Vinkkejä: taide

Lontoo on taiteesta nauttivan unelmakaupunki, sillä sieltä löytyy upeiden museoiden lisäksi lukematon määrä taidetapahtumia ja niiden lisäksi tällaista "ulkoilmataidetta". Itseäni kiinnostaa eniten modernimpi taide ja valokuvataide, joten keskityn tässä postauksessa esittelemään omat lempparini näiden joukosta. Myös perinteisempien taidesuuntien kannattajille löytyy lukemattomia taidemuseoita koluttavaksi! Ennen reissuun lähtöä kannattaa kurkata Time Outin sivuille ja katsella, mitä missäkin on paraikaa esillä.

Aloitan esittelykierroksen Tate Modernista, joka on juuri "se" museo kun puhutaaan modernista taiteesta Lontoossa. Tate Modern on siis rakennettu vanhaan turbiinihalliin ja kuvassakin näkyvä halli on jo itsessään vaikuttava vierailukohde. Tosin museon laajennuksen takia halli on suljettu muistaakseni vuoteen 2014 asti. Koko laajennuksen pitäisi olla valmis vuoteen 2016 mennessä. Tate Modernista löytyy Britannian modernin taiteen aarteita ja kausittain vaihtuvia erikoisnäyttelyitä. Kannattaa käydä kurkkaamassa!

Seuraava suosikkini on Saatchi gallery. Nettisivuilla sanotaan, että viimeisen neljän vuoden aikana pidetyistä viidestätoista eniten vierailijoita keränneistä näyttelyistä kymmenen on pidetty Saatchi Galleryssä. Aika vaikuttavaa mielestäni. Itse kävin katsomassa tässä modernin taiteen museossa venäläisten taiteilijoiden näyttelyä ja paperista tehdyn taiteen näyttelyä. Molemmat olivat upeita, joten en voi muuta kuin suositella tätä museota! Tiloissa kierrellessä kannattaa muuten kiinnittää huomiota upeisiin lattioihin...

Somerset Housen 

Seuraavaksi haluan esitellä Thamesin rannassa sijaitsevan Somerset Housen.  Tätä paikkaa en oikeastaan kuvailisi sanalla taidemuseo, vaan ehkä ennemminkin kulttuurikeskus tai jotain muuta vastaavaa. Erilaisten taidenäyttelyiden lisäksi Somerset Housessa voi nauttia esimerkiksi erilaisista musiikki- ja elokuvatapahtumista ja talvella pihalle rakennetaan ihana luistinrata. Kesällä pihaa koristavat suihkulähteet ja elokuisina iltoina sisäpihalle voi kokoontua ulkoilmaelokuviin. Itse en ehtinyt testaamaan ulkoilmatapahtumia (jotka olivat usein muuten loppuunmyytyjä, kannattaa varata liput ajoissa), mutta nautin suuresti upeasta valokuvataidetarjonnasta. Kävin katsomassa täällä parhaat valokuvanäyttelyt Lontoossa oloaikanani! Eräs mieleenpainuvimmista oli ehkä Oslossa vuonna 2011 tapahtuneiden terrori-iskujen uhreista otetut valokuvat. 

Viimeisenä haluan esitellä vielä The Photographers' galleryn. Nimensä mukaisesti tämä museo keskittyy ainoastaan valokuvataiteen esittelemiseen. Ehdin itse käydä tässä museossa pari-kolme kertaa ja näyttelyt olivat aina laadukkaaita. Eivät välttämättä ihan omaan makuuni sopivia, mutta mielestäni tämäkin paikka on ehdottomasti vierailun arvoinen. Museon sijainti on muuten loistava! Sinne voi piipahtaa vaikka kesken shoppailukierroksen Oxford Streetiltä.

Kaikkien pysyvien museoiden lisäksi Lontoossa järjestetään tietenkin upeita taidetapahtumia! Tällä hetkellä kaupungissa on menossa Frieze Art Fair -tapahtuma,  itse piipahdin ihailemassa tarjontaa London Art Fairissa ja Art13 London-tapahtumassa. Ajankohtaiset tiedot näyttelyistä ja museioiden aukioloajoista tms. on näppäräkurkata ennen reissua vaikka Timeoutin sivuilta.

"Vielä viimeisen kerran..."

Päivän kävelyreitti

Tämän päivän kävelyreitti on vaan suuntaa antava, sillä pyörin päivän aikana monen monituista tietä ristiin rastiin, enkä todellakaan muista, että missä järjestyksessä. Kartasta saa kuitenkin jonkun käsityksen siitä, että millä alueella tuli pyörittyä...

No, nyt on tullut vietettyä varsinaista "viimeisten kertojen" -viikonloppua! Käytin sekä lauantain että sunnuntain siihen, että ehdin tehdä kaikki kivat asiat vielä viimeisen kerran ennen kotiin palaamista. Molemmat päivät olivat aivan mahtavia, ja tekemistä oli niin paljon, että tässä postauksessa on pakko keskittyä vain lauantaihin. Heräsin aamulla ennätyksellisen aikasin klo 7.30, koska olen koko viikon herännyt samaan aikaan. Eipä siinä mitään, kirjoittelin hetkisen, söin ja olin matkalla keskustaa kohti kymmenen jälkeen. Käytin aamun Oxford Streetin läpikävelemiseen ja piipahdin toki matkalla vielä muutamassa kaupassa. Mukaan tarttui vain pari juoksuvaatetta Nike Townista. Shoppailujen jälkeen piipahdin The Photographers' Galleryssä vilkaisemassa esillä olevat näyttelyt. Ihan kivat, mutta ei mitään järisyttävää...

Tässä vaiheessa aamu oli jo vaihtunut iltapäivän puolelle ja nälkä alkoi olla melkoinen. Mietiskelin pitkään ja hartaasti, että mihin ravintolaan tahtoisin mennä ja lopulta Banana Treen indokiinalainen keittiö voitti. Ruoka oli jälleen super hyvää! Maha täynnä oli hyvä lyllertää sanomaan heipat vielä Carnaby Streetille ja Soholle.

Siinä pitkin katuja köpötellessä nappasin Joe&The Juicesta matkaan terveellisen jälkkärn banaani-mansikkasmoothien muodossa; aivan järjettömän hyvää! Smoothien kanssa olikin hyvin hipsterimäistä kipitellä Lomography storeen kurkkimaan filmikameratarjontaa. En ostanut pienen pientä ja hyvin söpöä Diana-kameraa jo omistamani La Sardinan seuraksi, vaan raskain mielin jätin pikkukameran odottelemaan ostajaansa. Jopa tällainen kamerafriikki ymmärtää, että jos kamerassa käytettävää filmiä ei voi kehittää Suomessa, niin siitä tuskin on kauheasti iloa käyttäjällensä...

 Lopun iltapäivän vietinkin sitten kävellen ympäri Covent Gardenia. Piipahtelin kaupoissa ja nautiskelin yllättävän hiljaisesta ja rauhallisesta tunnelmasta. Turistit olivat ilmeisesti päättäneet keskittyä muihin alueisiin tänä ihanan lämpimänä lauantaina. Useamman tunnin käppäilyn jälkeen piipahdin Starbuckille hakemaan virvokkeeksi limestä ja vihreästä teestä sekoitetun herkullisen kylmän juoman ja löntystelin sen kanssa Victoria Embankment Gardensiin tauolle. Koko päivän sandaaleissa kävely alkoi hiljalleen jo tuntua jalkapohjissa... 

Hetken aurinkotuolissa makoiltuani väänsin kuitenkin itseni vielä ylös ja seikkailemaan viimeiset kierrokset Covent Gardenin pikkukaduilla. Jalkoja keventääkseni piipahdin vielä Snogissa nautiskelemassa viimeisen frozen youghurtin (kupissa on kylmää jugurttia eli terveellisempää miltä näyttää!!). Ah, miten näitä kaikkia herkkuja tulee ikävä...

Pitkän päivän loppuhuopennukseksi olin ostanut itselleni lipun vielä teatteriin. Hehkutin jo keväämmällä Peter and Alice -näytelmää ja valitsinkin viimeiseksi teatteripläjäykseksi näytelmän samasta "sarjasta" Michael Granade Companyltä. Cripple of Inishmaan osottautui erinomaiseksi valinnaksi, sillä se oli vähintäänkin yhtä hyvä kuin Peter and Alice. Pääosaa näytteli Harry Potter elokuvista tuttu Daniel Radcliffe ja sekä näytelmä että Radcliffe ovat saaneet erinonmaisia arvosteluja monilta kriitikoilta ja nyt minunkin on liityttävä ylistäjien joukkoon. Musta huumoria tihkuva näytelmä sijoittuu Irlantiin Inishmaanin saarelle, jossa rampa Billy yrittää selvitä elämästään muiden pilkan kohteena. Kun viereisellä saarella aletaan kuvaamaan oikein Hollywood-elokuvaa, Billy tietää hänen hetkensä koittaneen...Ei hänestä näyttelijää kuitenkaan loppujen lopuksi tule, vaikka Billy muutaman huijauksen avulla pääseekin katsomaan maailmaa ja palaa sitten takaisin Inishmaaniin.

Juonessa oli aika monta pikku twistiä, joten en lähde sitä sen tarkemmin tässä avaamaan, mutta tunnelmat esityksen aikana vaihtelivat kyyneleet silmissä nauramisesta aina surullisen itkun tirautuksen partaalle. Ja erityismaininta siitä, että Radcliffe näytteli ehdottomasti parhaimman kuolemiskohtauksen, mitä olen ikinä lavalla tai elokuvassa nähnyt (vaikkei roolihenkilö lopulta näytelmässä kuollutkaan... monimutkaista, I know.). Olin myös yllättynyt siitä, miten upeasti Daniel Radcliffe osasi koko kehollaan eläytyä ramman roolihahmonsa esittämiseen. Joo toki, hyvän näyttelijän täytyy osata eläytyä, mutta olisittepa nähneet tämän, oikeasti! Muita näyttelijöitä en tuntenut ennestään, mutta heidän suorituksensa eivät kalvenneet pääosan rinnalla yhtään. Näytelmässä seikkaili Billyn lisäksi hänen kaksi tätiään ja muutama muu saarelainen ja heidän esittäjänsä olivat myös aivan mahtavia! Yhtä ylistämistä koko kirjoitus, mutta minkäs sille voi jos näytelmä oli vain niin kertakaikkisen upea!

Näytelmä loppui kymmenen aikoihin illalla, mikä siis tarkoitti sitä, että olin ollut liikkeellä jo kaksitoista tuntia. Lampsin vielä iltapalalle Shake Shackiin ja tällä kertaa sain hampparini ilman sen kummempia jonotuksia (avajaisissa jonotin siis sen 1,5h). Varsin tyytyväisenä lampsin kotiin ja voitte uskoa, että sänkyyn päästyä unta ei tarvinnut ihmeemmin odotella! 

Ps. Vaikka kunnon kamera kulkikin koko päivän laukussa mukana, niin silti kaikki nämä kuvat on otettu kännykän kameralla.