Kuala Lumpur, osa 1

Kävelyreitti

Pikavisiitti Malesian puolelle on tehty ja paljon ehdinkin nähdä vajaassa kahdessa päivässä! Saavuin minilomalleni Kuala Lumpuriin sunnuntai-iltana. Lensin perille TigerAirilla (junallakin olisi päässyt, mutta se olisi vienyt liikaa aikaa) ja otin kentälle päästyäni ensin shuttle busin juna-asemalle, huristelin siitä lentokenttäjunalla päärautatieasemalle ja siitä vielä paikallisjunalla/metrolla, mikä nyt olikaan, muutaman pysäkin lähemmäksi hotellia. Muutaman minuutin kävelymatkan jälkeen hotelli näkyikin vihdoin! Kentältä kaupunkiin siirtymiseen tuhraantui kaksi tuntia, kun piti odotella junaa ja etsiä hölmönä oikeita paikkoja jne. Mutta perille päästiin! Kello oli jo kuitenkin yhdeksän illalla, joten nappasin iltapalaa, roikuin hetken netissä ja painuin sitten petille.

Seuraavana aamuna aloitin Kuala Lumpuriin tutustumisen varsin klassisesta kohteesta Petronas Twin Towersista. 88. kerrosta korkeat tornit olivat kyllä vaikuttava näky! 41. ja 42. kerroksessa sijaitseva näköalapaikka oli maanantaina kiinni, mutta koska tiesin sen jo etukäteen, niin näköalan missaaminen ei harmittanut niin hirveästi. Kiva niitä oli katsella näin maastakin käsin!

Tornien alakerrassa on, tottahan toki, ostoskeskus ja kiertelin hetken verran siinäkin. Samat kaupat siellä kuitenkin oli kuin täällä Singaporessa (ja Suomessa...), joten kiinnitin enemmän huomiota joulukoristeiden ihailuun! Sieltä se joulu tulee, vaikkei täällä helteen keskellä oikein siltä tunnukaan... Pienen kauppakierroksen jälkeen kävelin ostarin läpi tornien toiselle puolelle, josta aukesi kiva puistomaisema. Kävelin ympäri puistoa ja hihkuin itsekseni takana häämöttäville torneille! :) Tornien juuressa oli muuten myös yksi suurimmista leikkipuistoista, jonka olen koskaan nähynt! Kyllä siellä olisi kelvannut pienen neitosenkin kanssa kiipeille ja vilistää!

Puistosta lähdin kävelemään kohti kaupungin keskustaa ja sieltä löytyi, mitäs muutakaan kun lisää ostoskeskuksia. Nappasin Uniqlosta mukaan muutaman vielä Singaporenkin hintatasoa halvemman jutun (tonttujen hommia...), mutta muuten shoppailusaldoni jäi kyllä aika laihaksi. Ainakin siihen nähden, että Kuala Lumpurin pitäisi olla jonkin sortin shoppailijan paratiisi. Olen ehkä saanut yliannostuksen tässä menneinä viikkoina...

Iltapäivällä alkoikin sitten aivan järjetön sade. Olin juuri lähdössä Chinatownia kohti, kun vettä ailkoi tulla aivan saavista kaatamalla. Hetken aikaa sinnittelin sateenvarjon kanssa eteenpäin, mutta kun joet teiden vierustoilla alkoivat olla jo nilkkojen yläpuolella, niin päätin luovuttaa. Hipsin läheiseen, kyllä, ostoskeskukseen ja aloin etsiä ruokapaikkaa. Täällä kun on tapana, että ostoskeskusten alin (ja yli) kerros on pyhitetty erilaisille ravintoloille. Nälkäisenä, märkänä ja vähän eksyksissä meinasi iskeä pieni epätoivo, mutta kun sain ruokaa eteen ja sadekin lakkasi, niin jopa helpotti. 

Ruoan jälkeen menin metrolla vähän lähemmäksi Chinatownia. Pyöriskelin siinä hetken aikaa metropysäkkiä ympäri ja ihmettelin, että mihin suuntaan näiden opastekylttien avulla oikein päätyykään. Löytyihän se portti Chinatowniin lopulta, vaikka sekin näytti hetken aika epätoivoiselta! :D Ja voi sitä tavaramäärää mikä minut otti porttien sisäpuolella vastaan... Väärennetyn tavaran "taivas", jos näin nyt voi sanoa. Minua lähinnä ahdisti tämä kojujen ja romun määrä. Singaporen Chinatown on mielestäni mukavampi, vaikka riittäähän sielläkin tavaraa, mutta ei ihan tässä mittakaavassa. Hyllyt pursuilivat "Vuittonia" ja "Nikea", mutta niihin en halunnut kajota. Yhdet hauskat housut ostin kivalta naismyyjältä ja osasin vähän tinkiäkin! Housut pääsevät käyttön ehkä ensi viikolla Balilla. :)

Chinatownista suuntasin askeleeni Central Marketia kohti ja tässä olikin kauppapaikka enemmän minun mieleeni! Rauhallisempi ympäristö ja siistimmät kojut, joissa oli tarjolla sitä krääsääkin, mutta enemmän kuitenkin paikallista käsityötä. Kojut oli jaoteltu alueiden mukaan ja erityisesti ylimmäisessä kuvassa näkyvä kiinalainen kauppa osui jostain kumman syystä silmiin ensimmäiseksi! :) Aikas pirteän värinen sisustus! Vähän melkein harmitti, etten oikein löytänyt ostettavaa täältäkään. Tai no, jos lentoyhtiöt eivät olisi niin valtavan tiukkoja noiden pakaasien kanssa, niin pari tiikkistä huonekalua olisin kyllä voinut tuoda mukanani!

Central Marketilta otinkin sitten tiukaksi suunnitelmaksi lähteä rauhaksiin käppäilemään hotellia kohti. Ihan koko aikaa en pysynyt kartalla ja piti ottaa muutamassa risteyksessä uusiksi, mutta onneksi näin lomalla eksyminen ei niin kauheasti haittaa. :) Lampsin rauhallista vauhtia ihaillen samalla värikkäitä ja vähän rapistuneita rakennuksia ja eksyin vielä yhdelle torillekin. "Kotikulmilta" kävin hakemassa vielä vähän juotavaa ja iltapalaa ja sitten rojahdin hetkeksi hotellin sängylle lepuuttamaan jalkoja.

Olin jo aamulla miettinyt, että voisin käydä kuvaamassa kaksoistorneja vielä pimeällä, mutta laiskuus meinasi iskeä kun olin jo kertaalleen raahautunut hotellille asti. Onneksi sain Suomesta asti tsemppiä ja lähdin kuin lähdinkin vielä valokuvausretkelle. Tällä kertaa säästelin vähän jalkojani ja ajelin osan matkasta metrolla. Paikalle päästyäni meinasin haljeta innostuksesta, niin upean näköiset tornit mielestäni olivat! Harmittelin vain kolmijalan kotiin jättämistä, sen kanssa olisi voinut leikkiä pidempäänkin. Sain kuitenkin mielestäni ihan hienoja kuvia ja palasin tyytyväisenä takaisin hotellille!

Jaksoin juuri ja juuri raahautua suihkuun ja olin jo hautautunut sänkyyn syömään pähkinöitä kun huomasin, että netti ei toimi. No mikäs sille nyt tuli?! Kiukuttelin hyvän tovin ennen kuin huomasin, että ei se varmaan toimi jos salasana on mennyt vanhaksi pari tuntia sitten. Ei muuta kuin vaatteet yökkärin tilalle, märkä tukka ponnarille ja alas aulaan kysymään uutta salasanaa. Eipä se nyt kauhean vaikeaa tai aikaa vievää ollut, mutt kyllä ärsytti vetää vaatteita niskaan kun oli ihan toiset suunnitelmat mielessä. Uudella salasanalla netti kuitenkin alkoi toimia ja sain vielä vaihdettua päivän kuulumiset Suomeen! Kiitokset WhatAppin ja Facebookin keksijöille! Ilman niitä täällä maailmalla olisi aika paljon yksinäisempää!

Ensimmäinen kokonainen ja varsin tehokas päivä Kuala Lumpurissa kääntyi yötä kohti ja minäkin maltoin vihdoin käydä nukkumaan! Kirjoittelen tiistaista sitten huomenna! 

Shopping at Orchard Road

 

Päivän kävelyreitti

Iloista vapaapäivää on tällä pallon puoliskolla vietetty shoppaillen! Jihuu! Koko budjetti ei onneksi kaatunut kerralla, vaan aloittelin jo rauhassa tonttujen hommia. Itselleni ostin uudet sandaalit, sillä mukana olleet ovat poranneet jo aika ikävät rakot jalkoihin. Nyt valikoimassa on yhdet jalkineet lisää, niin ehkä suuremmat rakot saadaan tulevaisuudessa vältettyä.

Mutta siitä shoppailusta sitten. Singapore on kyllä shoppailijan unelmakohde! Aloittelin klassisesti Orchard Roadilta, joka on käytännössä reilun kilometrin mittainen tienpätkä täynnä ostoskeskuksia. Ja siis aivan kirjaimellisesti täynnä niitä. Eikä suinkaan mitään pieniä ostoskeskuksia, vaan tuossa kuvassa näkyvässä taisi olla seitsemän kerrosta. Valinnanvaraa löytyy kyllä kun vaan jaksaa kiertää. Ja jaksoinhan minä aika reippaasti! :)

Ensimmäinen joulukuusi on muuten bongattu, kuten alimmaisesta kuvasta näkyy! Ihan ei joulukoristeet istu minun silmissäni tänne palmujen keskelle...

Ja kartta muuten näyttää kävelyreitiksi 4km, mutta väitän, että tuntien (kyllä, tuntien...) kaupoissa kiertely lisäsi päivään ainakin toisen mokoman.

Shoppailun lomassa kiepahdin Emerald Hillillä kurkkaamassa näitä söpöjä taloja. Harmi, että pätkä tietä oli remontissa, joten tunnelma ei ollut ihan niin satumainen kuin se olisi voinut olla. Oli kuitenkin kiva käydä kurkkaamassa vähän toisenkin näköistä Singaporea. 

 
No, ettei päivä olisi mennyt ihan kokonaa hömpöttelyn puolelle, niin piipahdin illemmalla vielä Singapore Art Museumissa, tuttavallisemmin SAMissa. Singaporessa on meneillään Singapore Biannale 2013, eli käsittääkseni jonkinnäköinen kulttuuri-/ taidetapahtuma, niin pääsen samalla lipulla myös National Museum of Singaporeen ja Peranakan Museumiin. National Museumissa olisin voinut piipahtaa jo tänään, mutta aika loppui kesken. Joku toinen päivä sitten.

Ulkopuolelta SAM oli varsin perinteisen näköinen museo, mutta sisällä oli tarjolla modernia taidetta. Taide oli ihan mielenkiintoista, mutta kokemusta haittasi hieman se, että en yhtään osannut kulkea museossa. Ja pari kertaa eksyinkin sinne ihan oikeasti! Kyseessä ei missään tapauksessa ole iso museo, mutta tilat vaan ovat jotenkin aivan järjettömän sekavat. Museoon kuuluu lisäosa SAM at Q8 ja näiden tilojen taidetarjonnasta nautin huomattavasti enemmän. Jo senkin takia, että siellä oli ihmisiä joka ovella ohjaamassa kävijää oikeaan suuntaan. Vierailulla sai keskittyä taiteesta nauttimiseen, eikä pohjakartan epätoivoiseen lukemiseen. Alemmassa kuvassa on pieni näyte varsinaisen SAMin puolelta, mutta minusta mielenkiintoisemmat jutut löytyivät siis Q8n puolelta. Yhdessä huoneessa oli mm. nukkien irtonaisista päistä ja vartaloista rakennettu taideteos. Se oli aika säväyttävä ja minua harmittaa hirveästi, etten saanut siitä kunnollista kuvaa! Esillä oli myös n. 2-5mm pituisia minipatsaita yhden pöydän verran ja ne olivat myös uskomattoman tarkasti tehty. Toivottavasti muut taidemuseot osottautuvat yhtä hyviksi kuin tämä!

Heh, lopuksi tahdoin laittaa kuvan vielä päivän kampauksesta. Nyt on viralliset todisteet siitä, että olen kulkenut muussakin kampauksessa kuin ponnarissa! Toteutusta pitää ehkä vielä harjoitella, mutta treeniaikaa riittää, sillä täällä ei todellakaan (kuten jo jossain postauksessa mainitsin) tule kuljettua tukka auki, ainakaan ulkona. 

Huomenna minulla on työpäivä, mutta sen pitäisi kulua varsin leppoisissa merkeissä retkellä Singapore Botanic Gardensissa. Ja lauantaina vietelläänkin tämän viikon toista vapaapäivää! Paljon mukavaa tekemistä siis tiedossa!

Puistoilua ja shoppailua

Päivän kävelyreitti

Tänään täällä Lontoossa on vietetty aivan upeaa ja kesän ensimmäistä oikeaa hellepäivää! Voi miten mahtavaa olikaan makailla auringossa, mutta pureudutaan siihen tarkemmin huomenna ja tehdään tänään katsaus eiliseen päivään! :) Eilisellekin päivälle oli lupailtu ihan hyvää keliä ja vaikka aamu näyttikin huolestuttavalta, niin kyllä se aurinko sieltä onneksi jaksoi tulla esiin.  Suuntasin jälleen Lontoon itäisemmälle puolelle ja viettelin päivää kävellen Mile Endin kautta Victoria Parkiin.  Kävelin ensin Bow Churchin asemalta Mile End-puistoon ja siellä törmäsin maailman hienoimpaan kirjakauppaan! Joku oli hoksannut muuntaa osan asuntoveneestään kirjakaupaksi ja sitä kelpasi kyllä ihailla!

Käppäilin rauhaksiin puistosta toiseen ja olin Victoria Parkissa sopivasti lounasaikaan. Olin käynyt ostamassa eväitä kaupasta matkalla ja niitä olikin mukava mutustella lammen rannalla auringonpaisteessa! Victoria Park on muuten Lontoon vanhin julkinen puisto, ihmiset ovat saaneet nauttia siitä jo 170 vuotta ja varsinkin näin kesäisin se toimii monien tapahtumien ja festareiden pitopaikkana. Lontoon kaikki puistot ovat upeita ja viheralueet onnistuvat aina yllättämään laajuuksillaan, mutta mitään erityisiä ihastuksen kiljahduksia tämä puisto ei saanut aikaan... Kiva siellä oli päivä käppäillä, mutte ei ole ehkä tarvetta mennä toiste. Puistossa sai vehreiden maisemien lisäksi muuten ihailla myös iloisen näköistä jäätelöautoa!

Aikani puistoiltuani innostuin nappaamaan myös muutaman mustavalkovalokuvan. Alempi onkin otettu jo matkalla Hackney Wickin asemalle, jossa vietin muutaman mielenkiintoisen hetken Overground-junaa odotellessa: reggae raikasi ja teollisuushallit koristivat maisemaa! 
 

Viettelin puistoissa siis useamman tunnin, mutta iltapäivästä kaipasin vähän vaihtelua. Suuntasinkin sitten Stratfordiin Westfield-ostoskeskukseen mielessä alennusmyynnit. Ja ne taisivat olla mielessä muutamalla muullakin! Pikaisesti nappaamastani kuvasta ei oikeastaan edes käy ilmi se ihmispaljous, mikä vastaani tulvahti ostoskeskuksen ovella. Ehdin jo ajatella, että nooooo kyllähän nämä ihmiset tästä tänne häviää, ovilla vaan on ruuhkaa, mutta eivät vain muuten hävinneet. Tungos oli valtava! Huokaisin muutaman kerran syvään ja sukelsin keskelle ihmispaljoutta. Jos olisin tullut hakemaan vain jotain tiettyä asiaa, hermo olisi voinut olla kireällä, mutta nyt päätin vaellella ihmisjoukkion seassa ilman sen kummempaa kiirettä. Mukaani tarttui edellisellä (torstaisella, hups...) shoppailukierroksella uupumaan jääneet toiset juoksuhousut ja ehkä toiset vielä syksyn viileämmille keleille... ja jotain pientä kivaa kummitytölle tuliaisiksi. No, katson urheiluvaatteet enemmän sijoituksena kuin tuhlaamisena! :) 

Ja siinähän se päivä sitten menikin! Ensin erakkona puistoissa vaeltaen ja sitten ihmispaljouden keskellä suunnistaen. Voisi sitä vapaapäiviään kai huonomminkin viettää. :)

Kadonneen metsästys

Tänään kipaisin aamulla ennen töiden alkua kadonneiden tavaroiden metsästyksessä läheisessä Bromleyn kaupungissa. Kuten kaikki minut tuntevat tietävät, olen järjettömän hyvä hävittämään asioita, mutten todellakaan hyvä löytämään niitä. Tällä hetkellä hävyksissä ovat kalenteri ja nahkahanskat. Tai hanskat eivät varsinaisesti ole hävyksissä, koska tiedän kyllä mihin ne jätin, mutta niiden takaisin saamisesta ei ole kauheasti toivoa. Kalenteria sen sijaan on etsitty viidestä eri osoitteesta, neljästä kaupungista (tai yksi ei ole kyllä ihan kaupunki, mutta anyways...) ja kahdesta eri maasta. Eikä löydy mistään. 

Eikä kadonneiden asioiden metsästys aamullakaan tuottanut sen parempaa tulosta! Olen ostanut jo useammat samanlaiset ja erinomaisiksi todetut nahkahanskat Marks & Spenceriltä (kyllä, uudet aina hävinneiden tilalle. Suunnilleen yhdet joka Lontoon-reissulta), mutta kun tänään menin kyseiseen tavarataloon, niin herttainen myyjä totesi, että nyt ollaan jo kesässä, eikä haskoja ole enää myynnissä. Vastasin vaan, että näillä keleillä minun kesäni on kyllä varsin kaukana! Ei haskoja siis. Eikä kalenterin metsästäminen ollut sen helpompaa. Minulla oli kiva, pieni, musta Moleskine-kalenteri ja totta kai haluan tismalleen samanlaisen kadonneen tilalle. Ei ihan niin helposti sanottu kuin tehty näin keskellä vuotta... Kirjakaupoissa myytiin eioota, joten palasin kotiin ilman hanskoja tai kalenteria. Puhelimen puheaikaa sain sentään ladattua!

No, tänä internetin ihmeellisenä aikana vietin kotona netissä noin kaksi minuuttia ja sain tilattua uuden kalenterin. Hanskojakin on nettikaupassa, mutta ensin pitäisi muistella, että minkähän kokoiset ne hanskat mahtoivat olla. Ehkä ensi kerralla avaan ensimmäiseksi tietokoneen...  Mitä mieltä olette muuten kuvassa olevasta laukusta? Aika makee, eikö! Ruskea ei ole ihan mun väri ja jos tätä laukkua olisi ollut mustana, niin se olisi lähtenyt välittömästi mukaan. En siis vielä ostanut, mutta vähän jäi kutkuttelemaan...

Laiskottelua

Ystäväiseni lähtivät siis kotiin viime viikon keskiviikkona ja sen jälkeen on tullut lähinnä laiskoteltua! Ylempänä oleva kuva ei liity viikon tapahtumiin, mutta viimeviikkoinen auringonlasku Oxford streetillä osui tosi kauniisti rakennuksiin.

Torstaina eli ystävänpäivänä kävin vielä ulkona poikien edellisen nannyn ja hänen kaverinsa kanssa. Siis yhteensä viisi iltaa viikon sisällä ulkona, enkka! Ja hauskaa oli, ainakin minulla! Pubissa jossa kävimme, oli livemusiikki-ilta ja illan toinen bändi oli mielestäni aika hyvä. Soittajien ulkonäkö vähän huijaa, nämä dudet nimittäin soittelivat "pappamusiikkia"! Niille ihmisille, jotka eivät tätä termiä tunne, niin musiikkia voisi kuvailla ehkä bluesin ja vanhemman rockin sekoitukseksi. Isi voi korjata kuvailun, jos meni kauheasti vikaan.

Herttaisen näköinen talo matkalla "uudelle lammelle"

Viikonloppuna kävin leffassa ja sorruin leffateatterin kanta-asiakas korttiin, joten nyt pitää ruveta kulkemaan elokuvissa vähän ahkerammin! Eipä haittaa meikäläistä! Kävin katsomassa romanttisen komedian This is 40 ja poikien vanhemmat ihmettelivät valintaani, kun kuulemma jo elän keskellä tällaista elokuvaa. Heh. 

Ja sunnuntaina suuntasin sitten Whestfield-nimiseen ostoskeskukseen Stratfordiin, ihan olympiakylän viereen. Tarkoituksenani oli metsästää kevättakki, mutta kuinka ollakaan päädyin ostamaan kahdet housut ja paidan. Ja äitille tiedoksi, mä TARVIIN takin! Minulla on täällä mukana gore-tex -takki, eikä sitä voi kaupungissa käyttää ja toinen jo olemassa oleva kevättakki on siniraidallinen ja se ei oikein käy yhteen mun sinisten lempparihousujen ja sinisen laukun kanssa. Ellen sitten halua näyttää smurffilta. 

Tänään olin aamupäivän töissä, kävimme poikien kanssa toisella ankkalammella. Ja jos minä saan päättää, niin menemme sinne vielä monta kertaa! Kävelyreitti oli paljon kivempi, ei tarvinnut olla niin tarkkana autojen kanssa, eikä tällä lammella ole lähellekään niin paljon kanadan hanhia (eli paljon vähemmän hanhen kakkaa...) kuin tuttulla lammella. Jaksan edelleen ihmetellä, miten monta kertaa voi ihastella samoja ankkoja ja kuinka hauskaa onkaan kumppareiden kanssa lutaaminen lätäköissä. Onhan lätäköissä pomppiminen siis hauskaa, mutta vielä 548 003 kerrankin jälkeen? Pienet ovat pienten miesten ilot! :)

Ps. Perjantaina saan kylään Elsan ja suunnitelmissa on taas vauhdikas viikonloppu!