Taidetta

Viime viikolla mulla oli vapaata vain sunnuntai, joten halusin ottaa vapaan aika rauhallisesti. Suuntasinkin siis museoihin ja tällä kertaa National Galleryyn ja National Portrait Galleryyn. Ensin mainitussa olin ollut jo edellisellä reissulla, mutta ei kai Van Goghin auringonkukkia saa jättää väliin tälläkään kertaa...Kyseessä jälleen aika perinteiset taidemuseot, kauniissa tiloissa valtavat määrät tauluja seinillä. National Galleryssä on maalaustaidetta 1250-luvulta aina 1900-luvulle, ja mukaan mahtuu niin Leonardo DaVinciä, Monet'ia, Vermeeriä ja monia monia muita. Menin museoihin sillä periaatteella, että katselen sen mitä tykkään. Ei ole pakko kiertää jokaista huonetta jos jo ovelta näyttää siltä, ettei tämä osu minun makuuni...National Galleryllä on myös kartta, johon on merkattu museon kuuluisimmat taulut ja otin myös vähän vinkkiä siitä. Tuli huomattua että Vermeerin, Picasson ja Monet'n taiteeseen olisi mukava tutustua enemmänkin!

National Portrait Gallery on nimensä mukaisesti taidemuseo jossa on vain muotokuvia. Tuhansittain muotokuvia 1500-luvulta tähän päivään. Eniten maalauksia oli varmasti englannin kuninkaallisista, mutta mukaan mahtui myös esim. laulajia, näyttelijöitä, urheilijoita ja tiedemiehiä. Mielestäni paras osa museossa oli huone, jossa esiteltiin Jason Bell -nimisen brittiläisen valokuvaajan teoksia sarjasta An Englishman in New York. Hän on kuvannut New Yorkissa asuvia/oleskelevia brittiläisiä henkilöitä ja tehnyt kuvista myös kirjan. Minun mielestäni paras kuva oli ehdottomasti tämä Kate Winsletista otettu.

Museoissa meni aikaa vähemmän kuin olin kuvitellut, joten mitäpä muutakaan sitten kuin ostoksille! Tällä kertaa oli kyllä ihan aihettakin shoppailla vähän, sillä talvitakin metsästyskausi oli kuumimmillaan käynnissä. Onneksi metsästys tuotti tulosta ja mukaan tarttui ihanan pehmeä takki, joka tuntuu päällä ihan peitolta. Eikä se ole edes kokonaan musta!

Takki on kuitenkin sen verran paksu että se saa odottaa käyttöä kaapissa vielä Miamista paluuseen asti... Täällä kun ei talvesta ole vielä tietoakaan, korkeintaan vähän syksyistä. Lehdet vihdoin alkanut tippua puista, mutta silti on vielä yli 15 astetta lämmintä melkein joka päivä. Aurinko ei tosin enää paista niin ahkerasti, oon saanut totutella vesisateeseen. Kyllä mulla alkaa jo pikkuhiljaa olla ikävä pakkasta! 

Ai niin! Meni niin rauhalliseksi taiteesta kirjoitteluksi että unohdin melkein kokonaan tärkeimmän asian! Kirjoittelen tätä tekstiä nyt kotoa, eli meillä on vihdoin nettiyhteys! Koettakaapa olla kuukausi ilman nettiä, niin tiedätte miten raivostuttavaa se oikeasti on. Ei voi maksaa laskuja tai vuokraa, ei katsoa aikatauluja ja karttoja, ei kirjoitella kavereille, ei katsoa säätiedotuksia tai aukioloaikoja... Ja lista sen kun jatkuu! Kaikesta netissä tehtävästä pitää tehdä lista, että kun seuraavan kerran pääsee istumaan kahvilaan, niin voi sitten tehdä (ellei satu unohtamaan sitä hienosti laadittua listaa kotiin...). En sitten tiedä, että onko ihmiset nykyaikana liiankin sidottuja internettiin, mutta joka tapauksessa se pieni musta laatikko jonka kyljessä lukee wifi, helpottaa ainakin mun elämää huomattavasti!