South Beach & Linconl Road

No lähdin sitten kuitenkin torstaina muiden mukana Thanksgiving lounaalle ja kivaa oli! Pöytä notkui ruokaa: kalkkuna, bataattipaistos, macaroni&cheese, perunamuusia... Ja jälkiruoaksi oli luumujuustokakkua, perinteistä omenapiirakka ja cupcakeja. Ei jäänyt nälkä! Kiinnostavin hetki kuitenkin koko lounaalla oli, kun bongasimme joesta alligaattorin! Perhe jonka luona olimme syömässä oli nähnyt pienemmän krokon äidin edellisenä päivänä ja nyt näimme sen poikasen. Tai oikeastaan vaan sen silmät, mutta kuitenkin. Ja jos ihan rehellisiä ollaan niin jos joku ei olisi kertonut että se on alligaattori, niin olisin pitänyt näkemääni esim. keppinä, enkä olisi kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota...

Tänään oli "puolivapaapäivä", eli olin poikien kanssa aamulla sen aikaa että vanhemmat pääsivät lenkille, tein päivän omia juttuja ja tulin illaksi takaisin töihin. Ensimmäiseksi suuntasin Miamin varsinaiselle biitsille, eli South Beachille. Eipä nämä kuvat nyt paljon ihmeellisempiä ole kuin aikasemmatkaan, hiekkaa vaan on vähän enemmän. Aurinko pilkahteli pilvien välistä vähän silloin tällöin, mutta oikeastaan oli parempi ettei se porottanut ihan kirkkaalta taivaalta koko ajan. En ole vielä palanut täällä, ja hyvä niin! Meressäkin kävin, mutta ei sitä oikein uimiseksi voi sanoa. Rantavahdin kopilla liehui keltainen (isoja aaltoja, uimaan varauksella) ja violetti (meduusoja) lippu, joten ei siellä kauheasti edes viitsinyt tai pystynyt uimaan. Ehkä seuraavana vapaapäivänä, maanantaina, sitten! lin rannalla aika aamusta ja siellä oli silloin vielä mukavan rauhallista. Lähdin Lincoln Road Malliin shoppailemaan juuri kun enemmän ihmisiä alkoi tulla paikalle.

Lincoln Road Mall on siis "ulkoilmakauppakeskus", elikkäs vajaan kilometrin mittainen kävelykatu, jonka molemmin puolin on kauppoja ja ravintoloita. Aika perus ketjuliikkeitä täältä löytyi, mutta fiilis oli mukavan rento. Ja sain vihdoinkin ostettua kengät joita olen etsinyt täällä ollessa. Jälleen hyödyin halvasta dollarista! Tai oikeastaan ostin muutamatkin kengät, jos varvassandaalit sellaisiksi lasketaan... Ja jos Lontoossa menin hulluksi teepurkkien kanssa, niin täällä sama on tapahtunut varvassandaaleiden kanssa! Ostin Aventura Mallista ensimmäiset, jotka käytössä osottautui pikkasen pieniksi, joten tänään ostin yhdet (Oikeasti kahdet, mutta ei kerrota äitille!) lisää. Ne on vaan niin kivoja käyttää, kivan värisiä ja helposti ostettavissa! Mietinpä vaan, miten paljon käyttöä niille löytyy tuolla koti Suomessa...

Huomenna on taas työpäivä, ja itseasiassa aamuvuoro. Poikien vanhemmilla on huomenna vuoro nukkua pitkään, joten se tarkoittaa että yksi pojista nukkuu mun huoneessa ja toinen viereisessä. Pojat varmasti nukkkuu ihan hyvin, mutta katsotaas kuinka käy itselle... Töiden jälkeen pitäisi vielä suunnatta uudelle kierrokselle tuliais- ja jouluostoksille Aventura Malliin. Kauppakeskus on kyllä auki kymmeneen, mutta mä en välttämättä huomisen työpäivän jälkeen pysy hereillä niin kauaa!

Ps. Nähtiin muuten delfiini tänään "takapihalla" uimassa, n.10 metrin päässä laiturista!

Arkea auringossa

Maanantaina mulla oli ensimmäinen vapaapäivä täällä, eikä mun rantasuunnitelmat pilvisen sään takia ihan onnistuneetkaan. Mutta ei se mitään, mentiin nimittäin shoppailemaan Aventura Malliin! Satoja kauppoja, ja mulle tarttui mukaan vaan kolme juttua. No, ehkä parempi näin, mutta tuliaisshoppailemaan täytyy mennä vielä uudestaan. Ja shoppailusta puheenollen, kaikki (ainakin mitä itse olen katsonut...) täällä on halpaa! Ainakin Lontooseen ja Suomeen verrattuna.. Kyseisellä shoppailureissulla "tuhlaisin" n.50e, kun taas Lontoossa samoihin tavaroihin olisi mennyt ainakin 120e, enkä nyt valehtele yhtään! Olin osannut odottaa edullisuutta, mutta en ihan näin halpaa! Onneksi tilasin myös vähän lautailuvaatteita, saan kunnon hyödyn halvasta dollarista! :)

 

Tämän postauksen kuvat ovat sitten tiistaiselta rantaretkeltä North Beachille poikien äidin ja poikien kanssa. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, vähän ihmisiä, hienoa hiekkaa ja kirkas vesi! Kiva retki oli! Ja vaikka olenkin aina ollut sitä mieltä, ettei rantalomailu ole minua varten, niin olen valmis vetämään siitä osan takaisin. Kyllä näillä beacheilla voisi makoilla enemmänkin! Ja pidän siitä että rantojen lisäksi tarjolla on myös kaupungin menoa. 

Arki on lähtenyt pyörimään täällä Miamissa ihan kivasti, oikeestaan nopeemmin kun Lontoossa. Ollaan kaikki menossa lomameiningillä, vaikka poikien vanhempien pitääkin tehdä talon sisustusta ym. Päivät menee aika leppoisasti, suunnilleen samalla rytmillä kuin Lontoossa, tosin nyt kuravaatteiden sijasta päälle laitetaan aurinkorasvaa! Ja päivän "rutiineihin" kuuluu uiminen uima-altaassa ja auringonotto! Vielä pari viikkoa aurinkoa olisi tarjolla, vaikka kyllä täytyy sanoa että mulla on ikävä Suomen kylmää ja pimeetä. Kyllä, suurinosa varmasti pitää mua aivan hulluna, muttä mä tarvitsen vuosittaisen annoksen tajutonta pakkasta ja pimeetä. Vaikka lomailu täällä lämmössä onkin kivaa, niin en voisi koskaan asua täällä. Ei joulun odottaminenkaan tunnu miltään ilman ensilumen odotusta...

Huomenna (itseasiassa Suomen tänään) olisi taas vapaapäivä ja täällä Thanksgiving. En ole vieläkään päättänyt haluanko lähteä perinteiselle kalkkunalounaalle muiden kanssa, joillekin tutuille vai jäädä ottamaan aurinkoa yksin piitsille. Molemmissa puolensa...Mutta eiköhän se aamulla selviä!

Miami - in Sunshine State

Torstaina lennettin siis koko poppoo tänne Miami Beachille. Lento Lontoosta Miamiin kesti 9,5h ja pienten poikien kanssa se ei ehkä ollu ihan niin rentouttavaa kuin voisi olla, mutta aika kivasti meni kuitenkin! Pojat on lentäny jo niin paljon, että ne osaa olla aika nätisti koneessa. Nukkua en koneessa osannut, mutta pari leffaa sain katsottua kun pojat nukkui. Matkustaminen ja uuteen paikkaan totuttelu oli kuitenkin aika rankkaa ja ensimmäinen päivä meni ihan ihmetellessä, pahempaa jetlagia ei kyllä onneksi tullut. Asettuminen vie aina aikansa ja pari ekaa päivää on kyllä vilahtanu aika vauhdilla ohi! Maanataina mulla on ensimmäinen vapaapäivä ja sen ajattelin kyllä viettää ihan rannalla loikoillen!

 Sää on ollut ihan suht hyvä, ei liian kuuma (25-28 astetta), tuulista ja tänään jopa sato vähän. Kuvissa pilvet näyttää kauhean tummilta, ei tänään ihan näin pimeetä ollut...

 
Tänään käytiin poikien kanssa katsastamassa pidemmän matkan päässä oleva puisto, ja tällaisia maisemia sattui matkanvarrelle! Vaikka itse puisto ei mitenkään ihmeellinen ollutkaan, niin kävelymatka oli kiva kun sai pysähdellä katsomaan merta! En malta odottaa maanantaihin että pääsee oikeasti loikoilemaan kävelemään hiekalle. Poikien kanssa olisi teoriassa kiva mennä rannalle, mutta ei yksin kyllä oikein voi. Mitäs sitten kun molemmat säntäisi suoraa päätä mereen? Ja näillä kavereilla menee korvat kiinni just sillon kun ne keksii jotain kiinnostavampaa tekemistä! Ei paljon "ei":t siinä tilanteessa auttais...:)

Iltapäivällä oli vähän vähemmän pilviä ja sain aika hienon kuvan "takapihasta". Etualalla näkyy vähän uima-altaan reunaa ja sitten maisema lahdelle ja vastarannalle. Kyllä tätä kelpaa ainakin mun mielestä katsella!

Sisko kylässä

Keskimmäinen pienemmistä siskoista oli viikonloppuna pikavisiitillä Lontoossa ja kuulemma kivaa oli! Koska oli aikaa vain pari päivää, niin ei edes yritetty tehdä "täytyy nähdä heti kaikki" -kierrosta, vaan tehtiin asioita jotka tuntu kiinnostavan siskoa. Eli käytiin Natural History -museossa ja V&A -museossa katselemassa lähinnä jalokivitarjontaa... Toki muutakin nähtiin museoissa siinä sivussa, mutta noin pääasiassa.  Ja tietenkin katsastettiin ison kaupungin shoppailutarjontaa! Oxford Street ja Regent Street tuli tehokkaasti läpikäytyä. Lounaalla käytiin tietysti yo sushi!:ssa ja aika vakkariasiakas musta on kai muotoutunut, kun henkilökunta jo ilmoitti muistavansa mut! :) (Ylempänä kuvassa muuten "Mä haluun nähdä sen, mikä se nyt oli.... Se Times Square!")

Pidennetyn viikonlopun kohokohtia ainakin tälle isolle siskolle oli maisemien katseleminen London Eyestä yöaikaan (tai oikeasti kyllä joskus viiden pintaan) ja Les Miserables musikaali! Les Miserables on nyt pisimpään maailmassa pyörinyt musikaali, eikä kyllä suotta. Se oli mielestäni aika oopperan tyyppistä katseltavaa, toki kevyempää, mutta ei siis ollenkaan huono. Päin vastoin! Jos vaan ikinä pääsette Lontoossa musikaaliin niin suosittelen (tätäkin) lämpimästi. Ihan yleisesti voi sanoa, että yhtään huonoa esitystä en täällä ole käynyt katsomassa. Kaikki ovat todellakin olleet hintansa arvoisia!

Sisko pääsi eilen kotiin (muutaman tunnin myöhässä tosin..) ja me otetaan huomenna suunta kohti Miamia! Seuraava päivitys siis aurinkoisemmista tunnelmista!

Ulkoilua

Täällä on ollu aika tympeät kelit koko viikon, sadetta on tullut melkein joka päivä. Eilen oli vihdoin pikkasen aurinkoisempaa, niin kipastiin poikien kanssa Greenwich parkiin leikkimään. Ulkoilu täällä Lontoossa eroaa jonkun verran siitä mihin Suomessa on totuttu tai ainakin siitä mihin mä olin poikien kanssa tottunu. Kun hoidin poikia Järvenpäässä, 20 minuutin kävelyn päässä oli 4 kivaa aidattua puistoa, kaikissa keinut, liukumäet, kiipeilytelineet ja muut normaalit systeemit. Täällä pitää kävellä 40min että pääsee lähimpään leikkipuistoon. Enkä edes tiedä, mistä seuraavaksi lähimmät voisi löytää. Puistoon kävely on muuten ihan jees, mutta siellä ei voi vaan piipahtaa keinumassa kun ollaan matkalla johonkin, vaan täytyy varata aina paljon aikaa siirtymisiin. Se on projekti. Puisto on sitä paitsi aika valtava. Suomessa vanhemmat istuvat puiston reunalla penkillä juttelemassa toisille vanhemmille, kun taas täällä täytyy olla tiukasti lasten vieressä (kauhutarionoita kidnappaajista...) ja toisella silmällä täytyy vahtia vaunuja. Ei se puistoilu nyt siis aivan kamalaa ole, mutta on siinä semmonen suuren maailman meininki. Ei ihan niin huoletonta kuin Suomessa...

Toinen asia mihin oon täällä pihalla kiinnittäny huomiota on se, että lapsilla ei oo vaatteita päällä! Täällä alkaa nyt olla aamusin jo niin kylmä (ja kauhea tuuli) että me puetaan pojille talvihaalarit päälle. Kun sitten päästään puistoon, niin siellä on lapsia sisävaatteissa, ilman pipoja ja hanskoja, kun mä itsekin hytisen kylmästä ja kaipaan pipoa... Tai sitten esimerkiksi tytöillä saattaa olla paksu talvitakki, pipo, kaulaliina, hanskat, mutta... jaloissa hame, ohuet sukkahousut ja balleriinat. Suomalaiset tarhantädit olis kauhuissaan jos joku vanhempi koittaisi tuoda lastaan sellasissa vaatteissa päiväkotiin. Enkä edes alota sadevaruisteista! No kumpparit täällä on ihan käytössä, mutta siihen se sitten loppukin...

Tämän kuvan halusin laittaa, koska kävellään tän talon ohi joka kerta kun mennään leikkikentälle. "Kotini on linnani!"

 

Iltasin täälläkin alkaa olla jo ihan pimeä. Pysähdyttiin kakkosulkoilulla vielä katsomaan ankkoja, eli joutsenia, hanhia ja sorsia. Linnut ei vaan tajunnu että pitää pysyä paikallaan kun valotus ottaa illalla vähän enemmän aikaa! Käydään tässä ankkalammella poikien kanssa melkein joka päivä, ja en tajua miten ne jaksaa innostua joka kerta yhtä paljon! Ja tästä kun kävellään kotiin päin, niin tuntuu että mulla on kärryissä poikien sijasta pari ankkaa. Ainakin kaakatuksen määrästä päätellen!

Windsor

Kipasinpas eilen päiväretkellä Widsorissa katselemassa linnaa ja kylää! Kiva retki oli, vaikka metrolinjojen sulkemiset vähän vaikeutti kulkemista...Windsor on pieni kylä Lontoon ulkopuolella ihan Heathrown lentokentän vieressä (ja sen kyllä huomasi!) ja kylä on tunnettu Windsorin linnasta joka nykyään toimii kuninkaallisten virka-asuntona. Oppaan mukaan kuningatar viettää siellä melkein joka viikonlopun ja oli paikalla myös sunnuntaina (eli, joko mun silmät petti edellisen postauksen lipputangon suhteen ja kuningatar ei ollutkaan Buckinghamissa, tai sitten kuningatarkin oli tullut linnalle vasta sunnuntaina.. Veikkaan vahvasti ensimmäistä.). 

Linna rakennettiin alun perin puulinnoitukseksi v.1070, mutta nykyisen kivilinnan vanhimmat osat on vuodelta 1227. Viimeisin remppa linnaan on tehty v.1992-1997, kun suuriosa edustustiloista paloi kokonaan. Remontti maksoi 37 miljoonaa puntaa, mutta kyllä sillä aika hienoa jälkeä oltiin saatu aikaiseksikin! Edustustilat oli kultakoristeita täynnä, ihan niin prameeta kun briteiltä voi odottaakin.

Linna on siis kokoajan käytössä, kuningatar asuu siellä osan aikaa ja järjestää edustustilaisuuksia. Kuningattaren yksityiset tilat on tossa nurkassa, jos sitä kuvasta erottaa... Näiden yksityisten- ja edustustilojen lisäksi linnassa on museo jossa on nähtävillä mm. valokuvia kuningasperheestä ja huone jossa on näytillä jollekin kuningattarelle/prinsessalle (ei kaikkea voi muistaa!) tehty nukketalo. Eikä muuten ole ihan tavallinen nukketalo... Se on pohjaltaan ehkä parisängyn kokonen ja kerroksia oli muistaakseni neljä. Joka kerroksessa on toimivat sähköt ja viemäröinti!
Linnassa kiertely oli mahtavaa, varsinkin kun muutama ylimääräinen huone sattui olemaan avoinna. Ja kauniiden huoneiden ja huonekalujen lisäksi katseltavaa riitti myös taiteessa, linna oli täynnä mm. Rembrantin tauluja.

 

Linnaan tutustumisen jälkeen kävelin kylällä, joka oli todella suloinen ja kotoisan oloinen. Turisteja riitti ja mietinkin, että mitähän varsinaiset asukkaat tykkää loppumattomasta turistitulvasta? 

Ihan joen (Thames) toisella puolella oli Etonin kylä, joka taas on tunnettu Eton Collegesta. Se on sisäoppilaitos 13-18 -vuotiaille pojille ja yksi arvostetuimpia kouluja Iso-Britanniassa. Myös mm. prinssit Harry ja William ovat käyneet kyseisen koulun. Hieman huvittavaa kyllä, se on alunperin perustettu v.1440 köyhille, kuninkaan stipendin varassa opiskeleville pojille, ja nyt lukukausimaksu keventää vanhempien lompakkoa 24 000 puntaa vuodessa. Ja päälle tulee kuulemma vielä jotain lisämaksuja. Itse kouluun en päässyt tällä retkellä sisälle, mutta oppilaita käveli paljon kaduilla vastaan. Ja enpä nyt tiedä, olenko tuominnut heidät liian hätäisesti, mutta melkein jokainen vastaan tullut opiskelija katsoi muita asenteella  "Mulla on jo nyt enemmän rahaa kuin sä tulet ikinä tienaamaan.". No luultavasti näin onkin. 

Molemmat kylät olivat varsin suloisia ja melkein tuntui kuin olisi hypännyt ajassa taaksepäin, varsinkin kun joku Etonilainen juoksi kadulla vastaan hännystakissa... Iso-Britanniassa todella pidetään perinteistä kiinni. Tähän asti se on minusta ollut vain ihailtavaa ja söpöä, mutta nyt tällä vierailulla tuli ensimmäistä kertaa sellainen fiilis, että meneeköhän perinteiden vaaliminen täällä kuitenkin joskus vähän yli?

Not far from a perfect day!

Tänään on ollut niin toiminnan täyteinen päivä ettei mitään rajaa! Luvassa siis ennätyspitkä päivitys... Aloitin päiväni vierailulla Westminster Abbeyssä, kirkossa jossa on mm. kruunattu kuningatar Elisabeth toinen ja pidetty prinsessa Dianan hautajaiset. Kirkkoon on myös haudattu monia kuninkaallisia ja esim. Isaac Newton. Abbey on perustettu vähän yli tuhat vuotta sitten ja täytyy sanoa että kyllä sillon on osattu rakentaa... Pikkasen erilaista arkkitehtuuria kuin betonikuutiot joita 60-70 -lukujen jäljitä voi nähdä. 

Kirkon sisältä ei saanut ottaa kuvia, mikä oli harmi, varsinkin ikkunat kaikkine maalauksineen olisi ollut mahtava laittaa tänne näytille. Eli ei muuta kuin kaikki vaan paikanpäälle katsomaan! Kirkossa oli myös ainakin kyltin mukaan Englannin vanhin ovi! Pieni ja puinen, mutta ilmeisesti sekin n.1000 vuotta vanha. Kirkoissa on mielestäni aina huvittava, ristiriitainen tunnelma, kun kyseessä on aina joillekin pyhä paikka ja silti paikalla pyörii satoja turisteja, toiset yrittäen salaa kuvata kohokohtia ja toiset yrittäen hyssytellä äänekkäitä lapsia. Toinen jännä asia kirkoissa on mielestäni se, että niihin on yleensä haudattu kuninkaallisia ja muita kuuluisuuksia, joskus monia satoja vuosia sitten. Minusta on aika karmivaa seikkailla niin vanhojen luurankojen vieressä, ihan varmasti joku joskus raottaa vähän arkkunsa kantta...

Kirkkokatselmuksen jälkeen kävelin Buckinghamin palatsille. Paljon turisteja, muutama ratsupoliisi ja kuvan lipusta päätellen kuningatarkin oli kotona (en muistanut paikanpäällä tarkistaa)!Täällä olisi kiva käydä kesällä, kun linnaan pääsee sisälle. Nyt käynti jäi vähän pintapuoliseksi, mutta sainpahan pari valokuvaa...

Kannatti kuitenkin käydä, sillä päivän ennalta-arvaamaton kohokohta tuli koettua poiskävelumatkalla kun...

 ...näin prinssi Harryn! Juu, kuvassa ei näy prinssiä, mutta Hyde Parkin ja Green Parkin välissä sijaitseva Wellington Arch, josta saattue ajoi läpi. Ja juuri tässä kohti siis tuli ensi takaa tööttäillen muutama moottoripyöräpoliisi ("Mitä ne nyt täällä ajelee, tässähän kävellään..."), sitten mahtava musta Jaquaari ("Vau, mahtava auto jollakin!") ja sen sisällä prinssi Harry juuri korjaamassa istuma-asentoaan ("Ei järkky! Toi on oikeesti prinssi! APUA!"). Eli ei sen henkilökohtasempi tapaaminen, mutta kyllä se hetken hymyilytti! 

Hetken aikaa hihiteltyäni jatkoin kävelyä jälleen Harvey Nicsille sushilounaalle. Paikka oli viimeksi ihan täynnä ja nyt kun tulin sinne puolen päivän aikaan, niin siellä oli minun lisäkseni yksi ihminen! Tosin puolen tunnin päästä ravintola oli jo puoliksi täynnä, joten olin paikalla juuri sopivasti ennen ruuhkaa. Lounas sai samat kommentit kuin edelliskerralla: hyvää ruokaa, hauskassa ympäristössä!

Herkuttelun jälkeen jatkoin matkaani kohti Viktoria & Albert-, eli tuttavallisemmin V&A -museota.Kyseessä on maailman suurin sisutusesineiden museo, eli näytillä on mm. erilaisia käsi- ja taideteollisuuden tuotteita ja maalauksia. Kaikenkaikkiaan yli neljä miljoonaa esinettä. British Museumista viisastuneena valitsin heti kartan käteen saatuani vain muutaman huoneen missä tosiaan tahdoin käydä, enkä edes yrittänyt nähdä kaikkea. Mm. rauta- ja hopeaesineet ja muu antiikki sai jäädä vähemmälle huomiolle kun suunnistin vaate-, lasi- ja arkkitehtuurinäyttelyihin. Matkalla näihin törmäsin kuitenkin ihan vahingossa kaikista parhaimpiin osiin! Kahdessa huoneessa oli parhaillaan näytillä Beatrix Potterin alkuperäiset piirrokset ja luonnokset Petteri Kaniini -kirjasta (eivät ole koskaan aikaisemmin olleet näytillä missään...) kahdessa muussa upeat jalokivikokoelmat ja suuri huone näytelmien puvustuksia. Näin pienemmissä osissa museoon tutustuessa ei tule niin kauhea "liikaa katsottavaa" -ähky, vaan jaksaa vielä oikeasti keskittyä itseä kiinnostaviin osiin. On ollut mukava tajuta että kaikkea ole pakko katsoa!     

Museopyörähdyksen oli tarkoitus olla tämän päivän viimeinen pysäkki, mutta koska aikaa oli vielä hyvin jäljellä päätin jatkaa Hyde Parkin kautta kohti Kensington Palacea. Matkan varrelle osui mm. tämä prinssi Albertin muistomerkki. Lontoossa on varmasti tuhansia muistomerkkejä, mutta yksi hienoimmista on mielestäni, ei tämä, vaan Dianan kunniaksi rakennettu lasten leikkipuisto. Kävelin siitä ohi Kensigton Palacesta pois lähtiessäni ja täytyy sanoa että sellaisia "muistomerkkejä" täytyisi tehdä useammin! Patsaat toki nököttävät muuttumattomina paikoillaan vuosisadoista toiseen, mutta ainakin lapsirakkaan Dianan kohdalla leikkipuisto on osunut enemmän kuin oikeaan. En tajunnut ottaa kuvaa, mutta kyseessä on oikea lasten paratiisi, laiva-kiipeilytelineellä ja palmuilla höystettynä. Muistomerkki joka todella herää eloon jokapäivä lasten siellä leikkiessä.   

Mutta siis, Kensington Palace. Itselleni se on tullut parhaiten tutuksi Nuori Viktoria -elokuvasta, kuningatar Viktorian lapsuudenkotina. Kensington Palacessa on asunut kunikaallisia 1600-luvulta asti, mukaan lukien prinsessa Diana perheineen. Kuninkaallisten yksitystiloihin turisteilla ei tietenkään ole asiaa, mutta osa linnasta on avoinna kiinnostuneille. Suurta osaa linnasta remontoidaan parhaillaan, mutta avoinna olevat huoneet on muutettu Enchanted Palace -teemanäyttelyn mukaisesti satumaailmaksi. Näyttely rakentuu seitsemän linnassa asuneen prinsessan ympärille, esitellen prinsessojen tarinoiden varjolla linnan ja Englannin historiaa.  

 

Yllä olevassa kuvassa on viidennen prinsessan, Viktorian, huone. Viktoria meni 19.6.1837 nukkumaan prinsessana, mutta heräsi seuraavana aamuna tästä huoneesta kuningattarena, vain 18-vuotiaana. Hän hallitsi maataan melkein 64 vuotta, eli pidempään kuin kukaan Iso-Britanniassa tai kukaan nainen maailmassa koskaan tähän mennessä. Mielestäni jo kuvasta näkee, että Enchanted Palace -näyttely on tehty todella taitavasti! Linna, joka voisi olla vain täynnä pölyttyneitä tavaroita, on tehty lapsillekin kiinnostavaksi. Näyttely tuo taitavasti ja näyttävästi esiin linnan ja sen asukkien historian valojen, äänien ja lavastuksien avulla. Kaikki siis pohjautuen prinsessojen tarinoihin. Ehdottomasti vierailun arvoinen kohde!

Kensington Palacesta lähdettyäni aloin olla jo aika väsynyt. Vähemmästäkin! Kello ei kuitenkaan ollut kauhean paljon (vieläkään!), joten kipaisin vielä Old Bond Streetin ja New Bond Streetin läpi kävellen (luksusliikkeitä Chanelista Mulberryyn...) Fortnum&Masonille; joulupallokokoelma tarvitsi ehdottomasti täytettä! Joulukoristeiden lisäksi nappasin myös upealta ruokaosastolta mukaan muutaman käsintehdyn suklaakonvehdin iltapalaksi (söin ne äsken tätä kirjoitellessani ja hyvää oli!). Ja kun vihdoin pääsin kotiin, keittiössä oli jo kotitekoinen sushi valmiina odottamassa; sushin täyteinen päivä siis! Ruokavalion yksipuolisuus ei haitannut yhtään, todella hyvää oli päivällissushikin! Juuri kun saimme ruoan syötyä, alkoi kylällä iso ilotulitus osana Bonfire Nightin juhlintaa ja se näkyi juuri sopivasti olohuoneen ikkunasta. Täydellinen lopetus melkolailla täydelliselle päivälle!

Taidetta

Viime viikolla mulla oli vapaata vain sunnuntai, joten halusin ottaa vapaan aika rauhallisesti. Suuntasinkin siis museoihin ja tällä kertaa National Galleryyn ja National Portrait Galleryyn. Ensin mainitussa olin ollut jo edellisellä reissulla, mutta ei kai Van Goghin auringonkukkia saa jättää väliin tälläkään kertaa...Kyseessä jälleen aika perinteiset taidemuseot, kauniissa tiloissa valtavat määrät tauluja seinillä. National Galleryssä on maalaustaidetta 1250-luvulta aina 1900-luvulle, ja mukaan mahtuu niin Leonardo DaVinciä, Monet'ia, Vermeeriä ja monia monia muita. Menin museoihin sillä periaatteella, että katselen sen mitä tykkään. Ei ole pakko kiertää jokaista huonetta jos jo ovelta näyttää siltä, ettei tämä osu minun makuuni...National Galleryllä on myös kartta, johon on merkattu museon kuuluisimmat taulut ja otin myös vähän vinkkiä siitä. Tuli huomattua että Vermeerin, Picasson ja Monet'n taiteeseen olisi mukava tutustua enemmänkin!

National Portrait Gallery on nimensä mukaisesti taidemuseo jossa on vain muotokuvia. Tuhansittain muotokuvia 1500-luvulta tähän päivään. Eniten maalauksia oli varmasti englannin kuninkaallisista, mutta mukaan mahtui myös esim. laulajia, näyttelijöitä, urheilijoita ja tiedemiehiä. Mielestäni paras osa museossa oli huone, jossa esiteltiin Jason Bell -nimisen brittiläisen valokuvaajan teoksia sarjasta An Englishman in New York. Hän on kuvannut New Yorkissa asuvia/oleskelevia brittiläisiä henkilöitä ja tehnyt kuvista myös kirjan. Minun mielestäni paras kuva oli ehdottomasti tämä Kate Winsletista otettu.

Museoissa meni aikaa vähemmän kuin olin kuvitellut, joten mitäpä muutakaan sitten kuin ostoksille! Tällä kertaa oli kyllä ihan aihettakin shoppailla vähän, sillä talvitakin metsästyskausi oli kuumimmillaan käynnissä. Onneksi metsästys tuotti tulosta ja mukaan tarttui ihanan pehmeä takki, joka tuntuu päällä ihan peitolta. Eikä se ole edes kokonaan musta!

Takki on kuitenkin sen verran paksu että se saa odottaa käyttöä kaapissa vielä Miamista paluuseen asti... Täällä kun ei talvesta ole vielä tietoakaan, korkeintaan vähän syksyistä. Lehdet vihdoin alkanut tippua puista, mutta silti on vielä yli 15 astetta lämmintä melkein joka päivä. Aurinko ei tosin enää paista niin ahkerasti, oon saanut totutella vesisateeseen. Kyllä mulla alkaa jo pikkuhiljaa olla ikävä pakkasta! 

Ai niin! Meni niin rauhalliseksi taiteesta kirjoitteluksi että unohdin melkein kokonaan tärkeimmän asian! Kirjoittelen tätä tekstiä nyt kotoa, eli meillä on vihdoin nettiyhteys! Koettakaapa olla kuukausi ilman nettiä, niin tiedätte miten raivostuttavaa se oikeasti on. Ei voi maksaa laskuja tai vuokraa, ei katsoa aikatauluja ja karttoja, ei kirjoitella kavereille, ei katsoa säätiedotuksia tai aukioloaikoja... Ja lista sen kun jatkuu! Kaikesta netissä tehtävästä pitää tehdä lista, että kun seuraavan kerran pääsee istumaan kahvilaan, niin voi sitten tehdä (ellei satu unohtamaan sitä hienosti laadittua listaa kotiin...). En sitten tiedä, että onko ihmiset nykyaikana liiankin sidottuja internettiin, mutta joka tapauksessa se pieni musta laatikko jonka kyljessä lukee wifi, helpottaa ainakin mun elämää huomattavasti!