkuttelivat lintuja lähemmäs ihmisiä. Polut eivät suinkaan kulkeneet koko matkaa maantasalla, vaan muutamassa kohtaa sai kiivetä ylös riippusilloille ja kävelytasanteille.

"Lintuvalikoima" oli todella monipuolinen. Puistossa oli kaikennäköisiä kummajaisia ihan perus papukaijoista emuihin, kotkiin ja tukaaneihin. Joukkoon mahtui myös muutama uhanalainen laji, joita puistossa yritetään elvyttää takaisin runsaslukuisempaan elämään.

Kuljeskelin ympäri puistoa ensin suunnilleen pari tuntia ja tulin juuri iltapäivällä juuri sopivasti yhdelle showpaikoista. Puistossa on mahdollista myös osallistua lintujen syöttämiseen ja katsoa erilaisia esityksiä pitkin päivää. Minä katsoin siis vain tämän yhden, mutta hauska tämäkin oli! Showssa esiteltiin erilaisia lintuja ja ne lentelivät ympäri katsomoa lasen hihkuessa vieressä. Ja tottakai muutamaan tehtävään valittiin myös vapaaehtoisia yleisön joukosta. Ylemmässä kuvassa näkyvät tukaanit miehen käsivarsilla olivat muuten hauskannäköisiä! Ihan kuin ne olisivat ollet vain mekaanisia leluja! :)

Kaikista mieluisin paikka minulle oli kuitenkin tämä pingviinien asuinalue, joka meinasi jäädä kokonaan käymättä! Olin jo lähdössä puistosta pois, kun huomasin yhden alueen, jossa en ollut vielä vieraillut. Onneksi huomasin, sillä pingviinit olivat valtavan söpöjä tallustellessaan ympäriinsä ja uiskennellessaan altaassa! Oikein hyviä uimakuvia niistä ei valitettavasti saanut, kun ne olivat niin nopeita! 

Aamupäivä meni oikein leppoisasti lintupuistossa, vaikken mikään eläin- tai etenkään lintuihminen edes ole. Huomenna sitten lisää iltapäivän ohjelmasta...

Päivä Sentosalla

 

Tiistainen vapaapäiväni alkoi varsin harmaissa tunnelmissa. Seitsemän aikaa ukkosti ja satoi niin, että erikseen heräsin siihen ja melkein alkoi jo kiukuttaa: vapaapäivä pilalla! Onneksi jatkoin unia vielä hetken, niin sillä aikaa sadekin vähän rauhoittui. Kävelin pienessä tihkussa metroasemalle ja huristelin Harbour Frontin asemalle meren rantaan. Vietin rauhallista aamua ensin isossa ostoskeskuksessa kahvikupin ja kirjan ääressä ja samalla toivoin, että sade malttaisi lakata.

Ja lakkasihan se sitten alkuiltapäivästä lopulta. Kävelin ostoskeskukselta viereisen "vuoren" päälle, josta lähti gondolihissi Sentosan huvittelusaarrelle. Edellisellä kerrallahan kävelin saarelle siltaa pitkin, nyt oli vuorossa vähän mielenkiintoisempi siirtymätapa. Maisemat olivat korkealta hienot, vaikka taivas olikin edelleen todella harmaa.

Vaikka Sentosa onkin tunnettu (kalliista) huvittelumahdollisuuksista, niin minä halusin tällä kertaa keskittyä vähän toisenlaiseen tekemiseen. Saaren toisessa päädyssä kulkee kivoja luontopolkuja, joita kiersin ristiin ja rastiin vajaat pari tuntia. Vähän ehkä turhankin ristiin ja rastiin, sillä paikoilla olleet opasteet olivat aivan turhanpäiväisiä. Tai ainakin niitä olisi saanut olla puolet lisää... Ahkeran patikoinnin jälkeen kipittelin takaisin saaren keskustaan ja nappasin lounasta. Kuten alimmasta kuvasta näkyy, näin keskellä viikkoa saarella sai olla aika rauhassa, kauhean montaa ihmistä ei ollut eksynyt paikalle.

Kun maha oli täytetty, lähdin suunnistamaan kohti rantaa. Etsin tieni Palawan beachille ja kun näin rannan ensimmäisen kerran, niin revähdin spontaanisti nauruun. Ei ole todellista, että tällaista postikorttimaisemaa on oikeasti olemassa jossain! Valkoinen ranta, lämmin merivesi ja palmut tekivät vaikutksen. :) En jäänyt vielä ensimmäisessä kuvassa näkyvälle rannalle, vaan kipittelin vielä riippusillan yli kohti Manner-Aasian eteläisintä kärkeä. Kiipesin sielläkin näkötorniin ja ihailin maisemia. Kyllä täällä kelpaa päivä viettää! Tarpeeksi ihailtuani kapusin alas ja etsin hyvän paikan rannalta, leiriydyin ja psyähdyin lukemaan pariksi tunniksi. Kyllä kelpasi!

Puoli seitsemän aikoihin lähin kävelemään takaisin gondolihissille, ihailin pimenevää maisemaa tällä kertaa vain puoleen väliin, VivoCity-ostoskeskukselle asti (samalle, missä olin aamullakin hengaillut). Kävin nappaamassa vielä muutaman iltakuvan, söin iltapalajäätelön ja sitten olikin aika lähteä kotia kohti. Täällä kotona kävin vielä iltauinnilla, mutta nyt olisikin jo aika käydä nukkumaan. Huomenna on taas työpäivä!

Superturistina Singaporessa

Päivän kävelyreitti
 
Minun piti kirjoittaa ensin eilisestä retkestämme Botanic Gardensiin, mutta tänään tuli vietettyä sellainen megaturistipäivä, että kirjoitetaas tämä ensin ettei ehdi unohtua! 

Aloitin päiväni Chinatownissa. Nappasin aamulla kymmenen jälkeen metron alle ja huristelin Chinatownin kulmille. Kuljeskelin ensin varsin tyhjännäköisillä kaduilla, mutta yhdentoista jälkeen ovet alkoivat aukeilla ja elämä saapua näillekin nurkille. Kävelin harmaassa kelissä ympäri Chinatownin katuja, ihailin koristeita ja ostin syömäpuikkoja ainakin yhden elämän tarpeisiin. Kaikennäköistä muutakin krääsää olisi ollut tarjolla, mutta syömäpuikot vain tarttuivat mukaan. Puolen päivän aikaan kävin myös lounaalla näillä nurkilla, mutta syömäni ruoka taisi olla ennemmin intialaista kuin kiinalaista, curry chicken with rice.

Lounaan jälkeen jätin kiinalaiset kulmat taakseni ja lähdin kävelemään kohti joen rantaa. Kipittelin tällä kertaa Merlion-patsaalle asti, kuten kunnon turistin kuuluu. Napsin kuvia hyvän tovin muiden turistien kanssa, mutta sitten päätin että on aika tutustua kaupunkiin joesta käsin. Ostin extempore lipun Singapore River Cruiselle kun vene juuri sopivasti sattui paikalle.

Seuraavan tunnin verran katselinkin Singaporen maisemia jokilaivasta käsin. En tiedä, johtuiko harmaasta kelistä vai veneiden paljoudesta, mutta saimme olla ihanan väljästi, kun veneessä ei itseni lisäksi ollut kuin suunnilleen kuusi muuta ihmistä. Great! Pääsimme seuraamaan myös hieman erikoisempaa ohjelmaa, kun joella olikin menossa jotkut soutukisat. Odotimme pienen hetken, että kisa saatiin päätökseen ja kuljimme sitten kierroksen loppuun. "Miniristeily" osottautui ihan kivaksi tavaksi kiertää joen ympäristöä, varsinkin jos jalat tarvitsevat lepoa!

No, sitten kun varpaita oli lepuutettu tarpeeksi, niin lähdin kävelemään pohjoiseen päin kohti Peranakan Museumia. Peranakat ovat siis (alunperin?) henkilöitä, joiden toinen vanhempi on singaporelainen ja toinen esimerkiksi kiinasta. Ennen muinoin monet kauppiaat matkustivat Singaporeen työmatkalle, mutta jäivätkin sitten sille tielleen ja menivät täällä naimisiin. Kun kaksi kulttuuria yhdistyivät avioliiton myötä, tätä uutta kulttuuria alettiin kutsua Peranaka-nimellä. Pääasiassa miehet tulivat Kiinasta, mutta pienempiä Peranakan piirejä syntyi myös liitoista singaporelaisten esimerkiksi jaavalaisten ja intialaisten kesken. Museo oli pieni ja tällä kertaa olisin kaivannut ehkä vähän enemmänkin nähtävää. Kaikki näyttelyt olivat kyllä kivoja, mutta huoneet olivat kauhean pieniä. Pienet näyttelyhuoneet käsittelivät mm. ruokaa, häitä ja kuolemaa. Museon läpikiertämiseen meni kaiken kaikkiaan aikaa ehkä 40 minuuttia.

Peranakan Museumin jälkeen kävelin vielä pikkuisen matkaa eteenpäin National Museum of Singaporelle. Olin ostanut torstaina siis lipun, jolla pääsi näihin kaikkiin museoihin, joten ajattelin nyt iskeä kaikki kärpäset kerralla. Kierros museossa aloitettiin historian osastolta ja sen sai kulkea läpi audio guiden kanssa. Kuuntelin äänioppaasta aina huoneiden esittelyt ja sitten kiinnostavimmat tarinat. Juttua olisi riittänyt kuunneltavaksi varmaan viikon verran, mutta itse jaksoin kuunnella muutaman jutun. Ääniopas oli kuitenkin kiva olla mukana, sillä näissä huoneissa ei ollut esittelytekstejä oikeastaan missään! Historiakierroksen jälkeen kurkkasin vielä näyttelyt joissa kerrottiin esimerkiksi Singaporelaisesta ruokakulttuurista, elokuvista ja muodista.

Museokatsauksen jälkeen piipahdin kahvilla jälleen lepuuttamassa jalkoja, mutta sitten jatkoin reippaana Little Indiaa kohden. Ihan ensimmäiseksi piipahdin Tekka Marketissa ihailemassa intialaista vaatetusta. Väriloistoa riitti ainakin! Sen jälkeen nautiskelin tunnelmasta ihan vaan kävellen pitkin pääkatua ja kun satuin kulkemaan Sri Veeramakaliamman hindutemppelin ohi, niin piipahdin sielläkin. Sisäänmentäessä kengät piti riisua ja jalat piti pestä. Sisällä vallitsi mielestäni aika hassu tunnelma. Vanhempi nainen lauloi rukouksia ja ihmiset joko istuivat rukoilemassa tai kulkivat ympäri temppeliä mikä lie mielessään. Koristeina oli patsaiden ja veistosten lisäksi mm. vilkkuvia värivaloja. Miten tämä nyt sitten pitäisi ottaa? Hauska ja erilainen, joskin vähän hämmentävä vierailukohde! 

Päätin superturistipäiväni Little Indiassa. Kävelin pääkatua Farrer Parkin metroasemalle asti. Käväisin vielä viereisessä ostoskeskuksessa sillä aikaa kun odottelin illan hämärtymistä. Tahdoin ottaa hienoista koristuksista kuvat vielä niin, että valotkin olivat kunnolla päällä. Kahdeksan aikoihin hyppäsin metroon ja ajelin kotiin ja perille päästyäni käväisin vielä iltalenkillä uima-altaassa. Varsin virkistävä päätös tekemisen täyteiselle päivälle!