Bali, osa 1

Saavuin Balille viime torstaina iltapäivällä. Olin varannut jo etukäteen kuljetuksen kentältä hotellille ja hetken etsiskeltyäni oikea kuljettajakin löytyi. Varsin hiljainen kuljettajani ajoi minut Tune Hotels Legianiin, kirjauduin sisään ja ihmettelin hetken aikaa. Tälläinenkö Bali onkin? Minun kuvitelmissani siinsi sinistä merta, palmuja ja rauhallisia rantoja, mutta olimme ajaneet lähinnä ränsistyneen kaupunkimaiseman läpi. Hoh hoh, tämä vaatii sulattelua. 

Kun olin toipunut suurimmasta järkytyksestä lähdin etsimään netistä jo etukäteen katsomaani kauneushoitolaa. Se löytyikin näppärästi samalta kadulta, jolla hotellikin sijaitsi ja sain varattua tunnin hieronnan ja tunnin kasvohoidon jo samalle illalle, jippii! Odotellessani kävin ostamassa vähän evästä ja söin ne rannalla meren ääntä kuunnellen. Ja aika pian pitiki jo lähteä takaisin kauneushoitolalla rentoutumaan. Life is sweet! Koko lysti maksoi muuten 12 euroa ja halvemmallakin olisi päässyt, mutta itse pidin tästä vähän siistimmästä kauneushoitolasta. Sai makoilla rauhassa yhden hotellin sisäpihalle rakennetussa bambumajassa, eikä tarvinnut olla tienvierushoitolassa kaikkien pällisteltävänä. Täydellisen rentona lampsin hoitojen jälkeen hotellille suihkuun, enkä yksinkertaisesti enää jaksanut lähteä syömään, vaikka olisi ollut vähän nälkäkin. Kai yhden illan voi elää pelkällä suklaalla? Tai siis hyvin voi! :D

 

 Perjantaiaamu alkoi yhtä rankalla rentoutumisella! Heräilin ihanan pitkien yöunien jälkeen hotellilta ja laitoin itseni ja rantavermeet valmiiksi. Suuntasin läheiseen ravintolaan ensin aamupalalle ja sitten muutamaksi tunniksi beachille makoilemaan. Oli muuten aika kivaa vaihtelua aktiivilomailuun välillä vain löhöillä rannalla! :) Olisi vaan pitänyt olla jotain seuraa, että olisi päässyt paremmin myös uimaan. En nimittäin viitsinyt jättää tavaroita itsekseen rannalle kauhean pitkäksi aikaa, vaikka merivesi oli upean lämmintä. Yhdeksi menin taas hoitolalle nautiskelemaan kahden tunnin kuumakivihieronnasta. Erinomainen päivän aloitus!

Todella rentouttavan hieronnan jälkeen menin taas hotellille (suihku, vaatteiden vaihto) ja huomasin, että takapuoli oli ottanut vähän liikaa aurinkoa itseensä. Miten unohdan aina lisäillä aurinkorasvaa juuri siihen kohtaan, joka yleensä näkee kaikista vähiten päivänvaloa? Jos seuraavalla kerralla muistaisi... No, shortsit vaihtuivat mekkoon, mutta kävelysuunnitelmat pitivät punottavasta ihosta huolimatta. 

Olin todennut hotellini lähiympäristön (Legian beach) aikamoiseksi krääsäladiaksi, joten lähdin kurkkaamaan olisiko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Kävelin pohjoiseen päin, kohti Seminyakia ja mitä lähemmäksi sitä aluetta päästiin, niin sen kivemmiksi maisemat muuttuivat! Olin selvästi päässyt vähän modernimmalle ja trendikkäämälle alueella ja täällä minäkin jaksoin syödä ja pyörähtää muutamassa kaupassa. Suosittelen Seminyakiin tutustumista! Legianin alueelta löytyy siis paljon rantamekkoja, huiveja, koruja, feikkiaurinkolaseja ja sandaaleja sun muita, eli jos on vailla uutta ranta-asua, tai edullisia tuliaisia, niin sitten sinne. Mutta jos haluaa tutustua esimerkiksi Roxyn, DCn ja Quicksilverin vaatetarjontaan, niin sitten suuntaa Seminyakiin.

Onnistuin ajoittamaan syömisen juuri sopivasti niin, että ruoan jälkeen ehdin vielä rauhassa käppäillä rannalle katsomaan auringonlaskua. Ja vaikka taivas olikin pilvinen, niin auringonlaskun värit olivat uskomattoman kauniit. Tässä oli enemmän sitä Balin taikaa, jota minä olin vailla. Ihailin ja valokuvasin maisemaa niin kauan kuin valoa riitti, mutta sitten lähdin tepastelemaan rantaa pitkin takaisin Legianiin. Nautiskelin pimenevästä illasta, aalloista ja lämpimästä vedestä. Rannalla olisi ollut monta pientä rantabaaria, mutta väsymys painoi jalkoja jo sen verran, että päätin mennä suoraan hotellille.

Sain kuitenkin vähän inhottavan yllätyksen kun pääsin rannalta kadulle ja rupesin laittamaan kenkiä taas jalkaan. Toista sandaalia ei nimittäin ollut missään. Olin ostanut aikaisemmin päivällä uudet kengät ja laittanut sandaalini niiden kanssa samaan pussiin, koska halusin kävellä rannalla paljain varpain. No, pussihan oli tietenkin hajonnut jossain vaiheessa matkaa ja toinen rakkaista sandaaleistani oli tipahtanut jonnekin matkanvarrelle. Käännyin takaisin ja yritin tunnin verran etsiä kenkää pilkkopimeässä, mutta eihän sitä tietenkään löytynyt. Kiukusta ja harmituksesta kihisten läpsyttelin menemään hotellille sitten paljain varpain. Sinne jäi viime kesän paras ostos rannalle ja toinen yksinäinen hotellin roskakoriin. 

Rauhtoituin kuitenkin vihdoin kun olin saanut harmitella surkeaa kohtaloani tarpeeksi monelle taholle ja nukahdinkin lopulta yllättävän aikaisin, jo kymmenen pintaan. Päivä oli ollut aikas upea, jos sandaalin katoamista nyt ei lasketa mukaan. 

And sorry! I promised to my english speakin friends that I would try to write in english as well, but I kind of forgot about that... But from now on I will try to remember! So, I was in Bali for a couple of days, arrived on Thursday and left on Sunday. During my first two days I focused mainly on relaxing! :) On Thursday and Friday I took two massages and a facial and spent couple of hours lying on the beach. Not bad at all! And on Friday evening I walked from Legian (my hotel was there) to Seminyak and found out that this area was more to my liking. There I found some nice little stores and restaurants, bought a pair of shoes and admired the most beautiful sunset. 

After a nice day I walked back to Legian and lost a shoe somewhere on the beach. Now the poor little thing is all by itself, probably somewhere in the Bali Sea. Well, if you don't count the missing shoe, my first two days in Bali were quite amazing.

Viikonloppuja!

Nyt on pakko vielä kerran hehkuttaa, että viimepäivien kelit täällä ovat olleet upeat! Vihdoin! Ehdin jo harmitella kaikkien shortsien ja mekkojen raahaamista tänne, mutta onneksi nyt ihan viimehetkillä on tullut niillekin käyttöä. Hyvin syödyn perjantain jälkeen lähdimme kaverini Sofian kanssa minnekäs muualle kuin piknikille! :) Eväät kaupasta mukaan, enpäs muuten tajunnut ottaa siitä ruokavuoresta kuvaa... Ja sitten ajelimme jonkin aikaa ympäri Orpingtonia etsimässä yhtä paikkaa, josta olimme saaneet vinkkiä. Kyllä sen ihan tässä jossain piti olla... Lopulta nälkä alkoi painaa, joten seurasimme ihan muita ohjeita (katukylttejä...) kivaan, pieneen puistoon, jossa emme kumpikaan olleet käyneet aiemmin. Levitimme viltin ja jaksoimme syödä, makoilla ja jutella monen monta mukavaa tuntia!

Vielä samana iltana sain samaiselta seuralta tekstiviestin, että josko huvittaisi sunnuntaina lähteä biitsille. Sääennustuksen näyttäessä yli kolmeakymmentä astetta, ei vastausta tarvinnut kauaa mietiskellä! Sofia siippoineen nappasi minut kyytiin sunnuntaiaamuna puolen kahdeksan jälkeen ja me, sekä heidän ystäväpariskuntansa pienen tyttönsä kanssa huristelimme peräkanaa puolisentoista tuntia Lontoosta kaakkoon. Ajoimme Rye-nimisen paikan nurkille, mutta valitsimme hieman kauempana olevan rantasiivun suuremman väentungoksen välttämiseksi. Ja päätös osottautui hyväksi! Me saimme vietellä päivää ihan kaikessa rauhassa, kun taas lähemmäksi kylää jääneet olivat rannalla kuin sillit suolassa!

Ja mitä muuta voi helteiseltä rantapäivältä odottaa, kuin täydellisyyttä? :) Aurinko helotti täydeltä taivaalta (muistin laittaa kerrankin paljon aurinkorasvaa!), söimme taas hyviä eväitä ja uimme jääkylmässä meressä. Huomatkaa muuten ensimmäisen rantakuvan ja näiden muiden ero veden kerkeudessa! Vuorovesi on sitten jännä...

Ja jännää oli hetken porukan miehilläkin! Kaksi sankaria lähtivät soutelemaan pienellä kumiveneellä ja jotenkin kummasti ohittivat merellä killuvat rajamerkit. Siitähän seurasi sitten se, että rannikkovartiosto kohteliaasti palautti soutelijat lähemmäksi rantaa, tai oikeastaan ihan rannalle asti... Oli kuulemma miellyttävän vauhdikas paluumatka!