Viimeinen turistipäivä

Viettelin torstaina viimeistä varsinaista vapaapäivää ja sehän tarkoitti sitä, että lykkäsin kaikki jäljellä olevat kohteet sitten samalle päivälle! Riitti tekemistä, mutta aivan mahtavan mukavaa sellaista! Oli pitkä ja uuvuttava päivä, mutta sainpahan käytyä läpi tosi monta paikkaa joita olin vielä säästellyt näille viimisille päiville. 

Aloitin maailman suurimmasta akvaariosta eli S.E.A. Aquariumista. Ensireaktio oli lähinnä järkytys ja turhautuminen, sillä paikassa oli yksinkertaisesti niin paljon ihmisiä. Aasialaiset ovat maailman hitaimpia kävelijöitä, joten kukaan ei edennyt mihinkään suuntaan ja jokapuolella otettiin valokuvia niin, että oltiin varmasti mahdollisimman keskellä kulkuväylää. APUA! Meinasin jo melkein heittää pyyhkeen kehään ja kiukulla lompsia mahdollisimman äkkiä lähimmälle uloskäynnille, mutta onneksi väenpaljous alkoi vähän rakoilla kunhan pääsin pidemmälle akvaarioon.

Akvaarioissa uiskentelee yli 800 lajia mereneläviä, joten nähtävää kyllä riittää, kunhan siis pääsee ensin ihmismassan läpi ikkunalle asti... Minusta kaikkein hienoimpia otuksia olivat erilaiset meduusat! Niiden lillumista oli hauska seurata erivärisiä valoja vasten. Myös ylväinä leijailevat rauskut olivat hauskannäköisiä. Mutta kaikkein upein oli tietenkin akvaarion vetonaula eli maailmansuurin "akvaarioikkuna", siis se lasihommeli jonka läpi niitä kaloja katsellaan. Yhden valtavan kokoisen salin levyinen ikkuna suoraan vedenalaiseen maailmaan oli kyllä vaikuttava. Kannatti käydä. Sisäänpääsy oli kyllä sinänsä ihan hinnakas, 38 dollaria (noin 22e) mutta näin yhdeltä henkilöltä sen viitsi maksaa.

Akvaarion jälkeen suhasin metrolla Marina Bayn alueelle ja kun nousin metrosta ylös ja näin taas ArtSciense Museumin, niin muistin että minunhan piti käydä siellä katsomassa yksi näyttely! Sinne siis! Museossa oli esillä Karl Lagerfeldin "The Little Black Jacket" -valokuvanäyttely. Muotisuunnittelija itse on siis ottanut kaikki valokuvat ja jokaisella mallilla on päällään Chanelin perinteinen musta pikkujakku. Näyttelyä katsellessani huomasin, että minulla onkin ollut ikävä taidetta! Lontoo <3 Valokuvat olivat mielestäni upeita ja kaiken kruunasi se, että näyttely oli ilmainen! Kaikki kykenevät paikalle katsomaan! :) Yksi kauneimmista muotokuvista oli mielestäni tuossa alemmassa kuvassa ihan oikealla keskirivissä näkyvä Natalia Vodianovan potretti. "Wau." niin kuin pikkuneiti sanoisi. :)

Varsinaisena kohteena näillä kulmilla oli kuitenkin Marina Bay Sands Hotel ja tarkemmin sanottuna sen näköala tasanne. Käppäilin hotellin alakertaan ja jotenkin minusta taisi huokua etten asu siellä, kun minua oltiin heti neuvomassa näköalatasanteen sisäänkäynnille... Hups. Maksoin kiltisti 20 dollarin pääsymaksun ja matkustelin hissillä 56. kerrokseen. Hotellissa olisi aivan upea yöpyä joskus, koska silloin pääsisi ihailemaan Singaporea upeasta "äärettömästä" uima-altaasta, joka näyttää siltä, että siinä ei ole reunoja. Tällä kertaa tyydyin kuitenkin ihailemaan maisemia vain näköalatasanteen puolelta.

 Viettelin yläilmoissa hyvän tovin, mutta sitten päätin pyörähtää vielä yllä näkyvässä kuvassa olevassa Gardens by the Bay -puutarhassa. Vähän paremmalla kelillä täällä olisi voinut viettää vaikka kokonaisen päivän, mutta nyt tein aika pikaisen kierroksen vain puutarhan yhdessä reunassa. Noissa hauskan muotoisissa lasirakennuksissa olisi ollut kaksi erilaista kasvihuonetta, mutta jätin niissä vierailun seuraavaan kertaan kun ei vaan ollut puutarhafiilis. Alla olevassa kuvassa näkyy muuten hauska kävelysilta, jonka kyllä olisin voinut käydä kokeilemassa, mutta se suljettiin huonon sään takia juuri kuin olin päässyt paikalle.

Loppupäivän vietinkin hyvästellen Orchard Roadin kauppoja! :) Kaikki tuliaiset ja joululahjat oli olevinaan jo ostettu, mutta niin vaan muutama juttu tarttui vielä mukaan. Kerkesin kiertämään useamman ostoskeskuksen ennen kuin jouluruuhka kävi ihan sietämättömäksi! Luulin, että jouluinen viikonloppuruuhka Oxford Circuksella Lontoossa olisi ollut pahinta ikinä, mutta kyllä tämä torstainen väentungos ylsi vähintään samaan. Ihmisten seassa ei oikeasti mahtunut liikkumaan. Seitsemän jälkeen päätinkin, että parempi vaan suunnata rauhassa kotia kohti. Minulla oli kuitenkin jo aikasen pitkä ja tehokas päivä takana! Alempi kuva ei muuten suinkaan ole ostoskadulta vaan ihan metron käytävä...

Thursday was my last day off here in Singapore so I used it very efficiently. First I visited the worlds biggest aguarium. The S.E.A. Aguarium has over 800 species of fish and other seacreatures in it so it was definetly worth a visit. After that I took the MRT to Marina Bay and went to see Karl Lagerfelds photography exhibition called "The Little Black Jacket" and I absolutely loved it! I miss art! But the most important attraction in this area for me was the Marina Bay Sands hotel and especially the SkyPark on top of the hotel. And I must say that I really enjoyed the view from 56th floor... Then I took a little walk in the Gardens by the Bay area next to the hotel. I did'n walk for long becouse the weather wasn't so nice. I went shopping instead! After seven o'clock Orchard Road was so crowded that I decided to go home. I had a long but still a very satisfying and fun day! 

Pyhiä huoneita yksi toisensa jälkeen

Päivän kävelyreitti

Aloitin päivän metromatkalla City Hallin asemalle ja siitä tepsuttelin kahvilaan lattemukillisen kanssa lukemaan ja odottelemaan paikkojen aukeamista. Nousen täällä tavallisesti vapaapäivinä yhdeksän jälkeen ja olen liikkeellä suunnilleen tunnin päästä siitä. Ja elämä tässä kaupungissa alkaa varsinaisesti vasta yhdentoista jälkeen. Tai näin olen ainakin itse huomannut. Aamupäivisin voi syys hyvällä omallatunnolla istahtaa hetkeksi nautiskelemaan rauhallisesta tunnelmasta, eikä ole kiire housua paikasta toiseen. 

Aikani kahviteltuani lähdin kävelemään Waterloo Streetiä kohti ja siihen matkan varrelle osui tälläinen taidetilaksi muutettu kirkko. Ulkokuori ja sisustusratkaisut olivat mielestäni mielenkiintoisempia kuin itse esillä ollut taide. Täällä taitaa olla suhteellisen muodikasta tehdä videoinstallaatioita ja ne kun eivät minuun oikein uppoa. No, aina ei voi voittaa.

Kävelin rauhaisasti Waterloo Streetin kävelytiepätkää eteenpäin, kun törmäsin kahteen mielenkiintoiseen rakennukseen. Päivän teemaksi muidostui vähän niinkuin vahingossa erilaiset temppelit/pyhät paikat. Kävin ensin hindulaisessa Sri Krishnan Temple ja valitettavasti sain siitä vain varsin surkean kuvan. Etuovella oli äkäinen pappa osoittelemassa kameraa ja huutamassa kovaan ääneen, että "No pictures, no pictures!!" niin uskalsin napata ulkopuoleltakin kuvan vain sellaisesta kulmasta mihin ukkeli ei nähnyt. :) Otin kengät pois jalasta (tällä kertaa jalkoja ei tarvinnut pestä) ja hipsin varovaisesti sisälle. Tämä temppeli oli paljon maltillisemmin koristeltu kuin hindutemppeli jossa vierailin Little Indiassa. Ei ollut välkkyviä valoja, mutta kauniita värikkäistä patsaita kylläkin. Sinänsä aamupäivä taisi olla vähän huono vierailukohde, sillä ihmisiä oli aika vähän. Olisin halunnut nähdä sisällä enemmän oikeaa toimintaa. 

Ihan Sri Krishnan Templen vieressä oli Kwan Im Thong Hood Cho Temple. Jo sen ulkonäöstä voi päätellä, että kyseessä oli kiinalainseen tyyliin rakennettu (hindu-)temppeli ja google kertoi, että tämä on omistettu armon jumalattarelle. Ihmiset polttelivat ja heiluttelivat etuaulassa paljon suitsukkeita. Ja tässä muistellessa huomasin, että juuri muuta ei tästä sitten jäänytkään mieleen... No, ihan kivan näköinen kuitenkin!

Temppelivierailujen jälkeen jatkoin matkaani kohti Bugis Street Marketia (ostoskeskuksen kautta kiertäen tietysti). Ahtaalla torilla olisi ollut tarjolla vaikka mitä roinaa, mutta tällä kertaa ne saivat jäädä hyllyyn...

Tämän vierailukohteen jälkeen oli hyvä käydä Bugiksen alueella syömässä ja nyt osui kohdalle muuten ensimmäinen niin tulinen ruoka-annos, etten pystynyt syömään sitä loppuun! Niin kauan kuin jääteetä riitti, niin vietnamilainen nuudeliannoskin upposi, mutta juoman loputtua ei ollut enää mitään mahdollisuuksia jatkaa syömistä. Tiedänpähän seuraavalla kerralla ottaa jotain muuta... 

Ruoan jälkeen suunnistin katsomaan Arab Streetiä ja muutenkin arabialueita siinä ympärillä. Ihalilin ensin kauniita rakennuksia ja kangaskauppoja ja sitten löysin perille Sultan moskeijaan. Olin paikalla viisitoistaminuuttia ennen vierailuajan päättymistä ja minut otettiin silti iloisesti vastaan. Kengät piti täälläkin riisua, mutta muuten pitikin sitten vetää lisää vaatetta päälle. Olkapäät ja nilkat oli jäänyt aamulla peittämättä, joten sain lainaan erittäin tyylikkään sinisen kaavun. Heh, onneksi ei ollut seuraa mukana kuvaamassa todisteita! Itse rukoilutilaan ei saanut mennä, mutta eteisen puolelta sai ottaa valokuviakin ihan vapaasti. Sedät siellä rukoilivat ja osa otti nokosia pehmoisella matolla. Ihan vaikuttavan näköinen vierailukohde tämäkin, varsinkin ulkoapäin.

 

Moskeijaan tutustumisen jälkeen kiertelin vaan ympäriinsä lähikatuja. Löytyi ihanan värisiä taloja ja oikein leppoisaa tunnelmaa. Tämä oli ehkä miellyttävin etninen alue, jolla olen täällä Singaporessa vieraillut. Ja ehkä se oli myös mielenkiintoisin, koska arabikulttuuriin ei Suomessa ole tullut niin törmättyä. 

 

Viimeiseksi laitan vielä kuvan kahvilasta jossa piipahdin ennen viimeistä kävelyosuutta. Minulle mieluisaan tyyliin sisutettu I Am -kahvila tarjoili maailman isoimpia kakkupaloja (ainakin minun mielestäni siis!) eikä tälläinenkään sokerihiiri pystynyt syömään Red Velvet -kakun palasta loppuun. Puolet odottaa huomista jääkaapissa...

Sokeriähkyssä talsin vielä tutulle Marina Bayn alueelle. Tarkoitukseni oli vähän vielä lukea pihalla, mutta ostoskeskuksen ilmastointi voitti taistelun lämmintä ja kosteaa ulkoilmaa vastaan. Sovittelin muutamassa liikkeessä uusia uikkareita, mutta ei tullut kauppoja. Otin mukaani vain yhdet uikkarit ja jokailtainen uimalenkki ja niiden päälle pienen neitosen kanssa välillä päivisin tehdyt uimareissut kloorivedessä kuluttavat nykyistä uikkaria aikalailla. Olisi kiva olla toinen siksi, että a) uikkari ehtisi kunnolla kuivua ennen kuin sen laittaa uudestaan päälle ja b) se yksi ja ainoa ei kulahtaisi niin kauhean nopeasti. Saas nähdä, löytyykö täältä minua miellyttävää vaihtoehtoa. Pinkkejä ja Hello Kitty -kuvioisia kun en huoli...

Arjen aloitus Singaporessa

Taas koitti arjen aloitus, mutta tällä kertaa ehkä eksoottisimmassa lokaatiossa. Ihan samalla tavalla täälläkin on vietetty päiviä syöden, leikkien, nukkuen ja vaippoja vaihdellen. Kuravaatteiden sijasta päälle laitetaan tosin shortsit ja aurinkorasvaa ja pulkkamäki on vaihdettu uima-altaaseen. Mutta samanlaista touhuamista tämä lastenhoitaminen on tälläkin puolella maapalloa. Ensimmäinen yhteinen päivämme, maanantai, meni upeasti. Pieni hoitoneitonen oli iloinen koko päivän, istui omassa ruokapöydän ääressä tuolissaan ja nautti kaikki ateriansa omin kätösin, vaikka se on tähän asti kuulemma ollut aika haasteellista. No eilen ja tänään ollaankin sitten päästy jo vähän vääntämään asioista, mutta eiköhän se tästä lähde liikkeelle. Päähommani täällä on siis viihdyttää 2-vuotiasta tytsyä suomeksi. Perheessä on philippiiniläinen kodinhoitaja, mutta minulta kaivataan apuja nimenomaan tyttösen suomenkielen kehittymiseen. Tällä hetkellä sanavarastoon on lisätty puu, anna ja mennään. Lähdetään näistä helpommista liikkeelle!

Olemme neitosen kanssa tutkineet uusia nurkkia (tai hänelle ne ovat jo varmaan ihan tuttuja, mutta minä olen tutkinut) nyt parin päivän ajan ja suuri kiitos kuuluu google mapsin keksijöille! Olisin täällä niin hukassa ilman a) puhelinta b) nettiyhteyttä c) karttoja. En osaisi kulkea ilman näiden yhdistelmää yhtään mihinkään. Olemme onnistuneet suunnistamaan jo yhteen vähän kauempana olevaan puistoon ja eilen kävimme rannalla tekemässä hiekkakakkuja. Ei ollut ihan niin upeaa hiekkaa kuin Santosalla, mutta ykkösluokan kakkuja tästäkin tuli! Olemme käyneet myös lähipuistossa, uimassa ja muskarissa ja tänään iltapäivällä olisi vuorossa vielä toinen muskari. Aamuinen oli englanniksi ja iltapäivällä laulellaan sitten suomeksi!

 

 

On hassua, miten kaupungit tuntuvat jokapuolella yllättävän samanlaisilta. Toki talot ovat täällä vähän korkeampia ja ihmiset suurimmaksi osaksi aasialaisia (itseasiassa olen monessa paikassa aina ainoa länsimaalaisen näköinen), mutta silti meno tuntuu yllättävän tutulta. Täällä on todella siistiä ja turvallisen oloista. Ihmiset eivät ole ihan niin ystävällisiä kuin Briteissä, ainakaan minun mielestäni. Ja keli on muuten eiliseen asti ollut yllättävän inhimillinen. Kuumahan täällä on, mutta jos eilistä ei lasketa mukaan, niin lämpötila on kuitenkin pysynyt siedettävän rajoissa. Se voi toki johtua myös siitä, että useimmiten on pilvistä ja päivittäiset sateet viilentävät ilmaa aina hetkeksi. Ei silti tulisi mieleenkään pistää päälle mitään pitkälahkeista tai -hihaista tai kulkea ulkona hiukset auki! Huh!  

 

Mutta vaikka arkielämä onkin muotoutumassa aika samanlaiseksi kuin Suomessa (mitä nyt juoksulenkit ovat vaihtuneet uimalenkkeihin talon altaalla), niin täytyy myöntää että vapaa-ajan puitteet ovat aika makean näköiset! Perheen äiti otti minut eilen illalla mukaansa katsomaan Bollywood-musikaalia ja sieltä palatessamme maisema oli aikamoinen! Tässä on suurkaupungin tuntua!

Huomenna viettelen vapaapäivää ja pääsen tutustumaan paikkoihin taas vähän paremmin. Katsotaan mitä keksin, kerron sitten illalla!

Ensimmäinen viikonloppu takana, ensimmäinen työviikko edessä

Sunnuntain kävelyreitti

Huh huh! Hitaasti alkaa tähänkin puupäähän uppoamaan tosiasia, että Aasiassa ollaan. Kävimme lauantaina tutustumassa hieman uima-altaaseen ja lähialueisiin. Kipaisimme sisäleikkipuistossa ja lähimmäisessä ostoskeskuksessa vähän ostoksilla. Sain muuten puhelimeen paikallisen liittymän, joten suomen numeroon ei kannata yrittää viestitellä! Äiti, whatsapp toimii kyllä. 

Tänään uskalsinkin sitten lähteä itsekseen liikenteeseen, kiitos puhelimen netin ja karttojen! Suunnistin ensimmäiseksi Marina Bayn alueelle, jota koristaa tietenkin upea Marina Bay Sands hotelli ja lootuskukan mallinen ArtSciense Museum. Hotellin ylätasolta löytyy upea allas- ja näköalatasanne, mutta käyn testaamassa sen joku toinen kerta! Museossa kuitenkin piipahdin.

Minun oli tarkoitus mennä katsomaan National Geographicin 50 Greatest Photographs -valokuvanäyttely, mutta se olikin loppunut juuri muutamaa päivää aikaisemmin. Meninkin sen sijaan Essential Eames -näyttelyyn, josas tutustuttiin Charles ja Ray Eamesin uraan taiteen ja suunnittelun parissa. Kivoin osa oli minun mielestäni tämä huonekaluja esittelevä huone! Bongaa kuvasta Jannan tuoli! :)

Museopiipahduksen jälkeen lähdin kävelemään lahtea hiljalleen ympäri. Ihailin majesteettista näkymää ja kiepahdin välillä kurkkaamaan viereisen ostoskeskuksen tarjontaa. Liiketarjonta oli tässä ostoskeskuksessa kuitenkin sen verran hintavaa, että pyörähdin kuvan ottamisen jälkeen samoista ovista ulos joista olin tullutkin. Hienon näköinen paikka kuitenkin! Näytänpä itse muuten aika kalkkilaivan kapteenilta... Ilma on ollut aika pilvinen, joten tällä hetkellä ruskettumisesta ja palamisesta ei tarvitse kantaa huolta. Ja btw, joka päivä sataa.

Kun olin päässyt Raffles Placen asemalle asti, hyppäsin metroon ja ajelin Harbour Frontiin VivoCity ostoskeskukselle. Kyllä, ostoskeskuksia täällä riittää... Piipahdin muutamassa kaupassa ja mukaan tarttui yksi perus trikoomekko. Olin kuitenkin tavallaan ohikulkumatkalla, sillä olimme sopineet muun porukan kanssa treffit Sentosan saarelle klo 16.30.  Singaporen edustalla on pieni "huvittelusaari", jolta löytyy hiekkarantoja, ravintoloita, huvipuisto(ja?), akvaario, vesipuisto.... ja mitä niitä nyt oikein oli?! Kävelin VivoCitystä alkavaa kävelysiltaa pitkin Sentosalle ja siellä Siloso Beachille.

Tällä kertaa visiitti Sentosalla jäi aika lyhyeksi, kävimme syömässä ja teimme hiekkakakkuja rannalla. Hiekka oli muuten parasta rakenteluhiekkaa mitä olen ikinä nähnyt! Tuli tosi hienoja kakkuja! :) Aion käydä toisella kertaa vierailemassa ainakin jättiläismäisessä akvaariossa ja ehkä Universal Studiosin huvipuistossa. Koko saari oli kyllä sellainen huvipuisto, että tiedän eräänkin pienen siskon siellä Riihimäellä, joka olisi ollut innolla mukana! Alemmassa kuvassa muuten näytettä pienestä iltapäivän sadekuurosta...

Vaikka aluksi tuntui, että en oikein millään hahmota tätä kaupunkia, niin tarkempi tutustuminen tekee ihmeitä. Vierailtavien kohteiden lista senkun pitenee ja into kasvaa. Kyllä tässä vielä vauhtiin päästään!