Kevättä ilmassa... not.

Sori. Jälleen näitä puukuvia ankkalammelta, mutta no can do! Itsestä kun on aika hankala napsia kuvia ilman apuvälineitä ja noi kuvausassistentit on kiinnostuneempia unilelujen valokuvaamisesta. Eli näissä pysytään ainakin näissä arkipostauksissa. Eikä jututkaan tällä kertaa päätä huimaa, ajattelin nimittäin puhua säästä!

Kevät yritti ihanasti tehdä tuloaan alkuviikosta. Tai siis järjettömän kylmä täällä oli (tiedän suomalaiset, neljä astetta on suorastaan helle, mutta kuitenkin), mutta ainakin saimme nautiskella auringosta! Oli aivan eri fiilis nökötellä ulkona auringonpaisteessa kun siinä ainaisessa harmaudessa. Olisi mukava saada vaihdettua pojille jo kevättakit toppavaatteiden tilalle ja tottakai itsekin nautiskelisin enemmän niissä kevätvaatteissa kulkemisesta.

No, tältä päivältä nyt ei ole kuvia, mutta lunta kuitenkin satoi melkolailla koko päivän aivan vaakatasossa. Ei siitä onneksi jäänyt paljoa jäljelle, mutta kun täällä on aikaisemmin nähty lunta huhtikuussa jotakuinkin..... ei ikinä. Miksi nämä kaikki kylmyysennätykset tehdään juuri silloin kun minä olen rantautuneena tähän maahan? Viimeksi nanny-reissulta lähtiessäni oli käynnissä vuosisadan lumimyrsky ja Heathrowkin muistaakseni suljettiin muutamaksi päiväksi. Onneksi vasta juuri lähtöni jälkeen. Ja tällä kertaa saan nautiskella kylmimmästä keväästä muutamaan kymmeneen vuoteen. Kiva.

Onneksi huomenna jo pitäisi helpottaa. Sääennuste on lupaillut loppuviikolle lähemmäksi kymmentä astetta ja jos kaikki menee kuin on lupailtu, niin ensi viikolla pitäisi olla jo melkein 15 astetta! Sitä odotellessa!  Mulla on täällä jo kaikki sormet ja varpaat ristissä!

Leppoisaa pääsiäistä!

Päivän reitit ja soutupaikka

Viettelin pääsiäissunnuntaita taiteen, urheilun ja hyvän ruoan parissa ja se osoittautui erinomaiseksi suunnitelmaksi. Rauhallisen heräämisen jälkeen suuntasin ensin Somerset Houseen katsomaan Landmark: The Field of Photography -näyttelyn. Tässä valokuvanäyttelyssä oli esillä 130 upeaa maisemavalokuvaa ja se oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Kuvissa ei näytetty ainoastaan kauniita kohtia maapallostamme vaan mukana oli realistisia maisemaotoksia luonnonmullistuksista ja ihmisen aikaansaannoksista.



Valokuvanäyttelyn jälkeen kävelin monesti kehumaani Tate Moderniin katsomaan Roy Lichtenstein-näyttelyn. Maalaukset oli tehty hauskalla "pistemaalaus"-tyylillä (en todellakaan tiedä oikeaa termiä...) ja tyyliltään ne olivat aika sarjakuvamaisia. Jälleen erinomainen, erilainen taidenäyttely! 

Taidetuokion aikana päivä oli kääntynyt aamusta iltapäiväksi ja minun oli aika siirtyä Lontoon länsipuolelle seuraamaan soutua. Cambridgen ja Oxfordin yliopistot ovat soutaneet keskenään kilpaa vuodesta 1829. Kilpailua ei ole järjestetty ihan joka vuonna, mutta 159 kertaa kuitenkin, joten aika pitkään kestänyt perinne on kyseessä. Yllä olevassa kuvassa Cambridgen joukkue on juuri siirtymässä lähtöpaikalle. 

 

Varsinainen kisa alkoi vasta 16.30, mutta olin lähtöpaikalla jo tuntia aikaisemmin ja sainkin hyvän paikan ihan joen vierestä. Joen varrella oli paljon erilaisia ruoka- ja juomakojuja ja bileet olivat alkaneet jo puolen päivän jälkeen, mutta minusta tunninkin odotteluaika kylmässä ilmassa tuntui ihan tarpeeksi pitkältä. Säälin soutajia, jotka tekivät suorituksensa t-paidoissa ja shortseissa noin neljän asteen lämpötilassa... Kuten kuvasta näkyy Oxford (keltainen vene, tummansiniset paidat) sai napattua johtopaikan itselleen jo heti alusta. Muistan lukeneeni jostain, että se joukkue joka pääsee startista paremmin liikkeelle, voittaa n.80% todennäköisyydellä ja se toteutui ainakin eilen.  Seitsemäntoista ja puolen minuutin tiukan kisan jälkeen Oxford voitti kilpakumppaninsa reilulla veneen mitalla.

Osa katselijoista jäi jatkamaan juhlia joenrantaan, mutta minä olin niin jäässä, että lähdin suunnistamaan kotia kohti noin tuhannen muun kanssa. Metroasemalla oli lievästi sanottuna "vähän ruuhkaa". 

 

Kotiin suuntaaminen ei osottautunut yhtään huonoksi vaihtoehdoksi! Poikien äiti oli tehnyt pääsiäsvierailleen upeita ruokia, joita minäkin pääsin maistelemaan päiväni päätteeksi. Tuntikausia haudutettuja ribsejä, tomaattisalaattia, perunasalaattia ja mustekalasalaattia. Nam!

Tämän päivän tiukkoihin suunnitelmiin kuuluu kirjojen ja blogien lukeminen, neulominen ja jos jossain vaiheessa tuntuu erittäin ahkeralta, niin myös lenkillä käyminen. Nautitaan viimeisestä pääsiäispäivästä!

Ps. Kuten kunnon valokuvaajan kuuluu, unohdin oikeasta kamerastani akun kotiin (kameran runko oli kyllä mukana...) ja jouduin ottamaan kaikki päivän valokuvat puhelimella...

Street photography

 

 

Olin tänään valokuvauskurssilla jonka aiheena oli street photography eli "katuvalokuvaus". Ideana on siis yksinkertaisesti se, että valokuvat otetaan kadulla, tuntemattomien ihmisten keskellä. Kurssi alkoi pienellä teoriaosuudella ja oli hauska huomata, että ilmeisesti tiedän jo aika paljon perusasioista! Vuhuu, en ole enää ihan pihalla! Ja teorian jälkeen siirryimme tottakai kadulle tekemään erilaisia harjoituksia. Ensimmäiseksi yritimme etsiä ympäristöstä mielenkiintoisia taustoja ja napata ihmisistä kuvia juuri oikealla hetkellä sitä tiettyä taustaa vasten. Tämä ei minulta oikein onnistunut, joten yllä oleva kuva on vain mallina, ei siis minun ottamani. Kuva lainattu täältä...

Sitten harjoittelimme kuvien ottamista niin, että kuvattavalta pyydettiin lupa potretin ottamiseen. Kurssin vetäjä pyysi meille pari ensimmäistä mallia ja oli kieltämättä aika hauskan näköistä kun kymmenen kurssilaista pyörii yhden ihmisen ympärillä. 

 

Tarkoituksena oli pysäyttää mielenkiintoisen näköisiä ihmisiä ja yrittää saada heistä tottakai edustava kuva, mutta myös mielenkiintoisessa ympäristössä ja asetelmassa. Noissa asetelmissa on vielä "vähän" harjoituksenvaraa...

 Voisi ajatella, että tuntemattomalta ihmiseltä luvan pyytäminen olisi ollut hankalaa, mutta itseasiassa tykkäsin ehkä tästä osiosta kaikista eniten! Kurssi tarjosi hyvän syyn ihmisten pysäyttelyyn, enkä tiedä uskallanko sitä enää omatoimisesti tehdä, mutta oli ainakin hauska kokeilla!

Tämä pariskunta innoistui pussailemaankin valokuvaajalle! Harmittaa vaan kauheasti, kun hanskat kädessä sähläsin asetuksia pieleen ja kuva on inhottavan rakeinen... 

Sitten harjoittelimme valokuvaamista vielä niin, etteivät valokuvattavat tienneet olevansa kuvissa. Piti yrittää olla mahdollisimman huomaamaton, etteivät kuvattavat huomaisi olevansa valokuvassa ja siksi muuttaisi luonnollista käyttäytymistään. Tämä oli hankalaa. Kuvia ottaessa piti olla koko ajan valmiustilassa ja kauhean nopea, enkä minä ole tottunut siihen. Lomakuvia napsiessa maisemat eivät kauheasti juokse karkuun... Tämä pienestä tytöstä otettu kuva onnistui kuitenkin kohtalaisesti. Hän on juuri napannut kiinni lumihiutaleen (jep, täällä on edelleen jäätävän kylmä) ja ihailee sitä kämmenellään.

Muutaman tunnin aikana sain hyviä vinkkejä katukuvaukseen, mutta harjoitteluun menee tottakai vielä järjetön määrä aikaa. Se, että odottaa ihmisen kävelevän juuri oikeasta kohdasta, kädet oikeassa asennossa tms. ottaa yllättävän paljon aikaa. Helpon ja luonnollisen näköiset valokuvat vaativatkin yllättävän määrän odottelua ja etukäteisvalmistelua. Enemmän kuitenkin sitä odottelua. Ja sitten kun se oikea tyyppi sattuu kohdalle, niin toiminnan pitää olla nopeaa. Näiden yhdistämisessa riittää haastetta joksikin aikaa!

Kadonneen metsästys

Tänään kipaisin aamulla ennen töiden alkua kadonneiden tavaroiden metsästyksessä läheisessä Bromleyn kaupungissa. Kuten kaikki minut tuntevat tietävät, olen järjettömän hyvä hävittämään asioita, mutten todellakaan hyvä löytämään niitä. Tällä hetkellä hävyksissä ovat kalenteri ja nahkahanskat. Tai hanskat eivät varsinaisesti ole hävyksissä, koska tiedän kyllä mihin ne jätin, mutta niiden takaisin saamisesta ei ole kauheasti toivoa. Kalenteria sen sijaan on etsitty viidestä eri osoitteesta, neljästä kaupungista (tai yksi ei ole kyllä ihan kaupunki, mutta anyways...) ja kahdesta eri maasta. Eikä löydy mistään. 

Eikä kadonneiden asioiden metsästys aamullakaan tuottanut sen parempaa tulosta! Olen ostanut jo useammat samanlaiset ja erinomaisiksi todetut nahkahanskat Marks & Spenceriltä (kyllä, uudet aina hävinneiden tilalle. Suunnilleen yhdet joka Lontoon-reissulta), mutta kun tänään menin kyseiseen tavarataloon, niin herttainen myyjä totesi, että nyt ollaan jo kesässä, eikä haskoja ole enää myynnissä. Vastasin vaan, että näillä keleillä minun kesäni on kyllä varsin kaukana! Ei haskoja siis. Eikä kalenterin metsästäminen ollut sen helpompaa. Minulla oli kiva, pieni, musta Moleskine-kalenteri ja totta kai haluan tismalleen samanlaisen kadonneen tilalle. Ei ihan niin helposti sanottu kuin tehty näin keskellä vuotta... Kirjakaupoissa myytiin eioota, joten palasin kotiin ilman hanskoja tai kalenteria. Puhelimen puheaikaa sain sentään ladattua!

No, tänä internetin ihmeellisenä aikana vietin kotona netissä noin kaksi minuuttia ja sain tilattua uuden kalenterin. Hanskojakin on nettikaupassa, mutta ensin pitäisi muistella, että minkähän kokoiset ne hanskat mahtoivat olla. Ehkä ensi kerralla avaan ensimmäiseksi tietokoneen...  Mitä mieltä olette muuten kuvassa olevasta laukusta? Aika makee, eikö! Ruskea ei ole ihan mun väri ja jos tätä laukkua olisi ollut mustana, niin se olisi lähtenyt välittömästi mukaan. En siis vielä ostanut, mutta vähän jäi kutkuttelemaan...

Cork

Huh huh! Tänään on matkusteltu niin taksilla, lentokoneella kuin junalla ja ihan omin jaloin, mutta lopulta pääsin kuitenkin Corkista kotiin! Irlannissa vietetty viikonloppu on takana päin ja vitsi, että oli kiva käydä Elsalla taas kylässä!

Lähdin Corkia kohti perjantaina aamupäivästä, joten meille oli kivasti yhteistä aikaa jo perjantaina. Elsa tuli minua vastaan bussipysäkille ja sieltä kävelimme kaupan kautta Elsan kämpille syömään. Minä vain istuskelin palveltavana sillä aikaa kun Elsa ja Diego-kämppis kokkailivat! :) Söimme mahat täyteen pastaa ja koska ulkona oli ihmeen hyvä ilma (suomeksi: ei edes satanut!), Elsa ja Diego lähtivät esittelemään minulle Corkia ja sen erinomaista pubitarjontaa. Myöhemmin illalla piipahdimme vielä synttäribileissä joihin Elsa oli kutsuttu. Ja jotta ilta ei olisi jäänyt turhan lyhyeksi, piipahdimme vielä toisessa pubissa kotimatkalla.

Lauantaiaamuna heräsimme ihmeen aikaisin ja mietiskelimme tekemistä harmaalle päivälle. Koska ei kuitenkaan satanut, päätimme lähteä läheiseen Cobhin kylään retkelle. Kylä on kuuluisa siitä, että se oli Titanicin viimeinen pysähdyspaikka ennen kaikkien tuntemaa loppua. Elsa oli vieraillut Cobhissa jo aikaisemmin siskojensa kanssa, joten sain yksityisen Titanic-tourin maailman parhaalta matkaoppaalta! :) 

Keli ei siis erityisesti suosinut, oli tuulista ja kylmää, joten emme pystyneet ihailemaan merimaisemia kauhean pitkää aikaa. Sen sijaan lähdimme kiipeämään kohti St Coleman's Cathedralia ja matkan varrelle sattui tämä hauskan näköinen talorivistö!

Kirkot ovat aina hienoja vierailukohteita (tosin aika samannäköisiä kaikkialla...), mutta tästä vierailusta teki erikoisen se, että satuimme paikalle juuri kuorokonsertin aikaan. Emme tajunneet, että konserttiin olisi pitänyt ostaa pääsyliput, vaan käppäilimme muina miehinä sisään ja nautimme musiikista vahingossa ilmaiseksi. 

Kuorokonsertin jälkeen kävimme vielä paikallisessa ravintolassa lounaalla ja sitten juoksimme junaan ja köröttelimme takaisin Corkiin. Loppuilta sujui rattoisasti sangria-kattiloiden ja hyvän seuran merkeissä!

Tänään vietimme laiskan aamupäivän ja ihan liian äkkiä minun pitikin jo pakata ja suunnata lentokentälle. Kiitos Ryanairin, pakattavaa ei ollutkaan kuin Marimekon olkalaukullisen verran! Taisin tehdä kaikkien aikojen ennätyksen, kun sain koko viikonlopun tavarat mahtumaan niin pieneen tilaan! Lento kotiin päin oli vähän myöhässä, mutta pääsin kuitenkin ihmisten aikoihin perille. Takana on jälleen yksi upea viikonloppu ja edessä uusi työviikko.

Kotona

Kotona. Niin missä niistä? Minulla on tapana puhua jokaisesta asumuksesta, jossa olen oleillut suunnilleen yli neljä tuntia, kotina. Kotina on tähän mennessä palvellut koko perheen koti Riihimäellä, oma koti Riihimäellä, oman perheen mökki Ristiinassa, tämän perheen mökki Juvalla, nannyaikojen koti Blackheatissa ja nykyinen au pair koti täällä Chislehurstissa. Ja tähän lisättynä tietenkin kaikki mahdolliset hotellihuoneet ja myös kavereiden kodit: "Niin, sit kun me päästään kotiin, eikun siis teille...". Minulle itselleni on aina suunnilleen selvää, mihin näistä kodeista olen matkalla ja mistä olen tulossa, mutta muiden on ehkä välillä hankala pysyä perässäni! Jos puhun Itä-Suomen suunnalla kodista, niin kuuntelijoille pitää selventää, että kotikoti vai mökkikoti. Ja täällä pitää tietenkin miettiä, että Lontoon koti vai Suomen koti.

Matkustelimme maanantaina siis kodista kotiin. Suomenloma meni vauhdilla ohi ja nyt olen taas Lontoon kodissa arkisen aherruksen keskellä. Arkipäivät vierähtelevätkin ohi melkein huomaamatta. Päiviin on tällä viikolla kuulunut taas ihan tavallisia asioita: ulkoilua, leikkimistä, arkisten asioiden harjoittelua, hämmästelyä, naureskelua, tallilla vierailua ja parit itkut ja kiukutkin. Täytyy myötää, että ensimmäiset viikot poikien kanssa olivat rankempia, kun kukin olisi halunnut, että kaikki asiat tehdään juuri sillä omalla tavalla; minä siis myös!

Viime viikkojen aikana olemme kuitenkin poikien kanssa päässeet hyvin kiinni omiin rutiineihimme. Jopa niin hyvin, että välillä pitää hämmästellä, että miten taitavia poikia minulla täällä onkaan hoidettavana! Pukemiset ja riisumiset, jotka alussa aiheuttivat itkua ja hampaiden kiristelyä, sujuvat nyt niin ettei mitään, samoin syöminen aikuisten lautasilta ja isoilla ruokailuvälineillä. Käytöstapaopit ja muistuttelut kauniisti pyytämisestä ovat myös menneet perille! Ja välillä minäkin tarvitsen niissä muistuttelua! Sanoin eilen toiselle pojista, että: "Tuoppas lapaset sitten tänne laatikkoon." ja sain vastaukseksi: "Janna, miten pyydetään nätisti?"Jep. Ihan aiheellista katsoa välillä peiliin!

Kohta täytyy lähteä noutamaan kyseiset sankarit leikkikoulusta ja edessä onkin pitkä ilta, yö ja seuraava aamukin, mutta sen jälkeen suunnistelen yllätysreissulle Corkiin! Viikonlopun työvuorot vaihtuivat vapaiksi, joten ajattelin ottaa niistä kaiken irti ja lähteä moikkaamaan Elsaa Irlantiin! :) Hauska viikonloppu tiedossa!

Ps. Kuvituksena Chislehurstin kylää, joka onneksi on mielestäni livenä kivemman näköinen kuin kuvissa. 

Juhlia, juhlia!

Miniloma Suomessa alkaa olla lopuillaan, mutta kylläpä tuli juhlittua! Perjantaina vietimme pikkusiskon 10-vuotissynttäreitä hänen kavereidensa kanssa, lauantaina sitten sukulaisten seurassa ja synttäreiden lisäksi juhlimme ystävieni tytön ristiäisiä. Ristiäisistä olin erityisen innoissani, koska pääsin ottamaan vastaan kunniatehtäväni sylikummina! Kastetilaisuus meni hienosti: neitonen jaksoi köllötellä aika rauhallisesti toimituksen läpi ja kummitätikin jaksoi pidellä vauvaa ilman suurempia ongelmia!

Kaikkien juhlien lomassa näin viikonlopun aikana hurjan määrän ystäviä ja sukulaisia ja se sai minut taas muistamaan, miksi Suomi tuntuu kodilta: suurin osa minulle tärkeistä ihmisistä on vain kävelymatkan päässä! <3 Ei sillä, lentokoneet, facebook ja skype on keksitty, joten maailma tuntuu huomattavasti pienemmältä paikalta kuin aikasemmin, mutta minusta on ihanaa tietää, että turvaverkko on lähellä ja aina tavoitettavissa.

Nyt on kuitenkin juhlat juhlittu ja huomenna käännän taas nokan kohti Lontoota. Kevättä on vielä rutkasti jäljellä ja hyvä niin; Lontoossa ja sen ympäristössä on vielä hurjasti nähtävää ja tehtävää ja aion nauttia kaikesta täysillä!