Terveisiä päivälenkiltä!

Hyvää ystävänpäivää!

Rakkaita vieraita!

Lauantaina sain ihanat ystävät Saaran ja Jannen kylään tänne Lontooseen! Ja voi video meillä oli kivaa! Vieraani saivat lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sillä Saaran serkku Iina opiskelee kevään täällä Briteissä, Oxfordissa. Vietimmekin pitkän viikonlopun nelistään suhaten ympäri Lontoota. Iina palasi koulun penkille maanantaina ja Saara ja Janne lensivät tänään takaisin Suomeen. Tekemistä oli vaikka millä mitalla ja päivät venyivät massiivisen pituisiksi, olin kotona pubivierailuista johtuen yleensä vasta puolen yön jälkeen, mutta silti ensimmäiset merkit väsymyksestä ilmaantuivat vasta tämän päivän puolella.

Lauantai meni vierailijoiden aikasesta heräämisestä johtuen fiilistelyyn ja shoppailuun ihan vaan tutuilla keskustan kaduilla. Mutta sunnuntaina suunnistimmekin sitten samoille kulmille, joilla olin itse viettänyt edellisen viikonlopun. Kävelimme pitkin Brick Lanea ja tällä kertaa osuimme paikalle oikeaan aikaan markkinoita ajatellen. Kiersimme koko päivän pikkuputiikkeja, Backyard Marketin ja lukemattomia vintagekauppoja. Kävimme myös Old Spitalfields Marketilla ja makeista kojuista tarttui mukaan ostoksia itse kullekin. Jos sade vielä olisi lakannut jossain vaiheessa, niin päivä olisi ollut vieläkin upeampi. Illalla matkustimme vielä keskustaan kurkkaamaan Kiinalaisen uudenvuoden menoa ja koristuksia. Molempia olisi kyllä mielestäni voinut olla vieläkin enemmän.

Maanantaina minä tein aamupäivästä muutaman tunnin töitä ja sillä aikaa muu revohka kävi katsastamassa Sciense Museumin. Iltapäivällä nautiskelimme nuudelilounasta Wagamama-ravintolassa ja sitten minä ja Janne kiirehdimme kohti HMS Belfastia. Kuten kuvasta voi nähdä, kyseessä on Brittilaivaston vanha sotalaiva, joka on museoitu ja avattu yleisölle 1971. Meillä oli vain puolitoista tuntia aikaa vierailla laivassa ja vähän meinasi tulla kiire. En ole historiafriikki tai oikeastaan sodistakaan kiinnostunut, mutta koska meri(järvi?)elämä on lähellä sydäntä, niin olisin mielelläni viettänyt laivassa vielä ainakin tunnin tai pari.

Tällä vierailulla jäi videot katselematta ja muutenkin etenimme suht reippaalla vauhdilla laivan läpi. Onneksi ehdimme kierrellä konehuoneessa, kannella ja komentosillalla ihan mukavan aikaa. Laiva on mielestäni aika luonnollisessa kunnossa, muutamaa videota ja nukkea lukuunottamatta sinne ei ollut lisätty mitään "erikoistehosteita". Ja hyvä näin. Kierrellessä tuntui siltä, kuin miehistö olisi hetkeksi hypännyt maihin ja uteliaat pällistelijät päästetty tutkiskelemaan elämää laivalla. Pikaisen visiitin vuoksi yksityiskohdat jäivät vähän pimentoon ja olisi ollut hauska kiertää laivaa jonkun sellaisen kanssa, joka olisi osannut selittää, miten kaikki esimerkiksi konehuoneessa toimi. Olisin myös halunnut tietää vähän enemmän miehistön oloista laivalla. Paatissa oli meinaan esillä muutamat aika jäätävät (kirjaimellisesti) valokuvat, jotka laittoivat minut ajattelemaan meininkiä laivalla myrsyissä tai vaikka siellä jäätiköiden läheisyydessä.

Tiistaina olin koko päivän töissä ja tulin kaupunkiin vasta "viimeiselle päivälliselle". Poikien äidin suosituksesta menimme Wahaca-nimiseen Mexicolaiseen ravintolaan. Kyseessä on ravintolaketju ja me valitsimme Soutbankilla sijaitsevan kontteihin rakennetun ravintolan.  Vaikka olikin arki-ilta, odottelimme pöytään pääsyä 45 minuuttia. Ei kyllä haitannut yhtään, minä kävin ottamassa uuden kolmijalan (kiitos kotiväki, luitte mun ajatukset!) kanssa iltavalokuvia ja sitten nappasimme baarista drinkit. Minusta ruoka oli todella hyvää, mutta seuralaiseni sanoivat, että ihan ok, ehkä tämä yksi kerta riittää. Itse kyllä rakastuin tähän paikkaan, niin palveluun, ruokaan, juomiin kuin tiloihinkin; nämä kaikki yhdessä muodostivat niin hyvin toimivan kombon, että tulen varmasti käymään tässä ravintolassa vielä monen monta kertaa.

Ihania ihmisiä ja tekemistä on lähipäivinä ollut paljon, ja tekisi mieli sanoa, että "huh huh onpa ollut rankaa turisteilla", mutta ei se oikeasti mitään rankaa ollut. Sairaan kivaa vaan! No ehkä pitkäksi venyneet illat ja aikaiset aamut eivät olleet paras yhdistelmä, mutta hyvin jaksoin vedellä vähän lyhemmilläkin unilla. 

Täällä on taas lunta!

North Greenwich ja Docklands

 Päivän paikat 

Tämän päivän kartasta ei kannata katsoa kuin paikat, reittipalvelu ei ymmärtänyt joen ylitystä gondolihissillä, joten reitit eivät pidä paikkaansa!

Aloitin aamun kepeällä tunnin bussimatkalla (junalla ja metrolla olisi päässyt nopeammin, mutta en jaksanut vaihtaa) North Greenwichiin. Ensimmäisessä kuvassa näkyy The O2 Arena eli iso konserttiareena. Enpä ole koskaan ollut täällä konsertissa, mutta pelkkä valokuvaaminenkin oli hauskaa!

 

Pienen matkan päässä konserttiareenasta oli uuden Emirates Air Linen lähtöpaikka, joten hain vähän evästä kaupasta ja hyppäsin vähän toisenlaisen gondolin kyytiin! Hauska gondolihissi vie matkustajat Thamesin yli muutamassa minuutissa ja ainoa huono puoli tässä matkanteossa olikin matkan lyhyt kesto. Maisemia olisi jaksanut katsoa paljon kauemminkin! Suosittelen tätä kulkupeliä lämpimästi, jos vaan koskaan tarvitsee päästä North Greenwichistä Royal Victoria Docksille!

Ja aivan hissin päätepysäkin vierestä löytyikin sattumalta The Crystal, syyskuussa yleisölle auennut "kestävän kehityksen keskus". Rakennuksessa on monipuolinen näyttely, jossa pääsee tutkiskelemaan videoiden ja muiden interaktiivisten systeemien avulla mm. kierrättämiseen, rakentamiseen, kaupungistumiseen ja kestävään kehitykseen. Näytelyssä voi esimerkiksi rakentaa itse virtuaalisen talon johon saa valita eristykset, ikkunat, lämmitysmuodot sun muut ja sitten ohjelma kertoo kuinka egologisia valintoja olet tehnyt. Oma taloni oli muuten parasta A-luokkaa... Saattaa kuulostaa näin kerrottuna tylsältä, mutta näyttely oli oikeasti hyvä; sopivan kompakti (tarpeeksi pieni, jaksoi kiertää mielenkiinnolla) ja tarpeeksi osallistava. Näyttelyä kierrellessä saa katsella mielenkiintoisia ja hienosti tehtyjä videoita ja räplätä kaikennäköisiä opettavaisia ja informatiivisia kosketusnäyttöjä. 

Ps. Helsinki on Euroopan 7. ekologisin kaupunki. Edelle ovat päässeet kiilaamaan Kööpenhamina, Tukholma, Oslo, Wien, Amsterdam ja Zurich.

Kestävään kehitykseen tarpeeksi tutustuttuani lähdin kävelemään kohti Thames Barrieria. Matkalla katselin satama-alueen erikoisuuksia kameran linssin läpi.

 

Thames Barrier on tulvaeste, jonka tarkoituksena on suojella Lontoon keskustaa suurilta vuorovedenvaihteluilta ja mereltä päin tulevilta myrskyaalloilta. Thames Barrierin vieressä on puisto, joka varmasti kesällä on todella mukava ja täynnä ihmisiä, mutta tällaisena viileänä helmikuisena päivänä puisto ja alue muutenkin oli aavemaisen tyhjä.

 

Thames Barrierilta hyppäsinkin sitten junaan ja ajelin keskustaan asti. Kävin tavarataloissa katsomassa kolmijalkaa kameralle, mutta en osannut vielä päättää minkälaisen (lue: minkä hintaisen) haluaisin ostaa. Olen tässä pari päivää lueskellut valokuvausopasta ja katsellut netistä tutorial-videoita, joten valokuvauskuume ja sitä myötä myös välinekuumotus on aikamoinen. Mutta kuten sanottu, kolmijalat jäivät vielä kauppaan. Päivän päätteeksi kävelin vielä hyvinkin tuttua reittiä Thamesin rantaan London Eyen nurkille harjoittelemaan pimeässä valokuvaamista. Ja voi vaan todeta, että vielä on harjoiteltavaa...

Viimeiseksi vielä vähän nuudeleita iltapalaksi ja sitten olikin jo aika palata kotiin, jotta olisin huomenna virkeänä vastaanottamassa kauan odotettuja vieraita Suomesta!

Street art

Päivän kävelyreitti

Lauantaita vietin jälleen kaupungissa, mutta vähän toisenlaisilla alueilla. Lähdin tutkiskelemaan tarkemmin Lontoon itäisempiä nurkkia. Ensin köröttelin junalla ja metrolla Bethnal Greenin asemalle ja sieltä käppäilin Boxparkiin, konteista rakennettuun pop-up kauppakeskukseen. Kauppakeskuksen on tarkoitus olla paikallaan viisi vuotta ja sen jälkeen se puretaan pois. Kävimme täällä Enni-siskon kanssa jo kesällä, mutta olimme vähän liian aikaisin paikalla, eivätkä kaupat olleet vielä auki. Eipä sillä, en pyrähtänyt monessakaan kaupassa sisällä tälläkään kertaa vaan nautiskelin rennosta meiningistä.

Boxparkin jälkeen lähdin suuntaamaan etelään päin pitkin Brick Lanea, joka on tunnettu markkinoistaan. Harmikseni huomasin vasta paikanpäällä, että varsinainen markkinapäivä on sunnuntai, joten missasin todellisen tohinan tällä kertaa.

Kadun varrelta löytyi kuitenkin Brick Lane Backyard Market josta löytyi kaikennäköisiä hauskoja myyntikojuja. Tuotteet olivat pääasiassa Brittiläisten nuorten taiteilijoiden ja suunnittelijoiden tuotoksia, käsintehtyjä/painettuja vaatteita, koruja tai taideteoksia/printtejä. Itselleni tarttui mukaan pari nuoren valokuvataiteilijan ottamaa kuvaa.

Oli kiva viettää päivää vähän rouheammilla alueilla, varsinkin tämän uuden kameran kanssa! Olen kierrellyt jo muutamia "perinteisempiä" taidemuseoita, joten katutaiteesta nauttiminen oli virkistävää vaihtelua!

Brick Lanen jälkeen kävelien katuja ympäriinsä ja törmäsin vahingossa Old Spitalfields Marketiin. Lauantai näytti olevan vaatteiden ja antiikin päivä ja torilta löytyikin aika hienoja juttuja! Kuvasta ei ehkä saa kovin kummoista vaikutelmaa, mutta tarjonta ainakin näin lauantaina oli minun mielestäni upeaa! Tarjolla oli jälleen paikallisten pienyrittäjien valmistamia tuotteita, vaatteita, koruja, laukkuja ja taidetta. Fiilis oli vähän niin kuin suomalaisella torilla, mutta tavaratarjonta olisi sopinut hyvin vaikka suoraan designkaupan hyllylle! Eikä hintatasokaan ollut muuten kovin korkea... Kojut varmaan vaihtuvat viikoittain, mutta torin reunustalla on myös paljon "kiinteitä" pikkumyymälöitä ja ravintoloita. Suosittelen!

Torin kiertelyn jälkeen aloin suunnata askeleitani länteen, kohti ostoskatuja. Kävelin hyvin hiljaisen Cityn läpi aina Oxford Streetille asti ja yritin metsästää parista kenkäkaupasta yhtä tiettyä paria kenkiä. Eikä sitä haluamaani paria tietenkään löytynyt myymälöistä, mutta sain tilattua kengät sovitukseen yhteen liikkeeseen. Jos seuraavana viikonloppuna sitten saisi uudet kengät mukaan!

Ps. Seuraavana lauantaina saan ihania vieraita Suomesta! Teitä on odotettu! <3

Yllättävä keskiviikko

Menneenä keskiviikkona sain työpäivän tilalle yllätten vapaapäivän ja juhlistin sitä tietenkin lähtemällä kaupunkiin. Olen (hieman) hurahtanut musikaaleihin, joten mikäs sen parempaa kuin musikaalilippujen metsästäminen heti aamulenkin jälkeen! Ensin tuttu junamatka keskustaan ja sitten Trafalgar Squaren kautta (kuvassa) Leicester Squarelle lippujen ostoon. Alennuskojussa oli myynnissä vaikka mitä, mutta valitsin liput Billy Elliot -musikaalin iltanäytökseen. 

Lippu taskussa päätin suhata ympäri keskustaa, yrittäen kiertää niitä alueita, joihin en ole vielä niin kauheasti tutustunut. Ensimmäiseksi päätin piipahtaa lounaalla Chinatownissa. Lounas ei ollut kovin ihmeellinen, mutta uuden vuoden koristuksia oli hauska katsella! Ja tämä oli ilmeisesti vasta alkua, sillä kadun varrella availtiin suuria paketteja, jotka olivat täynnä toinen toistaan suurempia koristeita. Kiinalaista uutta vuotta vietellään ilmeisesti 10.2. eli täytyy ehkä ensiviikonloppuna piipahtaa katsomassa koristeet täydessä loistossaan!

Chinatownissa ja Sohossa aikani ihmeteltyäni lähdin suuntaamaan kohti "kuninkaallisempaa" ympäristöä. Matkalla St. James's Parkiin satuin kulkemaan ICAn eli Institute of Contemprorary Artsin vierestä ja päätin poiketa sisään. Olin juuri edellisenä iltana törmännyt kyseisen paikan nettisivuille, joten odotin mielenkiinnolla, minkälaista taidetta sisältä löytyisikään. Ja täytyy sanoa, että Juergen Tellerin WOO! -näyttely oli, hmm.... mielenkiintoinen. Gallerioissa ja museoissa kierrellessäni olen huomannut pitäväni modernista taiteesta ja varsinkin valokuvataiteesta, mutta tämän näyttelyn olisi ehkä voinut jättää väliin. Shokeeraava? Kyllä. Hyvässä mielessä? Ehkä ei. Se Lontoossa on kuitenkin upeaa, että monissa gallerioissa ja museoissa on ilmainen sisäänpääsy, joten museossa voi käydä vain piipahtamassa. Ei ole "pakko nautiskella taiteesta koko rahan edestä". Tässä tapauksessa kävelin näyttelyn läpi suht rivakasti ja voin nyt todeta, että tulipahan käytyä. 

 

Kun olin saanut tarpeekseni taiteesta, kipitin tien yli ihanan rauhalliseen St Jame's Parkiin ihastelemaan kauniita maisemia. Ja pitää muuten mainita, että tuuli oli aikamoinen! Hyvä että hattu pysyi päässä ja neiti pystyssä!

 Puistoilun jälkeen tein pienen koukkauksen joen toiselle puolelle ilman sen kummempaa syytä. Illan musikaaliin oli vielä muutama tunti aikaa, joten yritin keksiä kävelyreittiini muutamia lisäkiepsahduksia. Palasin kuitenkin seuraavan sillan kautta takaisin Westminsterin alueelle ja sieltä hiljaksiin valuin Victoria Palace -teatteria kohti. Olisi muuten hauska, jos jotenkin saisin lisättyä tänne kävelyreittini ihan karttaan piirrettynä...

Illan pimetessä tuli päivän pääohjelman eli Billy Elliot -musikaalin aika. Ja kuten arvata saattaa, pidin siitä valtavasti! Laulut tai laulajat eivät olleet erityisen ihmeellisiä (kuitenkin aivan eri tasoa kuin musikaalinäyttelijät suomessa...sorry.), mutta Billy Elliotin roolia näyttelevä Harrizon Dowzell oli mielestäni ilmiömäinen tanssija. Kylmät väreet vaan viiletti pitkin käsivarsia, kun katseli pojan menoa lavalla. Myös Billyn parasta ystävää Michaelia esittäcä poika ja Billyn isoäitiä näytellevä rouva olivat mainioita! Tämäkin esitys kannattaa siis käydä katsomassa! Ilta venyi aika pitkäksi musikaalin takia, olin kotona vasta lähempänä puolta yötä, mutta silti laadukas musikaalitarjonta on mielestäni yksi Lontoon parhaista puolista.

Ps. Unohdin viime viikolla mainita, että käväisin National Portrait Galleryssa katsomassa Taylor Wessing muotokuvakilpailun parhaimmistoa ja siinä samalla sain ihastella Cambridgen herttuattaresta Catherinesta tehtyä muotokuvaa. Maalaus on saanut osakseen paljon kritiikkiä, mutta minusta se oli upean realistinen! Taiteilija ei ollut yrittänyt silotella malliaan liikaa, vaan mielestäni hän oli upeasti onnistunut taltioimaan herttuattaren itsensä näköisenä. 

Pps. Sain tehtyä päivän kävelyreitin kartalle!