Normipäivä

Täältä Singaporesta en ole tainnutkaan kirjoittaa vielä, että mitä minun ja pikkuneidin arkipäiviin kuuluu. Viettelen päiväni täällä siis juuri kaksi vuotta täyttäneen pienen neitosen ja kotona ollessa myös kotiapulaisen seurassa. Työvuoroni alkaa yhdeksältä ja kestää kuuten illalla, mutta päivällä on parin tunnin mittainen tauko kun neitonen nukkuu päiväunia. Aamut aloitamme yleensä yhteisellä aamupalalla. Syöminen ei kuulu neidin lempparihommiin, mutta ainakin tänään kaikki ruoat saatiin syötyä ilman raivareita! Vuhuu! :) Aamupalan jälkeen pestään tietenkin hampaat ja sitten on leikkien aika, tai näin keskiviikkoisin, muskariaika. Kipaisimme tänään aamulla siis englanninkielisessä muskarissa lauleskelemassa jo joululauluja! Muina aamupäivinä muovailemme muovailuvahalla, leikimme legoilla, piirrämme, luemme (Pupp on pop!) ja laulamme tai käymme läheisessä puistossa. Aamun leikkien jälkeen on lounasaika ja sen jälkeen ohjelmaan kuuluu päikkärit.

Unien jälkeen syömme vähän välipalaa ja suuntaamme yleensä johonkin vähän kauemmas ulkoilemaan, esimerkiksi merenrantaan. Maanantaina kävimme iltapäivällä kokeilemassa taaperotanssia ja tänään kävimme sisäleikkipuistossa joka on samassa paikassa. Viime viikolla neitonen oli vähän kipeänä, joten jätimme aamu-ulkoilut välistä ja iltapäivisinkin kävimme yleensä vain kärrykävelyllä. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä seurani tykkää kovasti myös istua kyydissä ja katsella maisemia! Välipalakin maistuu paljon paremmalta rattaissa popsittuna! Kaupunkikuvat ovat otettu viimeviikolla täällä meidän nurkilla.

Ajoitan iltapäiväulkoilut yleensä niin, että olemme kotona silloin kuuden aikoihin. Sitten on minun vuoroni siirtyä vapaalle ja yleensä suuntaankin aika nopeasti alas uimaan. Tämän talon kolmannessa kerroksessa on hauskasti uima-allas ja grillailualue ja polskin altaassa yleensä joka päivä viisitoista kierrosta, johon menee aikaa suunnilleen kolmen vartin verran. Ja hah! Olen pitkään yrittänyt arvioida, että kuinka pitkä allas mahtaa olla ja nyt tätä kirjoittaessani muistin kurkata sen netistä. Altaalla on mittaa ruhtinaalliset 33m, joten joka ilta tulee siis uitua 990m verran! Ihan kiva iltalenkki! Illalla syömme sitten tottakai vielä päivällistä ja sen jälkeen viettelen aikaa tässä omassa huoneessa millon blogia kirjoitellen, milloin neuloen ja musiikkia kuunnellen. Aika harvoin jaksan arki-iltana enää lähteä mihinkään, vaikka eilen tulikin tehtyä tehoisku yhteen ostoskeskukseen kenkämetsästyksen merkeissä.

Mutta siinä olisi meidän päivämme tiivistetysti. Välillä teemme neitosen kanssa retkiä vähän pidemmälle ja silloin aikataulut ovat tietenkin erilaiset, mutta juurikin nämä "normipäivät" kulkevat suunnilleen tähän malliin.

 Tässä olisi vielä lopuksi näyte neitosen kuusenkoristelutaidoista! Testailimme tänään kodinhoitajan kanssa vähän (teko-)kuusen paikkaa ja siihen olikin ilmestynyt heti hienoja koristeita! Kosteuspyyhkeet toimivat hyvin tässäkin tehtävässä, vai mitä? :D

Huomenna sanon kuitenkin arjelle heipat taas hetkeksi, sillä lähden aamusta lentokoneella kohti Balia! Pääsen viettelemään Indonesiassa muutaman lomapäivän ja tulen sunnuntai-iltana takaisin. Olen valmistautunut taas ennätyksellisen huonosti. En ole suunnitellut vielä oikein mitään tekemistä lomalle, mutta jos tämä loma otettaisiin vaikka ihan lomailun kannalta? Ehkä sitä tekemistä ehtii keksiä sielläkin! Olisi kyllä upeaa vaikka vain makoilla rannalla ja lukea vähän aikaa ja vielä hienompaa olisi, jos pääsisin vaikka hierojalle! Sen kun pitäisi olla Balilla todella edullista. Mutta katsotaan mitä keksin, ilmoittelen itsestäni sitten loman jälkeen!

Arjen aloitus Singaporessa

Taas koitti arjen aloitus, mutta tällä kertaa ehkä eksoottisimmassa lokaatiossa. Ihan samalla tavalla täälläkin on vietetty päiviä syöden, leikkien, nukkuen ja vaippoja vaihdellen. Kuravaatteiden sijasta päälle laitetaan tosin shortsit ja aurinkorasvaa ja pulkkamäki on vaihdettu uima-altaaseen. Mutta samanlaista touhuamista tämä lastenhoitaminen on tälläkin puolella maapalloa. Ensimmäinen yhteinen päivämme, maanantai, meni upeasti. Pieni hoitoneitonen oli iloinen koko päivän, istui omassa ruokapöydän ääressä tuolissaan ja nautti kaikki ateriansa omin kätösin, vaikka se on tähän asti kuulemma ollut aika haasteellista. No eilen ja tänään ollaankin sitten päästy jo vähän vääntämään asioista, mutta eiköhän se tästä lähde liikkeelle. Päähommani täällä on siis viihdyttää 2-vuotiasta tytsyä suomeksi. Perheessä on philippiiniläinen kodinhoitaja, mutta minulta kaivataan apuja nimenomaan tyttösen suomenkielen kehittymiseen. Tällä hetkellä sanavarastoon on lisätty puu, anna ja mennään. Lähdetään näistä helpommista liikkeelle!

Olemme neitosen kanssa tutkineet uusia nurkkia (tai hänelle ne ovat jo varmaan ihan tuttuja, mutta minä olen tutkinut) nyt parin päivän ajan ja suuri kiitos kuuluu google mapsin keksijöille! Olisin täällä niin hukassa ilman a) puhelinta b) nettiyhteyttä c) karttoja. En osaisi kulkea ilman näiden yhdistelmää yhtään mihinkään. Olemme onnistuneet suunnistamaan jo yhteen vähän kauempana olevaan puistoon ja eilen kävimme rannalla tekemässä hiekkakakkuja. Ei ollut ihan niin upeaa hiekkaa kuin Santosalla, mutta ykkösluokan kakkuja tästäkin tuli! Olemme käyneet myös lähipuistossa, uimassa ja muskarissa ja tänään iltapäivällä olisi vuorossa vielä toinen muskari. Aamuinen oli englanniksi ja iltapäivällä laulellaan sitten suomeksi!

 

 

On hassua, miten kaupungit tuntuvat jokapuolella yllättävän samanlaisilta. Toki talot ovat täällä vähän korkeampia ja ihmiset suurimmaksi osaksi aasialaisia (itseasiassa olen monessa paikassa aina ainoa länsimaalaisen näköinen), mutta silti meno tuntuu yllättävän tutulta. Täällä on todella siistiä ja turvallisen oloista. Ihmiset eivät ole ihan niin ystävällisiä kuin Briteissä, ainakaan minun mielestäni. Ja keli on muuten eiliseen asti ollut yllättävän inhimillinen. Kuumahan täällä on, mutta jos eilistä ei lasketa mukaan, niin lämpötila on kuitenkin pysynyt siedettävän rajoissa. Se voi toki johtua myös siitä, että useimmiten on pilvistä ja päivittäiset sateet viilentävät ilmaa aina hetkeksi. Ei silti tulisi mieleenkään pistää päälle mitään pitkälahkeista tai -hihaista tai kulkea ulkona hiukset auki! Huh!  

 

Mutta vaikka arkielämä onkin muotoutumassa aika samanlaiseksi kuin Suomessa (mitä nyt juoksulenkit ovat vaihtuneet uimalenkkeihin talon altaalla), niin täytyy myöntää että vapaa-ajan puitteet ovat aika makean näköiset! Perheen äiti otti minut eilen illalla mukaansa katsomaan Bollywood-musikaalia ja sieltä palatessamme maisema oli aikamoinen! Tässä on suurkaupungin tuntua!

Huomenna viettelen vapaapäivää ja pääsen tutustumaan paikkoihin taas vähän paremmin. Katsotaan mitä keksin, kerron sitten illalla!

Puhelimen kätköistä

Kävin äsken tervehtimässä (ja sanomassa heipat) kaveria ja hänen 10 päivää vanhaa vauvaansa ja sitten vaelsin hiostavan kuumassa illassa tänne tietokoneen äärelle. Tarkoituksena oli tänään lajitella vähän pojista otettuja valokuvia (niitä on muuten 1089), mutta päätin aloittaa helpommasta ja järjestellä ensin vähän puhelimesta löytyneitä kuvia. Vaikka olenkin kantanut "oikeaa" kameraa mukana aika uskollisesti, niin on silti kiva, että puhelimellakin saa ihan hyviä kuvia! Iltalenkille tai poikien kanssa ulkoillessa kun isoa kameraa ei aina jaksa ottaa mukaan. Olisi jäänyt monta kukkaa ja auringonlaskua kuvaamatta ilman puhelinta! :) Tässä muutama aivan sekalainen otos puhelimen kätköistä viimeisen kahden viikon ajalta. Instagramin käyttäjille kuvat ovatkin jo tuttuja...

Laukku pakattu!

Minua hemmoteltiin jälleen aivan upealla "iltapalalla" (ja viinillä), joten illan pääoperaatio eli matkalaukun pakkaaminen meinasi vähän jäädä. Nyt on kuitenkin laukku vihdoin pakattu (menihän siinä ainakin 6 minuuttia...) ja kahdeksan tunnin päästä otan suunnan kohti Edinburghia! Olemme sopineet ihanaisen Elsan kanssa treffit Skotlantiin viikonlopuksi; minä suuntaan sinne täältä Lontoosta junalla ja Elsa lentokoneella Corkista. Ilman pitäisi suosia ja seura on tiettävästi mitä parhainta, joten mahtava viikonloppu on taas edessä! En ota tietokonetta mukaan, joten matkakuulumiset putkahtavat blogin puolelle luultavasti ensi viikon alussa!

Ps. Kevät on tullut! Sunnuntaina oli 19 astetta lämmintä ja nyt alkuviikostakin ollaan pysytty suunnilleen 17 asteessa! Pojatkin ovat innoissaan keväästä ja tänään keskityttiin kukkien keräilyyn ja kotilon ihmettelyyn. Ette arvaa, miten hauskan näköisiä ovat kaksi 4-vuotiasta poikaa keittiön lattialla leikkimässä kotiloita!

Kevättä ilmassa... not.

Sori. Jälleen näitä puukuvia ankkalammelta, mutta no can do! Itsestä kun on aika hankala napsia kuvia ilman apuvälineitä ja noi kuvausassistentit on kiinnostuneempia unilelujen valokuvaamisesta. Eli näissä pysytään ainakin näissä arkipostauksissa. Eikä jututkaan tällä kertaa päätä huimaa, ajattelin nimittäin puhua säästä!

Kevät yritti ihanasti tehdä tuloaan alkuviikosta. Tai siis järjettömän kylmä täällä oli (tiedän suomalaiset, neljä astetta on suorastaan helle, mutta kuitenkin), mutta ainakin saimme nautiskella auringosta! Oli aivan eri fiilis nökötellä ulkona auringonpaisteessa kun siinä ainaisessa harmaudessa. Olisi mukava saada vaihdettua pojille jo kevättakit toppavaatteiden tilalle ja tottakai itsekin nautiskelisin enemmän niissä kevätvaatteissa kulkemisesta.

No, tältä päivältä nyt ei ole kuvia, mutta lunta kuitenkin satoi melkolailla koko päivän aivan vaakatasossa. Ei siitä onneksi jäänyt paljoa jäljelle, mutta kun täällä on aikaisemmin nähty lunta huhtikuussa jotakuinkin..... ei ikinä. Miksi nämä kaikki kylmyysennätykset tehdään juuri silloin kun minä olen rantautuneena tähän maahan? Viimeksi nanny-reissulta lähtiessäni oli käynnissä vuosisadan lumimyrsky ja Heathrowkin muistaakseni suljettiin muutamaksi päiväksi. Onneksi vasta juuri lähtöni jälkeen. Ja tällä kertaa saan nautiskella kylmimmästä keväästä muutamaan kymmeneen vuoteen. Kiva.

Onneksi huomenna jo pitäisi helpottaa. Sääennuste on lupaillut loppuviikolle lähemmäksi kymmentä astetta ja jos kaikki menee kuin on lupailtu, niin ensi viikolla pitäisi olla jo melkein 15 astetta! Sitä odotellessa!  Mulla on täällä jo kaikki sormet ja varpaat ristissä!

Kotona

Kotona. Niin missä niistä? Minulla on tapana puhua jokaisesta asumuksesta, jossa olen oleillut suunnilleen yli neljä tuntia, kotina. Kotina on tähän mennessä palvellut koko perheen koti Riihimäellä, oma koti Riihimäellä, oman perheen mökki Ristiinassa, tämän perheen mökki Juvalla, nannyaikojen koti Blackheatissa ja nykyinen au pair koti täällä Chislehurstissa. Ja tähän lisättynä tietenkin kaikki mahdolliset hotellihuoneet ja myös kavereiden kodit: "Niin, sit kun me päästään kotiin, eikun siis teille...". Minulle itselleni on aina suunnilleen selvää, mihin näistä kodeista olen matkalla ja mistä olen tulossa, mutta muiden on ehkä välillä hankala pysyä perässäni! Jos puhun Itä-Suomen suunnalla kodista, niin kuuntelijoille pitää selventää, että kotikoti vai mökkikoti. Ja täällä pitää tietenkin miettiä, että Lontoon koti vai Suomen koti.

Matkustelimme maanantaina siis kodista kotiin. Suomenloma meni vauhdilla ohi ja nyt olen taas Lontoon kodissa arkisen aherruksen keskellä. Arkipäivät vierähtelevätkin ohi melkein huomaamatta. Päiviin on tällä viikolla kuulunut taas ihan tavallisia asioita: ulkoilua, leikkimistä, arkisten asioiden harjoittelua, hämmästelyä, naureskelua, tallilla vierailua ja parit itkut ja kiukutkin. Täytyy myötää, että ensimmäiset viikot poikien kanssa olivat rankempia, kun kukin olisi halunnut, että kaikki asiat tehdään juuri sillä omalla tavalla; minä siis myös!

Viime viikkojen aikana olemme kuitenkin poikien kanssa päässeet hyvin kiinni omiin rutiineihimme. Jopa niin hyvin, että välillä pitää hämmästellä, että miten taitavia poikia minulla täällä onkaan hoidettavana! Pukemiset ja riisumiset, jotka alussa aiheuttivat itkua ja hampaiden kiristelyä, sujuvat nyt niin ettei mitään, samoin syöminen aikuisten lautasilta ja isoilla ruokailuvälineillä. Käytöstapaopit ja muistuttelut kauniisti pyytämisestä ovat myös menneet perille! Ja välillä minäkin tarvitsen niissä muistuttelua! Sanoin eilen toiselle pojista, että: "Tuoppas lapaset sitten tänne laatikkoon." ja sain vastaukseksi: "Janna, miten pyydetään nätisti?"Jep. Ihan aiheellista katsoa välillä peiliin!

Kohta täytyy lähteä noutamaan kyseiset sankarit leikkikoulusta ja edessä onkin pitkä ilta, yö ja seuraava aamukin, mutta sen jälkeen suunnistelen yllätysreissulle Corkiin! Viikonlopun työvuorot vaihtuivat vapaiksi, joten ajattelin ottaa niistä kaiken irti ja lähteä moikkaamaan Elsaa Irlantiin! :) Hauska viikonloppu tiedossa!

Ps. Kuvituksena Chislehurstin kylää, joka onneksi on mielestäni livenä kivemman näköinen kuin kuvissa. 

Arkista aherrusta

Viimeiset kolme päivää ovat vierähtäneet työn touhussa! Pojilla on ollut leikkikoulusta lomaa, mikä tietää tottakai nannylle töitä. Päivät ovat olleet pitkiä, mutta hauskoja!

 

 Eilen pääsimme poikien äidin ratsastusreissulle mukaan. Iltapäivästä pakkasimme revohkan autoon ja ajelimme maaseudelle tallille. Leppoisa iltapäivä meni hevosia ja maisemia ihallessa. Harmi, ettei yllä oleva valokuva ole lähellekään niin vaikuttava kuin oikea maisema matkan varrelta. Pojat nukahtivat hetkeksi matkalla tallille ja katastrofi kävi jo lähellä, sillä nämä pienet miehet eivät todellakaan pidä heräämisestä kesken unien. Kuka tosin pitäisi? Onneksi paha mieli kaikkosi äkkiä, pojat pääsivät talliin mylläämään puhtaisiin heiniin!

Muuten päivät ovatkin sitten vierähtäneet ihan arkisten asioiden parissa; on syöty, leikitty, ulkoitu, käyty kirjastossa, kiukuteltu (ihmeen vähän kyllä), laulettu, luettu, piirretty ja vähän leikitty taas. Mielestäni nämä päivät ovat arkisuudestaan huolimatta sujuneet jotenkin erityisen kivasti! Kaikista hauskinta on ollut kuunnella omasta huoneesta, kun pojat lauleskelevat päivällä oppimiaan lauluja vielä itsekseen illemmalla! Ja he ovatkin oppineet aivan uskomattoman määrän uusia lauluja ihan muutamassa päivässä. Myös se on kivaa, kun kesken leikkien toinen kavereista yhtäkkiä pomppaa pystyyn ja sanoo esimerkiksi, että: "Hei! Laula taas se kummituslaulu/kalalaulu/tidudidulaulu!". 

Lastenlaulujen lauleskeluun tulee kuitenkin parin päivän tauko, sillä huomenna paikalle pyrähtää ihana vieraani Corkista! Ohjelmassa on ainakin vierailu Bathiin, toivottavasti musikaali ja hyvää ruokaa erinomaisessa seurassa!

Laiskottelua

Ystäväiseni lähtivät siis kotiin viime viikon keskiviikkona ja sen jälkeen on tullut lähinnä laiskoteltua! Ylempänä oleva kuva ei liity viikon tapahtumiin, mutta viimeviikkoinen auringonlasku Oxford streetillä osui tosi kauniisti rakennuksiin.

Torstaina eli ystävänpäivänä kävin vielä ulkona poikien edellisen nannyn ja hänen kaverinsa kanssa. Siis yhteensä viisi iltaa viikon sisällä ulkona, enkka! Ja hauskaa oli, ainakin minulla! Pubissa jossa kävimme, oli livemusiikki-ilta ja illan toinen bändi oli mielestäni aika hyvä. Soittajien ulkonäkö vähän huijaa, nämä dudet nimittäin soittelivat "pappamusiikkia"! Niille ihmisille, jotka eivät tätä termiä tunne, niin musiikkia voisi kuvailla ehkä bluesin ja vanhemman rockin sekoitukseksi. Isi voi korjata kuvailun, jos meni kauheasti vikaan.

Herttaisen näköinen talo matkalla "uudelle lammelle"

Viikonloppuna kävin leffassa ja sorruin leffateatterin kanta-asiakas korttiin, joten nyt pitää ruveta kulkemaan elokuvissa vähän ahkerammin! Eipä haittaa meikäläistä! Kävin katsomassa romanttisen komedian This is 40 ja poikien vanhemmat ihmettelivät valintaani, kun kuulemma jo elän keskellä tällaista elokuvaa. Heh. 

Ja sunnuntaina suuntasin sitten Whestfield-nimiseen ostoskeskukseen Stratfordiin, ihan olympiakylän viereen. Tarkoituksenani oli metsästää kevättakki, mutta kuinka ollakaan päädyin ostamaan kahdet housut ja paidan. Ja äitille tiedoksi, mä TARVIIN takin! Minulla on täällä mukana gore-tex -takki, eikä sitä voi kaupungissa käyttää ja toinen jo olemassa oleva kevättakki on siniraidallinen ja se ei oikein käy yhteen mun sinisten lempparihousujen ja sinisen laukun kanssa. Ellen sitten halua näyttää smurffilta. 

Tänään olin aamupäivän töissä, kävimme poikien kanssa toisella ankkalammella. Ja jos minä saan päättää, niin menemme sinne vielä monta kertaa! Kävelyreitti oli paljon kivempi, ei tarvinnut olla niin tarkkana autojen kanssa, eikä tällä lammella ole lähellekään niin paljon kanadan hanhia (eli paljon vähemmän hanhen kakkaa...) kuin tuttulla lammella. Jaksan edelleen ihmetellä, miten monta kertaa voi ihastella samoja ankkoja ja kuinka hauskaa onkaan kumppareiden kanssa lutaaminen lätäköissä. Onhan lätäköissä pomppiminen siis hauskaa, mutta vielä 548 003 kerrankin jälkeen? Pienet ovat pienten miesten ilot! :)

Ps. Perjantaina saan kylään Elsan ja suunnitelmissa on taas vauhdikas viikonloppu!

Uutta arkea

Hoh hoh! Arki Lontoossa, Chislehurstissa on lähtenyt käyntiin kivasti. Parin viime päivän aikana on tullut aikamoinen pläjäys muistettavaa kaikkea mikron käytöstä kävelyreitteihin n ja bussipysäkeistä juna-aikatauluihin, mutta eiköhän ne kohta ala jäädä päähän. Ja vaikka uutta asiaa on tullut paljon, periaatteessa arki toimii samalla tavalla kuin pari vuotta sitten, joten ihan tuntemattomaan ei ole tullut hypättyä. On ollut hauska myös huomata, että pojat eivät loppujen lopuksi ole muuttuneet niin paljon kuin voisi kuvitella. Toki he ovat ehtineet kasvaa paljon, mutta perusluonteenpiirteet ovat pysyneet suunnilleen ennallaan. Samat tutut sisällöt, mutta suuremmassa paketissa! :)

Tässä olevat kuvat ovat muuten tämän kertaiselta ankkalammelta; odottelen jo kevättä, että jos tänne uskaltaisi tehdä jonkun eväsretken (olettaen, että sorsat pysyvät omalla reviirillään...). Tämän ankkalammen lisäksi Chislehurstissa on aika kiva pääkatu, jonka varrella on muutama kokeiltavan oloinen kahvila ja ravintola, kirjasto, poikien leikkikoulu ja muutama kauppa. Kompakti ja varmasti toimiva.

Vaikka en ole viettänyt täällä kuin vasta muutaman päivän, olen silti ehtinyt tehdä jotain kivaakin, kiitos poikien vanhempien! Eilen sain ihanan extempore yllätyksen poikien vanhemmilta, kun sain lipun Business Design Centeriin London Art Fair 2013 -avajaistapahtumaan! Kyseessä oli siis tavallaan modernin taiteen "messut", johon eri galleriat olivat kokoontunen yhden katon alle esittelemään kokoelmiaan. Ja täytyy sanoa, että kolahti! Vaikken mikään taideasiantuntija olekaan, niin nautiskelin silti suuresti tarjonnasta! Vaihdoin mielelläni suunnittelemani pyykinpesu- ja kaupassakäynti-illan taidetapahtumaan! :) 

Huomenna on luvassa ensimmäinen vapaapäivä täällä ja aion viettää sen kokonaan kaupungissa, of course. Luvassa puhelinliittymän metsästystä, kamerashoppailua ja toivottavasti mukavaa ja kiireetöntä fiilistelyä!