Street photography

 

 

Olin tänään valokuvauskurssilla jonka aiheena oli street photography eli "katuvalokuvaus". Ideana on siis yksinkertaisesti se, että valokuvat otetaan kadulla, tuntemattomien ihmisten keskellä. Kurssi alkoi pienellä teoriaosuudella ja oli hauska huomata, että ilmeisesti tiedän jo aika paljon perusasioista! Vuhuu, en ole enää ihan pihalla! Ja teorian jälkeen siirryimme tottakai kadulle tekemään erilaisia harjoituksia. Ensimmäiseksi yritimme etsiä ympäristöstä mielenkiintoisia taustoja ja napata ihmisistä kuvia juuri oikealla hetkellä sitä tiettyä taustaa vasten. Tämä ei minulta oikein onnistunut, joten yllä oleva kuva on vain mallina, ei siis minun ottamani. Kuva lainattu täältä...

Sitten harjoittelimme kuvien ottamista niin, että kuvattavalta pyydettiin lupa potretin ottamiseen. Kurssin vetäjä pyysi meille pari ensimmäistä mallia ja oli kieltämättä aika hauskan näköistä kun kymmenen kurssilaista pyörii yhden ihmisen ympärillä. 

 

Tarkoituksena oli pysäyttää mielenkiintoisen näköisiä ihmisiä ja yrittää saada heistä tottakai edustava kuva, mutta myös mielenkiintoisessa ympäristössä ja asetelmassa. Noissa asetelmissa on vielä "vähän" harjoituksenvaraa...

 Voisi ajatella, että tuntemattomalta ihmiseltä luvan pyytäminen olisi ollut hankalaa, mutta itseasiassa tykkäsin ehkä tästä osiosta kaikista eniten! Kurssi tarjosi hyvän syyn ihmisten pysäyttelyyn, enkä tiedä uskallanko sitä enää omatoimisesti tehdä, mutta oli ainakin hauska kokeilla!

Tämä pariskunta innoistui pussailemaankin valokuvaajalle! Harmittaa vaan kauheasti, kun hanskat kädessä sähläsin asetuksia pieleen ja kuva on inhottavan rakeinen... 

Sitten harjoittelimme valokuvaamista vielä niin, etteivät valokuvattavat tienneet olevansa kuvissa. Piti yrittää olla mahdollisimman huomaamaton, etteivät kuvattavat huomaisi olevansa valokuvassa ja siksi muuttaisi luonnollista käyttäytymistään. Tämä oli hankalaa. Kuvia ottaessa piti olla koko ajan valmiustilassa ja kauhean nopea, enkä minä ole tottunut siihen. Lomakuvia napsiessa maisemat eivät kauheasti juokse karkuun... Tämä pienestä tytöstä otettu kuva onnistui kuitenkin kohtalaisesti. Hän on juuri napannut kiinni lumihiutaleen (jep, täällä on edelleen jäätävän kylmä) ja ihailee sitä kämmenellään.

Muutaman tunnin aikana sain hyviä vinkkejä katukuvaukseen, mutta harjoitteluun menee tottakai vielä järjetön määrä aikaa. Se, että odottaa ihmisen kävelevän juuri oikeasta kohdasta, kädet oikeassa asennossa tms. ottaa yllättävän paljon aikaa. Helpon ja luonnollisen näköiset valokuvat vaativatkin yllättävän määrän odottelua ja etukäteisvalmistelua. Enemmän kuitenkin sitä odottelua. Ja sitten kun se oikea tyyppi sattuu kohdalle, niin toiminnan pitää olla nopeaa. Näiden yhdistämisessa riittää haastetta joksikin aikaa!

Kadonneen metsästys

Tänään kipaisin aamulla ennen töiden alkua kadonneiden tavaroiden metsästyksessä läheisessä Bromleyn kaupungissa. Kuten kaikki minut tuntevat tietävät, olen järjettömän hyvä hävittämään asioita, mutten todellakaan hyvä löytämään niitä. Tällä hetkellä hävyksissä ovat kalenteri ja nahkahanskat. Tai hanskat eivät varsinaisesti ole hävyksissä, koska tiedän kyllä mihin ne jätin, mutta niiden takaisin saamisesta ei ole kauheasti toivoa. Kalenteria sen sijaan on etsitty viidestä eri osoitteesta, neljästä kaupungista (tai yksi ei ole kyllä ihan kaupunki, mutta anyways...) ja kahdesta eri maasta. Eikä löydy mistään. 

Eikä kadonneiden asioiden metsästys aamullakaan tuottanut sen parempaa tulosta! Olen ostanut jo useammat samanlaiset ja erinomaisiksi todetut nahkahanskat Marks & Spenceriltä (kyllä, uudet aina hävinneiden tilalle. Suunnilleen yhdet joka Lontoon-reissulta), mutta kun tänään menin kyseiseen tavarataloon, niin herttainen myyjä totesi, että nyt ollaan jo kesässä, eikä haskoja ole enää myynnissä. Vastasin vaan, että näillä keleillä minun kesäni on kyllä varsin kaukana! Ei haskoja siis. Eikä kalenterin metsästäminen ollut sen helpompaa. Minulla oli kiva, pieni, musta Moleskine-kalenteri ja totta kai haluan tismalleen samanlaisen kadonneen tilalle. Ei ihan niin helposti sanottu kuin tehty näin keskellä vuotta... Kirjakaupoissa myytiin eioota, joten palasin kotiin ilman hanskoja tai kalenteria. Puhelimen puheaikaa sain sentään ladattua!

No, tänä internetin ihmeellisenä aikana vietin kotona netissä noin kaksi minuuttia ja sain tilattua uuden kalenterin. Hanskojakin on nettikaupassa, mutta ensin pitäisi muistella, että minkähän kokoiset ne hanskat mahtoivat olla. Ehkä ensi kerralla avaan ensimmäiseksi tietokoneen...  Mitä mieltä olette muuten kuvassa olevasta laukusta? Aika makee, eikö! Ruskea ei ole ihan mun väri ja jos tätä laukkua olisi ollut mustana, niin se olisi lähtenyt välittömästi mukaan. En siis vielä ostanut, mutta vähän jäi kutkuttelemaan...

Cork

Huh huh! Tänään on matkusteltu niin taksilla, lentokoneella kuin junalla ja ihan omin jaloin, mutta lopulta pääsin kuitenkin Corkista kotiin! Irlannissa vietetty viikonloppu on takana päin ja vitsi, että oli kiva käydä Elsalla taas kylässä!

Lähdin Corkia kohti perjantaina aamupäivästä, joten meille oli kivasti yhteistä aikaa jo perjantaina. Elsa tuli minua vastaan bussipysäkille ja sieltä kävelimme kaupan kautta Elsan kämpille syömään. Minä vain istuskelin palveltavana sillä aikaa kun Elsa ja Diego-kämppis kokkailivat! :) Söimme mahat täyteen pastaa ja koska ulkona oli ihmeen hyvä ilma (suomeksi: ei edes satanut!), Elsa ja Diego lähtivät esittelemään minulle Corkia ja sen erinomaista pubitarjontaa. Myöhemmin illalla piipahdimme vielä synttäribileissä joihin Elsa oli kutsuttu. Ja jotta ilta ei olisi jäänyt turhan lyhyeksi, piipahdimme vielä toisessa pubissa kotimatkalla.

Lauantaiaamuna heräsimme ihmeen aikaisin ja mietiskelimme tekemistä harmaalle päivälle. Koska ei kuitenkaan satanut, päätimme lähteä läheiseen Cobhin kylään retkelle. Kylä on kuuluisa siitä, että se oli Titanicin viimeinen pysähdyspaikka ennen kaikkien tuntemaa loppua. Elsa oli vieraillut Cobhissa jo aikaisemmin siskojensa kanssa, joten sain yksityisen Titanic-tourin maailman parhaalta matkaoppaalta! :) 

Keli ei siis erityisesti suosinut, oli tuulista ja kylmää, joten emme pystyneet ihailemaan merimaisemia kauhean pitkää aikaa. Sen sijaan lähdimme kiipeämään kohti St Coleman's Cathedralia ja matkan varrelle sattui tämä hauskan näköinen talorivistö!

Kirkot ovat aina hienoja vierailukohteita (tosin aika samannäköisiä kaikkialla...), mutta tästä vierailusta teki erikoisen se, että satuimme paikalle juuri kuorokonsertin aikaan. Emme tajunneet, että konserttiin olisi pitänyt ostaa pääsyliput, vaan käppäilimme muina miehinä sisään ja nautimme musiikista vahingossa ilmaiseksi. 

Kuorokonsertin jälkeen kävimme vielä paikallisessa ravintolassa lounaalla ja sitten juoksimme junaan ja köröttelimme takaisin Corkiin. Loppuilta sujui rattoisasti sangria-kattiloiden ja hyvän seuran merkeissä!

Tänään vietimme laiskan aamupäivän ja ihan liian äkkiä minun pitikin jo pakata ja suunnata lentokentälle. Kiitos Ryanairin, pakattavaa ei ollutkaan kuin Marimekon olkalaukullisen verran! Taisin tehdä kaikkien aikojen ennätyksen, kun sain koko viikonlopun tavarat mahtumaan niin pieneen tilaan! Lento kotiin päin oli vähän myöhässä, mutta pääsin kuitenkin ihmisten aikoihin perille. Takana on jälleen yksi upea viikonloppu ja edessä uusi työviikko.

Kotona

Kotona. Niin missä niistä? Minulla on tapana puhua jokaisesta asumuksesta, jossa olen oleillut suunnilleen yli neljä tuntia, kotina. Kotina on tähän mennessä palvellut koko perheen koti Riihimäellä, oma koti Riihimäellä, oman perheen mökki Ristiinassa, tämän perheen mökki Juvalla, nannyaikojen koti Blackheatissa ja nykyinen au pair koti täällä Chislehurstissa. Ja tähän lisättynä tietenkin kaikki mahdolliset hotellihuoneet ja myös kavereiden kodit: "Niin, sit kun me päästään kotiin, eikun siis teille...". Minulle itselleni on aina suunnilleen selvää, mihin näistä kodeista olen matkalla ja mistä olen tulossa, mutta muiden on ehkä välillä hankala pysyä perässäni! Jos puhun Itä-Suomen suunnalla kodista, niin kuuntelijoille pitää selventää, että kotikoti vai mökkikoti. Ja täällä pitää tietenkin miettiä, että Lontoon koti vai Suomen koti.

Matkustelimme maanantaina siis kodista kotiin. Suomenloma meni vauhdilla ohi ja nyt olen taas Lontoon kodissa arkisen aherruksen keskellä. Arkipäivät vierähtelevätkin ohi melkein huomaamatta. Päiviin on tällä viikolla kuulunut taas ihan tavallisia asioita: ulkoilua, leikkimistä, arkisten asioiden harjoittelua, hämmästelyä, naureskelua, tallilla vierailua ja parit itkut ja kiukutkin. Täytyy myötää, että ensimmäiset viikot poikien kanssa olivat rankempia, kun kukin olisi halunnut, että kaikki asiat tehdään juuri sillä omalla tavalla; minä siis myös!

Viime viikkojen aikana olemme kuitenkin poikien kanssa päässeet hyvin kiinni omiin rutiineihimme. Jopa niin hyvin, että välillä pitää hämmästellä, että miten taitavia poikia minulla täällä onkaan hoidettavana! Pukemiset ja riisumiset, jotka alussa aiheuttivat itkua ja hampaiden kiristelyä, sujuvat nyt niin ettei mitään, samoin syöminen aikuisten lautasilta ja isoilla ruokailuvälineillä. Käytöstapaopit ja muistuttelut kauniisti pyytämisestä ovat myös menneet perille! Ja välillä minäkin tarvitsen niissä muistuttelua! Sanoin eilen toiselle pojista, että: "Tuoppas lapaset sitten tänne laatikkoon." ja sain vastaukseksi: "Janna, miten pyydetään nätisti?"Jep. Ihan aiheellista katsoa välillä peiliin!

Kohta täytyy lähteä noutamaan kyseiset sankarit leikkikoulusta ja edessä onkin pitkä ilta, yö ja seuraava aamukin, mutta sen jälkeen suunnistelen yllätysreissulle Corkiin! Viikonlopun työvuorot vaihtuivat vapaiksi, joten ajattelin ottaa niistä kaiken irti ja lähteä moikkaamaan Elsaa Irlantiin! :) Hauska viikonloppu tiedossa!

Ps. Kuvituksena Chislehurstin kylää, joka onneksi on mielestäni livenä kivemman näköinen kuin kuvissa. 

Juhlia, juhlia!

Miniloma Suomessa alkaa olla lopuillaan, mutta kylläpä tuli juhlittua! Perjantaina vietimme pikkusiskon 10-vuotissynttäreitä hänen kavereidensa kanssa, lauantaina sitten sukulaisten seurassa ja synttäreiden lisäksi juhlimme ystävieni tytön ristiäisiä. Ristiäisistä olin erityisen innoissani, koska pääsin ottamaan vastaan kunniatehtäväni sylikummina! Kastetilaisuus meni hienosti: neitonen jaksoi köllötellä aika rauhallisesti toimituksen läpi ja kummitätikin jaksoi pidellä vauvaa ilman suurempia ongelmia!

Kaikkien juhlien lomassa näin viikonlopun aikana hurjan määrän ystäviä ja sukulaisia ja se sai minut taas muistamaan, miksi Suomi tuntuu kodilta: suurin osa minulle tärkeistä ihmisistä on vain kävelymatkan päässä! <3 Ei sillä, lentokoneet, facebook ja skype on keksitty, joten maailma tuntuu huomattavasti pienemmältä paikalta kuin aikasemmin, mutta minusta on ihanaa tietää, että turvaverkko on lähellä ja aina tavoitettavissa.

Nyt on kuitenkin juhlat juhlittu ja huomenna käännän taas nokan kohti Lontoota. Kevättä on vielä rutkasti jäljellä ja hyvä niin; Lontoossa ja sen ympäristössä on vielä hurjasti nähtävää ja tehtävää ja aion nauttia kaikesta täysillä!

Viikonloppuloma Suomessa odottaa!

Onpas kiva päästä viikonlopuksi kotikonnuille moikkaamaan kaikkia tuttuja! Luvassa on mm. yhdet 10-vuotissynttärit ja ihka uuden kummitytön ristiäiset! Can't wait!

Mihin se kevät meni?

Sateisia vapaapäiviä

Päivän pysäkit

 Torstainen vapaapäivä valkeni sateisena ja sade on ripsutellut ikkunoihin koko tämänkin päivän. Onneksi torstaina sentään pärjäsi tennareilla ja sateenvarjolla, ettei tarvinnut kastua kaupungissa! Heräilin rauhassa ja hipsin kohti keskustaa vähän ennen puolta päivää ja menin heti katsastamaan musikaalilipputilanteen ja muutaman mutkan kautta sainkin lipun samalle illalle haluamaani musikaalin; siitä enemmän lopuksi. 

Päivän taideannoksen sain Tate Britain -taidemuseosta. Olen jo moneen kertaan hehkuttanut täällä Tate Modern museota ja tämä Tate Britain on siitä rauhallisempi versio. Tate Britainissa on esillä kotimaisten taiteilijoiden teoksia aina 1500-luvulta aina näihin päiviin asti. Esillä on siis taidetta hyvin monelta aikakaudelta, niin pönötyspotretteja ja kukka-asetelmia kuin maisemia ja modernejakin maalauksia. Museo oli minusta "ihan kiva", muttei mitään sen ihmeellisempää. Kaikista eniten pidin itseasiassa tuosta kuvassa näkyvästä aulatilasta, joka oli hämärästi valaistu ja taustalla soi hiljainen ääninauha. Ylväässä tilassa oli niiden ansiosta makea tunnelma!

Aikani ihasteltuani hyppäsin metroon ja ajelin Covent Gardenin alueelle syömään. Kävin syömässä Jamie Oliverin uudessa ravintolassa Jubilee Marketilla (ihana vanha katettu markkinapaikka), mutta ruoka ei mielestäni ollut mitenkään erityisen ihmeellistä ja hinnoissa oli hienoinen Jamie Oliver -lisä. 

Myöhäisen lounaan jälkeen mietiskelin, että mitä haluaisin tällä alueella tehdä. Sateen vuoksi en halunnut viettää montaa tuntia ulkona käppäillen, joten päätin mennä London Transport Museumiin. Siellä on paraikaa esillä Poster Art 150 -näyttely, jossa on esillä julisteita metrokäytävistä niiden 150 vuoden ajalta, jolloin metro on ollut toiminnassa. Näyttelyyn pääsi vain maksamalla museon pääsymaksun, joka oli minusta aika suolainen, opiskelijakortillakin 11,5 puntaa. Toisaalta, jos asuu kauoungissa, niin samalla lipulla voi käydä museossa vuoden päivät.

Kävin ensimmäiseksi kiertämässä julistenäyttelyn läpi, koska sitä varten olin tullutkin; makeita julisteita, jotka kuvastivat hienosti omia aikakausiaan. Etenkin sota-ajan julisteet olivat mieleenpainuvia. Julistenäytteli oli nopeasti kierretty, mutta sitten käppäilin museota ympäri ihan muuten vaan. Näytillä oli kaikkea mahdollista liittyen julkiseen liikenteeseen, mutta hienoimpia minusta olivat tietenkin nämä vanhat liikennevälineet. Museo on näppärän kokoinen, joten siellä voi helposti vierailla koko perheen kanssa, pienimmätkin jaksavat varmasti koko museon läpi!

Näiden aktiviteettien jälkeen minulla oli vielä pari tuntia aikaa kierrellä ympäri Covent Gardenia ja täytyy sanoa, että se on yksi lempi alueistani Lontoossa! Ihania vanhoja pikkukatuja ja kaikenlaisia kauppoja. Suosittelen shoppailukierrosta Oxford Streetin sijasta täällä!

Mutta sitten niihin musikaalilippuihin. Olin jo junamatkalla kurkannut, että keskustan TKTS-kojulla (halpoja musikaalilippuja saman päivän näytöksiin) pitäisi olla vielä lippuja jäljellä Roald Dahlin satukirjasta tehtyyn Matilda-musikaaliin. Ja olihan niitä lippuja, mutta hinta olisi ollut melkein 70 puntaa. En ostanut niitä vaan kävelin vielä itse teatterilla kyselemään lippuja. Ja kyllä kannatti! Tiedustelin varovaisesti lippuja illan näytökseen ja iloinen myyjä kyseli minulta, että olenko 16-25 -vuotias? Kun olin saanut epäleväisenä myönnettyä ikäni, myyjä sanoi, että jokaiseen näytökseen varataan 10 nuorille tarkoitettua lippua, jotka saa ostettua vain samana päivänä suoraan teatterista, ja hintaa tälle lipulle jäisi 5 puntaa. Voi kyllä käy! Pääsin seuraamaan supersuosittua musikaalia elokuvalippua edullisemmin! Paikka tosin oli aikas ylhäällä, mutta hyvin sieltä näki ja kuuli. Ja tämä musikaali oli muuten yksi parhaista, jonka olen nähnyt, menee ehdottomasti TOP5-listalle. 

Juoni tulee siis Roald Dahlin samannimisestä lastenkirjasta, joka on varmasti monelle tuttu. Hienon tarinan lisäksi musiikki oli upeasti sävellettyä ja sanoitettua ja ennen kaikkea, ei "liian helppoa". Musikaalibiisit ovat helposti ylipirteitä ja liioitellun yksinkertaisia, mutta säveltäjä ja sanoittaja Tim Minchin (joka ei muuten todellakaan ole perinteinen musikaalisäveltäjä) oli tehnyt valtavan upeaa työtä tämän musiikin kanssa. Melodiat olivat koukuttavia ja monimuotoisia ja sanoitukset hulvattomia. Suosittelen tätä ehdottomasti!

Ps. Tämän kertaisesta kartasta kannattaa kurkata vain kohteiden sijainnit, reitit eivät ole millään tavalla oikein!

Keväiset terveiset!

Tänään ja eilen aurinko on porotellut täydeltä taivaalta ja on kyllä ollut ilo olla ulkona! Ja samalla ollaan poikien kanssa bongailtu varmoja kevään merkkejä; ei tosin niitä leskenlehtiä tai lintuja vaan tällaiseen kaupunkiympäristöön sopivampia. Näihin urbaanin ympäristön kevään merkkeihin kuuluu mm. moottoripyörät, shortsit postinkantajalla, ballerinakengät ja t-paidat. Me ei olla ihan näin hurjiksi pukeutujiksi ruvettu, mutta pistettiin tänään kuitenkin kevättakit päälle!

Taidetta mahan täydeltä!

Päivän kävelyreitti

Perjantaina vietin supertaidepäivää. Olin suunnitellut käyväni Saatchi Galleryssä kurkkimassa modernia taidetta, mutta päädyinkin käymään kolmessa galleriassa/museossa. Aloitin päivän poikien vanhempien suosituksesta Art13-tapahtumassa Olympiassa. Paikalle oli kerääntynyt gallerioita eri puolilta maailmaa, niin Britanniasta ja muualta Euroopasta, mutta myös Aasiasta ja Afrikasta. Esillä oli modernia taidetta; maalauksia, valokuvia, veistoksia ja tilataideteoksia. Tykkäsin!

 Suurin teoksista oli tällainen tunneli, jonka sai kävellä läpi. Tai siis en usko, että teoksen nimi oli tunneli, mutta anyways... :)

 

Seuraavaksi kipaisin luonnontieteellisessä museossa katselemassa vuoden luontokuvakilpailun satoa. Harmi, ettei näyttelystä saanut ottaa valokuvia (valokuvia valokuvista?), sillä ne olivat aika upeita! Ja mukaan oli päässyt pari suomalaistakin valokuvaa! Jos viimeinen aukiolopäivä ei olisi ollut tänään, olisin voinut suositella näyttelyä lämpimästi. Uskon kyllä, että ensi vuoden kilpailu tuottaa vähintään yhtä hienoja tuloksia, joten sinne sitten!

Päivän alkuperäisissä suunnitelmissa oli siis vierailu Saatchi Gallery 

ja sinne poikkesinkin päivän lopuksi. Kuten kuvastakin voi nähdä, esillä oli modernia taidetta modernissa ympäristössä. Tosin gallerian ulkopuoli on aivan eri vuosisadalta... Rakastuin muuten noihin lattioihin; lankut olivat arviolta 40cm leveitä ja kuulemma douglaskuusta. Kelpaisi mullekin!

Itse näyttelyt eivät ehkä tällä kertaa niin kolahtaneet tähän katsojaan. Näyttelytiloja on kolmessa kerroksessa ja niissä oli pääosin esillä Neuvostoliiton aikaista taidetta. Varsinkin valokuvat olivat aika hurjia... Luulen, ettei tämä jäänyt viimeiseksi visiitiksi; täytyy tulla uudestaan kunhan näyttely on vaihtunut. Sen verran paljon pidin tiloista ja tunnelmasta!

Näiden kolmen taidepläjäyksen jälkeen tahdoin jo suunnata kotia kohti. Kipittelin Victorian asemalla ja siellä oli muutama muukin ihminen matkalla kotiin, tai minne lie. Mahduin kuitenkin junaan ja selvisin ihmisten ajoissa videotapaamisille kavereiden kanssa!