Onnellinen vapaapäiväläinen!

Muutamat viime päivät vallinnut huono keli on ilmeisesti vihdoin väistynyt, koska eilisen pilvisyys ja sadepisarat olivat yönaikana muuttuneeet auringoksi! Ja mikäs olisikaan aurinkoisessa kelissä parempaa, kuin ensimmäinen kokonainen vapaapäivä! Skippasin aamulla yhteisen aamupalan, koska se tarjoillaan jo ennen kahdeksaa ja nukuin jopa yhdeksään asti. Eikä siinä sen ihmeempiä, syömisen ja valmistautumisen jälkeen olin jo kymmeneltä menossa kovaa vauhtia hissillä ylös. Aamu ei totisesti olisi voinut olla upeampi! Aurinko paistoi niin tehokkaasti, ettei ilman laseja voinut kuvitellakaan olevansa. Rinteet olivat kivassa kunnossa, paikoitellen oli ehkä vähän liikaa lunta minun makuuni, mutta kyllä tässä hiljalleen alkaa lumessakin laskeminen sujumaan. Oikeastaan olisi vähän (PALJON) houkuttanut lähteä laskemaan offaria, mutta järkeilin, että ilman kokemusta, seuraa, ja oikeaa varustusta ei ehkä kannata aloittaa uutta extremeharrastusta...

 

Pysyttelin siis rauhallisesti merkattujen reittien puolella. Oli kiva laskea, kun ei ollut mikään kiire mihinkään. Sai rauhassa pysähdellä kaakaolle ja lounaalle sekä ottamaan valokuvia! Otin aamupäivällä aika paljon kuvia, mutta suurin osa on niin valkoisia, ettei niistä auringonpaisteen vuoksi erota juuri mitään. Tästä näkyy ainakin pärstä! :) Iltapäivällä aurinko vilahti pilvien taakse ja pilvien mukana tuli taas huono näkyvyys. Laskin varovaisesti vielä pari mäkeä, mutta tehokkaan aamun jälkeen jalkaterät alkoivat olla jo niin muusia, että oli aika siirtyä lepuuttamaan jalkoja kauppojen puolelle. Viimeinen alastulo oli pakko taittaa gondolilla, koska en voinut enää laittaa monoja kunnolla kiinni. Minulla on täällä mukana lainamonot, jotka ovat ihan kivat aina pari tuntia, mutta koko päivän laskemisen jälkeen jalat huutavat hallelujaa. Omat monot on kuitenkin tallessa (vähän liiankin hyvässä), joten en halua tuhlata rahoja uusiin monoihin, vaikka niitä olisikin täällä paljon tarjolla.

Mutta vaikkei monoihin haluaisikaan laittaa rahaa, niin takkeja voi käydä katsomassa, eikö? Pikkuruinen vinkki kaikille tekstiä lukeville: jos tuntuu, että lompakossa on ihan vaan muutama ylimääräinen satanen joille ei millään meinaa löytää käyttöä, niin mulle voi lahjoittaa! Melkein meinasin jäädä sinne kauppaan asumaan, kun en tämä takki päällä voinut uloskaan kävellä. Mä tarviin tällasen!

Eipä paista aurinko aina alpeillakaan...

Pari viime päivää täällä on mennyt vähän rennommin, vanhempien uuden vuoden juhlinta on hiljalleen ohi. Tosin tänään oli taas joku sovittu illallinen, jonka takia pistin pojat äsken nukkumaan. Mutta olen kuitenkin päiväsaikaan ehtinyt pitämään vähän vapaata ja päässyt laskemaankin, sekä eilen että tänään! Eilinen päivä meni upeasti niin rinteissä kuin niiden ulkopuolellakin! Pojat laskettelivat hienosti ja minä sain viettää päivällä parisen tuntia lasketellen ja illalla vielä muutaman lisää laiskotellen. Täällä ei ole hetkeen satanut uutta lunta, joten rinteet olivat eilen ihan minun makuuni, kovia, joissain kohdissa jopa vähän jäisiä. Pari tuntia hurahti äkkiä, mutta pääsin sentään vähän aikaisempia reissuja pitemmälle eilisellä laskettelututkimusmatkalla.

Ja koska eilinen päivä meni niin mukavasti, niin sitten vastaavasti tänään aamupäivällä kaikilla oli vähän kaikki huonosti. Lasten vanhemmat olivat vähän kipeinä, lapset kiukkuisia ja silloin ei tietenkään nannyn apu kelpaa missään tilanteessa. Vähän pitkitetyn lastenohjelmamaratonin jälkeen tappelimme vaatteet päälle ja hyppäsimme loskaan ulkoilemaan. Ilma on lämmennyt, joten täällä näyttää samalta kuin Suomessa maalis-huhtikuussa. Inhottava pilvimassa on ruvennut kerääntymään tähän meidän ympärille ja viikonloppuna pitäisi kuulemma sataa lunta. Sekin olisi ihan kivaa, koska tänään satoi vaan vettä. Blääh. Aamupäivän kiukuttelujen jälkeen suuntasimme koko konkkaronkka kohti rinteitä, minä itsekseni ja muut lasten kanssa. Ja jos aikaisemmin olin maininnut jotain huonosta näkyvyydestä, niin ne jutut voi unohtaa; tänään yläasemalla ei nähnyt MITÄÄN.

Hissillä ajelu oli vielä ihan hauskaa, ympärillä oli vain kosteaa harmaata ilmaa ja näkyvyys ulottui tasan seuraavaan gondoliin asti. Mutta alaspääseminen olikin sitten vähän haastavampaa. Maisema nimittäin näytti ihan tasan tuolta kuin ensimmäisessä kuvassa. Harmaasta mössöstä oli ihan mahdoton erottaa mitään pinnanmuotoja ja samalla silmille satoi koko ajan pientä vesi/jää-tihkua. Olin ajatellut, että menisin tutkiskelemaan vuorta vähän kauemmaksi, mutta tässä kelissä päätin, että oli paras lähteä suoraan alas.

"Laskettelin" eli käytännössä luisuttelin ensimmäisen kilometrin aivan kävelyvauhtia ja onneksi sen jälkeen alkoi jo pikkasen helpottaa. Pysyttelin tiukasti helpoimpien rinteiden puolella ja seurasin kauhulla mustiin rinteisiin ja hoitamattomille alueille suuntaavia laskettelijoita. Minulle riitti jännitykseksi se, ettei välillä meinannut nähdä kolmea metriä pidemmälle. Kahden hissinousun ja yhden rinteen laskeminen kesti tänään puolitoista tuntia. Tosin matkaakin kertyi alas asti kaikkinensa varmaan kolmen kilometrin verran. Loppuiltapäivän pysyttelinkin tukevasti lastenrinteen korkeudella poikien kanssa. Ja voi sitä riemua, kun tänään päästiin kokeilemaan mattohissin lisäksi myös sompahissiä ja laskettelua oikean rinteen puolella. Lapsilla oli hauskaa ja opettaja (minä) sai kunnon reisitreenin!

Ekat laskut!

Eilinen meni sellaisella hulinalla ohi, etten ehtinyt ottaa edes yhtään valokuvaa ja siksi ei siis tullut postaustakaan. Vietin käytännössä koko päivän hoitaen poikia: aamupalan jälkeen menimme taas mäkeen, ajelimme lounaaksi kotiin ja nappasimme pienet päikkärit ja sitten iltapäivän vietimme omassa pihassa ja sisällä leikkien. Iltakin meni poikien kanssa riehuessa ihan nukkuma-aikaan asti. Täytyy kyllä sanoa, että "loma" ei ole päässyt alkamaan liian helpolla! Kyllä maistuu päikkärit aina hyvin nannyllekin!

Tänään oli onneksi vähän rennompi päivä. Sen jälkeen kun olimme syöneet aamupalan ja raahanneet koko revohkan välineineen kaikkineen mäkeen, pääsin ensimmäistä kertaa itsekseni laskemaan hurjaksi puoleksi toista tunniksi. Eipä siinä kauheasti ehtinyt, huristelin ensin gondolihissillä pari kilometriä ja sitten jonkin matkaa vielä tuolihissillä, jotta pääsin huipulle asti. Maisemat eivät tänään olleet erityisen mahtavat, koska ylhäällä oli tosi sumuista. Harmikseni laskeminenkaan ei ollut kauhean nautinnollista, koska lumen pinnanmuodot eivät sumun vuoksi näkyneet yhtään. Kun olin päässyt ylös asti, ehdin laskea kaksi lyhyempää pätkää ylhäällä ja sitten pitikin lähteä luisuttelemaan ala-asemalle tuolta 2800m korkeudesta. Ja se muuten vei aikaa ja voimia! Katselin aamulla ihastuksissani ulos, kun satoi uutta lunta, mutta laskiessani totesin, ettei se niin upeaa ollutkaan. Suomessa on tullut laskettua lähinnä kovissa rinteissä, joten pehmeässä ja möykkyisessä lumessa pomppiminen oli yllättävän hankalaa ja voimiavievää. Täytyy ottaa uusi treeni joku päivä!

Hyvää uutta vuotta!

Jotenkin kummasti lastenhoitajan työvuoro sattuu tälle vuodenvaihteen illalle! No, päivä on joka tapauksessa ollut niin täynnä toimintaa, että ehkä hiljainen koti-ilta on ihan paikallaan. 

Aamu alkoi kahdeksalta aamupalalla koko poppoon kanssa ja siitä sitten (isollä hälinällä tietenkin) hypättiin autoon ja ajettiin rinteille. Aamupäivä vierähtikin sitten lasketellessa, mutta tukevasti lastenmaan puolella! Pojat olivat ensimmäistä kertaa rinteessä ja oppivat hienosti käyttämään mattohissiä ja vähän laskemaan. Huomenna päästään jo ehkä kiinni jarruttamiseenkin! Ja ehkä nanny voi ensi viikolla elätellä toiveita isompiin rinteisiin siirtymisestä...

Iltapäiväksi seuraamme liittyi vielä yksi pieni tyttönen. Lounasta ei ehkä mennyt kauhean upeasti, kun kolme lasta hyppi ja nukkui vuoronperään penkeillä yhden huutauessa sylissä. Unien jälkeen touhuaminen maistuikin taas jo ihan toisella lailla. Vähän välipalaa pieniin ihmisiin ja sitten lumilinnan rakennushommiin! Ilta onkin sitten sujunut taas syödessä, kinatessa ja pesuhommissa ja parhaillaan odottelen että nukkumatti suostuisi saapumaan tänne Itävaltaan asti; on meinaan aika väsynyttä porukkaa sängyssä pyörimässä.

Oma iltani jatkuu luultavasti kirjan ja tietokoneen parissa ja jos pojat eivät herää ilotulitusten ääniin, niin ehkä minäkin pääsen kurkkimaan niitä jostain ikkunasta! :) Liian pitkään ei kuitenkaan voi valvoa, sillä huomenna on luvassa taas samanlainen hulabaloo!

Sveitsistä Itävaltaan

Tänään oli ohjelmassa siirtyminen Sveitsin yöpaikasta Itävaltaan St Antoniin. Ja believe me, siinä oli ihan tarpeeksi ohjelmaa yhdelle päivälle! Ajomatka ei ollut paha, vajaa kaksi tuntia ja maisemat matkalla oli upeita! Tasaisten vihreiden nummien kautta upeisiin vuorimaisemiin! Ja ylemmässä kuvassa on näkymä mun (ja poikien) huoneen ikkunasta. Tänään otin tasan kaksi valokuvaa, mutta huomenna ja tässä parin viikon aikana varmasti muutaman lisää!

Tänään olis ollut mahdollisuus lähteä poikien vanhempien matkassa keskustaa katsomaan, mutta kun sain valita vapaaillan tai pojille välinevuokraus/shoppailu-rumban välillä, valitsin ensimmäisen. Ai että oli ihanaa makoilla sängyllä ja lukea pari tuntia. Ja vaikka kuulostaa uskomattomalta, niin reissailu ensin lentokoneella ja junalla ja sitten autolla (ja kaks uutta maata vuorokauden sisään) ei välttämättä kuulosta hirveän rankalta, niin sitä se kyllä on ollut! Kaikki siirtyminen poikien sekä tuttavaperheen tytön kanssa on äänekästä ja voimiavievää. Puhumattakaan kaikesta aikuisten aiheuttamasta hälinästä! :) 

Huomenna olisi edessä ensimmäinen päivä rinteessä sekä poikien, että yhden pienen tyttösen kanssa. Ohjelmassa luultavasti siis suksilla seisomista ja kaatuilua. Katotaan tuntuuko matkustuspäivät sen jälkeen enää niin rankoilta! 

Ps. Mun kaksi matkalaukkua eli 45kg tavaraa puoleksi vuodeksi oli aikas vähän, ainakin siihen verrattuna mitä kaikki muut on saanu raahattua mukanaan...

Uudestaan!

Lähtötilanne mökillä

Nyt on valmistujaisjuhlat ja joulut juhlittu, joten on aika hypätä uusiin hommiin! Tiukan koulupuristuksen jälkeen halusin ottaa pienen irtioton arjesta, eli seuraavan puoli vuotta aion viettää ulkomailla! Hoidettavanani ovat samat pienet (nyt jo vähän isommat) kaksospojat kuin viimeksi blogia kirjoittaessani. Samat sankarit, uudet kuviot! 

Turha odottaa pehmeää laskua ja rauhallista totuttelua uuteen arkeen; täysillä toimintaan! Seuraavat kaksi viikkoa vietetään tämän perheen ja muutamien heidän ystäviensä kanssa alpeilla suihkien! Eikä haittaa ollenkaan! Minä ja reilu neljäkymmentä kiloa tavaraa lensimme siis tänään pimeästä Suomesta aurinkoiseen Sveitsiin. From winter wonderland to summer city! Auringossa oli varmasti valehtelematta 15 astetta lämmintä. Hommat alkoivat tänään aamulennolla Zürichiin. Perhe lensi tänne vasta illemmalla, joten minulla oli muutama tunti aikaa kierrellä keskustaa ympäri. Ihan kauheasti ei yhden kävelyn perusteella voi Zürichistä sanoa, mutta maisema järvelle oli upea!

Tänne päädyttiin!

Kiertelyn jälkeen pääsin kyydillä takaisin lentokentälle ja jäin vuokra-auton kanssa odottamaan muuta porukkaa kasaan. Pienet päikkärit autossa auttoivat pahimman väsymyksen yli, mutta aika rankka päivä on ollut! Nyt ihailen vielä hetken järvelle avautuvaa maisemaa ja valomerta kyläilypaikassa (ajetaan vasta huomenna porukalla alpeille) ja sitten huomista kohti!

Aikansa kutakin

Ajattelin että nyt olisi aika vielä viimeiselle postaukselle. Lontoon tavarat on purettu ja laukkua on jo pakattu muutaman kerran senkin jälkeen, ensin mökille ja sitten tahkolle, mutta tämän viikon olen viettänyt rauhassa äidillä ja isillä kylässä. Muuten ollaan vaan löysäilty siskojen kanssa, mutta tiistaina kävin koulussa juttelemassa jatkosta, ja onneksi tapaaminen meni helpommin kuin olin ajatellut. Tosin en vieläkään ole samalla aaltopituudella jahkailevien opettajien kanssa, mutta eiköhän tässä selvitä. Täytyy vaan tehdä asiat omalla tyylillä!

Jonkunlaista yhteenvetoa olen yrittänyt pyöritellä mielessäni, mutta kaikki kuulostaa vaan niin ärsyttävän kliseiseltä! Matkailu avartaa, mulla oli niin kivaa, paras kokemus ikinä ja niin edelleen, mutta näin se vaan on. Oli mahtavaa viettää aikaa kaupungissa pidemmän aikaa, ehti kierrellä muuallakin kuin perinteisissä turistikohteissa ja saada vähän enemmän tuntumaa niinkin suureen kaupunkiin Lontoo. Paljon jäi vielä näkemättä ja reissun aikana mieleen nousi myös paljon uusia kohteita missä tahdon käydä!

Syksyn aikana ehdin tutustua moniin ihmisiin, ja niitä tutuimpia on jo ikävä. Ikävöin myös Lontoon energiaa, tekemismahdollisuuksia ja hyvin pukeutuvia ihmisisä! Täällä käydään kaupassa meikkaamatta, toppahousuissa ja pipoissa (siis itse käyn myös...) kun taas Lontoossa pääosaa näyttelivät erilaiset siistit puvut ja nahkakengät. Kun muut pukeutuivat hienosti niin tahdoin itsekin panostaa pukeutumiseen erilailla.

Reissulla opin paljon kansainvälisyydestä ja kontaktien tärkeydestä ja myös small talkista! Minä en ainakaan ollut vielä ymmärtänyt miten paljon small talk -taitoja oikeasti maailmalla tarvitaan, tai miten paljon helpompi on tehdä uusia asioita kun on valmiiksi kontakteja eri puolilla suomea tai maailmaa. Verkostoituminen kunniaan!

Toki mukaan mahtui tylsempiä ja rankempia päiviä, mutta kukas niitä nyt enää muistaisi! Kannustan kaikkia edes kipaisemaan ulkomailla, enkä itsekään aio jättää matkailua tähän. En aio myöskään sulkea tätä blogia, sillä tahtoisin kovasti suorittaa viimeisen työharjoitteluni ulkomailla ja mikäs sen helpompi tapa laittaa kuulumisia sieltä, kuin tämä tuttu blogi. Nyt on kuitenkin aika siirtyä arkisen puurtamisen pariin ja tipahtaa ihan pikkasen alemmaksi näistä pilvilinnoista! Kiitos blogin seuraamisesta ja toivottavasti pääsen kirjoittelemaan lisää pian!