Krabi, osa 1

Enpä ehtinyt viettää kauhean montaa päivää Singaporen puolella ennen uutta reissua! Lensimme siis koko porukalla keskiviikkona Thaimaahan Krabille. Lento kesti vain puolitoista tuntia, mutta tuntui kyllä pidemmältä kun pieni neitonen huusi suurimman osan matkasta väsymystään. Ja nukahti sitten vajaan puolen tunnin mittaisella automatkalla kentältä rantaan. Meille oli varattu kaksi huonetta/bugalowia Railay Bay Resortista ja viimeinen pätkä kuljettiin hauskalla veneellä! Lomakylä sijaitsi niemenkärjessä, mutta isojen kallioiden takia sinne on kätevämpi liikkua vesiteitse.

Ehdimme illalla hetken aikaa ihailla upeaa rantamaisemaa ennen pimeän laskeutumista. Olimme matkanneet suurimman osan päivästä, joten illan ohjelmassa oli rauhoittuminen ja syöminen. Kävimme ihan hotellin ravintolalla syömässä ja loman aikana hotellin rafla osottautui itseasiassa parhaimmaksi ruokapaikaksi! Annokset olivat aika pieniä ja jonkun verran muita ravintoloita kalliimpia, mutta ruoka oli erinomaista. Pikkuneiti nukkui minun ja kodinhoitajan kanssa samassa huoneessa ja unta ei tarvinnut kauhean kauaa illalla odotella, nukahdimme kaikki melkein samoihin aikoihin.

Sain heti seuraavan aamupäivän vapaaksi ja palasin heti ihailemaan samoja rantamaisemia.Vietin aamupäivän varsin leppoisasti rannalla makoillen, lukien ja vähän kävellen. Kävin maistamassa myös paikallista "pannaria" rotia ja sokerihiirelle tyypillisesti otin omani banaanilla ja nutellalla. Nam! Palasin kolmeksi takaisin muiden pariin ja kun seurueen pienin heräsi päikkäreiltä, niin lähdimme käymään viereisessä kylässä retkellä.

Matkasimme Ao Nangiin samanlaisella veneellä, millä olimme edellisenä päivänä saapuneet resorttiin. Huomatkaa upeat autojen (ja äänestä päätellen myös traktorien...) moottoreista tuunatut perämoottorit! Siisteimpiä ikinä! :D Maisemat olivat tälläkin matkalla uskomattomia. Huomasin näin jälkikäteen, että itse Ao Nangista ei tullut yhtään kuvaa. Eipä siellä ollut kyllä mitään ihmeempää nähtävääkään. Oma lomakylämme oli kaunis ja rauhallinen rantakohde, mutta Ao Nang oli aikamoinen turistirysä. Kävelimme kauppakadun läpi ja matkalla tuli törmättyä useampaankin suomeksi huudettuun tervehdykseen ja ostokehotukseen. Tykkäsin meidän kohteestamme huomattavasti enemmän. Käppäilyn lisäksi kävimme retkellä syömässä ja ruoka oli kyllä tosi hyvää! Maistelin Phad Thai -nuudeliwokkia ja sitä pitää kyllä opetella tekemään itse kotonakin!

Toinen ilta sujui yhtä rauhallisissa merkeissä kuin ensimmäinenkin eli väsyneet matkailijat tipahtivat unten maille taas hyvissä ajoin. Sänky oli ehkä pikkasen kova, mutta muuten tätä resorttia voi suositella äärimmäisen lämpimästi!

Hey there! I spent four nights in Thailand, Krabi (wed-sun) and it was fantastic! Krabi and especially Railay bay was one of the most beautiful places that I've ever visited. The first two days went by really fast and I basically just laid on the beach and visited Ao Nang village with others. And if you ever travel to Krabi, go to Railay bay instead of Ao Nang! Our resort was so beautiful and calm (no traffic!) when Ao Nang was noisy and full of cars, mopeds and shops.  

Bali, osa 3

Neljäs ja viimeinen päiväni Balilla alkoi ihanan aurinkoisena ja ilma pysyikin erinomaisena pitkälle iltapäivään. Heräilin aikasen nukkumaanmenon ansiosta jo kahdeksan aikoihin ja puolen kymmenen aikoihin olin jo ulkona hotellista tavarat mukanani. Olin ajatellut lähteväni viimeiselle retkelle esimerkiksi Sanur Beachille, mutta sitten päädyin vähän löysempään vaihtoehtoon. Kipittelin aamupalalle samaiseen paikkaan missä olin eilen käynyt jälkkärillä ja päätös osottautui erinomaiseksi! Hedelmäsalaatti jugurtilla, myslillä ja hunajalla oli aivan jumalaisen hyvää! Eivätkä banaanipannaritkaan pahoja olleet...

 

Maha täynnä oli mukava löntystellä rannalle nauttimaan auringosta! Lähdin kävelemään etelään, kohti Kuta Beachia. Pysähtelin välillä matkalla lukemaan ja nauttimaan merimaisemasta, enkä koko päivänä oikeastaan tehnytkään mitään sen ihmeellisempää. Istuskelin auringossa ja sitten kun lämpö alkoi käydä sietämättömäksi, niin koukkasin välillä kahviloihin viilentymään. Todellinen lomapäivä siis! Pitääpä muistaa miten mukavaa tälläinen löysäilykin välillä on! :)  Aurinkoinen aamu vaihtui vähän epävakaisempaan iltapäivään ja viimeisen tunnin vietinkin sadetta odotellen ja paikoillen yhdessä paikallisessa ostoskeskusessa. Mitään ei tarttunut mukaan, mutta tulipahan pyörähdettyä.

Olin kävellessäni päässyt jo aika lähelle lentokenttää, mutta otin kuitenkin loppumatkaksi taksin kun en tiennyt, että miten kentälle pääsisi (vai pääsisikö edes) kävellen. Vähän pääsin vielä hermostumaan ihan loman lopuksi, kun taksikuskit yrittivät vetää parin kilsan matkasta aivan tajuttomia summia! Tai siis pieniähän ne euroina olisivat olleet, mutta niinkuin paikallisena valuuttana... Ymmärrän kyllä, että tinkiminen kuuluu paikalliseen kulttuuriin, mutta minusta se on vain aivan tajuttoman rasittavaa. Miksei vaan voi sanoa sitä hintaa, minkä tavara tai matka oikeasti kustantaa ja se olisi sitten sillä hyvä. Todella näppärä ruveta tinkimään hinnasta kun autojono seisoo ruuhkassa takana. Pääsin kuitenkin kentälle ja vielä sillä summalla millä halusin, mutta en kyllä kauhean montaa kertaa jaksaisi käydä samaa hintashowta läpi. 

Kaiken kaikkiaan Balista jäi vähän sekavat fiilikset. Nautin suunnattomasti rantaelämästä, lämpimästä vedestä ja auringosta ja vierailuista apinapuistoon ja temppeliin. Mielestäni paikassa oli kuitenkin vähän liikaa sellaista "australialaisten Alanya" -meininkiä... Tinkiminen oli rasittavaa, eikä ihmisten ystävällisyyteen voinut luottaa, koska yleensä jokaisen hymyn ja tervehdyksen jälkeen tuli ehdotus taksikyydistä tai jostain myytävästä tuotteesta. Haluan olla kaikille ihmisille ystävällinen, mutta jos kolmas tai neljäskään kohtelias "ei, kiitos, en aio ostaa mitään" ei mene perille, niin sitten alkaa minunkin kärsivällisyyteni loppua. En aio kuitenkaan heittää pyyhettä nurkkaan ihan vielä, vaan haluan tulla katsastamaan Balia ja etenkin sen pohjoisempia osia vielä uudestaan. Uskon, että se paratiisimaisema on löydettävissä jossain vähän hiljaisemmilla seuduilla!

Pyyhin muuten tänään vielä viimeisiä rantahiekan murusia repun pohjasta... Se todellakin tarttuu kiinni joka paikkaan kuin liimattuna!

Uskomatonta mutta totta, mutta tänään on taas pakattu laukkua uutta reissua varten! Lähdemme puolen päivän aikoihin koko porukka kohti lentokenttää ja sitten Thaimaata! Lomailemme yhdessä Krabilla sunnuntaihin asti ja sitten alkaakin minun viimeinen viikkoni Singaporessa. Kaikki matkat ja muutenkin täällä oleminen on ollut upeaa, mutta tälläisen reissuvuoden jälkeen minulla alkaa olla jo ikävä kotiin... Mutta nautitaan nyt ensin vielä loppuajasta ihan kunnolla!

And in english. My fourth and last day in Bali was a perfect lazy day. I checked myself out from the hotel at 9.30 and went for breakfast. I had the most amazing fruit salad with youghurt, muesli and honey! After that I basically spent the whole day walking and sitting on the beach, enjoying the sunny weather and reading my book. It was so hot and sunny that I had to go inside a couple of times just to cool off.

I really enjoyd the beach life in Bali, but somehow I feel kind of mixed up about this Island... I expected a green paradise, but at least these areas (Legian, Seminyak, Kuta) were more like "party-plaground for australians". I still want to believe that the paradise I was looking for is somewhere out there and I will come back for it!

Believe it or not, but today I'm heading back to the airport again! I'm goint to spend the rest of the week in Thailand with "my Singapore family". And when we get back, I will start my last week here in Singapore. This has been a really great year, but after being away so long, I'm kind of missing home too. But now let's enjoy this trip and the rest of my time in Asia!

Bali, osa 2

 

Lauantainen aamu alkoi ihan hyvin, mutta Elsan kanssa diagnosoimamme "kolmannen päivän reissumasennus" alkoi nostaa päätään päivän edetessä. Olemme nimittäin huomanneet, että yleensä reissun kolmantena päivänä ei välttämättä huvittaisi tehdä yhtään mitään. Minäpä olin sitten tietenkin varannut tälle päivälle reissun ainoan isomman aktiviteetin, kunnon turistikierroksen Ubudiin ja sen lähiympärsitöihin. Great. Olin ottanut tourin samasta firmasta mistä varasin lentokenttäkuljetuksenkin ja tottakai sain kuljettakseni sen saman tympeän ja puhumattoman miehen, joka minut haki kentältäkin. Aina vaan paranee.

Ajoimme ensimmäiseksi katsomaan Barong ja Keris tanssia. Juttu vaikutti mielestäni yhdistelmältä teatteria, tanssia ja kansantarinoita. Esityksen juoni oli aikas monimutkainen ja oli ihan hyvä, että meille jaettiin laput, josta juonen etenemistä sai seurata esitystä katsellessa. Tanssiosuudet olivat kauniita, mutta muuten en oikein tiedä, että mitä tästä olisin ajatellut. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, että kuuluuko tällaiset esitykset oikeasti balilaisiin perinteisiin ja minkälaisina ne siihen kuuluvat vai onko ne rakennettu vain turisteja varten. Ainakin niitä oli muokattu "turistien makuun" sopivammaksi... En usko, että perinteisiin Balilaisiin tarinoihin kuuluu erikseen englanniksi kerrottua todella huonoa alapäähuumoria (koko muu esitys puhuttiin siis baliksi tai indonesiaksi, en erottanut, että kummalla kielellä :) ). Minusta on harmi, että jostain näinkin perinteisestä lähdetään tekemään huonoa saippuaoopperaa, että turistit pääsisivät nauramaan muutamassa kohdassa. Eikä muuten naurattanut. Teki olon lähinnä todella vaivaantuneeksi.

Toinen pettymys tällä kierroksella oli vierailut käsityöpajoihin. Touriin kuului vierailu kahteen korupajaan, kangaspajaan ja taidegalleriaan. Odotin pajoja innolla, sillä halusin päästä oikeasti tutustumaan paikalliseen käsityöhön. Ensimmäiseen paikkaan päästyämme huomasin, että a) se oli aivan umpitäyteen pakattu muitakin turisteja b) päätarkoitus oli saada ihmiset ostamaan mahdollisimman paljon tavaraa. Kangaspajan pihalla oli kolme ihmistä demonstroimassa kangaiden värjäämiseen liittyviä vaiheita ja paikalla ollut "opas" esitteli niitä noin minuutin verran. Ja sen jälkeen turistilaumat ohjattiinkin myymälän puolelle. Ensimmäisen pajan kohdalla ihmettelin vain, että "ai näinkö tämä nyt menikin?", mutta kun seuraava ja sitä seuraavakin paja esiteltiin samalla tavalla, niin alkoi vähän harmittaa. Varsinkin kun korupajojen ja taidegallerian kohdalla mukaan lisättiin vielä oma henkilökohtainen myyjä, joka käveli perässäni kuin varjo koko ajan kun kiersin myymälöitä. En tykännyt. Mutta se täytyy sanoa, että Balilla on mahtava taide- ja korutarjonta! Tauluja olisin periaatteessa voinut napata mukaan useammankin, jos olisi ensin ne omat seinät, mihin niitä voisi ripustella. Ja korutkin olivat oikein kauniita, mutta eivät vain oikein sopineet minun varsin, heh, koruttomaan tyyliini.

No ei koko retki sentään ihan pieleen mennyt. Kierroksen keskivaiheilla pääsin tutustumaan hienoon hindutemppeliin. Kuuntelin vierestä, kun yhden joukkion opas selosti, että kyseessä oli yksi Balin vanhimmista temppeleistä, en harmikseni muista rakennusvuotta. Kivikoristukset olivat todella kauniita ja ihailin myös näitä pieniä koreja, käsittääkseni ne ovat uhrilahjoja jumalille? Niitä löytyi muuten Balilta ihan joka paikasta! Kadulla piti ihan varoa, ettei vaan astu näiden päälle! :) Olisin voinut kierrellä useammassakin temppelissä, mutta tähän reissuun kuului vain tämä yksilö. Tietääpähän sitten seuraavalla kerralla!

Toinen paikka mistä pidin kovasti, oli Monkey Forest eli todellakin apinametsä. Tässä pienehkössä ja ihanan vihreässä puistossa apinat juoksentelivat vapaana ihmisten joukossa. Oli hauska päästä katsomaan apinoiden hommailuja ihan läheltä! Tosin piti olla varovainen, etteivät ne tee liiankin läheistä tuttavuutta esimerkiksi omien tavaroiden kanssa... Muutamat ihmisten käsissä olleet vesipullot saivat aika kovaa kyytiä kun apinat hyppäsivät roikkumaan niihin! Pidin tavarat tiukasti omissa käsissä, eikä mikään lähtenyt apinoiden mukaan. :) Erityisen hellyyttäviä olivat tietenkin vauva-apinat jotka juoksentelivat vanhempiensa perässä tai matkustivat leppoisasti sylissä. Huomatkaa muuten, miten keskimmäisessä kuvassa äiti-apina pitää lapsensa hännästä kiinni, ettei se pääse karkaamaan!

Päivän viimeinen kohde oli Ubud market. Tästä olisin saattanut pitää enemmänki, ellei koko päivää olisi kierretty muita ostaostaostaostaosta-kohteita. Tarjolla oli kaikennäköistä käsityötä vaatteista muistoesineisiin ja astioista koruihin. Ehdin jo väsyksissäni ajatella, etten kierrä täällä ollenkaan, mutta tein käppäilin kuitenkin läpi suurimman osan toria. Ja kyllä sieltä lopulta tarttui mukaan yksi ostoskin, valkoinen pieni posliiniastia puisella kannella esimerkiksi sokerille tai suolalle. 

Tähän mennessä olimme kiertäneet aikamoisella vauhdilla Ubudia ympäri jo seitsemän tuntia, enkä ollut sinä aikana syönyt mitään. Pyysinkin kuljettajaa lähtemään ajelemaan kohti hotellia, vaikka kierros ei ollutkaan vielä ihan päätöksessään. Tai aika oli kyllä täyttynyt, mutta kohteita olisi vissiin ollut vielä yksi tai kaksi jäljellä. Minulla on ollut matkoilla tapana suunnitella yhdelle päivälle yksi tai kaksi isompaa kohdetta ja sitten pitää loppupäivä vähän löysempänä ympäristöön tutustumisena ja täytyy sanoa, että se on mielestäni paljon matkailijaystävällisempää. Saavuimme tämän megapäivän jälkeen hotellille neljältä iltapäivällä ja olin aivan loppu.

Päivästä viisastuneena voin sanoa, että jos varaat tällaisen kierroksen, varaudu hyvillä eväillä ja kaverilla. Auton takapenkillä ja niissä myymälöissäkin on varmasti paljon leppoisampaa kun on varmasti hyvää seuraa. Tai sitten vielä parempi, perehdy kohteeseen hyvin (mitä minä en siis ollut tehnyt) ja valitse vain ne paikat joissa itse haluat käydä ja neuvottele itsellesi taksi käyttöön päiväksi tai sitten vaikka vaan muutamaksi tunniksi. Olen aikaisemmin ollut kova tekemään reissusuunnitelmia, mutta tälle vuodelle on mahtunut niin monta matkaa, että loppua kohden en ole enää tehnyt juuri mitään suunnitelmia ja sen kyllä huomaa. Muutama vierailukohde on mennyt ohi ihan simppeleiden aikataulutusmokien vuoksi ja reissussa on mielestäni rasittavampaa olla kun ei tiedä etukäteen paikoista mitään. Lupaan seuraavien matkojen tullessa palata takaisin vanhaan hyväksi havaittuun systeemiin! Suunnittelu kunniaan!

Väsyneenä ja vähän kiukkuisenakin mietiskelin päivän seuraavaa siirtoa. Syömään oli pakko lähteä, mutta minne? Pohdiskelin eri vaihtoehtoja vähän aikaa ja päädyin kävelemään taas rantaa pitkin Seminyakiin. Yritin vähän siinä samalla katsella, että jos ihme olisi tapahtunut ja sandaali pilkottanut jostain hiekkaläjän alta, muuta kyllä sen oli tainnut nousuvesi viimeistään viedä. Seminyakista löysin minun tyyliseni ravintolan, istahdin alas ja tilasin ruoat ja mojiton. Kun drinkki, fried rice ja satay kana oli nautiskeltu, niin olo oli jo paljon parempi!

Ruoan jälkeen suuntasin takaisin rannalle, ihailemaan jälleen auringonlaskua. Ja jos mahdollista, niin se oli vielä upeampi kuin eilen vaikka pilviäkin oli taivaalla. Valokuvasin taas niin pitkään kuin auringonsäteitä riitti ja lähdin kävelemään takaisin Legianiin. Matka rantaa pitkin kulki leppoisasti, mutta tällä kertaa kengät pysyivät tiukasti jalassa. "Omalle rannalle" päästyäni piipahdin vielä yhteen rantaravintolaan drinkille ja jälkiruoalle. Ensimmäisessä ravintolassa koko setti maksoi muuten 10e ja tässä paikassa liekitetty lettu ja cosmopolitan kustansivat 7e. Päivän retkeily ja kävely olivat tehneet tehtävänsä ja olin kahdeksan jälkeen jo ihan valmis lähtemään hotellille nukkumaan. Taisin olla lakanoidenkin välissä jo ennen kymmentä ja nukkumatti pyörähti paikalle vähän kymmenen jälkeen. Hurjaa lomailua! :D

 And for my english speaking friends. On Saturday I took a trip to Ubud. I was exited to see more of Bali but the trip didn't quiten go how I would've liked... The day started with a visit to a dance center. I (among with bus loads of other tourists) was taken to a big theatre where we saw Barong and Keris dance show. The dance parts were bautiful but I hated the few very bad jokes they've added for tourists amusement. The driver also took me to jewellery and fabric workshops and I really would have liked to see how the jewellery and fabrics are actually done, but the main thing for them was to get tourists by as much stuff as possible. There was usually three people sitting outside the workshops showing quickly how everything is done and then they "politely" told us to go inside and see the products that were on sale. I didn't really like this at all. I can't say I enjoyed the whole trip, but I really liked to visit an old hindu temple and the monkey forest. Temple was one of the oldest in Bali and I loved the old stone carvings, they were absolutely beautiful. It was also a lot of fun to see the monkeys running around the forest! And of course, the baby monkeys were the cutest of them all!

After the trip I was very tired and kind of pissed off. What to do with the rest of the day? I desided to walk to Seminyak to have some dinner and that was a very good decision. I had some very nice fried rice and satay chicken accompanied by a mojito! After my very satifying meal I walked back to the beach to admire the sunset again. And if possible, it was even more beautiful than yesterday. I took a lot of pictures and after that I started walkin back to Legian. I ended my evening with some dessert and a cosmopolitan in a beach restaurant. Then I went back to hotel around eight o'clokck and was in bed by ten. How wild am I? :D

Bali, osa 1

Saavuin Balille viime torstaina iltapäivällä. Olin varannut jo etukäteen kuljetuksen kentältä hotellille ja hetken etsiskeltyäni oikea kuljettajakin löytyi. Varsin hiljainen kuljettajani ajoi minut Tune Hotels Legianiin, kirjauduin sisään ja ihmettelin hetken aikaa. Tälläinenkö Bali onkin? Minun kuvitelmissani siinsi sinistä merta, palmuja ja rauhallisia rantoja, mutta olimme ajaneet lähinnä ränsistyneen kaupunkimaiseman läpi. Hoh hoh, tämä vaatii sulattelua. 

Kun olin toipunut suurimmasta järkytyksestä lähdin etsimään netistä jo etukäteen katsomaani kauneushoitolaa. Se löytyikin näppärästi samalta kadulta, jolla hotellikin sijaitsi ja sain varattua tunnin hieronnan ja tunnin kasvohoidon jo samalle illalle, jippii! Odotellessani kävin ostamassa vähän evästä ja söin ne rannalla meren ääntä kuunnellen. Ja aika pian pitiki jo lähteä takaisin kauneushoitolalla rentoutumaan. Life is sweet! Koko lysti maksoi muuten 12 euroa ja halvemmallakin olisi päässyt, mutta itse pidin tästä vähän siistimmästä kauneushoitolasta. Sai makoilla rauhassa yhden hotellin sisäpihalle rakennetussa bambumajassa, eikä tarvinnut olla tienvierushoitolassa kaikkien pällisteltävänä. Täydellisen rentona lampsin hoitojen jälkeen hotellille suihkuun, enkä yksinkertaisesti enää jaksanut lähteä syömään, vaikka olisi ollut vähän nälkäkin. Kai yhden illan voi elää pelkällä suklaalla? Tai siis hyvin voi! :D

 

 Perjantaiaamu alkoi yhtä rankalla rentoutumisella! Heräilin ihanan pitkien yöunien jälkeen hotellilta ja laitoin itseni ja rantavermeet valmiiksi. Suuntasin läheiseen ravintolaan ensin aamupalalle ja sitten muutamaksi tunniksi beachille makoilemaan. Oli muuten aika kivaa vaihtelua aktiivilomailuun välillä vain löhöillä rannalla! :) Olisi vaan pitänyt olla jotain seuraa, että olisi päässyt paremmin myös uimaan. En nimittäin viitsinyt jättää tavaroita itsekseen rannalle kauhean pitkäksi aikaa, vaikka merivesi oli upean lämmintä. Yhdeksi menin taas hoitolalle nautiskelemaan kahden tunnin kuumakivihieronnasta. Erinomainen päivän aloitus!

Todella rentouttavan hieronnan jälkeen menin taas hotellille (suihku, vaatteiden vaihto) ja huomasin, että takapuoli oli ottanut vähän liikaa aurinkoa itseensä. Miten unohdan aina lisäillä aurinkorasvaa juuri siihen kohtaan, joka yleensä näkee kaikista vähiten päivänvaloa? Jos seuraavalla kerralla muistaisi... No, shortsit vaihtuivat mekkoon, mutta kävelysuunnitelmat pitivät punottavasta ihosta huolimatta. 

Olin todennut hotellini lähiympäristön (Legian beach) aikamoiseksi krääsäladiaksi, joten lähdin kurkkaamaan olisiko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Kävelin pohjoiseen päin, kohti Seminyakia ja mitä lähemmäksi sitä aluetta päästiin, niin sen kivemmiksi maisemat muuttuivat! Olin selvästi päässyt vähän modernimmalle ja trendikkäämälle alueella ja täällä minäkin jaksoin syödä ja pyörähtää muutamassa kaupassa. Suosittelen Seminyakiin tutustumista! Legianin alueelta löytyy siis paljon rantamekkoja, huiveja, koruja, feikkiaurinkolaseja ja sandaaleja sun muita, eli jos on vailla uutta ranta-asua, tai edullisia tuliaisia, niin sitten sinne. Mutta jos haluaa tutustua esimerkiksi Roxyn, DCn ja Quicksilverin vaatetarjontaan, niin sitten suuntaa Seminyakiin.

Onnistuin ajoittamaan syömisen juuri sopivasti niin, että ruoan jälkeen ehdin vielä rauhassa käppäillä rannalle katsomaan auringonlaskua. Ja vaikka taivas olikin pilvinen, niin auringonlaskun värit olivat uskomattoman kauniit. Tässä oli enemmän sitä Balin taikaa, jota minä olin vailla. Ihailin ja valokuvasin maisemaa niin kauan kuin valoa riitti, mutta sitten lähdin tepastelemaan rantaa pitkin takaisin Legianiin. Nautiskelin pimenevästä illasta, aalloista ja lämpimästä vedestä. Rannalla olisi ollut monta pientä rantabaaria, mutta väsymys painoi jalkoja jo sen verran, että päätin mennä suoraan hotellille.

Sain kuitenkin vähän inhottavan yllätyksen kun pääsin rannalta kadulle ja rupesin laittamaan kenkiä taas jalkaan. Toista sandaalia ei nimittäin ollut missään. Olin ostanut aikaisemmin päivällä uudet kengät ja laittanut sandaalini niiden kanssa samaan pussiin, koska halusin kävellä rannalla paljain varpain. No, pussihan oli tietenkin hajonnut jossain vaiheessa matkaa ja toinen rakkaista sandaaleistani oli tipahtanut jonnekin matkanvarrelle. Käännyin takaisin ja yritin tunnin verran etsiä kenkää pilkkopimeässä, mutta eihän sitä tietenkään löytynyt. Kiukusta ja harmituksesta kihisten läpsyttelin menemään hotellille sitten paljain varpain. Sinne jäi viime kesän paras ostos rannalle ja toinen yksinäinen hotellin roskakoriin. 

Rauhtoituin kuitenkin vihdoin kun olin saanut harmitella surkeaa kohtaloani tarpeeksi monelle taholle ja nukahdinkin lopulta yllättävän aikaisin, jo kymmenen pintaan. Päivä oli ollut aikas upea, jos sandaalin katoamista nyt ei lasketa mukaan. 

And sorry! I promised to my english speakin friends that I would try to write in english as well, but I kind of forgot about that... But from now on I will try to remember! So, I was in Bali for a couple of days, arrived on Thursday and left on Sunday. During my first two days I focused mainly on relaxing! :) On Thursday and Friday I took two massages and a facial and spent couple of hours lying on the beach. Not bad at all! And on Friday evening I walked from Legian (my hotel was there) to Seminyak and found out that this area was more to my liking. There I found some nice little stores and restaurants, bought a pair of shoes and admired the most beautiful sunset. 

After a nice day I walked back to Legian and lost a shoe somewhere on the beach. Now the poor little thing is all by itself, probably somewhere in the Bali Sea. Well, if you don't count the missing shoe, my first two days in Bali were quite amazing.

Normipäivä

Täältä Singaporesta en ole tainnutkaan kirjoittaa vielä, että mitä minun ja pikkuneidin arkipäiviin kuuluu. Viettelen päiväni täällä siis juuri kaksi vuotta täyttäneen pienen neitosen ja kotona ollessa myös kotiapulaisen seurassa. Työvuoroni alkaa yhdeksältä ja kestää kuuten illalla, mutta päivällä on parin tunnin mittainen tauko kun neitonen nukkuu päiväunia. Aamut aloitamme yleensä yhteisellä aamupalalla. Syöminen ei kuulu neidin lempparihommiin, mutta ainakin tänään kaikki ruoat saatiin syötyä ilman raivareita! Vuhuu! :) Aamupalan jälkeen pestään tietenkin hampaat ja sitten on leikkien aika, tai näin keskiviikkoisin, muskariaika. Kipaisimme tänään aamulla siis englanninkielisessä muskarissa lauleskelemassa jo joululauluja! Muina aamupäivinä muovailemme muovailuvahalla, leikimme legoilla, piirrämme, luemme (Pupp on pop!) ja laulamme tai käymme läheisessä puistossa. Aamun leikkien jälkeen on lounasaika ja sen jälkeen ohjelmaan kuuluu päikkärit.

Unien jälkeen syömme vähän välipalaa ja suuntaamme yleensä johonkin vähän kauemmas ulkoilemaan, esimerkiksi merenrantaan. Maanantaina kävimme iltapäivällä kokeilemassa taaperotanssia ja tänään kävimme sisäleikkipuistossa joka on samassa paikassa. Viime viikolla neitonen oli vähän kipeänä, joten jätimme aamu-ulkoilut välistä ja iltapäivisinkin kävimme yleensä vain kärrykävelyllä. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä seurani tykkää kovasti myös istua kyydissä ja katsella maisemia! Välipalakin maistuu paljon paremmalta rattaissa popsittuna! Kaupunkikuvat ovat otettu viimeviikolla täällä meidän nurkilla.

Ajoitan iltapäiväulkoilut yleensä niin, että olemme kotona silloin kuuden aikoihin. Sitten on minun vuoroni siirtyä vapaalle ja yleensä suuntaankin aika nopeasti alas uimaan. Tämän talon kolmannessa kerroksessa on hauskasti uima-allas ja grillailualue ja polskin altaassa yleensä joka päivä viisitoista kierrosta, johon menee aikaa suunnilleen kolmen vartin verran. Ja hah! Olen pitkään yrittänyt arvioida, että kuinka pitkä allas mahtaa olla ja nyt tätä kirjoittaessani muistin kurkata sen netistä. Altaalla on mittaa ruhtinaalliset 33m, joten joka ilta tulee siis uitua 990m verran! Ihan kiva iltalenkki! Illalla syömme sitten tottakai vielä päivällistä ja sen jälkeen viettelen aikaa tässä omassa huoneessa millon blogia kirjoitellen, milloin neuloen ja musiikkia kuunnellen. Aika harvoin jaksan arki-iltana enää lähteä mihinkään, vaikka eilen tulikin tehtyä tehoisku yhteen ostoskeskukseen kenkämetsästyksen merkeissä.

Mutta siinä olisi meidän päivämme tiivistetysti. Välillä teemme neitosen kanssa retkiä vähän pidemmälle ja silloin aikataulut ovat tietenkin erilaiset, mutta juurikin nämä "normipäivät" kulkevat suunnilleen tähän malliin.

 Tässä olisi vielä lopuksi näyte neitosen kuusenkoristelutaidoista! Testailimme tänään kodinhoitajan kanssa vähän (teko-)kuusen paikkaa ja siihen olikin ilmestynyt heti hienoja koristeita! Kosteuspyyhkeet toimivat hyvin tässäkin tehtävässä, vai mitä? :D

Huomenna sanon kuitenkin arjelle heipat taas hetkeksi, sillä lähden aamusta lentokoneella kohti Balia! Pääsen viettelemään Indonesiassa muutaman lomapäivän ja tulen sunnuntai-iltana takaisin. Olen valmistautunut taas ennätyksellisen huonosti. En ole suunnitellut vielä oikein mitään tekemistä lomalle, mutta jos tämä loma otettaisiin vaikka ihan lomailun kannalta? Ehkä sitä tekemistä ehtii keksiä sielläkin! Olisi kyllä upeaa vaikka vain makoilla rannalla ja lukea vähän aikaa ja vielä hienompaa olisi, jos pääsisin vaikka hierojalle! Sen kun pitäisi olla Balilla todella edullista. Mutta katsotaan mitä keksin, ilmoittelen itsestäni sitten loman jälkeen!

Pikkuretki Indonesiaan

Viettelin tänään työpäivää varsin mukavissa merkeissä! Otimme koko porukka ystäväperheen kanssa lautan alle ja pyrähdimme päiväksi Indonesiaan. Ja täältä Singaporesta pääsee sinne muuten ihan naurettavan helposti! Matkustimme pienehköllä lautalla reilun puolen tunnin verran Batamin saarelle, jossa muut aikuiset viettivät päivän golfaten ja minä hengailin kolmen tyttösen kanssa. Ihan hauska päivä "ulkomailla"! :)

Aamun lautta lähti 7.40, joten herätys täällä kotona oli vähän ennen kuutta. Aamupalat nassuun, kamat kantoon ja taksilla lautalle. Lauttamatka meni ihan leppoisasti, jos terävää bensan hajua ei lasketa haitaksi. Saavuimme perille Batamille ennen kahdeksaa (aikaero!) ja siitä lasten vanhemmat hipsivät golfkierrokselle ja me lasten kanssa suuntasimme beachille.

Harmi vaan, että aamusta sataa ripautteli vähän koko ajan, joten hiekkaleikit piti välillä keskeyttää ja hipsiä sadetta karkuun pieneen rantamajaan. Rannalta löytyi myös muutama lasinsirpale, eikä vedessä uineet muovipussitkaan erityisesti houkutelleet uimaan, joten aivan paratiisirannaksi en tätä kutsuisi. kyllä siellä nyt muutamat hiekkakakut kuitenkin rakenteli. 

Hiekkahommien jälkeen nappasimme vähän lounasta alemmassa kuvassa näkyvässä ravintola- ja klubirakennuksessa. Minulle maistui satay-kana, seuralaiseni nautiskelivat ranskalaisista ja riisistä! :D Aikaisen lounaan jälkeen uni alkoi jo saavuttaa seurueemme pienintä jäsentä, joten pummasimme kyydin golfkärryllä pienelle lodgelle, jonne meille oli varattu päiväksi huone. Verhot kiinni ja unta kuulaan! Nukkumisesta sai tosin nauttia vain se pienin neitonen ja hoitajakin jäi ilman päikkäreitä kun kahta isompaa tyttöä ei sitten nukuttanutkaan. No, ei se mitään, tuleepahan uni tänään aikaisemmin. Piirtelimme ja luimme sillä aikaa kun pienin veteli hirsiä. Pikkasen tylsääkin meinasi tulla, mutta puolentoista tunnin hiljaisten hommien jälkeen pääsimme jatkamaan taas äänekkäämpiä leikkejä. 
 
Ylemmässä kuvassa muuten siintää kaukaisuudessa Singaporen skyline.

Unitauon aikana kelikin oli parantunut ja oli mukava siirtyä ulkoileikkeihin! Kävelimme lodgelta klubitalon viereen ja liityimme hetkeksi indonesialaisten joukkoon leikkipuistoon. Me neljä vaaleaa neitiä olimme paikallisten mielestä aika hauska näky ja moni kävikin tervehtimässä tyttöjä ja pyytämässä heitä valokuvaan. Onneksi tytöt eivät olleet tästä moksiskaan, vaan tervehtivät ja vilkuttelivat (yli)innokkaille ihailijoille kärsivällisesti. Reippaita reissaajia!

Iltapäivällä kolmen aikoihin oli aika lähteä takaisin Singaporeen. Ajelimme pienellä bussilla (kuten muuten tullessakin) terminaalille ja kävelimme läpi passintarkastuksista ja läpivalaistuksista. Terminaali oli muuten himppasen erinäköinen kuin Viikkarin ja Silja Linen vastaavat! :D "Laivaan siirtymisputki" ylemmässä kuvassa ja meidän lauttaamme vastaava peli alemmassa kuvassa. Paikalla näkyy normaalisti kuulemma myös villejä apinoita, mutta tällä kertaa ne pysyivät piilossa. Ehkä ensi kerralla sitten. Täällä kotosalla olimme paikallista vähän ennen kuutta, joten aika tehokkaan mittainen päivä siitä sitten tuli! Kipitin vielä äkkiä uimaan, mutta loppuilta menee varmasti tässä sängyn päällä makoillessa. Ja voi olla, että nukkumattikin kutsuu jo aika aikaisessa vaiheessa. Mutta kiva työpäivä kyllä oli, aamuisesta huonosta kelistä huolimatta!

Kuala Lumpur, osa 2

Päivän kävelyreitti
 
Tiistaiaamu Kuala Lumpurissa alkoi tahmeammin kuin maanantai, mutta sain silti kammettua itseni ulos hotellista ennen kymmentä. Lähdin heti kävelemään kohti Kuala Lumpur City Galleryä. Toisena ja samalla viimeisenä minilomapäivänä piti olla tehokas, ja niinhän minä olinkin! Itse olin ensin ajatellut, että kyseessä olisi taidemuseo, mutta paikka olikin vähän niinkuin kaupunginmuseo. Aikasen pieni sellainen, läpikiertämisessä meni ehkä vartti.

Gallerian yläkerrassa oli kyllä hienosti tehty valaistu pienoismalli kaupungista! Se kannatti käydä katsomassa! Ja muutenkin City Galleryn kulmilla kannatti piipahtaa, sillä siinä vieressä oli jos jonkinmoista hienoa vanhaa rakennusta. Muistaakseni ne olivat muita museoita ja ihan kaupungin virastoja. Kiersin alueella muutaman ympyrän ennen kuin siirryin päivän ohjelmassa eteenpäin.

Koska kello oli vasta yllättävän vähän, niin päätin kävellä seuraavaksi Botanic Gardensia kohti. Tarkoitukseni oli kävellä puutarhan läpi National Mosquelle, mutta eihän se reitti sitten mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Kartan mukaan kävelymatkaa puutarhalle piti olla muutaman minuutin verran, mutta itse kävelin kyllä ainakin 20 minuuttia, vaikka ihan hyvää vauhtia painoin menemään. Ja sen lisäksi kun pääsin puistoon sisään, niin törmäsin heti suljettuihin polkuihin ja remonttialueisiin, joten katsoin paremmaksi pysyä isommalla tiellä. Muuten pyörisin puutarhassa varmaan vieläkin...

Eikä se oikea reitti meinannyt löytyä niitä isompiakaan teitä pitkin. Pyörin hetken ympyrää kunnon turistin tavoin kartta kädessä ja ystävällinen paikallinen sitten päästi minut pälkähästä neuvomalla reitin oikeaan suuntaan! :) Matkalla moskeijalle pysähdyin myös Islamic Arts Museumissa kun se nyt sattui matkanvarrelle. Minulle tyypilliseen tapaan taisin ihastella enemmän itse rakennusta ja sen arkkitehtuuria kuin varsinaisia näyttelyesineitä. Mutta kukin nauttii museoista tyylillään! :)

Olin perillä National Mosquella yhden aikoihin ja tottahan toki se oli juuri silloin suljettu vierailijoilta. Ei mennyt ihan kuin Strömsössä nyt tämä kiepahdus... Moskeijalla oli aika tiukkaan määritellyt aukioloajat joita en ollut huomannut etukäteen tarkistaa, joten osuin paikalle juuri klo 12-15 välisenä aikana kun se oli pisimmän välin kiinni. Ei tullut sitten mentyä moskeijaan sisälle, mutta kiersin sen ulkoupuolelta ja kuuntelin samalla sisältä kantautuvia ruokouslauluja. Moskeija on muuten kuuluisa mm. tuosta hyvin huonosti näkyvästä erikoisesta katostaan. Arkkitehdille vähän moitteita siitä, että se näkyy kyllä todella huonosti näin tavallisen ihmisen korkeudelta. Ja ei, en ole edes mitenkään  lyhyt Aasialaisiin verrattuna!

Vähän mönkään menneen moskeijavierailun jälkeen lähdin talsimaan vielä eteenpäin kohti vanhaa rautatieasemaa (ylimmässä kuvassa) ja sen ohi sitten vielä National Museum of Malesialle asti. Tämä museo käsitteli sitten koko Malesian historiaa ja vähän meininkiä nykypäivänäkin. Ja tämäkin museo oli varsin kompaktin kokoinen. Kahdessa kerroksessa oli yhteensä neljä näyttelytilaa ja nekin olivat aika pieniä. En muuten usko, että olen koskaan aikaisemmin käynyt nän pienessä kansallismuseossa... Varsinaista näyttelystä jäi parhaiten mieleen nämä esillä olleet ihmisten kallot. Pihalle rakennettu perinnetalo oli myös mukava käydä kurkkaamassa! Ja vaikka kiersin näyttelytilat ihan huolella, niin aikaa ei mennyt lähellekään niin kauaa kuin olin ajatellut. Lähdin siis jo hyvissä ajoin kohti KL Sentral -rautatieasemaa, josta oli tarkoitus suunnata sitten lentokentälle.

Museon pihalla oli selkeän oloinen ja suuri kyltti, joka osoitteli KL Sentralia kohti, mutta kun osuin pienen rakennustyömaan kohdalle, niin epäusko iski. Kävelin takaisin museon sisäänkäynnille ja kyselin reittiohjeita muutamalta ihmiseltä. Ohjeet olivat selkeät: "Joo, tästä vaan suoraan ja sitten vasemmalle.". Ei kuulosta vaikealta, eihän? No tässä tapauksessa pätee kuitenkin paremmin kuin hyvin sanonta "helpommin sanottu kuin tehty". Ensimmäinen ohje "tästä suoraan" oli vielä ihan hyvin toteutettavissa, kävelin vain museon pihan läpi. Mutta sitten tuli pulmia "ja sitten vasemmalle", siis tästä nurmikon läpi tonne työmaalle? Ja kyllä, kävelin pienen nurmikkopätkän läpi autorampille, joka sivusi valtavaa metroasematyömaata. No, mihis sitten? Valtatien vierustaa ylikulkusillalle, jossa kävelytien virkaa toimitti vajaan metrin levyinen asfalttikaistale autojen viilettäessä ihan vierestä ohi. Ja unohtivat sitten mainita, että se "kävelytie" loppuu kuin seinään ja pari kaistainen vilkas autotie pitää ylittää, jotta pääsee toiselle puolell yhtä upealle kävelytielle. Ja kun pääset rautatieaseman huudeille, niin älä vaan seuraa "Main Lobby"-kylttejä, sillä niitä seuraamalla pääsee toisen rakennustyömaan keskelle, ei pääaulaan. Kävele sen sijaan aivan vastakkaiseen suuntaan, niin sieltä vihdoin löytyy rautatieasema. 

Apua! Maanantaiset kävelyt painoivat ilmeisesti vielä jalkoja, sillä jo ennen neljää jalkani olivat aivan muusia. Rauhtoituinkin kahvikuppillisen verran rautatieasemalla ja sitten otin juna+bussi -yhdistelmän lentokentälle. Olin sielläkin ihan hyvissä ajoin, mutta ehdinpä ilman kiirettä käydä läpi kaikki pakolliset kommervenkit ja sitten vielä valikoida Duty Freestä uuden hajuveden! Lento Singaporeen lähti vähän myöhässä seitsemän jälkeen ja kotosalla oli puoli kymmenen aikoihin. Varsin tehokas reissu tuli kyllä tehtyä ja aika kivasti Kuala Lumpuria ehti nähdä näinkin lyhyessä ajassa!