Puhelimen kätköistä

Kävin äsken tervehtimässä (ja sanomassa heipat) kaveria ja hänen 10 päivää vanhaa vauvaansa ja sitten vaelsin hiostavan kuumassa illassa tänne tietokoneen äärelle. Tarkoituksena oli tänään lajitella vähän pojista otettuja valokuvia (niitä on muuten 1089), mutta päätin aloittaa helpommasta ja järjestellä ensin vähän puhelimesta löytyneitä kuvia. Vaikka olenkin kantanut "oikeaa" kameraa mukana aika uskollisesti, niin on silti kiva, että puhelimellakin saa ihan hyviä kuvia! Iltalenkille tai poikien kanssa ulkoillessa kun isoa kameraa ei aina jaksa ottaa mukaan. Olisi jäänyt monta kukkaa ja auringonlaskua kuvaamatta ilman puhelinta! :) Tässä muutama aivan sekalainen otos puhelimen kätköistä viimeisen kahden viikon ajalta. Instagramin käyttäjille kuvat ovatkin jo tuttuja...

Juhlia, taas juhlia!

Viikonloppu vierähti siis jälleen juhliessa! Ja olikin aivan järjettömän hyvät bileet!

Saavuin Suomeen torstaina iltapäivällä ja ihanaiset ystäväiseni tulivat hakemaan minua kentältä. Viiletimme meille kotiin ja sainkin viettää loppupäivän ystävieni ja perheeni kanssa. Perjai täyttyi tekemisestä ihan aamusta iltaan asti. Järkkäilimme ylioppilasjuhlia, kävin töissä vierailemassa, piipahdimme toisissa valmistujaisjuhlissa, otimme ylioppilaskuvia ja päivän päätteeksi nautiskelin taas ystävien seurasta suomalaisessa kesäyössä. Lauantai olikin sitten se suuri päivä, johon heräsin yllättävän pirteänä vajaan viiden tunnin yöunien jälkeen. Kipaisimme ensin hakemassa pienimmän siskon todistuksen (torkuin kyllä autossa tämän toimituksen ajan) ja sitten pikalaittautumisen jälkeen menimme keskimmäisen pikkusiskon juhliin koululle. Päivä täyttyi kuohuviinillä kilistelyistä, nauramisesta, vieraiden kanssa juttelusta ja rennosta juhlimisesta. Oikein onnistuneet juhlat!

Koko päivä hurahti ohi sellaisella vipinällä, että kun oli aika nostaa kannat kattoon, niin teimme sen tyylikkäästä. Tai jos ei tyylikkäästi, niin ainakin tehokkaasti. Ihan mukavien etkojen jälkeen kävelimme keskustaan baariin jossa viihdyimmekin tanssien sulkemiseen asti. Mutta juhlatpa eivät loppuneet tähän! Reippailimme jälleen pienellä porukalla kotiin ja jatkoimme juhlimista ihan aamupäivään asti. Aika hyvin niillä viiden tunnin yöunilla. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ei siis tosin tullut nukuttua niitäkään tunteja... Aamupalan jälkeen viimeisimmätkin juhlijat passitettiin petille ja kyllä muutaman tunnin unet maistuivat kummasti!

Ps. Ehdimme lauantaina ottaa kuvia myös sisaruskatraasta ja tässä näytillä pieniä makupaloja. Muutaman hyvän kuvan joukkoon mahtui aika läjä myös näitä ei-ihan-niin-onnistuneita. Tai miten sen onnistumisen sitten määritteleekään!

 

 

Portrait Photography

Eilisen päivän viettelin taas valokuvauksen parissa, ensin potrettikurssilla ja illalla tutustuin tietokoneella kuvanmuokkauksen maailmaan. Potrettikurssi oli saman firman tarjoama kuin muutkin tähän asti käymistäni kursseista ja nyt voin sanoa, että on tullut ehkä kurssiteiltua tarpeeksi. Käsittelimme aluksi hieman kameran säätöjä ja muuta teoriaa, mutta en saanut niistä irti niin paljon kuin olisin toivonut, suurin osa käsittelemistämme aiheista oli jo ennestään tuttuja. Olen lukenut paljon lehtiä ja nettiartikkeleita ja katsellut erilaisia tutorial-videoita ja niistä on ilmeisesti tarttunut päähän varsin paljon. Ei missään nimessä kannata aliarvioida internetin ihmeellistä maailmaa kun opettelee uusia asioita!  

Mukavinta tällä kurssilla oli se, että paikalla oli läjäpäin malleja koko ajan! Harjoittelimme ensin kuvaamista pareittain ja sitten pienissä ryhmissä muutamien varusteiden kanssa. Ja koska olimme ulkona, niin auringonvalo ja sen kanssa taiteilu näytteli suurta osaa kurssilla. Aamupäivä meni leppoisasti ja tämän ryhmän kanssa oli kyllä tosi hauskaa valokuvata, vaikken mitään suurta valaistumista kokenutkaan.

Kun illalla pääsin kotiin, latasin koneelle testiversion Lightroom 4 -kuvanmuokkausohjelmasta ja loppuilta menikin siihen tutustuessa. Ja jälleen kerran kumarran internetin ihmeille! Olipas paljon mukavampaa ja helpompaa katsella netistä opetusvideoita ohjelman käytöstä, kuin itse yrittää nappi kerrallaan selvitellä, että mitä ihmettä tällä ohjelmalla voikaan tehdä. Monta videoita on vieä katsomatta ja uusia juttuja opettelematta, mutta muutamiin perus kikkohin olen päässyt kiinni. Esillä olevista kuvapareista ylimpään olen harjoitellut muokkaamista ja alempi on alkuperäinen kuva. Ja vaikka aikaisemmin olin sitä mieltä, että haluan valokuvien näyttävän mahdollisimman hyviltä suoraan kamerasta, niin kyllä täytyy myöntää, että vähän muokkaamalla niistä saa vielä enemmän irti.

Nyt odottelen vaan innolla seuraavaa viikkoa, että pääsen testaamaan taitojani siskon ylioppilaskuvien muodossa. Annu, varo vaan! Ja voi olla, että muutama muukin henkilö joutuu tämän yli-innokkaan valokuvaajan hampaisiin...

Yökuvausta

 

Olen viettänyt kaksi edellistä iltaa kamera kaulassa (ja jalustalla) Lontoon keskustassa suhaten ja metsästäen hienoja yövalokuvia. Lähdin sunnuntaina intoa puhkuen kohti keskustaa ja viettelin ensin leppoisasti aikaa odotellen pimeäntuloa ja kun aurinko vihdoin laski, seisoin Thamesin rannalla valmiina ottamaan valokuvia London eyestä. Mutta. Eihän se sujunutkaan ihan niinkuin upeissa suunnitelmissa. Tarkoituksenani oli ottaa pitkän valotusajan vaativia valokuvia, mutta kamerassani oli joku idioottimainen asetus päällä, joka ei antanut laskea valotusaikaa alle sekuntiin. Kuvissa näkyvien valoraitojen muodostumiseen kun tarvitaan paljon pidempi aika. Minulla oli siis ennen pimeäntuloa aikaa vaikka kuinka kauan, mutta varsinaisella kuvaushetkellä iski paniikki: "Mistä tämän asetuksen saa vaihdettua?!?". Kököttelin siinä sitten kolmijalkani kanssa ja selasin kameran valikkoja seuraavat 45 minuuttia ennen kuin sain asian selvitettyä. Jaaaaaa sillä aikaa London eye oli sulkeutunut ja lakannut pyörimästä. Eli se niistä valoraidoista sitten. Enpä ole hetkeen tuntenut itseäni tyhmemmäksi.

Koska oli kuitenkin raahautunut kaupunkiin asti ja kamerakin oli vihdoin käyttökunnossa, otin muutamia valokuvia autoista ja niiden valoista. Ja ihan hyviä niistäkin loppujen lopuksi tuli. Ei vaan ihan alkuperäisen suunnitelman mukaisia.

 

 

Kuvausurakkaan oli hurahtanut matkoineen kaikkineen useampi tunti ja kun pääsin vihdoin kotiin (toiseksi viimeisellä junalla...) olin totaalisen nuupahtanut. Ajatus näistä ylhäällä näkyvistä kuvista ei kuitenkaan irrottanut niin helpolla... Juhlistin siis seuraavana iltana syntymäpäivääni tekemällä samaisen retken uudestaa. Kamera laukkun ja kolmijalka mukaan ja jälleen joen varteen odottamaan auringon laskemista. Tällä kertaa kameran asetukset olivat oikein jo heti alussa, ja osasin arvioida London eyen pysähtymisajankin hienosti. Yksi pyörähdys maailmapyörässä kestää puoli tuntia, joten minulla oli tietenkin puolisen tuntia valokuvausaikaa siitä kun viimeiset ihmiset astuivat kyytiin.

Kuvat ensimmäisestä kuvakulmasta olisivat saaneet olla taustaltaan vähän tummempia, mutta kun aika alkoi uhkaavasti loppua halusin vaihtaa vielä hetkeksi toiseen paikkaan. Pitkällä valotusajalla oli hauska leikkiä ja olisin jaksanut kuvailla kauemminkin. Auringon laskun ja maailmanpyörän sulkemisen väliin jäi noin 40 minuuttia näin toukokuussa eli jos joku muu haluaa ottaa samanoloisia kuvia, niin suosittelen tammikuuta!

 

 

En malttanut lopettaa heti maailmanpyörän sulkeuduttua, vaan käppäilin pitkin joenrantaa ja siltoja ja otin muutaman yöotoksen ilman "vauhtiraitoja". Kaksi yllä olevaa kuvat ovat muuten samanlaiset, mutta ylemmän valotusaika oli muistaakseni 30 sekuntia ja tämän alemman vain muutaman sekuntin. Pidemmän valotusajan aikana vesi ja pilvet ehtivät liikkua vähän ja tämä liike saa ne näyttämään vähän utuisemmilta.

Pimeässä valokuvaaminen  oli todella hauskaa ja teen sitä varmasti vielä uudestaan. Tosin on vaikea keksiä, että missä saisi otettua parempia yövalokuvia kuin täällä Lontoon valojen loisteessa!

Black and white photography course

Eilinen päivä meni rauhallisissa merkeissä jälleen valokuvauksen parissa. Kävin aamupäivällä mustavalkovalokuvauskurssilla (onko toi oikeasti yhdyssana?) Regent's Parkissa ja vaikka itse sanonkin, niin sain muutamia aika hyviä kuvia!  

Kurssin aluksi saimme muutamia vinkkejä kameran asetuksia varten, mutta sitten suuntasimmekin kauniiseen puistoon ottamaan valokuvia. Ensimmäiseksi harjoittelimme seepiakuvien ottamista "viktoriaaniseen tyyliin" eli laajoja maisemia suihkulähteistä ja puista, mutta se oli mielestäni vähän tylsää. Mutta kun pääsimme "kuvitelkaa, että otatte kuvia valokuvanäyttelyyn Berliinissä" -osioon, niin pääsin vauhtiin!

Lopuksi harjoittelimme vielä ihan abstraktien kuvien ottamista hitaalla valotusajalla ja zoomilla...

Vesiputouksen valokuvaaminen oli myös hauskaa! Ja täytyy sanoa, että näistä kursseista on oikeasti ollut hyötyä. Omaan valokuvaamiseen saa hyviä tekniikkavinkkejä, mutta myös paljon inspiraatiota ja erilaisia ideoita joita ei muuten osaisi edes ajatella. Toukokuussa on edessä vielä potrettikurssi ja odotan sitä innolla! Yhden objektiivin ja muutamien muiden pienten kamerahärpäkkeiden ostaminen kuumottaisi myös kovasti, mutta ehkä maltan vielä hetken harjoitella tällä kalustolla...

Tätä päivää onkin sitten vietetty paljon värikkäämmissä tunnelmissa, sillä täällä on juhlittu poikien 4-vuotissynttäreitä! Talo on vilissyt täynnä vieraita, joten koko päivän on ollut aikamoinen hulina! On tehty juhlavalmisteluja, avattu paketteja, syöty kakkua sekä puhallettu ja poksauteltu ilmapalloja. Ja mikäs sen parempaa! Loppuillan aion viettää kakkua poltellen lenkillä (sitten kakkua voi vielä hakea hyvällä omallatunnolla iltapalaksi, eiksje?) ja sen jälkeen valokuvakirjoja lukien.

Vapaapäiväilyä

Aloitin eilisen päivän rauhallisesti lenkillä ja laittautumisella ja lähdin kaupunkiin vasta puolen päivän jälkeen. Kiertelin ensin Covent Sohossa harjoittelemassa katukuvaustaitoja ja poikkesin sitten "ihan pikaisesti" meikkiostoksilla. Päivän kohokohta osui vasta iltaan, joten minulla oli muutama tunti aikaa tuhlattavana. Päädyin viettämään loppuiltapäivänkin valokuvauksen parissa; itse valokuvaten ja valokuvanäyttelyä (kyllä, taas.) katsellen. Kävelin Thamesin rantaa kohti St Jamesin puiston kautta koukaten ja eteeni tupsahti kuvassa näkyvä söpöläinen. Ei muuten heti uskoisi, että kyseessä on toimistorakennus! Alunperin mökki on tosin palvellut puistonvartijan kotina...

"Tois pual jokkee" jatkoin katukuvaus-teemalla ja pysähdyin hetkeksi taltioimaan skeittaajien temppuja. Tämä kamera on muuten ihanan nopea! Ei tarvitse ollenkaan ajatella sitä ärsyttävää viivettä laukaisijaa painaessa, koska sitä ei ole!

Keli ei ollut mitenkään ihanteellinen, joten poikkesin lämmittelemään National Theatren aulaan ja kurkkasin samalla Lifework: Norman Parkinson's Century of Style -näyttelyn. Esillä oli upeita muotikuvia ja potretteja eri vuosikymmeniltä niin malleista, näyttelijöistä kuin kuninkaallisistakin.

Näyttelyn kierrettyäni yritin lunastaa illan teatterilippuni aulan automaatista, mutta automaatti ei jostain kumman syystä tunnistanutkaan pankkikorttiani. Päätin napata vielä muutaman valokuvan ulkona ja yrittää sitten uudestaan. Sain muutaman hienon valokuvan tummasta Lontoon taivaasta, mutta samalla kastuin yllättävän sadekuuron seurauksena sateenvarjosta huolimatta aivan läpimäräksi! Juoksin takaisin teatterille ja rupesin etsimään varausvahvistusta sähköpostista, jotta saisin lunastettua lippuni. Mutta. Tutkiskellessani sähköpostia tarkemmin huomasin olevani väärällä teatterilla! War Horse- näytelmä on kyllä National Theatren produktio, mutta se esitetään New London Theatrella! 

Ei muuta kuin jalat alle ja kohti oikeaa teatteria! Onneksi näytöksen alkuun oli vielä tunti aikaa ja sadekin oli lakannut hetkeksi. War Horse- näytelmä perustuu samannimiseen kirjaan ja kertoo ensimmäisestä maailman sodasta pääasiassa hevosen näkökulmasta. Pääosissa ovat Albert-niminen poika ja Joey-hevonen. Albertin isä voittaa Joeyn huutokaupassa ja säikystä hevosesta kuoriutuu uskollinen kumppani nuorelle pojalle. Hevosen ja pojan tiet kuitenkin eroavat sodan alkaessa ja murtunut Albert värväytyy sotaan löytääkseen hevosensa. Näytelmä ei ole kepeää katseltavaa, mutta se on mielenkiintoinen ja erilainen kuvaus sodasta; mielestäni se avaa katsojalle aiheesta uusia näkökulmia. 

Tarina itsessään on mukaansa tempaava ja vauhdilla etenevä, ja vähintäänin yhtä upeita ovat myös lavasteet ja "hevosnuket". Lavalla ei siis tietenkään hyöri oikeita hevosia, vaan hevoset on toteutettu upeina "nukkeina" (puppets), joita ohjailee muutama ihminen. Jos joku on nähnyt The Lion King- musikaalin, niin toteutus on samansuuntainen. Jälleen kerran voin vaan ylistää Lontoon teatteritarjontaa!

Lauantai

Päivän kävelyreitti
 
Eilen oli vihdoin ja viimein jo vähän keväisempi keli ja täälläkin paistoi aurinko! En siis tietenkään halunnut tuhlata ihanaa päivää sisätiloissa, vaan kipaisin äkkiä aamulla Selfridgesillä ostamassa uuden laukun (joo, tarvitsin!) ja sen jälkeen kuljeskelin pitkin poikin Hyde Parkia. 

Ilma oli kaunis ja maisemat olivat upeat, joten mitä muuta ihanaan päivään voikaan toivoa? Sain otettua vielä aika kivoja valokuviakin! Olen ollut Hyde Parkissa monta kertaa aikaisemminkin, mutta puisto on niin valtava ja pieniä kävelypolkuja on niin paljon, että joka kerta löytää jotain uutta! Kaiken kävelyn keskellä kiepsahdin myös puiston keskellä sijaitsevassa Serpentine Galleryssä katsomassa päivän taideannoksen, mutta mielestäni näyttely ei ollut kovin kummoinen.

Kun olin nautiskellut puistosta tarpeeksi, kävelin hiljalleen Mayfairin hienostoalueen läpi ihaillen matkalla upeita kauppoja ja vieläkin upeampia autoja. Porscheja ja Ferrareita näkee niin paljon, että ne alkavat näyttää jo suorastaan tylsiltä. Onneksi täällä voi nautiskella myös Lotuksista, Bentleystä, Maserateista ja vaikka Maybacheista! :)

Hienostelun jälkeen tallustelin teatterille hakemaan varaamani lipun illan Peter and Alice -näytelmään. Sen jälkeen vaeltelin vielä pienen tovin lähikatuja ja harjoittelin katukuvaustekniikoita. Yllä oleva kuva on siis todiste tyylikäästä katuvalokuvauksesta. Oikeesti! Samalla "välikävelyllä" törmäsin Trafalgar Squarella suuren tyynysodan jälkipyykkiin. Lauantai oli ilmeisesti kansainvälinen tyynysotapäivä, joten aukiolla oli ollut päivällä "muutama" ihminen tyynysotailemassa! Höyhenten ja tyynyntäytteiden määrästä päätellen meno oli ollut aika rajua...

Päivän kohokohta koittikin sitten illalla Noel Coward -teatterissa Peter and Alice -näytelmän muodossa. Olin varannut näytelmään liput ihan vaan sen takia, että toista pääosaa esitti Dame Judi Dench, legenda jo eläessään. Miespääosaa eli Peterin roolia näytteli Ben Whishaw. Peter and Alice on John Loganin kirjoittama näytelmä, joka kertoo ihmisistä Alice in Wonderland (Liisa ihmemaassa) ja Peter Pan tarinoiden takana. Nämä tarinat on kirjoitettu kahden oikean lapsen innoittamina ja tämä näytelmä kertoo näiden lasten ( ja kirjailijoiden) tarinat. Näytelmä on tavallaan aikuisille suunnattu satu saduista. Se alkaa kohtauksella, jossa Peter ja Alice tapaavat 30-luvulla ja alkavat keskustella muistelmien kirjoittamisesta. Mitä kaikkea kasvaminen ja vanheneminen on merkinnyt pojalle, jonka ei koskaan pitänyt kasvaa aikuiseksi ja minkälaista elämää Alice Liddell Hargreaves on elänyt ihmemaan Alicen takana? Alice and Peter ei ole pelkkää vaaleanpunaista taikahattaraa, vaan sen aiheet kulkevat satumaailman lomassa myös kuoleman, vanhenemisen, ensimmäisen maailmansodan, masennuksen ja alkoholismin maisemissa. Tämä upea näytelmä, erinomaiset näyttelijät ja ihastuttavat lavasteet huumasivat minut täysin! Jos kellään vaan on mahdollisuutta näytelmän katsomiseen, niin menkää ihmeessä!

Street photography

 

 

Olin tänään valokuvauskurssilla jonka aiheena oli street photography eli "katuvalokuvaus". Ideana on siis yksinkertaisesti se, että valokuvat otetaan kadulla, tuntemattomien ihmisten keskellä. Kurssi alkoi pienellä teoriaosuudella ja oli hauska huomata, että ilmeisesti tiedän jo aika paljon perusasioista! Vuhuu, en ole enää ihan pihalla! Ja teorian jälkeen siirryimme tottakai kadulle tekemään erilaisia harjoituksia. Ensimmäiseksi yritimme etsiä ympäristöstä mielenkiintoisia taustoja ja napata ihmisistä kuvia juuri oikealla hetkellä sitä tiettyä taustaa vasten. Tämä ei minulta oikein onnistunut, joten yllä oleva kuva on vain mallina, ei siis minun ottamani. Kuva lainattu täältä...

Sitten harjoittelimme kuvien ottamista niin, että kuvattavalta pyydettiin lupa potretin ottamiseen. Kurssin vetäjä pyysi meille pari ensimmäistä mallia ja oli kieltämättä aika hauskan näköistä kun kymmenen kurssilaista pyörii yhden ihmisen ympärillä. 

 

Tarkoituksena oli pysäyttää mielenkiintoisen näköisiä ihmisiä ja yrittää saada heistä tottakai edustava kuva, mutta myös mielenkiintoisessa ympäristössä ja asetelmassa. Noissa asetelmissa on vielä "vähän" harjoituksenvaraa...

 Voisi ajatella, että tuntemattomalta ihmiseltä luvan pyytäminen olisi ollut hankalaa, mutta itseasiassa tykkäsin ehkä tästä osiosta kaikista eniten! Kurssi tarjosi hyvän syyn ihmisten pysäyttelyyn, enkä tiedä uskallanko sitä enää omatoimisesti tehdä, mutta oli ainakin hauska kokeilla!

Tämä pariskunta innoistui pussailemaankin valokuvaajalle! Harmittaa vaan kauheasti, kun hanskat kädessä sähläsin asetuksia pieleen ja kuva on inhottavan rakeinen... 

Sitten harjoittelimme valokuvaamista vielä niin, etteivät valokuvattavat tienneet olevansa kuvissa. Piti yrittää olla mahdollisimman huomaamaton, etteivät kuvattavat huomaisi olevansa valokuvassa ja siksi muuttaisi luonnollista käyttäytymistään. Tämä oli hankalaa. Kuvia ottaessa piti olla koko ajan valmiustilassa ja kauhean nopea, enkä minä ole tottunut siihen. Lomakuvia napsiessa maisemat eivät kauheasti juokse karkuun... Tämä pienestä tytöstä otettu kuva onnistui kuitenkin kohtalaisesti. Hän on juuri napannut kiinni lumihiutaleen (jep, täällä on edelleen jäätävän kylmä) ja ihailee sitä kämmenellään.

Muutaman tunnin aikana sain hyviä vinkkejä katukuvaukseen, mutta harjoitteluun menee tottakai vielä järjetön määrä aikaa. Se, että odottaa ihmisen kävelevän juuri oikeasta kohdasta, kädet oikeassa asennossa tms. ottaa yllättävän paljon aikaa. Helpon ja luonnollisen näköiset valokuvat vaativatkin yllättävän määrän odottelua ja etukäteisvalmistelua. Enemmän kuitenkin sitä odottelua. Ja sitten kun se oikea tyyppi sattuu kohdalle, niin toiminnan pitää olla nopeaa. Näiden yhdistämisessa riittää haastetta joksikin aikaa!

Taidetta ja hyvää ruokaa

Mielestäni parhaat päivät Lontoossa sisältävät juuri näitä asioita: hyvää ruokaa, taidetta tai muuta kulttuuria ja upeaa seuraa tietysti. Vietimme Elsan kanssa sunnuntaita juurikin näiden asioiden parissa ja päivä oli mitä mukavin! Emme tehneet kauhean suuria suunnitelmia sunnuntaille, sillä Elsan piti lähteä lentokenttää kohti jo puoli neljän aikaan, vaikka lento olikin lopulta useita tunteja myöhässä... Aloitimme aamun rauhallisella valmistautumisella ja aamupalalla kotosalla ja hipsimme sitten hiljaksiin kaupunkia kohti. 

Ihan ensimmäiseksi kävimme ostamassa minulle sen kauan kaivatun kevättakin, mutta heti sen jälkeen suunnistimme Photographers' Galleryyn valokuvataidetta ihailemaan. Valokuvia oli esillä kolmessa kerroksessa ja niiden lisäksi rakennuksesta löytyy kauppa, työpajatila ja kahvila. Ja tällä kertaa suurimman vaikutuksen taisi tehdä kauppa. Esillä olleista valokuvista näihin katselijoihin kolahtivat vain Laura Letinskyn hauskalla "leikkaa-liimaa"-tyylillä otetut, kauniin vaaleat valokuvat. Muut olivat vähän turhan pieniä piperryksiä meidän makuumme. Kriitikot olkoon mitä mieltä haluavat. Vaikka esillä ollut taide ei niin kohahduttanutkaan, suosittelen silti tätäkin galleriaa varsinkin valokuvauksesta kiinnostuneille. Näyttelyt ovat mukavan kompakteja, niiden kiertämiseen ei todellakaan mene tuntikausia ja alakerran kauppassa oli upea valikoima valokuvaukseen liittyviä kirjoja, lehtiä ja välineitä.

Valokuvien maailmasta vaelsimme vähän matkan päähän Sohoon Wahacaan syömään. Kävimme saman ketjun ravintolassa syömässä Saaran ja Jannen kanssa South Bankillä ja täytyy toistamiseen todeta, että mahtavaa oli! Sisustus on makea ja ruoka on erinomaisen hyvää ja järkevän hintaista. Aion käydä täällä vielä monta kertaa! Ruuan jälkeen olikin aika lähteä saattelemaan Elsaa asemalle. Heitimme pikaiset heipat ja Elsa ehti juuri ja juuri lentokentälle lähtevään junaan! Nähdään pian ystäväiseni! 

Tämän jälkeen olin suunnitellut meneväni Tate Moderniin katsomaan siellä juuri auenneen Lihctenstein-näyttelyn. Mutta kun pääsin paikalle, näyttely oli tupaten täynnä ja minä totesin, että ehkä on parempi tulla uudestaan toisella kertaa. Taidemuseoissa on ehdottomasti mukavampi vaellella rauhassa itsekseen kuin osana järjettömän isoa ihmislaumaa.