Royal Botanic Gardens, Kew

Vietin lauantaisen vapaapäivän Royal Botanic Gardenissa Kew'ssa eli tuttavallisemmin Kew Gardenissa. Hurautin puutarhalle junalla, vaikka jokilaivallakin olisi päässyt. En vain jaksanut sovittaa omaa aikatauluani aika harvakseltaan kulkevan laivan mukaan... Pääsymaksu oli opiskelijalta 14 puntaa, mutta mielestäni puutarhassa riitti myös katseltavaa koko rahan edestä. Suunnistin ensimmäiseksi Kew Palaceen eli katselemaan kuningas Yrjö toisen "matalaa majaa". Ja oikeasti rakennus oli mielestäni yllättävänkin vaatimaton, ei ollenkaan niin paljon kultaa ja kimallusta kuin olisi voinut kuvitella; palatsi vaikutti jopa ihan kodilta. Muihin palatseihin verrattuna erikoista oli mielestäni se, että täällä pääsi kurkkaamaan myös palvelusväen tiloja ja ullakkoa; niihin kun ei yleensä yleisöä päästetä.

Palatsin lisäksi puutarhan alueelle mahtui myös paljon muuta katsottavaa. Itse puutarha oli tietenkin valtava, en edes lähde arvailemaan, että kuinka paljon erilaisia kasveja koko alueelle mahtuu. Tuhansia, kymmeniä tuhansia, satoja tuhansia? Kaikkien erikoisien lajien keskellä vaikuttavin oli mielestäni kuitenkin tämä puu, joka oli istutettu paikalleen vuonna 1760 ja siinä se edelleenkin kököttää... Vaakatasoon kasvavaa runkoa on tuettu tiilillä ja metallituilla, kuten kuvasta näkyy. Ei siis ihan omin avuin ole selvinnyt noin kauaa, mutta aika kunnioitettava ikä kuitenkin.

Alueelle mahtui myös useita kasvihuoneita ja vierailinkin aika monessa. Tosin itse rakennukset tekivät minuun suuremman vaikutuksen kuin kasvit. Kukkatuntemukseni rajoittuu jotakuinkin ruusun ja voikukan välille, tai tunnistan minä orkidean ja bambunkin, mutta ei sitten paljon sen enempää. Itse kasvit olisivat tehneet varmaan suuremman vaikutuksen jos niistä olisi tiennyt enemmän... Huomasin muuten, että sopisin paljon paremmin aavikon kuin sademetsän ilmastoon. Pitkät housut eivät todellakaan olleet oikea valinta sademetsähuoneiden kuumiin ja kosteisiin oloihin.

 Pelkästään puutarhassa ja kasvihuoneissa kiertäminen oli kivaa, mutta ehdottomasti hauskinta oli mielestäni kiivetä katselemaan maisemia Rhizotron and Xstrata Treetop Walkwayltä. Jep, minäkään en ymmärrä, että miksi sille on pitänyt antaa tuollainen nimi... Korkeanpaikankammoisille tiedoksi, että "kävelytien" lattiasta näkyi läpi ja rakennelma huojui ihmisten alla jonkin verran; ei paljoa, mutta vähän kuitenkin. 

Poikien mummin vinkistä kävin kurkkaamassa myös Marianne North Galleryn ja sinne kannattaa kyllä ehdottomasti mennä! Suusta pääsi ihan spontaani "oho" kun näin kasvi- ja maisemamaalauksilla peitetyt seinät. Galleria oli pieni, mutta seinät oli peitetty maalauksilla aivan lattiasta kattoon. Harmi, ettei sieltä saanut ottaa valokuvia, näkymä oli meinaan aika vaikuttava!

Lähdin aamulla liikkeelle "katsotaas nyt, että löytyykö sieltä mitään kiinnostavaa" -ajatuksella, mutta vietin kuitenkin puutarhassa ainakin kuutisen tuntia. Piknikpeiton kanssa olisin voinut viettää enemmänkin aikaa! Eli jos haluat Kew'ssä vierailla, niin eväät ja muut varusteet mukaan ja paikalle vaikka jo heti aamusta. Tekemistä ja katseltavaa riittää kyllä!

Regent's Canal

 Päivän kävelyreitti

Saatte ensimmäiseksi ihailla pärstääni, sillä eilisen vapaapäivän innoittamana laitoin jopa luomiväriä (ja rajaukset!) aamulla ja tottahan se piti tallentaa kameralle! Huomatkaa muuten upeasti ruskettunut oikea otsalohko; muu naama ei suostu ruskettumaan sitten millään...

 Mutta aiheeseen! Olen pyöritellyt päässäni Regent's Canalille suuntautuvaa kävelyretkeä vaikka kuinka pitkään, mutta vihdoin eilen näiden aurinkoisien kelien johdosta pääsin sen myös toteuttamaan! Regen't Canal kulkee vähän Lontoon ydinkeskustan pohjoispuolella ja on kokonaisuudessaan n.14km pitkä. Minä en jaksanut taivaltaa koko matkaa, vaan aloitin "Pikku Venetsiasta" ja kuljin King's Crossin asemalle asti eli n.7km. Kivasti ehti maisemia katselemaan tälläkin matkalla!

Maisemat vaihtelivat matkalla näistä asuntoveneistä ja kartanoista ihan pelkkään pusikkoon ja paikoitellen pelkän vihertävän veden ja sitä reunustavien puskien katselu meinasi mennä tylsäksi. Mutta ne kohdat joissa oli katseltavaa, olivat sitten sitäkin hienompia ja hauskempia! Miinuspuolena voisi mainita myös sen, että kanaalin varrella oli todella vähän penkkejä. Mielestäni tällaisen maisemareitin varressa pitäisi olla penkkejä vaikka sadan metrin välein. Meinasin jo ihan turhautua kun yriti etsiä paikkaa johon olisi voinut laskea takamuksensa lounaan ajaksi. 

Kanaali kulkee matkallaan muutamien puistojen ohi ja itse päätin tällä kierroksella piipahtaa Primrose Hillillä. Ensivaikutelma tästä puistosta oli se, että se oli kivan pieni. Jep, nämä valtavat nurmialueet ovat Lontoon puistojen mittakaavassa "kivan pieni". Kävely pääportilta näköalapaikalle kesti vain viitisen minuuttia, kun esimerkiksi Greenwich Parkissa saa kävellä puiston toiseen päähän melkein parisenkymmentä minuuttia.

Näköalapaikalle päästyäni nautiskelin tietysti hetkisen edessäni avautuvasta maisemasta. En varmasti ikinä kyllästy katselemaan Lontoon skylinea. Sen jälkeen valitsin itselleni mukavan paikan heinikosta ja töpsähdin ruohonkorsien keskelle lukemaan ja nautiskelemaan auringosta. Ei ollenkaan huonompi tapa viettää iltapäivää!

Aikani löysäiltyäni etsin tieni takaisin kanaalin rantaan ja seurasin sen raunaa Camdenin läpi. Olen aikaisemmin sanonut, että Camden ei kuulu lempi kaupunginosiini Lontoossa, enkä ole valmis vaihtamaan mielipidettäni vieläkään. Ainoastaan ruokakojujen takia voisin ehkä vähän pehmentää lausuntoani... Nappasin välipalaksi pannukakkua, nam, ja köpöttelin rauhallisesti aina sinne King's Crossin asemalle asti. Sieltä olikin sitten helppo hypätä metroon ja matkustaa kipein jaloin takaisin kotinurkille. 

Ps. Piipahdin eilen ennen kävelyn aloittamista keskustassa ja ostin vihdoin, noin kahden vuoden (typerän) harkinnan jälkeen, tietokoneeseeni ulkoisen kovalevyn! Vuhuu! Nyt on ensimmäinen varmuuskopio vihdoin tehty ja valokuvien ja kaiken muunkin pitäisi olla taas vähän varmemmassa tallessa.

Juhlia, taas juhlia!

Viikonloppu vierähti siis jälleen juhliessa! Ja olikin aivan järjettömän hyvät bileet!

Saavuin Suomeen torstaina iltapäivällä ja ihanaiset ystäväiseni tulivat hakemaan minua kentältä. Viiletimme meille kotiin ja sainkin viettää loppupäivän ystävieni ja perheeni kanssa. Perjai täyttyi tekemisestä ihan aamusta iltaan asti. Järkkäilimme ylioppilasjuhlia, kävin töissä vierailemassa, piipahdimme toisissa valmistujaisjuhlissa, otimme ylioppilaskuvia ja päivän päätteeksi nautiskelin taas ystävien seurasta suomalaisessa kesäyössä. Lauantai olikin sitten se suuri päivä, johon heräsin yllättävän pirteänä vajaan viiden tunnin yöunien jälkeen. Kipaisimme ensin hakemassa pienimmän siskon todistuksen (torkuin kyllä autossa tämän toimituksen ajan) ja sitten pikalaittautumisen jälkeen menimme keskimmäisen pikkusiskon juhliin koululle. Päivä täyttyi kuohuviinillä kilistelyistä, nauramisesta, vieraiden kanssa juttelusta ja rennosta juhlimisesta. Oikein onnistuneet juhlat!

Koko päivä hurahti ohi sellaisella vipinällä, että kun oli aika nostaa kannat kattoon, niin teimme sen tyylikkäästä. Tai jos ei tyylikkäästi, niin ainakin tehokkaasti. Ihan mukavien etkojen jälkeen kävelimme keskustaan baariin jossa viihdyimmekin tanssien sulkemiseen asti. Mutta juhlatpa eivät loppuneet tähän! Reippailimme jälleen pienellä porukalla kotiin ja jatkoimme juhlimista ihan aamupäivään asti. Aika hyvin niillä viiden tunnin yöunilla. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ei siis tosin tullut nukuttua niitäkään tunteja... Aamupalan jälkeen viimeisimmätkin juhlijat passitettiin petille ja kyllä muutaman tunnin unet maistuivat kummasti!

Ps. Ehdimme lauantaina ottaa kuvia myös sisaruskatraasta ja tässä näytillä pieniä makupaloja. Muutaman hyvän kuvan joukkoon mahtui aika läjä myös näitä ei-ihan-niin-onnistuneita. Tai miten sen onnistumisen sitten määritteleekään!

 

 

Huomenna Suomeen!

Pyydän jo heti kättelyssä anteeksi järrrjettömän rakeista ja muutenkin huonoa kuvaa, mutta "oikean" kameran kaivaminen pakkauksista tuntui jokseenkin mahdottomalta ajatukselta...

Pakkauspalapeli on selätetty ja herätyskello pirahtaa huomenna ihanan aikaisin klo 5.45. Suuntana on tällä kertaa kotoinen Suomi, jonne lennähdän pitkäksi viikonlopuksi juhlistamaan siskon ylioppilasjuhlia. Laukku on aivan täynnä omia kotiin jääviä romppeita ja muutamia juttuja sukulaisille ja tarkkaakin tarkempi "habavaaka" on sitä mieltä, että laukku on painavampi kuin se sallittu 23kg, mutta eiköhän siitä selvitä. Bussi-juna-metro-metro -matka lentokentälle tämän laukun kanssa sillon ennen inhimillistä ylösnousuaikaa saattaa tosin verottaa matkaajan energiavarastoja hieman...

Viikonloppu hujahtaa luulavasti taas liian nopeasti, eikä tekemisenpuutteesta ainakaan pääse kärsimään. Päässä pyörii nyt jo aikasen tiukka aikataulu, jonka avulla toivottavasti ehdin tekemään kaiken tarvittavan ja näkemaan kaikki ihanat ihmiset.

Järkyttävään tavaramäärääni ei mahdu tietokone, joten katsaus viikonlopun juhliin siirtyy blogin puolelle vasta kun olen takaisin täällä Lontoossa. Toivottelen (sateesta huolimatta) erittäin mukavaa viikonloppua kaikille!

Sitä sun tätä

Palaillaan hetkeksi vielä sunnuntain aurinkoisiin tunnelmiin. Lauantaisen valokuvauskurssin jälkeen viettelin sunnuntaisen aamun ja päivän kotosalla. Ja kuin ihmeen kaupalla täälläkin paistoi aurinko ja oli ihan mukava köllötellä takapihalla tuon oudon valoilmiön lumoissa. Auringossa paistattelu oli mukavaa, mutta vielä mukavampaa oli illalla suunnata hyvässä seurassa Emirates Stadiumille Musen konserttiin!

Bändi oli jo edellisenä iltana soittanut loppuunmyydyn keikan ja ihan niin paljon yleisöä ei riittänyt enää sunnuntaille. Järjettömän paljon ihmisiä paikalla oli silti! Netin mukaan stadioni vetää yli 60 000 ihmistä istumapaikoille; osaa istumapaikoista ei käytetty, koska ne olivat lavan takana, mutta toisaalta taas permannolle mahtuu myös iso määrä ihmisiä. Ihan arviolta heitettynä, lauantain keikalla on varmasti ollut lähemmäksi 70 000 ihmistä. Sunnuntain keikka ei siis ylettänyt ihan samoihin lukemiin ja mielestäni ilmassa oli muutenkin vähän sunnuntaifiilistä. Mahtavaa musiikkia ja upea (minulle ensimmäinen) stadionshow, mutta ei silti yltänyt ihan samaan kuin Bastille edeltävänä viikonloppuna Brightonissa.

No, varsin onnistuneen viikonlopun jälkeen arki ja harmaus jymähti päälle. Ja tällä kertaa ihan kirjaimellisesti... Maanantaina oli vielä ihan kiva keli, mutta tänään tiistaina on satanut vettä ihan koko päivän. Kyllä oli mielekästä pukea pojat ulkohousuihin ja sadetakkeihin näin kesäkuun kynnyksellä. Not. Onneksi meininki ei muuten ole ollut tylsää ja harmaata, vaan minua on viihdytetty tänään mm. starwars-leikeillä ja miekkataisteluilla. Kaksintaistelu päivässä pitää lääkärin loitolla (vai lähellä?)!

Huomenna on edessä vielä työpäivä, mutta torstaiaamuna lennähdän Suomeen viikonlopuksi! Hyvästi kuravaatteet ja hanskat, tervetuloa sandaalit ja shortsit! 

Kuva on muuten sieltä lauantaiselta valkouvauskurssilta ja ensimmäisen parini ottama. Aika kiva, eikö? :)

Portrait Photography

Eilisen päivän viettelin taas valokuvauksen parissa, ensin potrettikurssilla ja illalla tutustuin tietokoneella kuvanmuokkauksen maailmaan. Potrettikurssi oli saman firman tarjoama kuin muutkin tähän asti käymistäni kursseista ja nyt voin sanoa, että on tullut ehkä kurssiteiltua tarpeeksi. Käsittelimme aluksi hieman kameran säätöjä ja muuta teoriaa, mutta en saanut niistä irti niin paljon kuin olisin toivonut, suurin osa käsittelemistämme aiheista oli jo ennestään tuttuja. Olen lukenut paljon lehtiä ja nettiartikkeleita ja katsellut erilaisia tutorial-videoita ja niistä on ilmeisesti tarttunut päähän varsin paljon. Ei missään nimessä kannata aliarvioida internetin ihmeellistä maailmaa kun opettelee uusia asioita!  

Mukavinta tällä kurssilla oli se, että paikalla oli läjäpäin malleja koko ajan! Harjoittelimme ensin kuvaamista pareittain ja sitten pienissä ryhmissä muutamien varusteiden kanssa. Ja koska olimme ulkona, niin auringonvalo ja sen kanssa taiteilu näytteli suurta osaa kurssilla. Aamupäivä meni leppoisasti ja tämän ryhmän kanssa oli kyllä tosi hauskaa valokuvata, vaikken mitään suurta valaistumista kokenutkaan.

Kun illalla pääsin kotiin, latasin koneelle testiversion Lightroom 4 -kuvanmuokkausohjelmasta ja loppuilta menikin siihen tutustuessa. Ja jälleen kerran kumarran internetin ihmeille! Olipas paljon mukavampaa ja helpompaa katsella netistä opetusvideoita ohjelman käytöstä, kuin itse yrittää nappi kerrallaan selvitellä, että mitä ihmettä tällä ohjelmalla voikaan tehdä. Monta videoita on vieä katsomatta ja uusia juttuja opettelematta, mutta muutamiin perus kikkohin olen päässyt kiinni. Esillä olevista kuvapareista ylimpään olen harjoitellut muokkaamista ja alempi on alkuperäinen kuva. Ja vaikka aikaisemmin olin sitä mieltä, että haluan valokuvien näyttävän mahdollisimman hyviltä suoraan kamerasta, niin kyllä täytyy myöntää, että vähän muokkaamalla niistä saa vielä enemmän irti.

Nyt odottelen vaan innolla seuraavaa viikkoa, että pääsen testaamaan taitojani siskon ylioppilaskuvien muodossa. Annu, varo vaan! Ja voi olla, että muutama muukin henkilö joutuu tämän yli-innokkaan valokuvaajan hampaisiin...

Pitsa ja Picasso

Heräilimme sunnuntaina rauhallisesti äänet käheinä edellisen illan mölyämisestä. Kokosimme itsemme varsin verkkaista vauhtia, nappasimme pientä aamupalaa ja matkustimme bussilla ja junalla kylille. Pääsimme keskustaan vasta yhden jälkeen, mutta kävimme vielä kuitenkin Matilda-musikaalin lipunmyynnissä kyselemässä niitä halpoja nuorten lippuja. Ei ollut enää, niinkuin vähän osasimme arvella. 

No, kun ei musikaalisuunnitelmat toteutuneet, niin mikäs muukaan näillä neideillä tuli mieleen kuin syöminen! Lounaspaikan etsintään, hep! Ensimmäinen varteenotettava paikka löytyi jo heti teatteria vastapäätä, mutta sinne olisi pitänyt jonottaa joten jatkoimme etsintöjä. Koukkasimme pikkiriikkisen kadun kautta Neil's Yard -nimiselle sisäpihalle, jota minäkään en ollut vielä koskaan aikaisemmin huomannut. Tältä pihalta bongasimme kivan tuntuisen pitsapaikan ja jäimme lounastamaan ihanien jättikokoisten ja avoimien ikkunoiden viereen. Kuvasta ei muuten saa mitään käsitystä siitä, miten iso pitsa oikeasti oli! Halkaisija lähenteli varmaan puolta metriä...

Lounaan jälkeen emme oikein tienneet, että mitä olisimme tehneet. Lopulta keksimme hiljaksiin köpötellä kohti Somerset Housea, sillä siellä oli jälleen esillä yksi valokuvanäyttely jonka halusin käydä kurkkaamassa. Jäimmekin sitten kiertelemään myös muita näyttelyitä! Elsaa kiinnosti kovasti Becoming Picasso -näyttely, joka keskittyi Picasson alkuaikojen tuotantoon, joten sinne mentiin tietysti myös. Tätä kirjoittaessa hokasin muuten, että onpas aika makeeta kun voi "Mitäs nyt tehtäisiin" -sunnuntaina vaan kiepsahtaa katsomaan maailmanluokan taidetta...

Kuuden aikoihin olimme saaneet tarpeeksemme taiteen katselusta ja rupesimme suunnittelemaan leffaan menemistä. Talsimme elokuvateattereiden ympäröimälle Leicester Squarelle katsastamaan elokuvatarjontaa. Olimme jo aikaisemmin miettineen The Great Gatsby -elokuvan katsomista, joten that's it! Liityimme jälleen yhteen järjettömän hitaaseen jonoon, ja kun vihdoin tuli meidän vuoromme ostaa lippuja, vierekkäisiä paikkoja ei ollut enää jäljellä. Argh. Ei siis tähän teatteriin. Pohdiskelimme hetken aikaa vaihtoehtoja ja päätimme suunnistaa kaupungin toiseen nurkkaan North Greenwichiin leffaan. Pääsimme metrolla ajoissa ja suht vähällä vaivalla perille, ostimme liput (huomattavasti halvemmat kuin keskustassa) ja karkit ja linnottauduimme saliin. Itse elokuvasta en aio löpistä sen enempää, mutta sanon, että suosittelemme! Eikä kannata säikähtää vauhdikasta alkua...

Ps.Tähän loppuun haluan liittää vielä näytteen Elsan tuliaisten tuloksista... Sain synttärilahjaksi uuden nuottikirjan ja sitä onkin tullut jo ahkerasti käytettyä! Äänitys on hoidettu tietokoneella olohuoneessa, joten äänenlaatu ja taustamölinä eivät takaa ehkä tasaisinta kuuntelukokemusta, mutta ei voi mitään!