Vinkkejä: ketjuravintolat

Huomenta! Lontoon ihana ravintolavalikoima on yksi niistä asioista joita olen ehtinyt kaivata jo tässä kahden viikon aikana. Nyt haluankin vinkata muutamista ravintoloista, joista itse olen erityisesti pitänyt. Kauaksi ovat meinaan jääneet ne päivät, kun Lontoossa ei muka saanut hyvää ruokaa. Nyt tarjolla on niin paljon mahtavia erilaisia ravintoloita, ettei yksi ihminen saa elämänsä aikana käytyä läpi! Itse ihastuin etnisiin ravintoiloihin; olisiko siksi, että meillä Riihimäellä niiden tarjonta ei ole mitenkään valtava... Haluaisinkin esitellä nyt muutaman (ketju-)ravintolan, jotka tarjoavat erinomaista ruokaa, ja vielä erittäin inhimilliseen hintaan. Ja Isossa-Britanniassa ei muuten missään tapauksessa kannata säikähtää ketjuravintoloita! Laatu on jotain aivan toista kuin Suomen Rossoissa sun muissa...
 

Banana Tree

Tässä ravintolassa tarjotaan herkullista indokiinalaista ruokaa, rouhean modernissa ympäristössä. Annokset ovat ainakin minulle juuri sopivan kokoisia, ei mitenkään valtavia, ja niitä on näppärä yhdistellä vaikka kaverin kanssa. Saa maisteltua useampaa laatua! Ketju on voittanut "Vuoden 2012 ketjuravintola" -palkinnon.

Byron

Tähän ravintolaan tutustuimme jo ensimmäisellä Lontoonreissulla Elsan kanssa ja ketju onkin laajentunut sen jälkeen hurjaa vauhtia. Tarjolla on herkullisia ja "aidon makuisia" hampurilaisia lisukkeineen. Hampurilaispihvit paistetaan muuten mediumiksi, jos et erikseen mainitse haluavasi kypsää...Todella toimiva paikka hampparimieliteon iskiessä.

Pho

Vietnamilaista ruokaa. Ravintolan nimikin tarkoittaa perinteistä vietnamilaista keittoa, jota minä en kyllä edes kokeillut täällä käydessäni. Minun kokeilemani nuudelit olivat erittäin hyviä, joten voisin olettaa, että keittokin vie kielen mennessään. Ainakin nuudeleita tilatessa kannattaa muistaa, että annos oli varsin järkevän kokoinen, eli jos sattuu olemaan aivan järjetön nälkä, niin kannattaa tilata pääruoan lisäksi myös jotain lisukkeita. 

Shake Shack

Nam. Tähän ravintolaan rakastuimme Elsan kanssa palavasti ollessamme New Yorkissa. Kävimme viikon loman aikana näillä hampurilaisilla kolme kertaa... Joten voitte vaan kuvitella, että miten korkealle hypin kun kuulin, että Euroopan ensimmäinen Shake Shack avataan Lontooseen ja vielä minun siellä ollessani! Voi sitä riemun päivää! Tämä on siis juurikin se hampparipaikka, jossa avajaispäivänä jonotin puolitoista tuntia päästäkseni tilaamaan. Hampurilainen ja pirtelö olivat juuri niin taivaallisia kuin muistinkin, mutta ranskalaiset eivät ihan yltäneet niiden tasolle. Mutta jos haluat maailman parhaan (ainakin tähän mennessä) hampurilaisen, niin piipahdapa Covent Gardenissa Shake Shackissa.
 


 Strada

Heti alkuun pyydän anteeksi kauheaa, netistä lainattua kuvaa. Vaikka olen ollut tässä kivassa italialaisessa monia monia kertoja, niin kuvat ovat ilmeisesti jääneet ottamatta. Strada tarjoaa siis italialaista ruokaa pitsasta pastaan ja risottoon. Ystäväni Saara suosittelee erityisesti Margherita-pitsaa. Yksinkertaisesti herkullista!

Wagamama

Täällä tarjoillaan japanilaistyylisiä nuudeli- ja riisiruokia. Helppoa ja hyvää ja varmasti lähtee nälkä, annokset nimittäin ovat valtavia! 

Wahaca

Menin tähän ravintolaan alunperin poikien äidin suosituksesta ja onneksi menin! Ravasin Wahacassa meinaan vaikka kuinka monta kertaa... Wahaca tarjoaa meksikolaista katuruokaa, muutamia isompia annoksia ja lukemattomia herkullisia pikkuannoksia, joista voi koota itselleen mieluisimman yhdistelmän. Suosittelen erityisesti hitaasti kypsytettyä porsasta (pork pibil) ja kana-taquitoseja! Ravintoloita on ympäri Lontoota, mutta minusta hauskin on South Bankillä oleva konttiravintola. 

Yalla Yalla

Tämä ravintola on näistä uusin tuttavuus ja pääsee kyllä heti suosituslistalle. Tarjolla on herkullista beirutilaista katuruokaa ja viinejä ympäri Libanonia. Ravintola on päässyt myös Time Out -lehden 50 parasta ravintolaa -listalle, kannattaa kokeilla!

Yo!Sushi

Nimensämukaisesti kyseessä on sushiravintola. Lontoosta löytyy varmasti laadukkaampiakin sushiravintoloita, mutta jos haluaa tutustua kyseiseen ruokalajiin hauskassa ympäristössä, niin se on helppo tehdä Yo!Sushissa. Valitset liukuhihnalta haluamiasi annoksia ja maksat niistä lautasten värin perusteella. Liukuhihna-annosten lisäksi listalta voi tilata muitakin ruokalajeja, mutta niitä en ole itse ikinä kokeillut.

Lontoossa on näiden lisäksi lukemattomia ravintoloita, jotka ovat varmasti yhtä hyviä ja vielä parempiakin, mutta tässä nyt ainakin muutama jo testattu ja hyväksi havaittu. Nälän yllättäessä suosittelen ehdottomasti vierailemaan muuallakin kuin paikallisissa mäkkäreissä! Ja pienenä vinkkinä, että kun keskustassa pyöriessä nälkä yllättää, niin kannatta suunnata Wardour Streetille. Sen varrelta löytyy useita suosittelemiani ravintoloita ja niiden lisäksi vielä monta uutta eli valinnanvara ei ainakaan lopu kesken!

Ps. Pienenä vinkkinä, että täällä ravintoloissa ei tajuta "Maksatteko yhdessä vai erikseen?" -juttua niin kuin Suomessa... Koko pöydän lasku tulee yhdessä köntässä lähes poikkeuksetta.

Itä-Lontoo

Päivän kävelyreitti 1
Päivän kävelyreitti 2

Tein eilen taas megakävelyn keskittyen Itä-Lontooseen ja on kyllä hauska tutustua kaupungin moniin eri puoliin! Jos pysyy vain Oxford Streetin välittömässä läheisyydessä, niin monta upeaa asiaa jää näkemättä. Aloitin päivän taas millä muullakaan kuin junamatkalla, tällä kertaa Bethnal Greenin asemalle ja käppäilin sieltä sitten hiljalleen länteen päin. Matkalle mahtui niin hienoja graffiteja kuin upeita ruokapaikkojakin.

Alkumatka meni lähinnä fiilistellessä hieman rosoisempia kaunpunginosia. On hauska tehdä kävelylenkkejä erilaisilla teemoilla, pääsee nautiskelemaan kaikenlaisista ympäristöistä! Reilun tunnin kävelemisen jälkeen pysähdyin jo tutuksi tulleeseen Boxparkiin lounaalle. Nappasin Bukowski Grill -nimisestä ravintolasta hampurilaisen ja voi apua, että se oli hyvää! Paikka pääsee ehdottomasti "parhaimmat hampparit TOP 3" -listalle! Erittäin järkevästi käväisin Niken kaupassa juuri syömisen jälkeen kurkkaamassa juoksuvaatteita. Onneksi ei tarvinnut mennä sovituskoppiin, sillä pirulaiset olivat vaihtaneet jo syysmalliston liikkeeseensä kun minä olisin vielä metsästänyt niitä kepeämpiä varusteita. Marimekkokin oli muuten saanut oman "kuutionsa" konttikauppakeskukseen. Törmäsin myös kehumani YallaYalla -ravintolan "haarakonttoriin" ja tämä oli fiiliksensä puolesta vielä makeamman oloinen kuin ensimmäinen. Onneksi hampurilainen oli niin tajuttoman hyvä, muuten ravintolavalinta olisi voinut ruveta harmittamaan...

Matkalle sattui mm. pelottavin koulun ovi ikinä...

 

Jatkoin kipittelyä Boxparkilta Hoxton Squaren kautta kiertäen Old Streetiä kohti, ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Ja Hoxton Squaren paikkeilla oli muuten taas satamiljoonaa makeen näköistä ravintolaa ja olisin voinut pysähtyä vaikka niihin kaikkiin! Pitää yrittää mennä käymään näillä nurkilla vielä uudestaan! 
 
Täytyy muuten kertoa esimerkki siitä, miten kaikki (no kaikki ja kaikki, suurin osa ainakin...) ihmiset täällä ovat ihanan kohteliaita ja huomaavaisia. Eilen kaivelin kerrankin lompakosta kolikoita laitapuolenkulkijalle. Annoin rahat ja mies lähti tyytyväsesti kiitellen jatkamaan matkaansa. Hetken päästä herra tuli kuitenkin käsi ojossa takaisin ja minä ehdin jo miettiä, että mitä ihmettä tässä nyt tapahtuu. "Neiti, annoit mulle vahingossa tällasen..." sanoi herra, noin vapaasti käännettynä ja ojensi minulle suomalaista SIM-korttiani. Nyt oli minun vuoroni kiitellä vuolaasti! Kyllä olisi Suomessa sitten ihmetelty, että missä kortti mahtaa olla! Kyseinen herra olisi ihan hyvin voinut heittää kortin vain menemään, mutta ilokseni tepasteli kuitenkin vielä takaisin ja helpotti kotiinpaluutani huomattavasti! Kiitos!

Jatkoin matkaani jälleen länteen päin, kunnes koukkasin Golden Lanen kohdalta pienen matkaa etelään. Ja jälleen sain katua sitä, että olin syönyt! Matkan varrelle osui yhdet Lontoon ihanista ruokamarkkinoista ja toddella harmittelin, että maha oli vielä ihan täynnä. Ostin kuitenkin tuorepuristetun lemonaden ja sain tuntea itseni toooodella hipsteriksi kun käppäilin pitkin markkinakatua Vansit jalassa, ylikalliskamera toisessa ja se tuorepuristettu mehu toisessa kädessä! :)

Olin jossain vaiheessa ottanut päämääräkseni Barbican Centerin, eli yhdistetyn taide-, tanssi-, teatteri-, elokuva- ja mitä muita näitä nyt on -keskuksen. Kipaisin katsomassa taidenäyttelyn (lehdestä leikattuja kuvia muotoiltu veistoksiksi, ihan ok) ja sen jälkeen suuntasin sisäpihalle. Vaikka kyseessä onkin kahdeksankymmentäluvun betonikauhistus, niin jotenkin minulle tuli tästä sisäpihasta mieleen Babylonin puutarha. Ehkä ennemmin Babylonin betonipuutarha, mutta kuitenkin! :) 

Kaiken tämän kävelyn jälkeen päätin säästää jalkojani ja suhasin metrolla muutaman pysäkin verran juurikin sinne Oxford Streetille. Kävin hyvin äkkiä Nike Townissa pyörähtämässä, mutta sen jälkeen yritin paeta turistilaumoja Covent Gardeniin. En onnistunut kauhean hyvin... Koko kaupungin keskusta oli aivan täynnä turisteja. Muistuttakaa, että yritän olla menemättä sinne enää muuta kuin äärimmäisestä pakosta ja silloinkin vain arkiaamuina. Tässä muuten vinkkinä, että turistimäärät räjähtivät mielestäni huhtikuun jälkeen. Eli jos haluat nauttia Lontoosta rauhassa, niin tule silloin alkuvuodesta tai myöhemmin syksyllä!

Huomenna ja sunnuntaina olisi taas vapaapäivä, enkä vielä ole keksinyt sen ihmeempää tekemistä. Kelin pitäisi olla upea, joten viettelen viikonloppua varmasti ulkoilmassa! Katsotaan, että mihin päädyn!

From Hampstead Heath to Regent's Park

Päivän kävelyreitti

 Vietin eilisen päivän jälleen suurimmaksi osaksi ulkoilmassa. Matkustelin aamupäivästä taas tuskaisen kauan toiselle puolelle kaupunkia aina Hampsteadin metropysäkille asti (matka kesti yhteensä vajaat pari tuntia...). Olin suunnitellut aloittavani päiväni Hampstead Heathin puistosta ja suunnitelma osottautuikin erinomaiseksi. Kävelin ihan sattumalta ylistetyn La Crêperie de Hampstead -kärryn ohi ja huumaava tuoksu pakotti minutkin liittymään lettujonon jatkoksi. Mutustelin ihanaa crêpeäni koko matkan puistolle asti, joten valitettavasti suloisen kylän kuvaaminen jäi tällä kertaa välistä.

Näin ihanissa ja vehreissä maisemissa fiilistelin aurinkoiseksi (tai ainakin puolipilviseksi) muuttunutta päivää.  Harmitti vaan, että unohdin ottaa juotavaa mukaan... Erityisesti kuohuviini olisi sopinut maisemiin mielestäni mainiosti! :)

Aikani lekoteltuani halusin jatkaa päivää kävellen; nousin ylös ja suuntasin matkani jälleen Camdenin suuntaan. Kävelyreitin varrella ei ollut mitään sen ihmeempää nähtävää, käppäilin ihan tavallisten asuinalueiden läpi. Vaikka välillä on kyllä hauska ihmetellä ihan tavallisen väen arkimeininkejäkin! Camdenin aluetta lähestyessä ihmisten määrä lisääntyi räjähdysmäisesti. Aurinkoinen ilma oli tehnyt tehtävänsä! Piipahdin läpikulkumatkallani Vans-kaupassa ostamassa uudet kengät vanhojen ja jo vähän rikkinäisten tilalle. Teki tiukkaa valita vain yksi pari ja voi olla, että juhannuksen jälkeen täytyy käydä ehkä noutamassa vielä toiset...

Camdenista olikin enää lyhyt matka Regent's Parkiin, jonka ihanille nurmikoille jäin myös hetkeksi makoilemaan. Puistot on parasta!

Pitkän kävelypäivän päätteksi minun teki mieli vähän eksoottisempaa ruokaa ja harkitsin ensin Banana Tree -ravintolaan menemistä, mutta kun matkanvarrelle sattui beirutilaista katuruokaa tarjoava YallaYalla -ravintola, niin halusin ehdottamasti poiketa siellä. Täytin vatsani ihanalla vartaassa grillatulla lampaalla ja libanonilaisella viinillä. Nam.