Huomenna Suomeen!

Pyydän jo heti kättelyssä anteeksi järrrjettömän rakeista ja muutenkin huonoa kuvaa, mutta "oikean" kameran kaivaminen pakkauksista tuntui jokseenkin mahdottomalta ajatukselta...

Pakkauspalapeli on selätetty ja herätyskello pirahtaa huomenna ihanan aikaisin klo 5.45. Suuntana on tällä kertaa kotoinen Suomi, jonne lennähdän pitkäksi viikonlopuksi juhlistamaan siskon ylioppilasjuhlia. Laukku on aivan täynnä omia kotiin jääviä romppeita ja muutamia juttuja sukulaisille ja tarkkaakin tarkempi "habavaaka" on sitä mieltä, että laukku on painavampi kuin se sallittu 23kg, mutta eiköhän siitä selvitä. Bussi-juna-metro-metro -matka lentokentälle tämän laukun kanssa sillon ennen inhimillistä ylösnousuaikaa saattaa tosin verottaa matkaajan energiavarastoja hieman...

Viikonloppu hujahtaa luulavasti taas liian nopeasti, eikä tekemisenpuutteesta ainakaan pääse kärsimään. Päässä pyörii nyt jo aikasen tiukka aikataulu, jonka avulla toivottavasti ehdin tekemään kaiken tarvittavan ja näkemaan kaikki ihanat ihmiset.

Järkyttävään tavaramäärääni ei mahdu tietokone, joten katsaus viikonlopun juhliin siirtyy blogin puolelle vasta kun olen takaisin täällä Lontoossa. Toivottelen (sateesta huolimatta) erittäin mukavaa viikonloppua kaikille!

Sitä sun tätä

Palaillaan hetkeksi vielä sunnuntain aurinkoisiin tunnelmiin. Lauantaisen valokuvauskurssin jälkeen viettelin sunnuntaisen aamun ja päivän kotosalla. Ja kuin ihmeen kaupalla täälläkin paistoi aurinko ja oli ihan mukava köllötellä takapihalla tuon oudon valoilmiön lumoissa. Auringossa paistattelu oli mukavaa, mutta vielä mukavampaa oli illalla suunnata hyvässä seurassa Emirates Stadiumille Musen konserttiin!

Bändi oli jo edellisenä iltana soittanut loppuunmyydyn keikan ja ihan niin paljon yleisöä ei riittänyt enää sunnuntaille. Järjettömän paljon ihmisiä paikalla oli silti! Netin mukaan stadioni vetää yli 60 000 ihmistä istumapaikoille; osaa istumapaikoista ei käytetty, koska ne olivat lavan takana, mutta toisaalta taas permannolle mahtuu myös iso määrä ihmisiä. Ihan arviolta heitettynä, lauantain keikalla on varmasti ollut lähemmäksi 70 000 ihmistä. Sunnuntain keikka ei siis ylettänyt ihan samoihin lukemiin ja mielestäni ilmassa oli muutenkin vähän sunnuntaifiilistä. Mahtavaa musiikkia ja upea (minulle ensimmäinen) stadionshow, mutta ei silti yltänyt ihan samaan kuin Bastille edeltävänä viikonloppuna Brightonissa.

No, varsin onnistuneen viikonlopun jälkeen arki ja harmaus jymähti päälle. Ja tällä kertaa ihan kirjaimellisesti... Maanantaina oli vielä ihan kiva keli, mutta tänään tiistaina on satanut vettä ihan koko päivän. Kyllä oli mielekästä pukea pojat ulkohousuihin ja sadetakkeihin näin kesäkuun kynnyksellä. Not. Onneksi meininki ei muuten ole ollut tylsää ja harmaata, vaan minua on viihdytetty tänään mm. starwars-leikeillä ja miekkataisteluilla. Kaksintaistelu päivässä pitää lääkärin loitolla (vai lähellä?)!

Huomenna on edessä vielä työpäivä, mutta torstaiaamuna lennähdän Suomeen viikonlopuksi! Hyvästi kuravaatteet ja hanskat, tervetuloa sandaalit ja shortsit! 

Kuva on muuten sieltä lauantaiselta valkouvauskurssilta ja ensimmäisen parini ottama. Aika kiva, eikö? :)

Portrait Photography

Eilisen päivän viettelin taas valokuvauksen parissa, ensin potrettikurssilla ja illalla tutustuin tietokoneella kuvanmuokkauksen maailmaan. Potrettikurssi oli saman firman tarjoama kuin muutkin tähän asti käymistäni kursseista ja nyt voin sanoa, että on tullut ehkä kurssiteiltua tarpeeksi. Käsittelimme aluksi hieman kameran säätöjä ja muuta teoriaa, mutta en saanut niistä irti niin paljon kuin olisin toivonut, suurin osa käsittelemistämme aiheista oli jo ennestään tuttuja. Olen lukenut paljon lehtiä ja nettiartikkeleita ja katsellut erilaisia tutorial-videoita ja niistä on ilmeisesti tarttunut päähän varsin paljon. Ei missään nimessä kannata aliarvioida internetin ihmeellistä maailmaa kun opettelee uusia asioita!  

Mukavinta tällä kurssilla oli se, että paikalla oli läjäpäin malleja koko ajan! Harjoittelimme ensin kuvaamista pareittain ja sitten pienissä ryhmissä muutamien varusteiden kanssa. Ja koska olimme ulkona, niin auringonvalo ja sen kanssa taiteilu näytteli suurta osaa kurssilla. Aamupäivä meni leppoisasti ja tämän ryhmän kanssa oli kyllä tosi hauskaa valokuvata, vaikken mitään suurta valaistumista kokenutkaan.

Kun illalla pääsin kotiin, latasin koneelle testiversion Lightroom 4 -kuvanmuokkausohjelmasta ja loppuilta menikin siihen tutustuessa. Ja jälleen kerran kumarran internetin ihmeille! Olipas paljon mukavampaa ja helpompaa katsella netistä opetusvideoita ohjelman käytöstä, kuin itse yrittää nappi kerrallaan selvitellä, että mitä ihmettä tällä ohjelmalla voikaan tehdä. Monta videoita on vieä katsomatta ja uusia juttuja opettelematta, mutta muutamiin perus kikkohin olen päässyt kiinni. Esillä olevista kuvapareista ylimpään olen harjoitellut muokkaamista ja alempi on alkuperäinen kuva. Ja vaikka aikaisemmin olin sitä mieltä, että haluan valokuvien näyttävän mahdollisimman hyviltä suoraan kamerasta, niin kyllä täytyy myöntää, että vähän muokkaamalla niistä saa vielä enemmän irti.

Nyt odottelen vaan innolla seuraavaa viikkoa, että pääsen testaamaan taitojani siskon ylioppilaskuvien muodossa. Annu, varo vaan! Ja voi olla, että muutama muukin henkilö joutuu tämän yli-innokkaan valokuvaajan hampaisiin...

Pitsa ja Picasso

Heräilimme sunnuntaina rauhallisesti äänet käheinä edellisen illan mölyämisestä. Kokosimme itsemme varsin verkkaista vauhtia, nappasimme pientä aamupalaa ja matkustimme bussilla ja junalla kylille. Pääsimme keskustaan vasta yhden jälkeen, mutta kävimme vielä kuitenkin Matilda-musikaalin lipunmyynnissä kyselemässä niitä halpoja nuorten lippuja. Ei ollut enää, niinkuin vähän osasimme arvella. 

No, kun ei musikaalisuunnitelmat toteutuneet, niin mikäs muukaan näillä neideillä tuli mieleen kuin syöminen! Lounaspaikan etsintään, hep! Ensimmäinen varteenotettava paikka löytyi jo heti teatteria vastapäätä, mutta sinne olisi pitänyt jonottaa joten jatkoimme etsintöjä. Koukkasimme pikkiriikkisen kadun kautta Neil's Yard -nimiselle sisäpihalle, jota minäkään en ollut vielä koskaan aikaisemmin huomannut. Tältä pihalta bongasimme kivan tuntuisen pitsapaikan ja jäimme lounastamaan ihanien jättikokoisten ja avoimien ikkunoiden viereen. Kuvasta ei muuten saa mitään käsitystä siitä, miten iso pitsa oikeasti oli! Halkaisija lähenteli varmaan puolta metriä...

Lounaan jälkeen emme oikein tienneet, että mitä olisimme tehneet. Lopulta keksimme hiljaksiin köpötellä kohti Somerset Housea, sillä siellä oli jälleen esillä yksi valokuvanäyttely jonka halusin käydä kurkkaamassa. Jäimmekin sitten kiertelemään myös muita näyttelyitä! Elsaa kiinnosti kovasti Becoming Picasso -näyttely, joka keskittyi Picasson alkuaikojen tuotantoon, joten sinne mentiin tietysti myös. Tätä kirjoittaessa hokasin muuten, että onpas aika makeeta kun voi "Mitäs nyt tehtäisiin" -sunnuntaina vaan kiepsahtaa katsomaan maailmanluokan taidetta...

Kuuden aikoihin olimme saaneet tarpeeksemme taiteen katselusta ja rupesimme suunnittelemaan leffaan menemistä. Talsimme elokuvateattereiden ympäröimälle Leicester Squarelle katsastamaan elokuvatarjontaa. Olimme jo aikaisemmin miettineen The Great Gatsby -elokuvan katsomista, joten that's it! Liityimme jälleen yhteen järjettömän hitaaseen jonoon, ja kun vihdoin tuli meidän vuoromme ostaa lippuja, vierekkäisiä paikkoja ei ollut enää jäljellä. Argh. Ei siis tähän teatteriin. Pohdiskelimme hetken aikaa vaihtoehtoja ja päätimme suunnistaa kaupungin toiseen nurkkaan North Greenwichiin leffaan. Pääsimme metrolla ajoissa ja suht vähällä vaivalla perille, ostimme liput (huomattavasti halvemmat kuin keskustassa) ja karkit ja linnottauduimme saliin. Itse elokuvasta en aio löpistä sen enempää, mutta sanon, että suosittelemme! Eikä kannata säikähtää vauhdikasta alkua...

Ps.Tähän loppuun haluan liittää vielä näytteen Elsan tuliaisten tuloksista... Sain synttärilahjaksi uuden nuottikirjan ja sitä onkin tullut jo ahkerasti käytettyä! Äänitys on hoidettu tietokoneella olohuoneessa, joten äänenlaatu ja taustamölinä eivät takaa ehkä tasaisinta kuuntelukokemusta, mutta ei voi mitään!

Brighton and Bastille

Lauantaina viettelin taas aivan upeaa päivää! Kuten kuvasta näkyy, Elsa lensi taas Corkista seurakseni! <3 Tapasimme London Bridgen asemalla ennen puoltapäivää ja menimme syömään lounasta sillan kupeeseen Borough Marketille. Tai mehut ostimme torilta, mutta mahtavat rapuwrapit tarttuivat mukaan juuri torin ulkopuolelta. Emme vitkastelleet Lontoossa kauaa vaan ostimme junaliput ja hurautimme rannikolle Brightoniin.

Brightonissa meitä tervehti ensimmäiseksi suomalaisen naistaiteilijan (jonka nimeä en nyt kyllä muista. Siinä oli monta koota. Ehkä.) ehostama kellotorni. Muistelimme, että samainen taitelija olisi tehnyt jotain samantapaista liittyen puvuntakkeihin ja Helsingin tuomiokirkkoon...

 Ohitimme keskustan aika äkkiä ja talsimme suoraan rannalle. Iskimme takamuksemme maahan ja ihailimme edessä aukeavaa merimaisemaa hyvän tovin. Innostuimme jopa kokeilemaan meriveden lämpötilaa, ja kylmäähän se tietenkin oli! Istuskelimme rannalla jonkin aikaa, sillä "leiriä" piti siirtää parikin kertaa kun nousuvesi alkoi hiljalleen saavuttaa varpaita.

Brighton on kuuluisa pitkästä Brighton Pier -laiturista. Tuo valkoinen rakennus on pelihalli, jonka ohitimme vauhdilla ja laiturin päässä on pieni huvipuisto. Valitettavasti on ehkä aika myöntää, että mekin hiljalleen vanhenemme... Ei nimittäin tehnyt missään vaiheessa mieli edes harkita laitteisiin menemistä! Jo kaiken kieputuksen katselemisesta meinasi tulla huono olo. Kävelimme sen sijaan laiturin rauhassa päästä päähän, nappasimme jäätelöt mukaan ja menimme jälleen rannalle istuskelemaan. Päikkärit eivät olisi tehneet viideltä heränneelle Elsalle yhtään pahaa ja meren ihanassa kohinassa nukahtaminen kävikin lähellä! :)

Kun olimme viettäneet rannan tuntumassa jo useamman tunnin, oli aika lähteä tutustumaan myös muuhun Brightoniin.  Keskusta oli jännän oloinen, täynnä pieniä ja värikkäitä katuja; tunnelma oli samantapainen kuin Carnaby Streetillä täällä Lontoossa. Ihmiset olivat pukeutuneet hauskasti ja keskusta löytyi lukematon määrä pieniä putiikkeja, ravintoloita ja kahviloita. Varsin mukavan oloinen kaupunki! 

Illan lähtestyessä meillä alkoi jo olla nälkä ja lähdimmekin katselemaan, että mitä haluaisimme syödä. Ravintolan valinta ei ollut helppoa, eikä siitä tehnyt helpompaa sekään, että ne pari ravintolaa johon olisimme kovin halunneet mennä, olivat jo aivan täynnä. Höh. Päädyimmekin lopulta vähän vastentahtoisesti Jamie Oliverin italialaiseen ravintolaan. Kävimme samaisessa ravintolassa Lontoossa edellisenä kesänä, eikä ruoka säväyttänyt millään tavalla. Eikä se ollut mitenkään mainittavan arvoista nytkään. Perus pastaa, ihan hyvää, muttei erityistä.

Ruoan jälkeen etsimme tiemme Brighton Domelle, paikalliselle konserttihallille, sillä olimme ostaneet lipun Bastille-nimisen bändin konserttiin. Ovien piti avautua vasta muutaman minuutin kuluttua, joten liityimme rakennuksen ulkopuolelle muodostuneeseen jonoon sen ihmeempiä mietiskelemättä. Aika kului, eikä jono edennyt mihinkään, joten meitä alkoi epäilyttää: "Mihin tässä nyt oikein jonotetaan?". Pitkän arpomisen ja ihmettelyn jälkeen Elsa kysäisi edessämme olevalta tytöltä, että tämähän on se Bastille jono, eikö vaan? Ei muuten ollut. Olimme iloisesti viettäneet puolisen tuntia aivan väärässä jonossa. No, kiersimme Domen toiselle puolelle ja pääsimmekin sitten sisään ilman uutta jonottamista. 

Konsertti oli osa Brighton Festival-tapahtumaa ja olimme odottaneet ulkoilmakonserttia tai telttaa, mutta paikka olikin siis ympyrän muotoinen konserttisali. Keskellä oli jonkin verran seisomatilaa, mutta me valitsimme istumapaikat suoralla näköalalla lavalle ja se osottautuikin erinomaiseksi valinnaksi! Kuuntelimme ensin lämppäribändejä parin tunnin verran koko ajan hermoillen, että milloin se niin kovasti odottamamme Bastille aloittaa?! Meidän piti nimittäin ehtiä tiettyyn junaan takaisin Lontooseen. Kymmenen aikoihin bändi saapui vihdoin lavalle ja voi apua, mikä kokemus olikaan edessä! Tässä on tietenkin ihan sama, että mitä ylistyssanoja käyttää, mutta keikka oli aivan järjettömän upea. Se nousi meillä molemmilla samantien "Parhaimmat livekeikat ikinä" -listan kärkisijalle. Musiikki oli tottakai mieleistä, mutta bändin lavaesiintyminen ja paikan tunnelma olivat myös sanoinkuvaamattomat. Minäkin muistin taas vaihteeksi, että miten biletetään ja kiljutaan! :) 

Kokemusta ylistäen astelimme sitten siihen paluujunaan. Ehdimme kaikesta etukäteisjännityksestä huolimatta kuuntelemaan koko mahtavan keikan loppuun asti. Olisi kyllä harmittanut todella paljon, jos olisi pitänyt lähteä kesken kaiken pois. Olimme kotosalla Lontoossa vasta kahden aikoihin, mutta päivä oli todellakin valvomisen arvoinen!

Ps. Lopuksi vielä pieni makupala kyseisen bändin musiikista! Vietin juuri puolisen tuntia mietiskellen, että minkä biisin tähän laittaisin, mutta en oikein osannut päättää, joten laitoin sitten kaksi! Ensimmäinen on bändin listahitti ja toinen varsin pelkistetty versio albumin nimikkokappaleesta; varsinkin tätä jälkimmäistä olen kuunnellut lukemattomia kertoja!
 

Dulwich Festival - Street Art

 

 

Lähdin tänään katsastamaan vähän katutaidetta vähän erikoisempaan ympäristöön. Tai ainakin sellaiselle alueelle, jonne ei heti osaisi katutaiteen perässä suunnistaa. Duwichin "kylässä" vietään paraikaa Dulwich Festival -tapahtumaa ja sen osana katutaide on vallannut useita seiniä naapurustosta; osa taideteoksista on ihan tavallisten asuintalojen seinissä! Taidetempaus on toteutettu yhdessä Dulwich Picture Galleryn (perinteinen taidemuseo) ja useiden koti- ja ulkomaalaisten katutaiteilijoiden kanssa. Yhteistyö uuden ja vanhan välillä näkyy niin, että kaikki nämä juuri maalatut katutaideteokset on tehty jonkun Dulwich Picture Galleryssä olevan maalauksen pohjalta. Itse en kyllä heti osaisi sanoa, että näiden kuvien inspiraationa on perinteinen maalaustaide!

Tässä muuten pieni vilautus meidän viimepäivien kelistä; harmaata ja kylmää. Ja huomatkaa, että kuva on (olevinaan) värillinen, ei mustavalkoinen!

Kaikkien katutaideteoksien sijainnit näkyivät netissä kartalla, jonka kanssa pystyi suunnistamaan seinältä toiselle. Jostain syystä puhelimen netti ei kuitenkaan halunnut toimia kauhean sujuvasti, joten kartan seuraaminen oli välillä vähän haastavaa... Ja osassa kartan pisteistä en löytänyt katutaidetta ollenkaan. Paikalla oli kyllä laput jotka kertoi, että rakennukset ovat mukana tapahtumassa, mutta niiden mukaan näihin paikkoihin olisi ollut pääsy sisälle vain maanantaina ja tiistaina. En sitten tiedä, että olivatko taideteokset niin hyvin piilossa tai niin pieniä, etten niitä huomanut vai oliko ne sijoitettu taloihin sisälle... Who knows. Osa siis joka tapauksessa jäi näkemättä.  

Katutaiteen bongailu oli aika hauskaa ja minun puolestani samanlaisia tempauksia voisi järjestää muuallakin Lotoossa. Kaikki eivät tietenkään katutaiteesta tykkää, mutta kyllä minun mielestäni näitä on mukavampi katsella kuin tavallisia harmaita ja vähän rupsahtaneita päätyseiniä. Ja niitä muuten tässä kaupungissa riittää!

Kävelin katutaidereitin läpi parissa tunnissa ja kävin sen jälkeen vielä syömässä London Bridgen vieressä keskustassa. Tupsahdin junasta pois ihan Shardin (läntisen Euroopan korkein rakennus) viereen. Joku aurinkoinen päivä täytyy käydä katselemassa maisemat ylhäältä!

Yökuvausta

 

Olen viettänyt kaksi edellistä iltaa kamera kaulassa (ja jalustalla) Lontoon keskustassa suhaten ja metsästäen hienoja yövalokuvia. Lähdin sunnuntaina intoa puhkuen kohti keskustaa ja viettelin ensin leppoisasti aikaa odotellen pimeäntuloa ja kun aurinko vihdoin laski, seisoin Thamesin rannalla valmiina ottamaan valokuvia London eyestä. Mutta. Eihän se sujunutkaan ihan niinkuin upeissa suunnitelmissa. Tarkoituksenani oli ottaa pitkän valotusajan vaativia valokuvia, mutta kamerassani oli joku idioottimainen asetus päällä, joka ei antanut laskea valotusaikaa alle sekuntiin. Kuvissa näkyvien valoraitojen muodostumiseen kun tarvitaan paljon pidempi aika. Minulla oli siis ennen pimeäntuloa aikaa vaikka kuinka kauan, mutta varsinaisella kuvaushetkellä iski paniikki: "Mistä tämän asetuksen saa vaihdettua?!?". Kököttelin siinä sitten kolmijalkani kanssa ja selasin kameran valikkoja seuraavat 45 minuuttia ennen kuin sain asian selvitettyä. Jaaaaaa sillä aikaa London eye oli sulkeutunut ja lakannut pyörimästä. Eli se niistä valoraidoista sitten. Enpä ole hetkeen tuntenut itseäni tyhmemmäksi.

Koska oli kuitenkin raahautunut kaupunkiin asti ja kamerakin oli vihdoin käyttökunnossa, otin muutamia valokuvia autoista ja niiden valoista. Ja ihan hyviä niistäkin loppujen lopuksi tuli. Ei vaan ihan alkuperäisen suunnitelman mukaisia.

 

 

Kuvausurakkaan oli hurahtanut matkoineen kaikkineen useampi tunti ja kun pääsin vihdoin kotiin (toiseksi viimeisellä junalla...) olin totaalisen nuupahtanut. Ajatus näistä ylhäällä näkyvistä kuvista ei kuitenkaan irrottanut niin helpolla... Juhlistin siis seuraavana iltana syntymäpäivääni tekemällä samaisen retken uudestaa. Kamera laukkun ja kolmijalka mukaan ja jälleen joen varteen odottamaan auringon laskemista. Tällä kertaa kameran asetukset olivat oikein jo heti alussa, ja osasin arvioida London eyen pysähtymisajankin hienosti. Yksi pyörähdys maailmapyörässä kestää puoli tuntia, joten minulla oli tietenkin puolisen tuntia valokuvausaikaa siitä kun viimeiset ihmiset astuivat kyytiin.

Kuvat ensimmäisestä kuvakulmasta olisivat saaneet olla taustaltaan vähän tummempia, mutta kun aika alkoi uhkaavasti loppua halusin vaihtaa vielä hetkeksi toiseen paikkaan. Pitkällä valotusajalla oli hauska leikkiä ja olisin jaksanut kuvailla kauemminkin. Auringon laskun ja maailmanpyörän sulkemisen väliin jäi noin 40 minuuttia näin toukokuussa eli jos joku muu haluaa ottaa samanoloisia kuvia, niin suosittelen tammikuuta!

 

 

En malttanut lopettaa heti maailmanpyörän sulkeuduttua, vaan käppäilin pitkin joenrantaa ja siltoja ja otin muutaman yöotoksen ilman "vauhtiraitoja". Kaksi yllä olevaa kuvat ovat muuten samanlaiset, mutta ylemmän valotusaika oli muistaakseni 30 sekuntia ja tämän alemman vain muutaman sekuntin. Pidemmän valotusajan aikana vesi ja pilvet ehtivät liikkua vähän ja tämä liike saa ne näyttämään vähän utuisemmilta.

Pimeässä valokuvaaminen  oli todella hauskaa ja teen sitä varmasti vielä uudestaan. Tosin on vaikea keksiä, että missä saisi otettua parempia yövalokuvia kuin täällä Lontoon valojen loisteessa!

Canterbury

Tein eilen lyhyen päiväretken pieneen Canterburyn kaupunkiin. Junamatka meiltä Chislehurstista kesti yhden vaihdon kanssa vähän vajaa kaksi tuntia ja se aika oli kiva lukea taas pitkästä aikaa! Junamatka hujahti ohi vähän liiankin nopeasti. En ollut kauhean vakuuttunut kaupungin kauneudesta astuessani rautatieasemalta ulos, mutta kun saavuin vanhankaupungin puolelle, niin maisema muuttui aika radikaalisti. Hyvään suuntaan siis!

Varsinainen vetonaula tässä kaupungissa on Canterburyn katedraali, joka muuten on Englannin vanhin. Se on perustettu 597, mutta rakennettu kokonaan uudestaan 1070-1077. Toki sitä on aikojen saatossa korjailtu ja joitakin osia on matkanvarrella lisäilty ja muuteltu... Katedraali on päässyt myös UNESCOn maailmanperintökohteet -listalle joten tottakai minunkin piti käydä kurkkaamassa sisälle. Pääsymaksu oli muuten varsin kohtuullinen, vain 8,5 puntaa.

Ja kuten kuvista (toivottavasti) näkyy, olihan katedraali aika upean näköinen. Ja vaikka katedraali olikin massiivisen kokoinen, niin mielestäni se oli aika "maanläheinen" verrattuna vaikka serkkuihinsa Lontoossa. Näkyvissä ei ollut kultaa tai mosaiikkeja, vaan rouheaa kiveä tarkasti muotoiltuna. On muuten hassua, että kotimaassa ei juuri koskaan tule käytyä kirkoissa vierailuilla, mutta reissuilla listalla on aina vähintään yksi. Ja kaikki nekin kirkot ja katedraalit mitä olen maailmalla käynyt katsomassa ovat loppujen lopuksi aika samanlaisia. Silti niitä pitää aina käydä katsomassa...

Kirkkovierailuilla on muuten hassu huomata, että välittömästi kun astun ovista sisälle, niin päässä alkaa soida Ave Maria! Joka kerta! Ja haluaisin aina myös kokeilla, että miten kirkossa kaikuu. Muistattehan, miten pienenä jokaisen tunnelin läpi pitikävellen jotain hihkuen tai huudellen? Minulle tulee se sama tunne jokaisessa kirkossa! Onneksi olen tähän asti saanut pidettyä mölyt mahassani... Kanssavierailijat eivät välttämättä arvostaisi kaiuntestausta.

No, katedraalivierailun jälkeen kuljeskelin kaupunkia ympäri ja se oli kyllä aika nopeasti läpi koluttu. Ihan kivoja pieniä katuja, söpöjä kahviloita tms. mutta ei mitään kauhean sykähdyttävää. Kiva pieni kaupunki ja kiva kirkko, mutta ei mitään sen ihmeellisempää. Sopiva vierailuaika on mielestäni jotain 4-8 tunnin väliltä (päivää enempää en saisi täällä kulumaan) ja kannattaa valita poutainen päivä, että voi nautiskella pienen joen varressa olevista puistoista!

Auringonottoa altaalla

Viimeisenä päivänä heräsimme yhdeksän aikoihin haikeina, mutta autuaan onnellisina! Aurinko porotti ikkunasta sisään, joten uikkarit päälle, pari kaurakeksiä aamupalaksi ja kattoterassille! Täytyy myöntää, että ensin oli himppasen viileää, mutta nopeasti aurinko alkoi kuitenkin lämmittää auringonottajia. Kökötimme uskollisesti altaalla viimeiseen mahdolliseen minuuttiin asti ja minä pulahdin jopa uimassa! Yhdeltätoista oli kuitenki pakko lähteä suihkuun ja pakkaamaan tavaroita, jotta saatin kirjauduttua ulos hotellista puolilta päivin.

Sitten ei muuta kuin tavarat kainaloon ja lentokenttää kohti. Perillä huomasimme kauhuksemme, että lentokentällä ei ole ollenkaan check in -koneita vaan piti käydä tiskillä! Siis ihmiskontakteja, minkälaista matkustamista tämä on?! Jonotimme ensin Elsan tiskille ja iloksemme huomasimme, ettei minun tiskini tietenkään ollut vielä auki, koska lennon lähtöön oli niin paljon aikaa. Sinne meni yhteiset lounassuunnitelmat. No, Elsa vietteli kanssani aikaa jonossa tiskin edessä kökötellen, kunnes hänen oli pakko lähteä hipsimään turvatarkastusta kohden. Minä jäin matkapäiväkirjan ja suklaan kanssa istuskelemaan tiskin tienoille ja odottelemaan Norwegianin tätejä paikalle. Melkein tunnin ehdin odotella, ennen kuin saatiin tiski auki ja check in tehtyä. Kyllä mä vaan tykkäisin noista "tee-kaikki-itse"-automaateista... Sen jälkeen olikin turvatarkastuksen vuoro, lisää odottelua ja miellyttävän hiljainen lento kotiin. Menomatkalla mukana ollut polttariporukka osui samaan koneeseen myös paluumatkalle, mutta (onneksi) taisi päät olla sen verran kipeänä, että herrat nukkuivat koko matkan. Sai muiden korvat levätä! Kotona Lontoossa odotti vielä tuttu juna-juna-bussi -matka kotiin, mutta onneksi olin tällä kertaa liikkeellä ihan ihmisten aikoihin! Kotiin saapuminen oli huomattavasti miellyttävämpää kahdeksan aikoihin kuin Edinburghista tullessa puolen yön jälkeen...

Arkkitehtuuria ja aurinkoa

Päivän kävelyreitti 1
Päivän kävelyreitti 2

 Aamu valkeni lauantaina jälleen ihanan aurinkoisena ja hetken varpaan kuntoa arvioituamme päätimme aloittaa päivän uima-altaalla. Valitettavasti sinne oli ennen meitä jo ehtinyt pariskunta, jolla ei näyttänyt olevan minkäänlaista ongelmaa julkisten hellyydenosoituksien kanssa. Pulahdimme urheina altaaseen ja kikattelimme milloin millekin asialle. Yritimme uuvutustaistelua melkein tunnin verran, mutta tämä pariskunta pysyi toisissaan kiinni kuin iilimadot. Jouduimme myöntämään tappiomme ja lähtemään huoneeseen suihkuun. 

Elsan varvaspoloinen ei ollut kokenut ihmeparantumista yön aikana, joten päätimme pitää päivän kävelyt minimissä. Hyppäsimme siis metroon ja suhistelimme heti Sagrada Familialle asti. Olimme perillä vähän ennen puolta päivää, joten osasimme odottaa jonoa, mutta emme kuitenkaan ihan sellaista, joka siellä odotti! Muutaman ihmisen levyinen jono ylettyi melkein kirkon ympäri! Apua. Kysäisimme jonotusaikaa yhdeltä tytöltä, joka oli ehkä 1/3 tai 1/4 kohdalla jonossa. Hän sanoi jonottaneensa tunnin, joten totesimme että ulkopuolen näkminen riitti meille tällä kertaa mainiosti! Emme todellakaan aikoneet tuhlata kaunista päivää jonossa kököttäen. 

Otimme sitten uudeksi suunnaksi Passeig de Gracia -kadun, jonka varrella sijaistee monta modernistien suunnittelemaa rakennusta. Ihailimme La Pedreraa, Casa Amatlleria ja Casa Lleó Moreraa ulkoapäin, mutta Gaüdin suunnittelemaan Casa Batllón menimme sisälle asti. Reilun kuudentoista euron pääsymaksu kirpaisi hiukan, mutta koska emme meinanneet mennä enää muihin kohteisiin ja pääsymaksut menivät kuitenkin kauniin talon kunnostamiseen.

Saimme ovella kaulaan audio guidet ja niiden kanssa lähdimme kiertämään ympäri taloa. Jaksoimme kuunnella pari ensimmäistä kohtaa kokonaan, mutta emme millään jaksaneet keskittyä kaikkiin vajaaseen pariinkymmeneen viiden minuutin pätkään. Päädyimme kiertelemään ympäri taloa ihan omassa tahdissa.Talo oli kuin Liisa Ihmemaassa -lavaste kaikkine kaarevine seinineen ja ikkunoineen ja kirkkaine väreineen. Gaüdilla taisi olla aikamoinen mielikuvitus. Ihastuimme taitavasti tehtyihin puuyksityiskohtiin, mosaiikkeihin sekä lohikäärmeen selkää muistuttavaan kattoon. Jos olisimme vierailleet useammassa tämäntyylisessä kohteessa, niin sanoisin että talo ei ehkä ollut kaiken rahan arvoinen. Mutta koska vierailu jäi ainoaksi, niin se oli ihan mukava katsaus tämän tyyliseen arkkitehtuuriin. 

 Elsan jalka oli tämän käppäilyn jälkeen sitä mieltä, että pieni tauko kävelystä tekisi hyvää. Päätimme siis ottaa metron merenrantaan ja miten upeat maisemat olivatkaan! Suunnistimme Barcelonatan alueen läpi kohti W-hotellia ja Patja De Saint Sebastiaa. Hiekkaa ja merta riitti silmänkantamattomiin! Ostimme rantakioskilta jätskit ja limpparia ja perustimme leirin Elsan huivin päälle. Minun oli tottakai kierreltävä hetki ympäri rantaa napsittava valokuvia, ja Elsa vartioi sillä aikaa uskollisena leiriä. Lekottelimme rannalla pari tuntia, välillä hätyytellen rantamyyjiä ja hierojia. Nämä onneksi uskoivat ihan ystävällisetkin kieltäytymiset. 

Kun tuuli alkoi yltyä ja ilma viiletä, keräsimme tavaramme ja lähdimme köpöttelemään kohti läheistä satamaa. Ihailimme hetken kauniita purjeveneitä, mutta jatkoimme sitten kävelyä leppoisaa vauhtia kohti Parc De La Ciuttadellaa. Tässä vaiheessa Elsa oli vaihtanyt huonoksi vaihtoehdoksi luullut Havaianakset jalkaan ja ne osottautuivatkin maailman mukavimmaksi vaihtoehdoksi! Pystyimme siis kävelemään ammottavasta kolosta huolimatta! :)

Puistossa oli varsin letkeä tunnelma, paljon perheitä ja ystäväporukoita lauantai-piknikillä. Me tyydyimme ihailmeaan suunnattoman upeaa suihkulähdettä ja tottakai koko muutakin puistoa. Puistoilun jälkeen suunnistimme taas vanhaankaupunkiin, nyt ravintolanmetsästysaikeissa. Kiertelimme hetken siellä täällä, kunnes satuimme ekologista Katalonialaista ruokaa tarjoavan ravintolan ovelle. Olimme syömässä ensimmäisten joukossa (klo 19.30) ja meidän jälkeemmekin ravintola veti puoleensa vaan pohjoismaalaisia turisteja. Tilasimme molemmat alkuruoiksi linssi-mustekalasalaattia ja pääruoiksi lampaalla ja naudalla täytettyä omenaa! Ja voi jösses että oli hyvää! Jälkkäriksi Elsa tilasi mustikkajuustokakkua ja minä sitruunamarenkipiirakkaa. 

Meidän ruokaillessa oli alkanut ripotella vettä, joten kipitimme suoraan lähimmälle metropysäkille ja huristelimme hotellille. Luulimme ehtivämme vielä hetkeksi altaalle, mutta se olikin suljettu ajoissa. Ei auttanut muu kuin tyytyä suihkuun ja sukeltaa sitten peiton alle.