Kuala Lumpur, osa 1

Kävelyreitti

Pikavisiitti Malesian puolelle on tehty ja paljon ehdinkin nähdä vajaassa kahdessa päivässä! Saavuin minilomalleni Kuala Lumpuriin sunnuntai-iltana. Lensin perille TigerAirilla (junallakin olisi päässyt, mutta se olisi vienyt liikaa aikaa) ja otin kentälle päästyäni ensin shuttle busin juna-asemalle, huristelin siitä lentokenttäjunalla päärautatieasemalle ja siitä vielä paikallisjunalla/metrolla, mikä nyt olikaan, muutaman pysäkin lähemmäksi hotellia. Muutaman minuutin kävelymatkan jälkeen hotelli näkyikin vihdoin! Kentältä kaupunkiin siirtymiseen tuhraantui kaksi tuntia, kun piti odotella junaa ja etsiä hölmönä oikeita paikkoja jne. Mutta perille päästiin! Kello oli jo kuitenkin yhdeksän illalla, joten nappasin iltapalaa, roikuin hetken netissä ja painuin sitten petille.

Seuraavana aamuna aloitin Kuala Lumpuriin tutustumisen varsin klassisesta kohteesta Petronas Twin Towersista. 88. kerrosta korkeat tornit olivat kyllä vaikuttava näky! 41. ja 42. kerroksessa sijaitseva näköalapaikka oli maanantaina kiinni, mutta koska tiesin sen jo etukäteen, niin näköalan missaaminen ei harmittanut niin hirveästi. Kiva niitä oli katsella näin maastakin käsin!

Tornien alakerrassa on, tottahan toki, ostoskeskus ja kiertelin hetken verran siinäkin. Samat kaupat siellä kuitenkin oli kuin täällä Singaporessa (ja Suomessa...), joten kiinnitin enemmän huomiota joulukoristeiden ihailuun! Sieltä se joulu tulee, vaikkei täällä helteen keskellä oikein siltä tunnukaan... Pienen kauppakierroksen jälkeen kävelin ostarin läpi tornien toiselle puolelle, josta aukesi kiva puistomaisema. Kävelin ympäri puistoa ja hihkuin itsekseni takana häämöttäville torneille! :) Tornien juuressa oli muuten myös yksi suurimmista leikkipuistoista, jonka olen koskaan nähynt! Kyllä siellä olisi kelvannut pienen neitosenkin kanssa kiipeille ja vilistää!

Puistosta lähdin kävelemään kohti kaupungin keskustaa ja sieltä löytyi, mitäs muutakaan kun lisää ostoskeskuksia. Nappasin Uniqlosta mukaan muutaman vielä Singaporenkin hintatasoa halvemman jutun (tonttujen hommia...), mutta muuten shoppailusaldoni jäi kyllä aika laihaksi. Ainakin siihen nähden, että Kuala Lumpurin pitäisi olla jonkin sortin shoppailijan paratiisi. Olen ehkä saanut yliannostuksen tässä menneinä viikkoina...

Iltapäivällä alkoikin sitten aivan järjetön sade. Olin juuri lähdössä Chinatownia kohti, kun vettä ailkoi tulla aivan saavista kaatamalla. Hetken aikaa sinnittelin sateenvarjon kanssa eteenpäin, mutta kun joet teiden vierustoilla alkoivat olla jo nilkkojen yläpuolella, niin päätin luovuttaa. Hipsin läheiseen, kyllä, ostoskeskukseen ja aloin etsiä ruokapaikkaa. Täällä kun on tapana, että ostoskeskusten alin (ja yli) kerros on pyhitetty erilaisille ravintoloille. Nälkäisenä, märkänä ja vähän eksyksissä meinasi iskeä pieni epätoivo, mutta kun sain ruokaa eteen ja sadekin lakkasi, niin jopa helpotti. 

Ruoan jälkeen menin metrolla vähän lähemmäksi Chinatownia. Pyöriskelin siinä hetken aikaa metropysäkkiä ympäri ja ihmettelin, että mihin suuntaan näiden opastekylttien avulla oikein päätyykään. Löytyihän se portti Chinatowniin lopulta, vaikka sekin näytti hetken aika epätoivoiselta! :D Ja voi sitä tavaramäärää mikä minut otti porttien sisäpuolella vastaan... Väärennetyn tavaran "taivas", jos näin nyt voi sanoa. Minua lähinnä ahdisti tämä kojujen ja romun määrä. Singaporen Chinatown on mielestäni mukavampi, vaikka riittäähän sielläkin tavaraa, mutta ei ihan tässä mittakaavassa. Hyllyt pursuilivat "Vuittonia" ja "Nikea", mutta niihin en halunnut kajota. Yhdet hauskat housut ostin kivalta naismyyjältä ja osasin vähän tinkiäkin! Housut pääsevät käyttön ehkä ensi viikolla Balilla. :)

Chinatownista suuntasin askeleeni Central Marketia kohti ja tässä olikin kauppapaikka enemmän minun mieleeni! Rauhallisempi ympäristö ja siistimmät kojut, joissa oli tarjolla sitä krääsääkin, mutta enemmän kuitenkin paikallista käsityötä. Kojut oli jaoteltu alueiden mukaan ja erityisesti ylimmäisessä kuvassa näkyvä kiinalainen kauppa osui jostain kumman syystä silmiin ensimmäiseksi! :) Aikas pirteän värinen sisustus! Vähän melkein harmitti, etten oikein löytänyt ostettavaa täältäkään. Tai no, jos lentoyhtiöt eivät olisi niin valtavan tiukkoja noiden pakaasien kanssa, niin pari tiikkistä huonekalua olisin kyllä voinut tuoda mukanani!

Central Marketilta otinkin sitten tiukaksi suunnitelmaksi lähteä rauhaksiin käppäilemään hotellia kohti. Ihan koko aikaa en pysynyt kartalla ja piti ottaa muutamassa risteyksessä uusiksi, mutta onneksi näin lomalla eksyminen ei niin kauheasti haittaa. :) Lampsin rauhallista vauhtia ihaillen samalla värikkäitä ja vähän rapistuneita rakennuksia ja eksyin vielä yhdelle torillekin. "Kotikulmilta" kävin hakemassa vielä vähän juotavaa ja iltapalaa ja sitten rojahdin hetkeksi hotellin sängylle lepuuttamaan jalkoja.

Olin jo aamulla miettinyt, että voisin käydä kuvaamassa kaksoistorneja vielä pimeällä, mutta laiskuus meinasi iskeä kun olin jo kertaalleen raahautunut hotellille asti. Onneksi sain Suomesta asti tsemppiä ja lähdin kuin lähdinkin vielä valokuvausretkelle. Tällä kertaa säästelin vähän jalkojani ja ajelin osan matkasta metrolla. Paikalle päästyäni meinasin haljeta innostuksesta, niin upean näköiset tornit mielestäni olivat! Harmittelin vain kolmijalan kotiin jättämistä, sen kanssa olisi voinut leikkiä pidempäänkin. Sain kuitenkin mielestäni ihan hienoja kuvia ja palasin tyytyväisenä takaisin hotellille!

Jaksoin juuri ja juuri raahautua suihkuun ja olin jo hautautunut sänkyyn syömään pähkinöitä kun huomasin, että netti ei toimi. No mikäs sille nyt tuli?! Kiukuttelin hyvän tovin ennen kuin huomasin, että ei se varmaan toimi jos salasana on mennyt vanhaksi pari tuntia sitten. Ei muuta kuin vaatteet yökkärin tilalle, märkä tukka ponnarille ja alas aulaan kysymään uutta salasanaa. Eipä se nyt kauhean vaikeaa tai aikaa vievää ollut, mutt kyllä ärsytti vetää vaatteita niskaan kun oli ihan toiset suunnitelmat mielessä. Uudella salasanalla netti kuitenkin alkoi toimia ja sain vielä vaihdettua päivän kuulumiset Suomeen! Kiitokset WhatAppin ja Facebookin keksijöille! Ilman niitä täällä maailmalla olisi aika paljon yksinäisempää!

Ensimmäinen kokonainen ja varsin tehokas päivä Kuala Lumpurissa kääntyi yötä kohti ja minäkin maltoin vihdoin käydä nukkumaan! Kirjoittelen tiistaista sitten huomenna! 

Superturistina Singaporessa

Päivän kävelyreitti
 
Minun piti kirjoittaa ensin eilisestä retkestämme Botanic Gardensiin, mutta tänään tuli vietettyä sellainen megaturistipäivä, että kirjoitetaas tämä ensin ettei ehdi unohtua! 

Aloitin päiväni Chinatownissa. Nappasin aamulla kymmenen jälkeen metron alle ja huristelin Chinatownin kulmille. Kuljeskelin ensin varsin tyhjännäköisillä kaduilla, mutta yhdentoista jälkeen ovet alkoivat aukeilla ja elämä saapua näillekin nurkille. Kävelin harmaassa kelissä ympäri Chinatownin katuja, ihailin koristeita ja ostin syömäpuikkoja ainakin yhden elämän tarpeisiin. Kaikennäköistä muutakin krääsää olisi ollut tarjolla, mutta syömäpuikot vain tarttuivat mukaan. Puolen päivän aikaan kävin myös lounaalla näillä nurkilla, mutta syömäni ruoka taisi olla ennemmin intialaista kuin kiinalaista, curry chicken with rice.

Lounaan jälkeen jätin kiinalaiset kulmat taakseni ja lähdin kävelemään kohti joen rantaa. Kipittelin tällä kertaa Merlion-patsaalle asti, kuten kunnon turistin kuuluu. Napsin kuvia hyvän tovin muiden turistien kanssa, mutta sitten päätin että on aika tutustua kaupunkiin joesta käsin. Ostin extempore lipun Singapore River Cruiselle kun vene juuri sopivasti sattui paikalle.

Seuraavan tunnin verran katselinkin Singaporen maisemia jokilaivasta käsin. En tiedä, johtuiko harmaasta kelistä vai veneiden paljoudesta, mutta saimme olla ihanan väljästi, kun veneessä ei itseni lisäksi ollut kuin suunnilleen kuusi muuta ihmistä. Great! Pääsimme seuraamaan myös hieman erikoisempaa ohjelmaa, kun joella olikin menossa jotkut soutukisat. Odotimme pienen hetken, että kisa saatiin päätökseen ja kuljimme sitten kierroksen loppuun. "Miniristeily" osottautui ihan kivaksi tavaksi kiertää joen ympäristöä, varsinkin jos jalat tarvitsevat lepoa!

No, sitten kun varpaita oli lepuutettu tarpeeksi, niin lähdin kävelemään pohjoiseen päin kohti Peranakan Museumia. Peranakat ovat siis (alunperin?) henkilöitä, joiden toinen vanhempi on singaporelainen ja toinen esimerkiksi kiinasta. Ennen muinoin monet kauppiaat matkustivat Singaporeen työmatkalle, mutta jäivätkin sitten sille tielleen ja menivät täällä naimisiin. Kun kaksi kulttuuria yhdistyivät avioliiton myötä, tätä uutta kulttuuria alettiin kutsua Peranaka-nimellä. Pääasiassa miehet tulivat Kiinasta, mutta pienempiä Peranakan piirejä syntyi myös liitoista singaporelaisten esimerkiksi jaavalaisten ja intialaisten kesken. Museo oli pieni ja tällä kertaa olisin kaivannut ehkä vähän enemmänkin nähtävää. Kaikki näyttelyt olivat kyllä kivoja, mutta huoneet olivat kauhean pieniä. Pienet näyttelyhuoneet käsittelivät mm. ruokaa, häitä ja kuolemaa. Museon läpikiertämiseen meni kaiken kaikkiaan aikaa ehkä 40 minuuttia.

Peranakan Museumin jälkeen kävelin vielä pikkuisen matkaa eteenpäin National Museum of Singaporelle. Olin ostanut torstaina siis lipun, jolla pääsi näihin kaikkiin museoihin, joten ajattelin nyt iskeä kaikki kärpäset kerralla. Kierros museossa aloitettiin historian osastolta ja sen sai kulkea läpi audio guiden kanssa. Kuuntelin äänioppaasta aina huoneiden esittelyt ja sitten kiinnostavimmat tarinat. Juttua olisi riittänyt kuunneltavaksi varmaan viikon verran, mutta itse jaksoin kuunnella muutaman jutun. Ääniopas oli kuitenkin kiva olla mukana, sillä näissä huoneissa ei ollut esittelytekstejä oikeastaan missään! Historiakierroksen jälkeen kurkkasin vielä näyttelyt joissa kerrottiin esimerkiksi Singaporelaisesta ruokakulttuurista, elokuvista ja muodista.

Museokatsauksen jälkeen piipahdin kahvilla jälleen lepuuttamassa jalkoja, mutta sitten jatkoin reippaana Little Indiaa kohden. Ihan ensimmäiseksi piipahdin Tekka Marketissa ihailemassa intialaista vaatetusta. Väriloistoa riitti ainakin! Sen jälkeen nautiskelin tunnelmasta ihan vaan kävellen pitkin pääkatua ja kun satuin kulkemaan Sri Veeramakaliamman hindutemppelin ohi, niin piipahdin sielläkin. Sisäänmentäessä kengät piti riisua ja jalat piti pestä. Sisällä vallitsi mielestäni aika hassu tunnelma. Vanhempi nainen lauloi rukouksia ja ihmiset joko istuivat rukoilemassa tai kulkivat ympäri temppeliä mikä lie mielessään. Koristeina oli patsaiden ja veistosten lisäksi mm. vilkkuvia värivaloja. Miten tämä nyt sitten pitäisi ottaa? Hauska ja erilainen, joskin vähän hämmentävä vierailukohde! 

Päätin superturistipäiväni Little Indiassa. Kävelin pääkatua Farrer Parkin metroasemalle asti. Käväisin vielä viereisessä ostoskeskuksessa sillä aikaa kun odottelin illan hämärtymistä. Tahdoin ottaa hienoista koristuksista kuvat vielä niin, että valotkin olivat kunnolla päällä. Kahdeksan aikoihin hyppäsin metroon ja ajelin kotiin ja perille päästyäni käväisin vielä iltalenkillä uima-altaassa. Varsin virkistävä päätös tekemisen täyteiselle päivälle!