Yökuvausta

 

Olen viettänyt kaksi edellistä iltaa kamera kaulassa (ja jalustalla) Lontoon keskustassa suhaten ja metsästäen hienoja yövalokuvia. Lähdin sunnuntaina intoa puhkuen kohti keskustaa ja viettelin ensin leppoisasti aikaa odotellen pimeäntuloa ja kun aurinko vihdoin laski, seisoin Thamesin rannalla valmiina ottamaan valokuvia London eyestä. Mutta. Eihän se sujunutkaan ihan niinkuin upeissa suunnitelmissa. Tarkoituksenani oli ottaa pitkän valotusajan vaativia valokuvia, mutta kamerassani oli joku idioottimainen asetus päällä, joka ei antanut laskea valotusaikaa alle sekuntiin. Kuvissa näkyvien valoraitojen muodostumiseen kun tarvitaan paljon pidempi aika. Minulla oli siis ennen pimeäntuloa aikaa vaikka kuinka kauan, mutta varsinaisella kuvaushetkellä iski paniikki: "Mistä tämän asetuksen saa vaihdettua?!?". Kököttelin siinä sitten kolmijalkani kanssa ja selasin kameran valikkoja seuraavat 45 minuuttia ennen kuin sain asian selvitettyä. Jaaaaaa sillä aikaa London eye oli sulkeutunut ja lakannut pyörimästä. Eli se niistä valoraidoista sitten. Enpä ole hetkeen tuntenut itseäni tyhmemmäksi.

Koska oli kuitenkin raahautunut kaupunkiin asti ja kamerakin oli vihdoin käyttökunnossa, otin muutamia valokuvia autoista ja niiden valoista. Ja ihan hyviä niistäkin loppujen lopuksi tuli. Ei vaan ihan alkuperäisen suunnitelman mukaisia.

 

 

Kuvausurakkaan oli hurahtanut matkoineen kaikkineen useampi tunti ja kun pääsin vihdoin kotiin (toiseksi viimeisellä junalla...) olin totaalisen nuupahtanut. Ajatus näistä ylhäällä näkyvistä kuvista ei kuitenkaan irrottanut niin helpolla... Juhlistin siis seuraavana iltana syntymäpäivääni tekemällä samaisen retken uudestaa. Kamera laukkun ja kolmijalka mukaan ja jälleen joen varteen odottamaan auringon laskemista. Tällä kertaa kameran asetukset olivat oikein jo heti alussa, ja osasin arvioida London eyen pysähtymisajankin hienosti. Yksi pyörähdys maailmapyörässä kestää puoli tuntia, joten minulla oli tietenkin puolisen tuntia valokuvausaikaa siitä kun viimeiset ihmiset astuivat kyytiin.

Kuvat ensimmäisestä kuvakulmasta olisivat saaneet olla taustaltaan vähän tummempia, mutta kun aika alkoi uhkaavasti loppua halusin vaihtaa vielä hetkeksi toiseen paikkaan. Pitkällä valotusajalla oli hauska leikkiä ja olisin jaksanut kuvailla kauemminkin. Auringon laskun ja maailmanpyörän sulkemisen väliin jäi noin 40 minuuttia näin toukokuussa eli jos joku muu haluaa ottaa samanoloisia kuvia, niin suosittelen tammikuuta!

 

 

En malttanut lopettaa heti maailmanpyörän sulkeuduttua, vaan käppäilin pitkin joenrantaa ja siltoja ja otin muutaman yöotoksen ilman "vauhtiraitoja". Kaksi yllä olevaa kuvat ovat muuten samanlaiset, mutta ylemmän valotusaika oli muistaakseni 30 sekuntia ja tämän alemman vain muutaman sekuntin. Pidemmän valotusajan aikana vesi ja pilvet ehtivät liikkua vähän ja tämä liike saa ne näyttämään vähän utuisemmilta.

Pimeässä valokuvaaminen  oli todella hauskaa ja teen sitä varmasti vielä uudestaan. Tosin on vaikea keksiä, että missä saisi otettua parempia yövalokuvia kuin täällä Lontoon valojen loisteessa!

Canterbury

Tein eilen lyhyen päiväretken pieneen Canterburyn kaupunkiin. Junamatka meiltä Chislehurstista kesti yhden vaihdon kanssa vähän vajaa kaksi tuntia ja se aika oli kiva lukea taas pitkästä aikaa! Junamatka hujahti ohi vähän liiankin nopeasti. En ollut kauhean vakuuttunut kaupungin kauneudesta astuessani rautatieasemalta ulos, mutta kun saavuin vanhankaupungin puolelle, niin maisema muuttui aika radikaalisti. Hyvään suuntaan siis!

Varsinainen vetonaula tässä kaupungissa on Canterburyn katedraali, joka muuten on Englannin vanhin. Se on perustettu 597, mutta rakennettu kokonaan uudestaan 1070-1077. Toki sitä on aikojen saatossa korjailtu ja joitakin osia on matkanvarrella lisäilty ja muuteltu... Katedraali on päässyt myös UNESCOn maailmanperintökohteet -listalle joten tottakai minunkin piti käydä kurkkaamassa sisälle. Pääsymaksu oli muuten varsin kohtuullinen, vain 8,5 puntaa.

Ja kuten kuvista (toivottavasti) näkyy, olihan katedraali aika upean näköinen. Ja vaikka katedraali olikin massiivisen kokoinen, niin mielestäni se oli aika "maanläheinen" verrattuna vaikka serkkuihinsa Lontoossa. Näkyvissä ei ollut kultaa tai mosaiikkeja, vaan rouheaa kiveä tarkasti muotoiltuna. On muuten hassua, että kotimaassa ei juuri koskaan tule käytyä kirkoissa vierailuilla, mutta reissuilla listalla on aina vähintään yksi. Ja kaikki nekin kirkot ja katedraalit mitä olen maailmalla käynyt katsomassa ovat loppujen lopuksi aika samanlaisia. Silti niitä pitää aina käydä katsomassa...

Kirkkovierailuilla on muuten hassu huomata, että välittömästi kun astun ovista sisälle, niin päässä alkaa soida Ave Maria! Joka kerta! Ja haluaisin aina myös kokeilla, että miten kirkossa kaikuu. Muistattehan, miten pienenä jokaisen tunnelin läpi pitikävellen jotain hihkuen tai huudellen? Minulle tulee se sama tunne jokaisessa kirkossa! Onneksi olen tähän asti saanut pidettyä mölyt mahassani... Kanssavierailijat eivät välttämättä arvostaisi kaiuntestausta.

No, katedraalivierailun jälkeen kuljeskelin kaupunkia ympäri ja se oli kyllä aika nopeasti läpi koluttu. Ihan kivoja pieniä katuja, söpöjä kahviloita tms. mutta ei mitään kauhean sykähdyttävää. Kiva pieni kaupunki ja kiva kirkko, mutta ei mitään sen ihmeellisempää. Sopiva vierailuaika on mielestäni jotain 4-8 tunnin väliltä (päivää enempää en saisi täällä kulumaan) ja kannattaa valita poutainen päivä, että voi nautiskella pienen joen varressa olevista puistoista!

Auringonottoa altaalla

Viimeisenä päivänä heräsimme yhdeksän aikoihin haikeina, mutta autuaan onnellisina! Aurinko porotti ikkunasta sisään, joten uikkarit päälle, pari kaurakeksiä aamupalaksi ja kattoterassille! Täytyy myöntää, että ensin oli himppasen viileää, mutta nopeasti aurinko alkoi kuitenkin lämmittää auringonottajia. Kökötimme uskollisesti altaalla viimeiseen mahdolliseen minuuttiin asti ja minä pulahdin jopa uimassa! Yhdeltätoista oli kuitenki pakko lähteä suihkuun ja pakkaamaan tavaroita, jotta saatin kirjauduttua ulos hotellista puolilta päivin.

Sitten ei muuta kuin tavarat kainaloon ja lentokenttää kohti. Perillä huomasimme kauhuksemme, että lentokentällä ei ole ollenkaan check in -koneita vaan piti käydä tiskillä! Siis ihmiskontakteja, minkälaista matkustamista tämä on?! Jonotimme ensin Elsan tiskille ja iloksemme huomasimme, ettei minun tiskini tietenkään ollut vielä auki, koska lennon lähtöön oli niin paljon aikaa. Sinne meni yhteiset lounassuunnitelmat. No, Elsa vietteli kanssani aikaa jonossa tiskin edessä kökötellen, kunnes hänen oli pakko lähteä hipsimään turvatarkastusta kohden. Minä jäin matkapäiväkirjan ja suklaan kanssa istuskelemaan tiskin tienoille ja odottelemaan Norwegianin tätejä paikalle. Melkein tunnin ehdin odotella, ennen kuin saatiin tiski auki ja check in tehtyä. Kyllä mä vaan tykkäisin noista "tee-kaikki-itse"-automaateista... Sen jälkeen olikin turvatarkastuksen vuoro, lisää odottelua ja miellyttävän hiljainen lento kotiin. Menomatkalla mukana ollut polttariporukka osui samaan koneeseen myös paluumatkalle, mutta (onneksi) taisi päät olla sen verran kipeänä, että herrat nukkuivat koko matkan. Sai muiden korvat levätä! Kotona Lontoossa odotti vielä tuttu juna-juna-bussi -matka kotiin, mutta onneksi olin tällä kertaa liikkeellä ihan ihmisten aikoihin! Kotiin saapuminen oli huomattavasti miellyttävämpää kahdeksan aikoihin kuin Edinburghista tullessa puolen yön jälkeen...

Arkkitehtuuria ja aurinkoa

Päivän kävelyreitti 1
Päivän kävelyreitti 2

 Aamu valkeni lauantaina jälleen ihanan aurinkoisena ja hetken varpaan kuntoa arvioituamme päätimme aloittaa päivän uima-altaalla. Valitettavasti sinne oli ennen meitä jo ehtinyt pariskunta, jolla ei näyttänyt olevan minkäänlaista ongelmaa julkisten hellyydenosoituksien kanssa. Pulahdimme urheina altaaseen ja kikattelimme milloin millekin asialle. Yritimme uuvutustaistelua melkein tunnin verran, mutta tämä pariskunta pysyi toisissaan kiinni kuin iilimadot. Jouduimme myöntämään tappiomme ja lähtemään huoneeseen suihkuun. 

Elsan varvaspoloinen ei ollut kokenut ihmeparantumista yön aikana, joten päätimme pitää päivän kävelyt minimissä. Hyppäsimme siis metroon ja suhistelimme heti Sagrada Familialle asti. Olimme perillä vähän ennen puolta päivää, joten osasimme odottaa jonoa, mutta emme kuitenkaan ihan sellaista, joka siellä odotti! Muutaman ihmisen levyinen jono ylettyi melkein kirkon ympäri! Apua. Kysäisimme jonotusaikaa yhdeltä tytöltä, joka oli ehkä 1/3 tai 1/4 kohdalla jonossa. Hän sanoi jonottaneensa tunnin, joten totesimme että ulkopuolen näkminen riitti meille tällä kertaa mainiosti! Emme todellakaan aikoneet tuhlata kaunista päivää jonossa kököttäen. 

Otimme sitten uudeksi suunnaksi Passeig de Gracia -kadun, jonka varrella sijaistee monta modernistien suunnittelemaa rakennusta. Ihailimme La Pedreraa, Casa Amatlleria ja Casa Lleó Moreraa ulkoapäin, mutta Gaüdin suunnittelemaan Casa Batllón menimme sisälle asti. Reilun kuudentoista euron pääsymaksu kirpaisi hiukan, mutta koska emme meinanneet mennä enää muihin kohteisiin ja pääsymaksut menivät kuitenkin kauniin talon kunnostamiseen.

Saimme ovella kaulaan audio guidet ja niiden kanssa lähdimme kiertämään ympäri taloa. Jaksoimme kuunnella pari ensimmäistä kohtaa kokonaan, mutta emme millään jaksaneet keskittyä kaikkiin vajaaseen pariinkymmeneen viiden minuutin pätkään. Päädyimme kiertelemään ympäri taloa ihan omassa tahdissa.Talo oli kuin Liisa Ihmemaassa -lavaste kaikkine kaarevine seinineen ja ikkunoineen ja kirkkaine väreineen. Gaüdilla taisi olla aikamoinen mielikuvitus. Ihastuimme taitavasti tehtyihin puuyksityiskohtiin, mosaiikkeihin sekä lohikäärmeen selkää muistuttavaan kattoon. Jos olisimme vierailleet useammassa tämäntyylisessä kohteessa, niin sanoisin että talo ei ehkä ollut kaiken rahan arvoinen. Mutta koska vierailu jäi ainoaksi, niin se oli ihan mukava katsaus tämän tyyliseen arkkitehtuuriin. 

 Elsan jalka oli tämän käppäilyn jälkeen sitä mieltä, että pieni tauko kävelystä tekisi hyvää. Päätimme siis ottaa metron merenrantaan ja miten upeat maisemat olivatkaan! Suunnistimme Barcelonatan alueen läpi kohti W-hotellia ja Patja De Saint Sebastiaa. Hiekkaa ja merta riitti silmänkantamattomiin! Ostimme rantakioskilta jätskit ja limpparia ja perustimme leirin Elsan huivin päälle. Minun oli tottakai kierreltävä hetki ympäri rantaa napsittava valokuvia, ja Elsa vartioi sillä aikaa uskollisena leiriä. Lekottelimme rannalla pari tuntia, välillä hätyytellen rantamyyjiä ja hierojia. Nämä onneksi uskoivat ihan ystävällisetkin kieltäytymiset. 

Kun tuuli alkoi yltyä ja ilma viiletä, keräsimme tavaramme ja lähdimme köpöttelemään kohti läheistä satamaa. Ihailimme hetken kauniita purjeveneitä, mutta jatkoimme sitten kävelyä leppoisaa vauhtia kohti Parc De La Ciuttadellaa. Tässä vaiheessa Elsa oli vaihtanyt huonoksi vaihtoehdoksi luullut Havaianakset jalkaan ja ne osottautuivatkin maailman mukavimmaksi vaihtoehdoksi! Pystyimme siis kävelemään ammottavasta kolosta huolimatta! :)

Puistossa oli varsin letkeä tunnelma, paljon perheitä ja ystäväporukoita lauantai-piknikillä. Me tyydyimme ihailmeaan suunnattoman upeaa suihkulähdettä ja tottakai koko muutakin puistoa. Puistoilun jälkeen suunnistimme taas vanhaankaupunkiin, nyt ravintolanmetsästysaikeissa. Kiertelimme hetken siellä täällä, kunnes satuimme ekologista Katalonialaista ruokaa tarjoavan ravintolan ovelle. Olimme syömässä ensimmäisten joukossa (klo 19.30) ja meidän jälkeemmekin ravintola veti puoleensa vaan pohjoismaalaisia turisteja. Tilasimme molemmat alkuruoiksi linssi-mustekalasalaattia ja pääruoiksi lampaalla ja naudalla täytettyä omenaa! Ja voi jösses että oli hyvää! Jälkkäriksi Elsa tilasi mustikkajuustokakkua ja minä sitruunamarenkipiirakkaa. 

Meidän ruokaillessa oli alkanut ripotella vettä, joten kipitimme suoraan lähimmälle metropysäkille ja huristelimme hotellille. Luulimme ehtivämme vielä hetkeksi altaalle, mutta se olikin suljettu ajoissa. Ei auttanut muu kuin tyytyä suihkuun ja sukeltaa sitten peiton alle.

Barcelona kävellen päivässä!

Päivän kävelyreitti 1
Päivän kävelyreitti 2

Otimme perjantaille vaatimattomaksi tavoitteeksi kävellä kaupungin läpi. Arvelin ensin, että kävelyä tulisi kymmenen kilometrin verran, mutta kun laitoin reitin Google Mapsiin, niin matkan pituudeksi tuli 17km! Ei ihme, että jalkoja vähän väsytti illalla... Mutta, aloitetaanpas kuitenkin aamusta!

Edellisillan viiniannoksesta huolimatta heräsimme yllättävän pirteinä ja valmistauduimme ensimmäistä kaupunkipäivää varten! Mekot pääle ja menoksi! Ajelimme aamulla hotellilta Espanyan metroasemalle ja kävelimme siitä kohti Monjuïcin luonnonpuistoa. Kipusimme ensin kohti ylväännäköistä vesiputousta (Placa De Les Cascades) ja sen takana häämötti vielä massiivisempi rakennus, joka osottautui Katalonian kansallismuseoksi (Museu Nacional d'Art de Catalunya). Ihailimme molempia ulkopäin, mutta päätimme olla menemättä museoon, koska ilma oli niin uskomattoman kaunis. Kiertelimme ympäri puistoa, otimme valokuvia ja nautimme kauniista kelistä ja ympäristöstä. Maisema oli erityisen kaunis kukkulan puolessa välissä, hotelli Miramarin juurelta; edessämme aukesi näköala Barcelonan keskustaan ja merelle!

Hiljaksiin tepastelimme alas kukkulalta ja otimme suunnaksemme paikallisen "tikku-ukon" eli Kolumbuksen patsaan pylväännokassa. Tässä kohtaa päätimme, että olisi hyvä pitää lounastauko, vaikka nälkä ei ollutkaan ehtinyt vielä valtavaksi. Kävelimme kaunista rantakatua pitkin kohti paikallista ostoskeskusta ja akvaariota ja päädyimme loputa pitsalle. Ei ehkä kaikista autenttisin vaihtoehto, mutta nopeaa ja helppoa. Paikan tarjoilija oli silminnähden hämmästynyt, kun pyysimme pöytää ulkoa: "Siis haluatteko ensin ottaa kuvia täällä ja sitten vaikka siirtyä sisälle...?". Ei! Me halutaaan syödä ulkona! Myös juomatilaus (lasi kokista) aiheutti suurta hilpeyttä ja saimmekin lasit pöytään varsin teatraalisesti toimitettuina. Well, kaikilla omat huvinsa. Pupelsimme lounaat vauhdilla ja jatkoimme iloisina turistikierrosta.

Seuraavaksi suuntasimme askeleemme kaupungin vanhoihin osiin eli El Bornin ja Barri Goticin alueille. Näimme lukemattomat määrät suloisia kapeita katuja ja kauniita taloja ikkunaluukkuineen, parvekkeineen ja pyykkinaruineen. Kävelimme myös parin kirkon ohi ja söimme jäätelöt söpöstä gelateriasta. Rennon vaeltelun jälkeen etsimme tiemme Picasso-museolle, mutta tajuttuamme jonon pituuden, päätimme ettei me oikeastaan sinne haluttukaan!

Museolta läksimme hiljaksiin pohjoista ja Sagrada Familiaa kohti. Pysähdyimme matkalla kivan oloisessa kahvilassa limpparilla. Pääsimme upealle kirkolle juuri parahiksi kuulemaan ilta kuuden kellonsoiton. Eipä ollutkaan ihan tavallista kirkonkellojen pimputusta! Päivä alkoi jo taittua illaksi ja tahdoimme käydä vielä Gaüdin suunnittelemassa Parc Güellissä, joten emme liittyneet lippujonoon, vaan päätimme säästää jalkojamme, sukeltaa metroon ja ajella Lessepsin asemalle. Puistoon oli asemalta pieni kävelymatka ja viimeiset sadat metrit olivat aika tiukkaa ylämäkeä... Pääsimme kuitenkin hengissä perille!

Vaikuttavimmat osat puistosta olivat heti sisäänkäynnin jälkeen; pari piparkakkumaista taloa, sadan pylvään sali ja pääportaikko lohikäärmeineen. Minä yllätyin siitä, että "lohikäärme" oli aika pieni (muistutti enemmän gekkoa...), eikä mosaiikkejakaan ollut niin paljon kuin olin kuvitellut. Kaunsta kaikki oli siitä huolimatta!

Varsinaiset nähtävyydet korkattuamme päätimme tehdä vielä pienen kävelykierroksen puistossa. Seurasimme kylttejä vesiputouksella, mutta olimme hieman pettyneitä, kun ne johdattivat meidät pienelle alaspäin valuvalle purolle... Ja koska tässä näytti olevan kaikki mitä puisto tarjosi, päätimme käydä vähän vielä kuvailemassa pääsisäänkäynnillä. Se oli tosin helpommin sanottu kuin tehty. "Vesiputous" sijaitsi siis aivan toisessa päässä puistoa ja kun yritimme löytää tietä takaisin, eksyimmekin ulos koko puistosta! Vaeltelimme aina vaan alaspäin viettävää tietä varsin mielenkiintoisessa kaupunginosassa. Pari vastaantullutta setääkin taisivat arvata, että nyt tytöt eivät ole ihan siellä missä pitäisi.

Selviydyimme kuitenkin lopulta takaisin kukkulalle vieville liukuportaille (kyllä!) ja ajelimme niilä ylöspäin. Etsimme vielä kerran pääportin ja napsimme kuvia kuin viimeistä päivää, kaikilla mukana olleilla välineillä. Kun pääsimme vihdoin ulos puistosta, olimme aikas uupuneita ja jaloissa kyllä tuntui koko päivän kävely. Hipsimme vaivoin Subwayn (jep, toinen perinteinen ruokalaji) kautta hotellille.

Raahauduimme huoneeseen ja siitä uima-altaalle, joka sattuikin olemaan vielä auki! Mikä taivas! Lilluimme lämpimässä vedessä ja lepuuttelimme paljon kärsineitä jalkojamme. Ja varoitus, seuraavat lauseet eivät ehkä sovi kaikista herkimmille... Ihanan rentouttavan uimisen jälkeen Elsa löysi jalastaan megalomaanisen rakon ja pienen pohinnan jälkeen päädyimme sen puhkaisemiseen. Päätös osoittautui kuitenkin äärettömän huonoksi! Lämpimässä vedessä lilluneesta jalasta ei puhjennut vain rakko, vaan sen alle repesi upea "kanjoni". Ai tältäkö näyttävät ihon kaikki kerrokset? Auts. Kraateri paikattiin rakkolaastarilla ja me menimme nukkumaat sormet ja varpaat ristissä: "Parane huomiseksi, pliis!".

Lontoosta Barcelonaan

 

Elsa aloitti matkustelun jo keskiviikkoiltana lentämällä Corkista Lontooseen.  Vietimme iltaa musikaalin merkeissä. Kävimme katsomassa Once-musikaalin. Teatteri oli super suloinen ja ennen näytöksen alkua lavasteiden baarista sai käydä ostamassa juotavaa! Heh! Minä pidin musikaalista kovasti, mutta Elsan mielestä musiikki oli saanut olla vähän menevämpää. Teatterin jälkeen menimme vielä Wahacaan iltapalalle. Sitten ilta alkoi jo vaihtua yöksi ja meidän oli aika napata juna kotiin. Yöpesuille ja petille! 

Heräilimme aamulla puoli kahdeksan aikoihin, pistimme itsemme ja tavaramme kasaan ja köröttelimme kahdella junalla Gatwickin kentälle. Ja matkaan olikin lähtenyt kaksi varsinaista mielensäpahoittajaa; ihmiset eivät meidän mielestämme osanneen käyttäytyä ollenkaan. Oli tolloja liikenteessä! Törpöt jäivät kökkimään lentokoneen käytävälle niin, että muut ihmiset eivät päässeet ohi, polttariseurue piti kauheaa mekkalaa, eivätkä tajunneet istua aloillaan siihen asti, että lentokone olisi pysähtynyt. Kuinka vaikeaa on totella turvavyövaloa?! 

Kaikesta huolimatta pääsimme lopulta (kiukusta kihisten) koneesta ulos ja kohti keskustaa lähtevää junaa. Junassa kiukku alkoi onneksi hiljalleen haihtua ja viimeisetkin pahanmielen rippeet unohtuivat kun pääsimme hotellille. Uusi, upea Barcelona Renaissance Fira oli vielä hienompi kuin olimme osanneet odottaa! Äärimmäisen ystävällinen vastaanottovirkailija antoi meille huoneen 23:sta kerrokseta. Innosta puhkuen matkasimme hissillä yläilmoihin ja pienen harhailun jälkeen löysimme oikeaan huoneeseen. Ovenkin kanssa oli hienoisia ongelmia, mutta lopulta pääsimme sisään raikkaan valkoiseen ja ylelliseen huoneeseen.

 Huoneen hienoin yksityiskohta oli ehdottomasti palmunmallinen ikkuna Barcelonan ylle. Muihin hauskuuksiin kuului läpinäkyvä suihku! Pakollisten valokuvien jälkeen lähdimme tutkimaan hotellin kattoterassia. Mikä paratiisi! Nappasimme baarista kuohuviinit (4e lasi!) ja nautiskelimme ne ihaillen katolta aukeavaa maisemaa. Mietiskelimme hetken, että pitäisikö lähteä kaupunkiin syömään, mutta olimme niin kovin ihastuneita hotelliimme, että päätimme viettää illan siellä! Kävimme ostamassa vastapäisestä Ikeasta aamupalaa (lakua! kaurakeksejä! jei!) ja menimme sen jälkeen hotellin ravintolaan.

 Ruoka oli hyvää, mutta palvelu ei niinkään. Tarjoilija oli kumman hermostunut ja sai kehitettyä itselleen järjettömän kiireen, vaikka paikalla oli vain pari ihmistä meidän lisäksemme. Tarjoilija kuuli tilauksemme jotenkin väärin ja toi meille kahden viinilasillisen sijasta kokonaisen pullon. Se osottautui kuitenkin illanmittaan erinomaiseksi virheeksi, sillä lipittelimme hyvää viiniä sillä aikaa kun odottelimme ruokaa, odottelimme laskua ja odottelimme maksutapahtumaa. Puolenyön aikoihin olimme aivan valmista kauraa, joten ei muuta kuin päät tyynyyn!

Hotellilla hengailemassa

Viettelemme Elsan kanssa aika leppoisaa iltapäivää hotellin kattoterassilla, uima-altaan vieressä ja kuohuviinit kourassa!