Täällä on ollu aika tympeät kelit koko viikon, sadetta on tullut melkein joka päivä. Eilen oli vihdoin pikkasen aurinkoisempaa, niin kipastiin poikien kanssa Greenwich parkiin leikkimään. Ulkoilu täällä Lontoossa eroaa jonkun verran siitä mihin Suomessa on totuttu tai ainakin siitä mihin mä olin poikien kanssa tottunu. Kun hoidin poikia Järvenpäässä, 20 minuutin kävelyn päässä oli 4 kivaa aidattua puistoa, kaikissa keinut, liukumäet, kiipeilytelineet ja muut normaalit systeemit. Täällä pitää kävellä 40min että pääsee lähimpään leikkipuistoon. Enkä edes tiedä, mistä seuraavaksi lähimmät voisi löytää. Puistoon kävely on muuten ihan jees, mutta siellä ei voi vaan piipahtaa keinumassa kun ollaan matkalla johonkin, vaan täytyy varata aina paljon aikaa siirtymisiin. Se on projekti. Puisto on sitä paitsi aika valtava. Suomessa vanhemmat istuvat puiston reunalla penkillä juttelemassa toisille vanhemmille, kun taas täällä täytyy olla tiukasti lasten vieressä (kauhutarionoita kidnappaajista...) ja toisella silmällä täytyy vahtia vaunuja. Ei se puistoilu nyt siis aivan kamalaa ole, mutta on siinä semmonen suuren maailman meininki. Ei ihan niin huoletonta kuin Suomessa...
Toinen asia mihin oon täällä pihalla kiinnittäny huomiota on se, että lapsilla ei oo vaatteita päällä! Täällä alkaa nyt olla aamusin jo niin kylmä (ja kauhea tuuli) että me puetaan pojille talvihaalarit päälle. Kun sitten päästään puistoon, niin siellä on lapsia sisävaatteissa, ilman pipoja ja hanskoja, kun mä itsekin hytisen kylmästä ja kaipaan pipoa... Tai sitten esimerkiksi tytöillä saattaa olla paksu talvitakki, pipo, kaulaliina, hanskat, mutta... jaloissa hame, ohuet sukkahousut ja balleriinat. Suomalaiset tarhantädit olis kauhuissaan jos joku vanhempi koittaisi tuoda lastaan sellasissa vaatteissa päiväkotiin. Enkä edes alota sadevaruisteista! No kumpparit täällä on ihan käytössä, mutta siihen se sitten loppukin...
Tämän kuvan halusin laittaa, koska kävellään tän talon ohi joka kerta kun mennään leikkikentälle. "Kotini on linnani!"
Iltasin täälläkin alkaa olla jo ihan pimeä. Pysähdyttiin kakkosulkoilulla vielä katsomaan ankkoja, eli joutsenia, hanhia ja sorsia. Linnut ei vaan tajunnu että pitää pysyä paikallaan kun valotus ottaa illalla vähän enemmän aikaa! Käydään tässä ankkalammella poikien kanssa melkein joka päivä, ja en tajua miten ne jaksaa innostua joka kerta yhtä paljon! Ja tästä kun kävellään kotiin päin, niin tuntuu että mulla on kärryissä poikien sijasta pari ankkaa. Ainakin kaakatuksen määrästä päätellen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti