Mitä pakata aurinkolomalle?

  

Olen tämän illan tuskaillut pakkaamisen kanssa! Ja juuri kun pääsin kehumasta, että pakkaaminen on nykyään jo niin ihanan helppoa... Osaan pakata erinomaisesti sateiselle ja viileälle kaupunkilomalle, mutta torstaina lentokone veisi kohti Barcelonaa ja toivottavasti myös kohti lämpimämpiä kelejä! Olen viimeksi (sen yhden ainoan kerran) pakannut aurinkolomalle kymmenen vuotta sitten, joten kepeämpien vaatteiden pakkaaminen on tuottanut tänään vähän päänvaivaa. Lisähaastetta palapeliin tuo se, että yhdellä sääsivustolla viikonlopuksi luvataan 17-18 astetta lämmintä ja sadetta, kun taas toisella lupaillaan 23 astetta ja aurinkoa. Arvo sitten näistä. Olemme reissussa neljä päivää ja mukaan lähtee käsimatkatavarat ja nekin pitää pakata niin, että jaksan roikottaa niitä kädessäni lentokentällä ja matkoilla. Norwegian kun on sitä mieltä, että ihana ja uusi perässävedettävä käsimatkatavaralaukkuni on liian paksu heidän lokeroihinsa. 

No joo, täytyy myöntää ettei tämä "ongelma" ole sieltä inhottavimmasta päästä! Pääsen taas lomalle ja vielä kaupunkiin jossa vierailusta olen haaveillut vaikka kuinka kauan; Gaudí ja Sagrada Familía täältä tullaan! Enkä siis suinkaan lähde yksin, vaan matkakumppaninani on taas kuka muukaan kuin Elsa! Elsa lentelee tänne Lontooseen huomenna ja jatkamme matkaa yhdessä Barcelonaan torstaiaamuna. Ihme kyllä, Lontoon kautta koukkaaminen oli kaikista näppärin ja halvin vaihtoehto kun vertailimme lentoja pari viikkoa sitten... Sunnuntaina suuntaamme sitten kotiin, minä tänne Lontooseen ja Elsa Corkiin. Blogipäivityksiä on luvassa siis luultavasti ensiviikon puolella ja varautukaa silloin järjettömään Barcelonapläjäykseen!

Ps. Ai niin! Hyvää vappua!

Tämän viikon vapaapäivät

Sunnuntain kävelyreitti

Tähän viikkoon on mahtunut kolme mukavan letkeää vapaapäivää: keskiviikko, perjantai ja sunnuntai. Keskiviikkona minulla oli kunnia toimia yhden koulukaverini ja hänen sukulaistensa Lontoo-oppaana ja siinä hurahtikin melkein koko päivä. Kiertelimme kävellen Lontoon perusnähtävyyksiä Buckinghamin palatsista London Eyehen ja Piccadilly Circukseen. En ollut pitkään aikaan tehnyt näin monipuolista turistipläjäystä ja oli aika hauksa itsekin kiertää kotikaupunkia tavallaan turistina! Itsekseen kulkiessa näiden nähtävyyksien ohi tulee meinaan usein kipiteltyä vauhdilla ja silmät jossain ihan muualla.

Keskiviikkona illalla kävin pitkästä aikaa (tai oikeastaan edellisestä kerrasta taitaa olla vain kahdeksan kuukautta!) kuninkaallisessa oopperassa kuuntelemassa Taikahuilua. Vähän harmitti kun en aamulla laittanut mekkoa päälle vaikka alunperin niin ajattelin. Olisin ihan hyvin voinut vaihteeksi vähän hienostella! Muuten oopperavierailu meni kuitenkin ihan nappiin ja kyllä täytyy sanoa, että minä tarvitsen annoksen oopperaa livenä säännöllisin väliajoin! Kuulosti se sitten kuinka typerältä tahansa... Meinasi nimittäin tulla tippa linssiin jo kun pelkkä orkesteri aloitti soittamisen. Ooppera rocks! 

Kuva on otettu tänään ja oopperatalolla valmistauduttiinkin tämäniltaisia Olivier Awardseja (musikaalimaailman Oscarit...) varten.

Perjantaita viettelin lenkkipolulla ja ostoskeskuksessa; mitään ihmeellisempiä ostoksia ei tarttunut mukaan, mutta pääsinpähän taas syömään Wahacaan!

Ja tänään suuntasinkin heti aamusta, tai siis puolen päivän aikoihin, kaupunkiin. Kävin palauttamassa Edinburghin reissussa rikki menneen muistikortin ja ostamassa äidille mekon ja sitten vaeltelin hiljalleen Somerset Housea kohti. Tälläkin kertaa kävin ihailemassa valokuvanäyttelyä, mutta nyt oli esillä Sony World Photography -kilpailun tuotoksia. Ainakin nettisivujen mukaan kyseinen kilpailu on yksi arvostetuimmista valokuvamaailmassa ja ainakin minun silmääni valokuvat olivat upeita. Näyttely (ja kilpailu siis varmaan myös?) oli jaettu ammattilaisten osioon ja avoimeen osioon ja vaikka ammattilaisten ottamat kuvat olivat tottakai hienoja, niin mielestäni avoimen sarjan kuvat olivat koskettavampia. Tämä oli ehkä paras valokuvanäyttely tähän mennessä! Pääsymaksusta huolimatta harkitsen meneväni vielä uudestaan...

En ollut suunnitellut itselleni mitään tekemistä näyttelyn jälkeen, joten lähdin lampsimaan muuten vaan pitkin Thamesin rantaa kohti London Bridgen asemaa. Törmäsin matkalla kahteen pianoon, jotka joku oli jollain ihmeen keinolla kuljettanut keskelle kävelykatua. Soittaja itse ei harmikseni ollut paikalla... Jäin myös hetkeksi kuvailemaan aaltojen osumista rappusiin, mutta kieltämättä tämä ainainen harmaus vähän lannistaa kuvausintoa. Mikään ei näytä hyvältä kun taivas on aina vaan harmaa. Tai ehkei nyt voi sanoa, että ainainen harmaus, sillä alkuviikosta täällä oli upean lämmintä ja aurinkoista (yli 20 astetta lämmintä!), mutta kyllä suurin osa päivistä on näitä harmaita. Höh. Toivottavasti kesää kohti mentäessä auringon määrä lisääntyy!

Edinburgh osa 4

Tämä on viimeinen postaus näitä Edinburgh juttuja! I promise! 

Viimeisenä aamuna aloitimme hotellihuoneen luovuttamisella jo ennen kymmentä. Jätimme tavarat hotellille säilöön ja suuntasimme keskustaan aamupalalle. Viimeisen Edinburghin päivän kunniaksi menimme syömään samaan pubiin, jossa söimme ensimmäisenä päivänä päivällista. Meille muodostuikin muuten tällä reissulla aika monta vakkaripaikkaa! Vetelimme kaikki kolme nassuihin skottilaisen aamiaisen, joka siis sisälsi papuja, pekonia, kananmunan, verimakkaraa, tomaattia, perunaleipää ja jotain, jonka nimi oli makkara, mutta se on toi harmahtava lätty tossa verimakkaran alla. Se jäi syömättä. Ja voitte uskoa, että mä kuulin kuinka verisuonet huuteli hätäänsä tätä annosta mutustellessa!

Aamiaisen aikana oli alkanut ripotella vettä, mutta onneksi ei kauhean kovaa. Lampsimme harmaudessa kohti bussipysäkkiä, sillä olimme päättänet viettää aamupäivän Rosslynin kappelilla vähän keskustan ulkopuolella. Diego oli luvannut isälleen käydä katsastamassa tämän paikan ja tokihan me halusimme mukaan, sillä kyseinen kappeli on näkynyt myös Da Vinci-koodi -elokuvassa! Kirkko oli ihanan pieni ja täynnä erilaisia mielenkiintoisia yksityiskohtia. Jaksoimme lukea kaikki opastaulut läpi ja katsella pari videota kirkon historiasta, mutta siltikin aikaa meni vain reilu tunti. Oikein miellyttävä ja kompakti vierailukohde!

Kappelivierailun jälkeen köröttelimme taas bussilla kaupunkiin (matka kesti noin 35-40min). Seuraavana kohteena listalla oli Scott Monument, Sir Walter Scottille pystytetty muistomerkki, jonka ohi olimme kävelleet jo monta kertaa aikaisemmin. Minä en ollut edes tajunnut, että muistomerkkiin pääsee kiipeämään sisälle, mutta niin vaan pääsi! Muistomerkki on reilut 60m korkea ja ylös päästäkseen pitää kiivetä 287 rappusta. Hyvin jaksettiin kun pidettiin välillä valokuvaustaukoja! :) Nosta muuten tässä välissä peukkuja Elsalle, sillä kahden valokuvausta harrastavan kanssa matkanteko ei välttämättä ole kauhean sujuvaa! Pysähtelimme tuon tuosta Diegon kanssa nappaan kuvia milloin mistäkin ja Elsa jaksoi aina odottaa ihanan kärsivällisesti!

Ja kaiken tämän ahkeran turisteilun jälkeen tulee tottakai nälkä! Mikäs sen mahtavampi paikka lopettaa onnistunut loma, kuin jo kertaalleen upeaksi todettu ravintola The Outsider. Ja jälleen kerran söimme upeat lounaat! Pääruoat tosin katosivat suihin niin nopeasti, etten ehtinyt ottaa kunnollisia kuvia, mutta aika hyvän käsityksen saa jo pelkästä leipälautasesta ja jälkkäristä! Nam! Menisin milloin tahansa uudestaan.

Lounaan jälkeen lähdimme tyytyväisinä myhäillen tallustelemaan kohti hotellia. Haimme tavarat säilöstä ja suuntasimme kohti lentokenttäbussia. Ja sellainen saapuikin pysäkille kuin tilauksesta! Otimme muutamat juoksuaskeleet ja sanoimme vielä Edinburghiin jäävälle Diegolle heipat ja hyppäsimme bussiin. Pääsimme pikaisesti lentokentälle ja viettelimme muutaman hetken kirjoitellen matkapäiväkirjaa ja ihan vaan rauhassa istuskellen. Äkkiä oli kuitenkin jo aika minun nousta Lontoon koneeseen ja Elsan lähteä kohti Corkia. Mutta ei hätää, pian taas nähdään!

Edinburgh osa 3

Lauantai valkeni hieman pilvisempänä kuin edellinen päivä; sekä ilmaltaan että ilmapiiriltään. Edellisen illan bailaaminen jotenkin kummasti väsytti, joten emme olleet ihan omia hurmaavia itsejämme heti aamusta. Minä murjotin koko aamun, kunnes pääsin aamupalalle  Starbucksille. Mitä ei latte ja muffinssi ratkaisisi? 

Olimme sopineet tapaavamme Diegon kanssa aamupäivästä, mutta meitä odottikin kutsu Tashan ja Josen kotiin kokkailemaan ja syömään. Mikäs siinä! Toiveena oli, että mekin tekisimme jotain (suomalaista) ruokaa, joten pääsyimme jälkkäriosastoon: mustikkapiirakka it is!

Tässä vaiheessa meidän tekemämme mustikkapiirakkan näytti vielä ihan hyvältä, mutta kerrottakoon, että uunista tullessaan se sai nimen "Disaster Pie". Ihan himppasen jäi löysäksi... Eksoottisen mustikkapiirakan lisäksi tarjolla oli espanjalaista munakasta ja brittiläinen "toad in the hole" eli makkaroita taikinapedillä. Erittäin kansainvälinen lounas sekä menun että syöjien puolesta!

Myöhäisen lounaan jälkeen Tashan piti lähteä töihin, joten mekin Elsan ja Diegon kanssa päätimme jatkaa matkaa. Olin suunnitellut, että olisi kiva käydä merenrannassa katsomassa HMY Britannia -laivaa ja ihan muuten vaan fiilistelemässä, mutta toteutus ei ihan vastannut suunnitelmaa. Kävelimme rantaa kohdin suunnilleen kolme kilometriä ja paikalle päästyämme huomasimme, että merinäköalan sijasta meitä odotti valtava ostoskeskus ja harmaata laituria. Ei kiva. Edes HMY Britannia ei kunnolla näkynyt ostoskeskuksen takaa, vaan sinne olisi pitänyt mennä keskuksen läpi. Yritimme päästä rannasta mahdollisimman lähelle laivaa, jotta olisimme saaneet napattua muutaman valokuva, mutta äkkiä muutama ostoskeskuksen vartija juoksi meitä kohti huudellen, että ei tälle alueelle saa tulla! Täydellisen pettyneinä otimme bussin takaisin keskustaan. Bussista näimme sentään, että pienen matkan päässä olisi ollut kivan näköinen keskittymä ravintoloita ja putiikkeja, mutta olimme liian lannistuneita hyppäämään bussin kyydistä pois. 

 

Onneksi lannistus haihtui bussimatkan aikana ja olimme valmiina uusiin koitoksiin! Lähdimme jälleen kiipeämään ylämäkeen, mutta tällä kertaa Regent Gardensin kukkulalle. Kukkulan laelta avautui kiva näköala sitä ympäröivään kaupunkiin. Ylhäällä oli myös observatorio ja hassut roomalaistyyppiset pylväät, joiden alustalle meidän piti tottakai kiivetä. Alas tuleminen oli hieman jännää... Toisille ehkä vähän vielä jännempää kuin toisille! :)

Aurinko alkoi taas jo laskea ja nälkä kurnia matkalaisten vatsoja, joten suuntasimme vanhan kaupungin puolelle katsastamaan ravintolatarjontaa. Kävimme sen erinomaisen Outsiderin ovella, mutta totesimme haluavamme jotain vähän erityyppistä ruokaa. Onneksi siitä ei tarvinnut vaeltaa kauas, sillä ylitimme vain tien ja pääsyimme illalliselle The Villager -ravintolaan. Hauska ja miedän tyylinen sisustus, hyvää ja edullista ruokaa, ja super vahvat mojitot. Ei voi paljon enempää pyytää!

Ja jälleen päivä oli kääntynyt illaksi ja iltakin edennyt jo aika pitkälle, kun vihdoin lähdimme kävelemään hotellia kohti. Kävimme vielä linnan edustalla nappaamassa muutamat kuvat pimeässä ja sitten talsimme (Ghillie Dhu -pubin kautta tietty) nukkumaan!

Edinburgh osa 2

Tarina jatkuu siis perjantai-iltapäivästä... Linnalle päästyämme maksoimme yllättävän suolaisen sisäänpääsymaksun (16 puntaa, ei opiskelija-alennuksia) ja siirryimme muurien sisäpuolelle ihailemaan atmosfääriä. Linnassa, sen pihalla ja sitä reunustavissa rakennuksissa oli erilaisia pieniä näyttelyitä, joissa pääsi tutustumaan hyvin etenkin linnan vankien elämään. Tai ainakin se jäi minulle hyvin mieleen. Poikkesimme kahdessa erilaisessa vankilassa ja kuten Elsan ilmeestä näkyy, ei vankien elämä ehkä ollut kauhean hehkeätä.

Piipahdimme myös katsomassa kruunun jalokivet ja vierailimme pikkuruisessa St Margaret's kappelissa. Kaikista parasta linnavierailussa oli kuitenkin maisemien ihailu aurinkoisessa säässä! Edellisessä postauksessa ollut maisemakuva oli myös linnan pihalta otettu. Eli jos joku suunnittelee vierailua Edinburghin linnaan, niin suosittelemme tekemään sen aurinkoisena päivänä; vierailusta saa silloin paljon enemmän irti.

Päivän edetessä mekin etenimme pitkin Royal Milea hiljalleen alaspäin. Kadun varrella on järjetön määrä turistikrääsä ja kilttikauppoja, sekä muutamia pubeja, jotka kaikki ohitimme kokonaan. Not our cup of tea (or pint of beer?).  Royal Milen lopussa, tai mistä sitä nyt ikinä aloittaakaan, mutta siellä toisessa päässä kuitenkin, sijaitsee Kuningasperheen Skotlannin asumus Palace of Holyroodhouse aka Holyrood Palace. Se oli kuitenkin jo suljettu kun satuimme kohdille, joten siellä vierailu jääköön toiseen kertaan. Palatsin vieressä pilkotti kuitenkin jylhän näköinen Arthur's seatt -kukkula, paikallinen ulkoilu- ja kiipeilyalue. Näimme ihmisten kävelevän ylös, joten mekin päätimme yrittää huipun valloitusta! Ja kyllä kannatti! Valitsimme tietämättämme pidemmän reitin huipulle, mutta näimmepähän matkalta avautuvan maiseman monesta suunnasta. Aivan upea paikka näin aurinkoisena päivänä!

Wikipedian mukaan huipu on n.250m korkea, joten kiipeämistä kyllä riitti jonkin verran. Pääasiassa matka oli ihan hyväkuntoista polkua, mutta matkalle mahtui myös vähän jännempää kavuttavaa. Ainakin näin kaupunkilomavarusteissa... Pääsimme ylös juuri auringonlaskun aikaan ja kyllä kamera lauloi! Ja olihan joku muukin kivunnut ylös maisemaa tallentamaan.

Näköala ylhäältä oli päätähuimaava ja laskeva aurinko teki koko retkestä aikas eeppisen.

 Kävelimme huipulta hiljalleen alas auringon laskiessa ja kiiruhdimme syömään. Nälkä ehti yllättää ahkerat matkailijat! Elsa valitsi ruokapaikaksi kivan pubin, jossa maiskuttelimme molemmat hyvät liharuoat, oluen kera tietenkin. Ruoan jälkeen päivä oli vaihtunut jo illaksi, joten soitimme Diegolle ja tiudustelimme esseen etenemisestä. Se oli kuulemma vihdoin valmis, joten päätimme lopettaa päivän tyylillä Tashan työpaikalla Ghillie Dhu-pubissa. Aloittelimme illanviettoa alkerran pubissa live-musiikin soidessa ja illan edetessä siirryimme yläkertaan vähän vauhdikkaampiin bileisiin. Yläkerta olikin muuten persoonallisin baari, jonka ainakaan minä olen nähnyt; rakennus oli aikaisemmin ollut kirkko. Urut ja kattokruunut sopivat kuitenkin tunnelmaan hienosti! :) Pitkäksi venähtäneen päivän jälkeen laahustimme hotellille ja silmät taisivat mennä kiinni jo ennen kuin pää osui tyynyyn. Aivan upea päivä!

Edinburgh osa 1

Huh huh! Elämäntäyteinen ja erittäin onnistunut viikonloppu Skotlannissa on takana ja arki edessä! Ehdittiin muutamassa päivässä tehdä vaikka mitä, joten ajattelin laittaa Edinburghin kuulumisia muutamassa erässä, ettei tule ihan mammuttipostauksia... Joten aloittakaamme ensimmäisistä päivistä!

Reissuseurueemme saapui Edinburghiin kahdesta eri kohteesta ja matkakokemukset olivat hyvin erilaiset! Itse heräilin rauhaksiin kotoolta, sain kyydin Chislehurstin asemalle ja ajelin junalla ja metrolla kohti King's Crossin asemaa, josta lähdin klo 9.30 junalla puksuttamaan kohti pohjoista. Junamatka kesti melkein viisi tuntia ja ensimmäiset 3,5 niistä olivat kyllä aika tylsiä; tulipahan luettua ja torkuttua. Viimeiseksi tunniksi kannatti kuitenkin avata silmät, sillä juna viiletti pitkin Skotlannin rannikkoa ja maisemat junasta olivat aika mahtavat! 

Seurueemme toisen puoliskon matka ei kuitenkaan ollut yhtä ruusuinen... Elsa ja hänen kämppiksensä Diego lähtivät Corkista bussilla Dublinia kohti yhdeltä yöllä ja kipusivat lentokoneeseen vain parin tunnin torkkumisen jälkeen. Väsyneet matkailijat (Diego ei siis nukkunut matkalla silmästäkään, vaan teki viimeistä esseetään) olivat perillä Edinburghissa jo ennen kahdeksaa ja leiriytyivät ensin lentokentälle ja sitten Edinburghin keskustaan odottamaan minun junani saapumista. Ei käynyt kateeksi!

Kun olimme saaneet koko porukan kasaan samaan kaupunkiin, lähdimme katsastamaan nukkumapaikkoja; minä ja Elsa olimme varanneet hotellin ja Diego pääsi kylään Edingburghissa asuvalle kaverilleen. Jaksoimme illalla vielä pyörähtää National Galleryssa ja porukalla (minä, Elsa, Diego ja Jose) syömässä. Päätimme hyvin pitkän päivän vielä pubissa, jossa Diegon kaverin Josen tyttöystävä Tasha oli töissä. Voitte uskoa, ettei kauheasti tarvinnut unta odotella!

Perjantai valkeni upean aurinkoisena ja heräsimme ihmeen pirteinä hotellihuoneen oven koputukseen. Olimme edellisenä iltana tilanneet hauskat breakfastboxit huoneeseen ja olikin hauska syödä aamupalaa sängyssä! Valmistauduimme rauhassa ja yhdentoista aikoihin lähdimme vaeltamaan hotellilta keskustaa kohti. Diego "viimeisteli" esseetään (johon lopulta meni koko päivä), joten vietimme aamua Elsan kanssa kahdestaan. 

Kiersimme ensin muutamat kaupat alhaalla, mutta hipsimme sitten lähemmäksi vanhaa kaupunkia ja Royal Milea, jonka päässä sijaitsee Edinburghin linna. Ehdimme kävellä koko mäkisen matkan linnalle asti, mutta yläs päästyämme kamerani muistikortti sanoi itsensä irti. Olin ostanut sen vasta edellisellä viikolla ja onneksi ehtinyt tyhjentämäänkin sen juuri ennen matkaa, joten kovin montaa kuvaa ei hävinnyt, mutta harmitus oli silti suuri. Onneksi vika oli kuitenkin vain muistikortissa eikä kamerassa!  

Harmitusta ei juuri helpottanut se, että nälkä alkoi uhkaavasti kurnia vatsanpohjassa... Vaihdoimme kamerakaupan etsimisen ravintolan etsimiseen ja onneksi aika äkkiä löysimme upean The Outsider-ravintolan yhdeltä Royal Milen poikkikaduista. Ihastuimme moderniin sisustukseen ja uskomattoman halpaan ruokalistaan jo ennen annosten saapumista, mutta kun saimme ruoan eteemme, olimme aivan myytyjä! Söimme ankkaa ja king prawn pastaa hyvällä ruokahalulla ja hemottelimme itsejämme vielä jälkiruoilla ja koko komeus teki lompakkoihimme 26 punnan loven. Siis yhteensä! 

Ruoka palautti hyvän tuulen myös minuun, joten lähdimme reippaina kipittelemään alas shoppailukadulle kamerakauppoja kohti. Uuden muistikortin metsästäminen vei jonkin aikaa, mutta onneksi sopiva kuitenkin löytyi! Nyt ei pitäisi esimerkiksi pienen sateen tai rankemman käsittelyn uhata kuvien turvallisuutta! Kun kamera oli jälleen käyttökunnossa, lähdimme kipuamaan uudestaan linnalle...

Jatkan tarinointia huomenna, sillä loppupäivän valokuvat ansaitsevat oman päivituksensä!

 

Laukku pakattu!

Minua hemmoteltiin jälleen aivan upealla "iltapalalla" (ja viinillä), joten illan pääoperaatio eli matkalaukun pakkaaminen meinasi vähän jäädä. Nyt on kuitenkin laukku vihdoin pakattu (menihän siinä ainakin 6 minuuttia...) ja kahdeksan tunnin päästä otan suunnan kohti Edinburghia! Olemme sopineet ihanaisen Elsan kanssa treffit Skotlantiin viikonlopuksi; minä suuntaan sinne täältä Lontoosta junalla ja Elsa lentokoneella Corkista. Ilman pitäisi suosia ja seura on tiettävästi mitä parhainta, joten mahtava viikonloppu on taas edessä! En ota tietokonetta mukaan, joten matkakuulumiset putkahtavat blogin puolelle luultavasti ensi viikon alussa!

Ps. Kevät on tullut! Sunnuntaina oli 19 astetta lämmintä ja nyt alkuviikostakin ollaan pysytty suunnilleen 17 asteessa! Pojatkin ovat innoissaan keväästä ja tänään keskityttiin kukkien keräilyyn ja kotilon ihmettelyyn. Ette arvaa, miten hauskan näköisiä ovat kaksi 4-vuotiasta poikaa keittiön lattialla leikkimässä kotiloita!

Black and white photography course

Eilinen päivä meni rauhallisissa merkeissä jälleen valokuvauksen parissa. Kävin aamupäivällä mustavalkovalokuvauskurssilla (onko toi oikeasti yhdyssana?) Regent's Parkissa ja vaikka itse sanonkin, niin sain muutamia aika hyviä kuvia!  

Kurssin aluksi saimme muutamia vinkkejä kameran asetuksia varten, mutta sitten suuntasimmekin kauniiseen puistoon ottamaan valokuvia. Ensimmäiseksi harjoittelimme seepiakuvien ottamista "viktoriaaniseen tyyliin" eli laajoja maisemia suihkulähteistä ja puista, mutta se oli mielestäni vähän tylsää. Mutta kun pääsimme "kuvitelkaa, että otatte kuvia valokuvanäyttelyyn Berliinissä" -osioon, niin pääsin vauhtiin!

Lopuksi harjoittelimme vielä ihan abstraktien kuvien ottamista hitaalla valotusajalla ja zoomilla...

Vesiputouksen valokuvaaminen oli myös hauskaa! Ja täytyy sanoa, että näistä kursseista on oikeasti ollut hyötyä. Omaan valokuvaamiseen saa hyviä tekniikkavinkkejä, mutta myös paljon inspiraatiota ja erilaisia ideoita joita ei muuten osaisi edes ajatella. Toukokuussa on edessä vielä potrettikurssi ja odotan sitä innolla! Yhden objektiivin ja muutamien muiden pienten kamerahärpäkkeiden ostaminen kuumottaisi myös kovasti, mutta ehkä maltan vielä hetken harjoitella tällä kalustolla...

Tätä päivää onkin sitten vietetty paljon värikkäämmissä tunnelmissa, sillä täällä on juhlittu poikien 4-vuotissynttäreitä! Talo on vilissyt täynnä vieraita, joten koko päivän on ollut aikamoinen hulina! On tehty juhlavalmisteluja, avattu paketteja, syöty kakkua sekä puhallettu ja poksauteltu ilmapalloja. Ja mikäs sen parempaa! Loppuillan aion viettää kakkua poltellen lenkillä (sitten kakkua voi vielä hakea hyvällä omallatunnolla iltapalaksi, eiksje?) ja sen jälkeen valokuvakirjoja lukien.

Vapaapäiväilyä

Aloitin eilisen päivän rauhallisesti lenkillä ja laittautumisella ja lähdin kaupunkiin vasta puolen päivän jälkeen. Kiertelin ensin Covent Sohossa harjoittelemassa katukuvaustaitoja ja poikkesin sitten "ihan pikaisesti" meikkiostoksilla. Päivän kohokohta osui vasta iltaan, joten minulla oli muutama tunti aikaa tuhlattavana. Päädyin viettämään loppuiltapäivänkin valokuvauksen parissa; itse valokuvaten ja valokuvanäyttelyä (kyllä, taas.) katsellen. Kävelin Thamesin rantaa kohti St Jamesin puiston kautta koukaten ja eteeni tupsahti kuvassa näkyvä söpöläinen. Ei muuten heti uskoisi, että kyseessä on toimistorakennus! Alunperin mökki on tosin palvellut puistonvartijan kotina...

"Tois pual jokkee" jatkoin katukuvaus-teemalla ja pysähdyin hetkeksi taltioimaan skeittaajien temppuja. Tämä kamera on muuten ihanan nopea! Ei tarvitse ollenkaan ajatella sitä ärsyttävää viivettä laukaisijaa painaessa, koska sitä ei ole!

Keli ei ollut mitenkään ihanteellinen, joten poikkesin lämmittelemään National Theatren aulaan ja kurkkasin samalla Lifework: Norman Parkinson's Century of Style -näyttelyn. Esillä oli upeita muotikuvia ja potretteja eri vuosikymmeniltä niin malleista, näyttelijöistä kuin kuninkaallisistakin.

Näyttelyn kierrettyäni yritin lunastaa illan teatterilippuni aulan automaatista, mutta automaatti ei jostain kumman syystä tunnistanutkaan pankkikorttiani. Päätin napata vielä muutaman valokuvan ulkona ja yrittää sitten uudestaan. Sain muutaman hienon valokuvan tummasta Lontoon taivaasta, mutta samalla kastuin yllättävän sadekuuron seurauksena sateenvarjosta huolimatta aivan läpimäräksi! Juoksin takaisin teatterille ja rupesin etsimään varausvahvistusta sähköpostista, jotta saisin lunastettua lippuni. Mutta. Tutkiskellessani sähköpostia tarkemmin huomasin olevani väärällä teatterilla! War Horse- näytelmä on kyllä National Theatren produktio, mutta se esitetään New London Theatrella! 

Ei muuta kuin jalat alle ja kohti oikeaa teatteria! Onneksi näytöksen alkuun oli vielä tunti aikaa ja sadekin oli lakannut hetkeksi. War Horse- näytelmä perustuu samannimiseen kirjaan ja kertoo ensimmäisestä maailman sodasta pääasiassa hevosen näkökulmasta. Pääosissa ovat Albert-niminen poika ja Joey-hevonen. Albertin isä voittaa Joeyn huutokaupassa ja säikystä hevosesta kuoriutuu uskollinen kumppani nuorelle pojalle. Hevosen ja pojan tiet kuitenkin eroavat sodan alkaessa ja murtunut Albert värväytyy sotaan löytääkseen hevosensa. Näytelmä ei ole kepeää katseltavaa, mutta se on mielenkiintoinen ja erilainen kuvaus sodasta; mielestäni se avaa katsojalle aiheesta uusia näkökulmia. 

Tarina itsessään on mukaansa tempaava ja vauhdilla etenevä, ja vähintäänin yhtä upeita ovat myös lavasteet ja "hevosnuket". Lavalla ei siis tietenkään hyöri oikeita hevosia, vaan hevoset on toteutettu upeina "nukkeina" (puppets), joita ohjailee muutama ihminen. Jos joku on nähnyt The Lion King- musikaalin, niin toteutus on samansuuntainen. Jälleen kerran voin vaan ylistää Lontoon teatteritarjontaa!

Sataa sataa ropisee...

Tämä vapaapäivä valkeni sateisena, mutta onneksi pienen pojan lausahdus lämmittää sateessakin: "Janna, sä näytät aina niin ihanalta kun sä lähdet kaupunkiin! Mutta mä tykkään susta sillonkin kun sulla ei oo tota ripsiväriä." <3

Sunnuntai

Päivän kävelyreitti

Sunnuntainen vapaapäivä meni niin ikään puistoillessa ja kävellessä, mutta vähän eri suunnalla Lontoota. Menin ensin junalla Lewishamin kylään ja kävelin siitä Greenwich Parkiin, aika lähelle vanhoja Lontoon kotikulmia. Tai siis tämä puistohan oli meidän lähipuisto silloin pari vuotta sitten! Kuvassa näkyvät valtavat viheralueet ovat muuten ehkä kuudes- tai kahdeksasosa puistosta, joten se on oikeasti valtava. Poikien kanssa tuli vietettyä paljon aikaa tietenkin leikkialueella, mutta oma lempparipaikkani on nimenomaan tämä kukkula josta on upeat näkymät Lontoon keskustaan. Valitettavasti kuva ei ole yhtä vaikuttava kuin oikea näköala. 

Greenwich Parkista kurvasin Greenwichin kylälle lounaalle. Nappasin torilta mukaan sushia ja tallustelin Thamesin rantaan piknikille. Hyvä lounas ja kivalla paikalla! Ja lounaan jälkeen lähdin alittamaan jokea tällaista kävelytunnelia pitkin. Oli aika jänskää! Suurinosa tunnelista oli päällystetty muuten metrotunneleiden tapaan laatoilla, mutta tämä oli mielestäni jännemmän näköinen...

Tunnelin toisessa päässä pilkottikin Isle of Dogsin "niemeke", jossa suuntasin heti Mudchute Farmille. Nimensä mukaisesti Mudchute Farm on kotieläinpiha, jossa voi käydä moikkaamassa lampaita, laamoja, possuja, kanoja, kalkkunoita, aaseja, hevosia ja mitä vielä... Kotieläinpiha oli jo itsessään hauska vierailukohde, mutta erityisen hauskaa minusta on se, että näiden lampaiden "takapihalla" häämöttää suuriosa Lontoon korkeimmista toimistorakennuksista!

Vain muutaman minuutin kävelyn päässä lampaista ja aaseista maisema on jo aika erilainen. Korkeita lasirakennuksia, jos ei nyt ihan silmän kantamattomiin, niin todella monta kuitenkin. Kuten kartasta voi nähdä, niemekkeellä on paljon vanhoja satama-altaita ja alue olikin pari sataa vuotta sitten varsin vilkas satama-alue. Viimeisimmätkin varsinaiset satamat suljettiin 70-80 -luvilla, mutta alue muunettiin äkkiä vilkkaaksi talouselämäkeskukseksi. Pelkästään Canary Warfin alueella työskenteleekin noin 100 000 ihmistä päivittäin! Sitä ei tosin rauhallistakin rauhallisempana sunnuntaina olisi uskonut, kaduilla ei ollut ihmisiä nimeksikään ja tunnelma oli varsin aavemainen.

Muutaman tunnin kävelylenkin jälkeen nappasin DLR-junan Lewishamiin ja siitä junan kotiin. DLR-matka toimistorakennusten keskellä on muuten aika mainio, varsinkin silloin kun aurinko pääsee paistamaan kaikkiin näihin tuhansiin (kymmeniin- tai satoihin tuhansiin?) ikkunoihin! 

Ps. Varasin äsken lentoliput Barcelonaan! Kuukauden päässä häämöttää lämpöinen viikonloppu Espanjassa Elsan kanssa!

Lauantai

Päivän kävelyreitti
 
Eilen oli vihdoin ja viimein jo vähän keväisempi keli ja täälläkin paistoi aurinko! En siis tietenkään halunnut tuhlata ihanaa päivää sisätiloissa, vaan kipaisin äkkiä aamulla Selfridgesillä ostamassa uuden laukun (joo, tarvitsin!) ja sen jälkeen kuljeskelin pitkin poikin Hyde Parkia. 

Ilma oli kaunis ja maisemat olivat upeat, joten mitä muuta ihanaan päivään voikaan toivoa? Sain otettua vielä aika kivoja valokuviakin! Olen ollut Hyde Parkissa monta kertaa aikaisemminkin, mutta puisto on niin valtava ja pieniä kävelypolkuja on niin paljon, että joka kerta löytää jotain uutta! Kaiken kävelyn keskellä kiepsahdin myös puiston keskellä sijaitsevassa Serpentine Galleryssä katsomassa päivän taideannoksen, mutta mielestäni näyttely ei ollut kovin kummoinen.

Kun olin nautiskellut puistosta tarpeeksi, kävelin hiljalleen Mayfairin hienostoalueen läpi ihaillen matkalla upeita kauppoja ja vieläkin upeampia autoja. Porscheja ja Ferrareita näkee niin paljon, että ne alkavat näyttää jo suorastaan tylsiltä. Onneksi täällä voi nautiskella myös Lotuksista, Bentleystä, Maserateista ja vaikka Maybacheista! :)

Hienostelun jälkeen tallustelin teatterille hakemaan varaamani lipun illan Peter and Alice -näytelmään. Sen jälkeen vaeltelin vielä pienen tovin lähikatuja ja harjoittelin katukuvaustekniikoita. Yllä oleva kuva on siis todiste tyylikäästä katuvalokuvauksesta. Oikeesti! Samalla "välikävelyllä" törmäsin Trafalgar Squarella suuren tyynysodan jälkipyykkiin. Lauantai oli ilmeisesti kansainvälinen tyynysotapäivä, joten aukiolla oli ollut päivällä "muutama" ihminen tyynysotailemassa! Höyhenten ja tyynyntäytteiden määrästä päätellen meno oli ollut aika rajua...

Päivän kohokohta koittikin sitten illalla Noel Coward -teatterissa Peter and Alice -näytelmän muodossa. Olin varannut näytelmään liput ihan vaan sen takia, että toista pääosaa esitti Dame Judi Dench, legenda jo eläessään. Miespääosaa eli Peterin roolia näytteli Ben Whishaw. Peter and Alice on John Loganin kirjoittama näytelmä, joka kertoo ihmisistä Alice in Wonderland (Liisa ihmemaassa) ja Peter Pan tarinoiden takana. Nämä tarinat on kirjoitettu kahden oikean lapsen innoittamina ja tämä näytelmä kertoo näiden lasten ( ja kirjailijoiden) tarinat. Näytelmä on tavallaan aikuisille suunnattu satu saduista. Se alkaa kohtauksella, jossa Peter ja Alice tapaavat 30-luvulla ja alkavat keskustella muistelmien kirjoittamisesta. Mitä kaikkea kasvaminen ja vanheneminen on merkinnyt pojalle, jonka ei koskaan pitänyt kasvaa aikuiseksi ja minkälaista elämää Alice Liddell Hargreaves on elänyt ihmemaan Alicen takana? Alice and Peter ei ole pelkkää vaaleanpunaista taikahattaraa, vaan sen aiheet kulkevat satumaailman lomassa myös kuoleman, vanhenemisen, ensimmäisen maailmansodan, masennuksen ja alkoholismin maisemissa. Tämä upea näytelmä, erinomaiset näyttelijät ja ihastuttavat lavasteet huumasivat minut täysin! Jos kellään vaan on mahdollisuutta näytelmän katsomiseen, niin menkää ihmeessä!