Bali, osa 1

Saavuin Balille viime torstaina iltapäivällä. Olin varannut jo etukäteen kuljetuksen kentältä hotellille ja hetken etsiskeltyäni oikea kuljettajakin löytyi. Varsin hiljainen kuljettajani ajoi minut Tune Hotels Legianiin, kirjauduin sisään ja ihmettelin hetken aikaa. Tälläinenkö Bali onkin? Minun kuvitelmissani siinsi sinistä merta, palmuja ja rauhallisia rantoja, mutta olimme ajaneet lähinnä ränsistyneen kaupunkimaiseman läpi. Hoh hoh, tämä vaatii sulattelua. 

Kun olin toipunut suurimmasta järkytyksestä lähdin etsimään netistä jo etukäteen katsomaani kauneushoitolaa. Se löytyikin näppärästi samalta kadulta, jolla hotellikin sijaitsi ja sain varattua tunnin hieronnan ja tunnin kasvohoidon jo samalle illalle, jippii! Odotellessani kävin ostamassa vähän evästä ja söin ne rannalla meren ääntä kuunnellen. Ja aika pian pitiki jo lähteä takaisin kauneushoitolalla rentoutumaan. Life is sweet! Koko lysti maksoi muuten 12 euroa ja halvemmallakin olisi päässyt, mutta itse pidin tästä vähän siistimmästä kauneushoitolasta. Sai makoilla rauhassa yhden hotellin sisäpihalle rakennetussa bambumajassa, eikä tarvinnut olla tienvierushoitolassa kaikkien pällisteltävänä. Täydellisen rentona lampsin hoitojen jälkeen hotellille suihkuun, enkä yksinkertaisesti enää jaksanut lähteä syömään, vaikka olisi ollut vähän nälkäkin. Kai yhden illan voi elää pelkällä suklaalla? Tai siis hyvin voi! :D

 

 Perjantaiaamu alkoi yhtä rankalla rentoutumisella! Heräilin ihanan pitkien yöunien jälkeen hotellilta ja laitoin itseni ja rantavermeet valmiiksi. Suuntasin läheiseen ravintolaan ensin aamupalalle ja sitten muutamaksi tunniksi beachille makoilemaan. Oli muuten aika kivaa vaihtelua aktiivilomailuun välillä vain löhöillä rannalla! :) Olisi vaan pitänyt olla jotain seuraa, että olisi päässyt paremmin myös uimaan. En nimittäin viitsinyt jättää tavaroita itsekseen rannalle kauhean pitkäksi aikaa, vaikka merivesi oli upean lämmintä. Yhdeksi menin taas hoitolalle nautiskelemaan kahden tunnin kuumakivihieronnasta. Erinomainen päivän aloitus!

Todella rentouttavan hieronnan jälkeen menin taas hotellille (suihku, vaatteiden vaihto) ja huomasin, että takapuoli oli ottanut vähän liikaa aurinkoa itseensä. Miten unohdan aina lisäillä aurinkorasvaa juuri siihen kohtaan, joka yleensä näkee kaikista vähiten päivänvaloa? Jos seuraavalla kerralla muistaisi... No, shortsit vaihtuivat mekkoon, mutta kävelysuunnitelmat pitivät punottavasta ihosta huolimatta. 

Olin todennut hotellini lähiympäristön (Legian beach) aikamoiseksi krääsäladiaksi, joten lähdin kurkkaamaan olisiko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Kävelin pohjoiseen päin, kohti Seminyakia ja mitä lähemmäksi sitä aluetta päästiin, niin sen kivemmiksi maisemat muuttuivat! Olin selvästi päässyt vähän modernimmalle ja trendikkäämälle alueella ja täällä minäkin jaksoin syödä ja pyörähtää muutamassa kaupassa. Suosittelen Seminyakiin tutustumista! Legianin alueelta löytyy siis paljon rantamekkoja, huiveja, koruja, feikkiaurinkolaseja ja sandaaleja sun muita, eli jos on vailla uutta ranta-asua, tai edullisia tuliaisia, niin sitten sinne. Mutta jos haluaa tutustua esimerkiksi Roxyn, DCn ja Quicksilverin vaatetarjontaan, niin sitten suuntaa Seminyakiin.

Onnistuin ajoittamaan syömisen juuri sopivasti niin, että ruoan jälkeen ehdin vielä rauhassa käppäillä rannalle katsomaan auringonlaskua. Ja vaikka taivas olikin pilvinen, niin auringonlaskun värit olivat uskomattoman kauniit. Tässä oli enemmän sitä Balin taikaa, jota minä olin vailla. Ihailin ja valokuvasin maisemaa niin kauan kuin valoa riitti, mutta sitten lähdin tepastelemaan rantaa pitkin takaisin Legianiin. Nautiskelin pimenevästä illasta, aalloista ja lämpimästä vedestä. Rannalla olisi ollut monta pientä rantabaaria, mutta väsymys painoi jalkoja jo sen verran, että päätin mennä suoraan hotellille.

Sain kuitenkin vähän inhottavan yllätyksen kun pääsin rannalta kadulle ja rupesin laittamaan kenkiä taas jalkaan. Toista sandaalia ei nimittäin ollut missään. Olin ostanut aikaisemmin päivällä uudet kengät ja laittanut sandaalini niiden kanssa samaan pussiin, koska halusin kävellä rannalla paljain varpain. No, pussihan oli tietenkin hajonnut jossain vaiheessa matkaa ja toinen rakkaista sandaaleistani oli tipahtanut jonnekin matkanvarrelle. Käännyin takaisin ja yritin tunnin verran etsiä kenkää pilkkopimeässä, mutta eihän sitä tietenkään löytynyt. Kiukusta ja harmituksesta kihisten läpsyttelin menemään hotellille sitten paljain varpain. Sinne jäi viime kesän paras ostos rannalle ja toinen yksinäinen hotellin roskakoriin. 

Rauhtoituin kuitenkin vihdoin kun olin saanut harmitella surkeaa kohtaloani tarpeeksi monelle taholle ja nukahdinkin lopulta yllättävän aikaisin, jo kymmenen pintaan. Päivä oli ollut aikas upea, jos sandaalin katoamista nyt ei lasketa mukaan. 

And sorry! I promised to my english speakin friends that I would try to write in english as well, but I kind of forgot about that... But from now on I will try to remember! So, I was in Bali for a couple of days, arrived on Thursday and left on Sunday. During my first two days I focused mainly on relaxing! :) On Thursday and Friday I took two massages and a facial and spent couple of hours lying on the beach. Not bad at all! And on Friday evening I walked from Legian (my hotel was there) to Seminyak and found out that this area was more to my liking. There I found some nice little stores and restaurants, bought a pair of shoes and admired the most beautiful sunset. 

After a nice day I walked back to Legian and lost a shoe somewhere on the beach. Now the poor little thing is all by itself, probably somewhere in the Bali Sea. Well, if you don't count the missing shoe, my first two days in Bali were quite amazing.

Normipäivä

Täältä Singaporesta en ole tainnutkaan kirjoittaa vielä, että mitä minun ja pikkuneidin arkipäiviin kuuluu. Viettelen päiväni täällä siis juuri kaksi vuotta täyttäneen pienen neitosen ja kotona ollessa myös kotiapulaisen seurassa. Työvuoroni alkaa yhdeksältä ja kestää kuuten illalla, mutta päivällä on parin tunnin mittainen tauko kun neitonen nukkuu päiväunia. Aamut aloitamme yleensä yhteisellä aamupalalla. Syöminen ei kuulu neidin lempparihommiin, mutta ainakin tänään kaikki ruoat saatiin syötyä ilman raivareita! Vuhuu! :) Aamupalan jälkeen pestään tietenkin hampaat ja sitten on leikkien aika, tai näin keskiviikkoisin, muskariaika. Kipaisimme tänään aamulla siis englanninkielisessä muskarissa lauleskelemassa jo joululauluja! Muina aamupäivinä muovailemme muovailuvahalla, leikimme legoilla, piirrämme, luemme (Pupp on pop!) ja laulamme tai käymme läheisessä puistossa. Aamun leikkien jälkeen on lounasaika ja sen jälkeen ohjelmaan kuuluu päikkärit.

Unien jälkeen syömme vähän välipalaa ja suuntaamme yleensä johonkin vähän kauemmas ulkoilemaan, esimerkiksi merenrantaan. Maanantaina kävimme iltapäivällä kokeilemassa taaperotanssia ja tänään kävimme sisäleikkipuistossa joka on samassa paikassa. Viime viikolla neitonen oli vähän kipeänä, joten jätimme aamu-ulkoilut välistä ja iltapäivisinkin kävimme yleensä vain kärrykävelyllä. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä seurani tykkää kovasti myös istua kyydissä ja katsella maisemia! Välipalakin maistuu paljon paremmalta rattaissa popsittuna! Kaupunkikuvat ovat otettu viimeviikolla täällä meidän nurkilla.

Ajoitan iltapäiväulkoilut yleensä niin, että olemme kotona silloin kuuden aikoihin. Sitten on minun vuoroni siirtyä vapaalle ja yleensä suuntaankin aika nopeasti alas uimaan. Tämän talon kolmannessa kerroksessa on hauskasti uima-allas ja grillailualue ja polskin altaassa yleensä joka päivä viisitoista kierrosta, johon menee aikaa suunnilleen kolmen vartin verran. Ja hah! Olen pitkään yrittänyt arvioida, että kuinka pitkä allas mahtaa olla ja nyt tätä kirjoittaessani muistin kurkata sen netistä. Altaalla on mittaa ruhtinaalliset 33m, joten joka ilta tulee siis uitua 990m verran! Ihan kiva iltalenkki! Illalla syömme sitten tottakai vielä päivällistä ja sen jälkeen viettelen aikaa tässä omassa huoneessa millon blogia kirjoitellen, milloin neuloen ja musiikkia kuunnellen. Aika harvoin jaksan arki-iltana enää lähteä mihinkään, vaikka eilen tulikin tehtyä tehoisku yhteen ostoskeskukseen kenkämetsästyksen merkeissä.

Mutta siinä olisi meidän päivämme tiivistetysti. Välillä teemme neitosen kanssa retkiä vähän pidemmälle ja silloin aikataulut ovat tietenkin erilaiset, mutta juurikin nämä "normipäivät" kulkevat suunnilleen tähän malliin.

 Tässä olisi vielä lopuksi näyte neitosen kuusenkoristelutaidoista! Testailimme tänään kodinhoitajan kanssa vähän (teko-)kuusen paikkaa ja siihen olikin ilmestynyt heti hienoja koristeita! Kosteuspyyhkeet toimivat hyvin tässäkin tehtävässä, vai mitä? :D

Huomenna sanon kuitenkin arjelle heipat taas hetkeksi, sillä lähden aamusta lentokoneella kohti Balia! Pääsen viettelemään Indonesiassa muutaman lomapäivän ja tulen sunnuntai-iltana takaisin. Olen valmistautunut taas ennätyksellisen huonosti. En ole suunnitellut vielä oikein mitään tekemistä lomalle, mutta jos tämä loma otettaisiin vaikka ihan lomailun kannalta? Ehkä sitä tekemistä ehtii keksiä sielläkin! Olisi kyllä upeaa vaikka vain makoilla rannalla ja lukea vähän aikaa ja vielä hienompaa olisi, jos pääsisin vaikka hierojalle! Sen kun pitäisi olla Balilla todella edullista. Mutta katsotaan mitä keksin, ilmoittelen itsestäni sitten loman jälkeen!

Pikkuretki Indonesiaan

Viettelin tänään työpäivää varsin mukavissa merkeissä! Otimme koko porukka ystäväperheen kanssa lautan alle ja pyrähdimme päiväksi Indonesiaan. Ja täältä Singaporesta pääsee sinne muuten ihan naurettavan helposti! Matkustimme pienehköllä lautalla reilun puolen tunnin verran Batamin saarelle, jossa muut aikuiset viettivät päivän golfaten ja minä hengailin kolmen tyttösen kanssa. Ihan hauska päivä "ulkomailla"! :)

Aamun lautta lähti 7.40, joten herätys täällä kotona oli vähän ennen kuutta. Aamupalat nassuun, kamat kantoon ja taksilla lautalle. Lauttamatka meni ihan leppoisasti, jos terävää bensan hajua ei lasketa haitaksi. Saavuimme perille Batamille ennen kahdeksaa (aikaero!) ja siitä lasten vanhemmat hipsivät golfkierrokselle ja me lasten kanssa suuntasimme beachille.

Harmi vaan, että aamusta sataa ripautteli vähän koko ajan, joten hiekkaleikit piti välillä keskeyttää ja hipsiä sadetta karkuun pieneen rantamajaan. Rannalta löytyi myös muutama lasinsirpale, eikä vedessä uineet muovipussitkaan erityisesti houkutelleet uimaan, joten aivan paratiisirannaksi en tätä kutsuisi. kyllä siellä nyt muutamat hiekkakakut kuitenkin rakenteli. 

Hiekkahommien jälkeen nappasimme vähän lounasta alemmassa kuvassa näkyvässä ravintola- ja klubirakennuksessa. Minulle maistui satay-kana, seuralaiseni nautiskelivat ranskalaisista ja riisistä! :D Aikaisen lounaan jälkeen uni alkoi jo saavuttaa seurueemme pienintä jäsentä, joten pummasimme kyydin golfkärryllä pienelle lodgelle, jonne meille oli varattu päiväksi huone. Verhot kiinni ja unta kuulaan! Nukkumisesta sai tosin nauttia vain se pienin neitonen ja hoitajakin jäi ilman päikkäreitä kun kahta isompaa tyttöä ei sitten nukuttanutkaan. No, ei se mitään, tuleepahan uni tänään aikaisemmin. Piirtelimme ja luimme sillä aikaa kun pienin veteli hirsiä. Pikkasen tylsääkin meinasi tulla, mutta puolentoista tunnin hiljaisten hommien jälkeen pääsimme jatkamaan taas äänekkäämpiä leikkejä. 
 
Ylemmässä kuvassa muuten siintää kaukaisuudessa Singaporen skyline.

Unitauon aikana kelikin oli parantunut ja oli mukava siirtyä ulkoileikkeihin! Kävelimme lodgelta klubitalon viereen ja liityimme hetkeksi indonesialaisten joukkoon leikkipuistoon. Me neljä vaaleaa neitiä olimme paikallisten mielestä aika hauska näky ja moni kävikin tervehtimässä tyttöjä ja pyytämässä heitä valokuvaan. Onneksi tytöt eivät olleet tästä moksiskaan, vaan tervehtivät ja vilkuttelivat (yli)innokkaille ihailijoille kärsivällisesti. Reippaita reissaajia!

Iltapäivällä kolmen aikoihin oli aika lähteä takaisin Singaporeen. Ajelimme pienellä bussilla (kuten muuten tullessakin) terminaalille ja kävelimme läpi passintarkastuksista ja läpivalaistuksista. Terminaali oli muuten himppasen erinäköinen kuin Viikkarin ja Silja Linen vastaavat! :D "Laivaan siirtymisputki" ylemmässä kuvassa ja meidän lauttaamme vastaava peli alemmassa kuvassa. Paikalla näkyy normaalisti kuulemma myös villejä apinoita, mutta tällä kertaa ne pysyivät piilossa. Ehkä ensi kerralla sitten. Täällä kotosalla olimme paikallista vähän ennen kuutta, joten aika tehokkaan mittainen päivä siitä sitten tuli! Kipitin vielä äkkiä uimaan, mutta loppuilta menee varmasti tässä sängyn päällä makoillessa. Ja voi olla, että nukkumattikin kutsuu jo aika aikaisessa vaiheessa. Mutta kiva työpäivä kyllä oli, aamuisesta huonosta kelistä huolimatta!

Kuala Lumpur, osa 2

Päivän kävelyreitti
 
Tiistaiaamu Kuala Lumpurissa alkoi tahmeammin kuin maanantai, mutta sain silti kammettua itseni ulos hotellista ennen kymmentä. Lähdin heti kävelemään kohti Kuala Lumpur City Galleryä. Toisena ja samalla viimeisenä minilomapäivänä piti olla tehokas, ja niinhän minä olinkin! Itse olin ensin ajatellut, että kyseessä olisi taidemuseo, mutta paikka olikin vähän niinkuin kaupunginmuseo. Aikasen pieni sellainen, läpikiertämisessä meni ehkä vartti.

Gallerian yläkerrassa oli kyllä hienosti tehty valaistu pienoismalli kaupungista! Se kannatti käydä katsomassa! Ja muutenkin City Galleryn kulmilla kannatti piipahtaa, sillä siinä vieressä oli jos jonkinmoista hienoa vanhaa rakennusta. Muistaakseni ne olivat muita museoita ja ihan kaupungin virastoja. Kiersin alueella muutaman ympyrän ennen kuin siirryin päivän ohjelmassa eteenpäin.

Koska kello oli vasta yllättävän vähän, niin päätin kävellä seuraavaksi Botanic Gardensia kohti. Tarkoitukseni oli kävellä puutarhan läpi National Mosquelle, mutta eihän se reitti sitten mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Kartan mukaan kävelymatkaa puutarhalle piti olla muutaman minuutin verran, mutta itse kävelin kyllä ainakin 20 minuuttia, vaikka ihan hyvää vauhtia painoin menemään. Ja sen lisäksi kun pääsin puistoon sisään, niin törmäsin heti suljettuihin polkuihin ja remonttialueisiin, joten katsoin paremmaksi pysyä isommalla tiellä. Muuten pyörisin puutarhassa varmaan vieläkin...

Eikä se oikea reitti meinannyt löytyä niitä isompiakaan teitä pitkin. Pyörin hetken ympyrää kunnon turistin tavoin kartta kädessä ja ystävällinen paikallinen sitten päästi minut pälkähästä neuvomalla reitin oikeaan suuntaan! :) Matkalla moskeijalle pysähdyin myös Islamic Arts Museumissa kun se nyt sattui matkanvarrelle. Minulle tyypilliseen tapaan taisin ihastella enemmän itse rakennusta ja sen arkkitehtuuria kuin varsinaisia näyttelyesineitä. Mutta kukin nauttii museoista tyylillään! :)

Olin perillä National Mosquella yhden aikoihin ja tottahan toki se oli juuri silloin suljettu vierailijoilta. Ei mennyt ihan kuin Strömsössä nyt tämä kiepahdus... Moskeijalla oli aika tiukkaan määritellyt aukioloajat joita en ollut huomannut etukäteen tarkistaa, joten osuin paikalle juuri klo 12-15 välisenä aikana kun se oli pisimmän välin kiinni. Ei tullut sitten mentyä moskeijaan sisälle, mutta kiersin sen ulkoupuolelta ja kuuntelin samalla sisältä kantautuvia ruokouslauluja. Moskeija on muuten kuuluisa mm. tuosta hyvin huonosti näkyvästä erikoisesta katostaan. Arkkitehdille vähän moitteita siitä, että se näkyy kyllä todella huonosti näin tavallisen ihmisen korkeudelta. Ja ei, en ole edes mitenkään  lyhyt Aasialaisiin verrattuna!

Vähän mönkään menneen moskeijavierailun jälkeen lähdin talsimaan vielä eteenpäin kohti vanhaa rautatieasemaa (ylimmässä kuvassa) ja sen ohi sitten vielä National Museum of Malesialle asti. Tämä museo käsitteli sitten koko Malesian historiaa ja vähän meininkiä nykypäivänäkin. Ja tämäkin museo oli varsin kompaktin kokoinen. Kahdessa kerroksessa oli yhteensä neljä näyttelytilaa ja nekin olivat aika pieniä. En muuten usko, että olen koskaan aikaisemmin käynyt nän pienessä kansallismuseossa... Varsinaista näyttelystä jäi parhaiten mieleen nämä esillä olleet ihmisten kallot. Pihalle rakennettu perinnetalo oli myös mukava käydä kurkkaamassa! Ja vaikka kiersin näyttelytilat ihan huolella, niin aikaa ei mennyt lähellekään niin kauaa kuin olin ajatellut. Lähdin siis jo hyvissä ajoin kohti KL Sentral -rautatieasemaa, josta oli tarkoitus suunnata sitten lentokentälle.

Museon pihalla oli selkeän oloinen ja suuri kyltti, joka osoitteli KL Sentralia kohti, mutta kun osuin pienen rakennustyömaan kohdalle, niin epäusko iski. Kävelin takaisin museon sisäänkäynnille ja kyselin reittiohjeita muutamalta ihmiseltä. Ohjeet olivat selkeät: "Joo, tästä vaan suoraan ja sitten vasemmalle.". Ei kuulosta vaikealta, eihän? No tässä tapauksessa pätee kuitenkin paremmin kuin hyvin sanonta "helpommin sanottu kuin tehty". Ensimmäinen ohje "tästä suoraan" oli vielä ihan hyvin toteutettavissa, kävelin vain museon pihan läpi. Mutta sitten tuli pulmia "ja sitten vasemmalle", siis tästä nurmikon läpi tonne työmaalle? Ja kyllä, kävelin pienen nurmikkopätkän läpi autorampille, joka sivusi valtavaa metroasematyömaata. No, mihis sitten? Valtatien vierustaa ylikulkusillalle, jossa kävelytien virkaa toimitti vajaan metrin levyinen asfalttikaistale autojen viilettäessä ihan vierestä ohi. Ja unohtivat sitten mainita, että se "kävelytie" loppuu kuin seinään ja pari kaistainen vilkas autotie pitää ylittää, jotta pääsee toiselle puolell yhtä upealle kävelytielle. Ja kun pääset rautatieaseman huudeille, niin älä vaan seuraa "Main Lobby"-kylttejä, sillä niitä seuraamalla pääsee toisen rakennustyömaan keskelle, ei pääaulaan. Kävele sen sijaan aivan vastakkaiseen suuntaan, niin sieltä vihdoin löytyy rautatieasema. 

Apua! Maanantaiset kävelyt painoivat ilmeisesti vielä jalkoja, sillä jo ennen neljää jalkani olivat aivan muusia. Rauhtoituinkin kahvikuppillisen verran rautatieasemalla ja sitten otin juna+bussi -yhdistelmän lentokentälle. Olin sielläkin ihan hyvissä ajoin, mutta ehdinpä ilman kiirettä käydä läpi kaikki pakolliset kommervenkit ja sitten vielä valikoida Duty Freestä uuden hajuveden! Lento Singaporeen lähti vähän myöhässä seitsemän jälkeen ja kotosalla oli puoli kymmenen aikoihin. Varsin tehokas reissu tuli kyllä tehtyä ja aika kivasti Kuala Lumpuria ehti nähdä näinkin lyhyessä ajassa!

Kuala Lumpur, osa 1

Kävelyreitti

Pikavisiitti Malesian puolelle on tehty ja paljon ehdinkin nähdä vajaassa kahdessa päivässä! Saavuin minilomalleni Kuala Lumpuriin sunnuntai-iltana. Lensin perille TigerAirilla (junallakin olisi päässyt, mutta se olisi vienyt liikaa aikaa) ja otin kentälle päästyäni ensin shuttle busin juna-asemalle, huristelin siitä lentokenttäjunalla päärautatieasemalle ja siitä vielä paikallisjunalla/metrolla, mikä nyt olikaan, muutaman pysäkin lähemmäksi hotellia. Muutaman minuutin kävelymatkan jälkeen hotelli näkyikin vihdoin! Kentältä kaupunkiin siirtymiseen tuhraantui kaksi tuntia, kun piti odotella junaa ja etsiä hölmönä oikeita paikkoja jne. Mutta perille päästiin! Kello oli jo kuitenkin yhdeksän illalla, joten nappasin iltapalaa, roikuin hetken netissä ja painuin sitten petille.

Seuraavana aamuna aloitin Kuala Lumpuriin tutustumisen varsin klassisesta kohteesta Petronas Twin Towersista. 88. kerrosta korkeat tornit olivat kyllä vaikuttava näky! 41. ja 42. kerroksessa sijaitseva näköalapaikka oli maanantaina kiinni, mutta koska tiesin sen jo etukäteen, niin näköalan missaaminen ei harmittanut niin hirveästi. Kiva niitä oli katsella näin maastakin käsin!

Tornien alakerrassa on, tottahan toki, ostoskeskus ja kiertelin hetken verran siinäkin. Samat kaupat siellä kuitenkin oli kuin täällä Singaporessa (ja Suomessa...), joten kiinnitin enemmän huomiota joulukoristeiden ihailuun! Sieltä se joulu tulee, vaikkei täällä helteen keskellä oikein siltä tunnukaan... Pienen kauppakierroksen jälkeen kävelin ostarin läpi tornien toiselle puolelle, josta aukesi kiva puistomaisema. Kävelin ympäri puistoa ja hihkuin itsekseni takana häämöttäville torneille! :) Tornien juuressa oli muuten myös yksi suurimmista leikkipuistoista, jonka olen koskaan nähynt! Kyllä siellä olisi kelvannut pienen neitosenkin kanssa kiipeille ja vilistää!

Puistosta lähdin kävelemään kohti kaupungin keskustaa ja sieltä löytyi, mitäs muutakaan kun lisää ostoskeskuksia. Nappasin Uniqlosta mukaan muutaman vielä Singaporenkin hintatasoa halvemman jutun (tonttujen hommia...), mutta muuten shoppailusaldoni jäi kyllä aika laihaksi. Ainakin siihen nähden, että Kuala Lumpurin pitäisi olla jonkin sortin shoppailijan paratiisi. Olen ehkä saanut yliannostuksen tässä menneinä viikkoina...

Iltapäivällä alkoikin sitten aivan järjetön sade. Olin juuri lähdössä Chinatownia kohti, kun vettä ailkoi tulla aivan saavista kaatamalla. Hetken aikaa sinnittelin sateenvarjon kanssa eteenpäin, mutta kun joet teiden vierustoilla alkoivat olla jo nilkkojen yläpuolella, niin päätin luovuttaa. Hipsin läheiseen, kyllä, ostoskeskukseen ja aloin etsiä ruokapaikkaa. Täällä kun on tapana, että ostoskeskusten alin (ja yli) kerros on pyhitetty erilaisille ravintoloille. Nälkäisenä, märkänä ja vähän eksyksissä meinasi iskeä pieni epätoivo, mutta kun sain ruokaa eteen ja sadekin lakkasi, niin jopa helpotti. 

Ruoan jälkeen menin metrolla vähän lähemmäksi Chinatownia. Pyöriskelin siinä hetken aikaa metropysäkkiä ympäri ja ihmettelin, että mihin suuntaan näiden opastekylttien avulla oikein päätyykään. Löytyihän se portti Chinatowniin lopulta, vaikka sekin näytti hetken aika epätoivoiselta! :D Ja voi sitä tavaramäärää mikä minut otti porttien sisäpuolella vastaan... Väärennetyn tavaran "taivas", jos näin nyt voi sanoa. Minua lähinnä ahdisti tämä kojujen ja romun määrä. Singaporen Chinatown on mielestäni mukavampi, vaikka riittäähän sielläkin tavaraa, mutta ei ihan tässä mittakaavassa. Hyllyt pursuilivat "Vuittonia" ja "Nikea", mutta niihin en halunnut kajota. Yhdet hauskat housut ostin kivalta naismyyjältä ja osasin vähän tinkiäkin! Housut pääsevät käyttön ehkä ensi viikolla Balilla. :)

Chinatownista suuntasin askeleeni Central Marketia kohti ja tässä olikin kauppapaikka enemmän minun mieleeni! Rauhallisempi ympäristö ja siistimmät kojut, joissa oli tarjolla sitä krääsääkin, mutta enemmän kuitenkin paikallista käsityötä. Kojut oli jaoteltu alueiden mukaan ja erityisesti ylimmäisessä kuvassa näkyvä kiinalainen kauppa osui jostain kumman syystä silmiin ensimmäiseksi! :) Aikas pirteän värinen sisustus! Vähän melkein harmitti, etten oikein löytänyt ostettavaa täältäkään. Tai no, jos lentoyhtiöt eivät olisi niin valtavan tiukkoja noiden pakaasien kanssa, niin pari tiikkistä huonekalua olisin kyllä voinut tuoda mukanani!

Central Marketilta otinkin sitten tiukaksi suunnitelmaksi lähteä rauhaksiin käppäilemään hotellia kohti. Ihan koko aikaa en pysynyt kartalla ja piti ottaa muutamassa risteyksessä uusiksi, mutta onneksi näin lomalla eksyminen ei niin kauheasti haittaa. :) Lampsin rauhallista vauhtia ihaillen samalla värikkäitä ja vähän rapistuneita rakennuksia ja eksyin vielä yhdelle torillekin. "Kotikulmilta" kävin hakemassa vielä vähän juotavaa ja iltapalaa ja sitten rojahdin hetkeksi hotellin sängylle lepuuttamaan jalkoja.

Olin jo aamulla miettinyt, että voisin käydä kuvaamassa kaksoistorneja vielä pimeällä, mutta laiskuus meinasi iskeä kun olin jo kertaalleen raahautunut hotellille asti. Onneksi sain Suomesta asti tsemppiä ja lähdin kuin lähdinkin vielä valokuvausretkelle. Tällä kertaa säästelin vähän jalkojani ja ajelin osan matkasta metrolla. Paikalle päästyäni meinasin haljeta innostuksesta, niin upean näköiset tornit mielestäni olivat! Harmittelin vain kolmijalan kotiin jättämistä, sen kanssa olisi voinut leikkiä pidempäänkin. Sain kuitenkin mielestäni ihan hienoja kuvia ja palasin tyytyväisenä takaisin hotellille!

Jaksoin juuri ja juuri raahautua suihkuun ja olin jo hautautunut sänkyyn syömään pähkinöitä kun huomasin, että netti ei toimi. No mikäs sille nyt tuli?! Kiukuttelin hyvän tovin ennen kuin huomasin, että ei se varmaan toimi jos salasana on mennyt vanhaksi pari tuntia sitten. Ei muuta kuin vaatteet yökkärin tilalle, märkä tukka ponnarille ja alas aulaan kysymään uutta salasanaa. Eipä se nyt kauhean vaikeaa tai aikaa vievää ollut, mutt kyllä ärsytti vetää vaatteita niskaan kun oli ihan toiset suunnitelmat mielessä. Uudella salasanalla netti kuitenkin alkoi toimia ja sain vielä vaihdettua päivän kuulumiset Suomeen! Kiitokset WhatAppin ja Facebookin keksijöille! Ilman niitä täällä maailmalla olisi aika paljon yksinäisempää!

Ensimmäinen kokonainen ja varsin tehokas päivä Kuala Lumpurissa kääntyi yötä kohti ja minäkin maltoin vihdoin käydä nukkumaan! Kirjoittelen tiistaista sitten huomenna! 

Singapore Flyer and Universal Studios

Haluaisin omistaa tämän blogipostauksen kotona malttamattomana odottavalle Fanni-siskolle! :) Tein eilisen vapaapäivän aikana nimittäin kaikkea sellaista, josta Fanni olisi pitänyt aivan valtavasti! Aloitin päivän vierailemalla maailman korkeimmassa maailmanpyörässä Songapore Flyerissä. Korkeimmalla kohdalla ollaan 162m maan yläpuolella. London Eye on muistaakseni 130m korkea.

Minä olen ehdottomasti maisemaihmisiä, joten olisin voinut kökkiä ylhäällä vaikka koko päivän. Tällä kertaa piti kuitenkin tyytyä yhteen kierrokseen. Yksi kierros kesti suunnilleen puoli tuntia ja lippu maailmanpyörään maksoi 34 dollaria eli 19,5e. Ihan ok hinta mielestäni, sillä London Eye maksaa 29 puntaa eli 35 euroa. Maisemat olivat tottakai upeat, vaikka ilma olikin vähän harmaa. Kiva kuitenkin, että tuli käytyä!

Singapore Flyerin vieressä olisi ollut myös Marina Bay Sands hotelli, jonka näköalaterassilta olisi voinut mennä katselemaan maisemia, mutta päätin jättää sen odottelemaan vähän selkeämpää keliä. Hyppäsinkin sitten metroon ja ajelin jälleen kohti Sentosan saarta. Olin aamulla jo pohdiskellut, että pitäisikö käydä huvipuistossa ja kun nyt tuhlailun makuun oli päästy, niin pistetään sitten kerralla ranttaliksi. Kävelin rannalta Universal Studiosin lippuluukulle ja pulitin kovasti kirpaisevat 74 dollaria huvipuiston pääsylipusta. Rahan menetys harmitti kuitenkin korkeintaan siihen asti, kunnes pääsin puistoon sisälle. Kävimme Fannin kanssa muutama vuosi sitten Disney Landissa Pariisissa ja tämä Universal Studiosin puisto oli vähintäänkin yhtä upeasti tehty!

Puiston sisältä löytyi seitsemän erilaista maata: Shrek-, Madagaskar-, egypti-, avaruus-, New York- , Hollywood-, ja dinosaurus-teemoilla varustetut alueet olivat pienehköjä, mutta hienosti tehtyjä. Tämän teemapuiston kiertämiseen ei tarvitse varata päiväkaupalla aikaa (vietimme silloin Disney Landissa kolme päivää ja aikaa olisi mennyt enemmänkin...) vaan koko alueen kiertää päivässä helposti muutamaankin kerran.  Huvipuistolaitteitakaan ei ole edes niin montaa kuin suomalaisissa huvipuistoissa, mutta ne kietoutuvat upeasti teemojen ympärille.

Minä jaksoin muutaman tunnin aikana kiertää puiston kaksi kertaa. Ihastelin ensin tunnelmaa ja kävin niissä laitteissa joita välttämättä halusin päästä kokeilemaan ja toisella kierroksella piipahdin vielä muutamassa laitteessa, jotka ensimmäisellä kierroksella olin jättänyt välistä pitkän jonotusajan takia. Tässä puistossa oli muuten aika näppärä kiertää yksikseen! Muutamiin laitteisiin oli erikeseen Single Rider -jonot, joiden kautta yksittäinen kulkija pääsi käytännössä jonojen ohi. Kun muut kulkevat seurueissa, niin laitteisiin jää väistämättä muutamia yksittäisiä paikkoja ja niitä täytetään Single Rider -jonosta. Puolen tunnin jonottamisen sijaan sain kävellä suoraan laitteeseen! Nerokasta! 

Päätin vapaapäiväni pienellä pyrähdyksellä suklaakauppaan ja pikkuruisella kauppakierroksella. :) Suklaakaupasta ei valitettavasti ole kuvia, mutta tonttujen hommat etenivät taas vähän! 

Eilinen päivä oli varsin hauska, kun ilmakin vielä selkiintyi iltaa kohden! Nautiskelin vapaapäivästäni täysillä! Tänään onkin ollut taas työpäivä, samoin huomenna aamusta, mutta sitten iltapäivällä lähden kohti Changin lentokenttää ja sieltä sitten Kuala Lumpuriin! Vietän seuraavan viikon vapaapäiväni (ma-ti) Malesian puolella, saas nähdä mitä kaikkea siellä keksin!