Brighton and Bastille

Lauantaina viettelin taas aivan upeaa päivää! Kuten kuvasta näkyy, Elsa lensi taas Corkista seurakseni! <3 Tapasimme London Bridgen asemalla ennen puoltapäivää ja menimme syömään lounasta sillan kupeeseen Borough Marketille. Tai mehut ostimme torilta, mutta mahtavat rapuwrapit tarttuivat mukaan juuri torin ulkopuolelta. Emme vitkastelleet Lontoossa kauaa vaan ostimme junaliput ja hurautimme rannikolle Brightoniin.

Brightonissa meitä tervehti ensimmäiseksi suomalaisen naistaiteilijan (jonka nimeä en nyt kyllä muista. Siinä oli monta koota. Ehkä.) ehostama kellotorni. Muistelimme, että samainen taitelija olisi tehnyt jotain samantapaista liittyen puvuntakkeihin ja Helsingin tuomiokirkkoon...

 Ohitimme keskustan aika äkkiä ja talsimme suoraan rannalle. Iskimme takamuksemme maahan ja ihailimme edessä aukeavaa merimaisemaa hyvän tovin. Innostuimme jopa kokeilemaan meriveden lämpötilaa, ja kylmäähän se tietenkin oli! Istuskelimme rannalla jonkin aikaa, sillä "leiriä" piti siirtää parikin kertaa kun nousuvesi alkoi hiljalleen saavuttaa varpaita.

Brighton on kuuluisa pitkästä Brighton Pier -laiturista. Tuo valkoinen rakennus on pelihalli, jonka ohitimme vauhdilla ja laiturin päässä on pieni huvipuisto. Valitettavasti on ehkä aika myöntää, että mekin hiljalleen vanhenemme... Ei nimittäin tehnyt missään vaiheessa mieli edes harkita laitteisiin menemistä! Jo kaiken kieputuksen katselemisesta meinasi tulla huono olo. Kävelimme sen sijaan laiturin rauhassa päästä päähän, nappasimme jäätelöt mukaan ja menimme jälleen rannalle istuskelemaan. Päikkärit eivät olisi tehneet viideltä heränneelle Elsalle yhtään pahaa ja meren ihanassa kohinassa nukahtaminen kävikin lähellä! :)

Kun olimme viettäneet rannan tuntumassa jo useamman tunnin, oli aika lähteä tutustumaan myös muuhun Brightoniin.  Keskusta oli jännän oloinen, täynnä pieniä ja värikkäitä katuja; tunnelma oli samantapainen kuin Carnaby Streetillä täällä Lontoossa. Ihmiset olivat pukeutuneet hauskasti ja keskusta löytyi lukematon määrä pieniä putiikkeja, ravintoloita ja kahviloita. Varsin mukavan oloinen kaupunki! 

Illan lähtestyessä meillä alkoi jo olla nälkä ja lähdimmekin katselemaan, että mitä haluaisimme syödä. Ravintolan valinta ei ollut helppoa, eikä siitä tehnyt helpompaa sekään, että ne pari ravintolaa johon olisimme kovin halunneet mennä, olivat jo aivan täynnä. Höh. Päädyimmekin lopulta vähän vastentahtoisesti Jamie Oliverin italialaiseen ravintolaan. Kävimme samaisessa ravintolassa Lontoossa edellisenä kesänä, eikä ruoka säväyttänyt millään tavalla. Eikä se ollut mitenkään mainittavan arvoista nytkään. Perus pastaa, ihan hyvää, muttei erityistä.

Ruoan jälkeen etsimme tiemme Brighton Domelle, paikalliselle konserttihallille, sillä olimme ostaneet lipun Bastille-nimisen bändin konserttiin. Ovien piti avautua vasta muutaman minuutin kuluttua, joten liityimme rakennuksen ulkopuolelle muodostuneeseen jonoon sen ihmeempiä mietiskelemättä. Aika kului, eikä jono edennyt mihinkään, joten meitä alkoi epäilyttää: "Mihin tässä nyt oikein jonotetaan?". Pitkän arpomisen ja ihmettelyn jälkeen Elsa kysäisi edessämme olevalta tytöltä, että tämähän on se Bastille jono, eikö vaan? Ei muuten ollut. Olimme iloisesti viettäneet puolisen tuntia aivan väärässä jonossa. No, kiersimme Domen toiselle puolelle ja pääsimmekin sitten sisään ilman uutta jonottamista. 

Konsertti oli osa Brighton Festival-tapahtumaa ja olimme odottaneet ulkoilmakonserttia tai telttaa, mutta paikka olikin siis ympyrän muotoinen konserttisali. Keskellä oli jonkin verran seisomatilaa, mutta me valitsimme istumapaikat suoralla näköalalla lavalle ja se osottautuikin erinomaiseksi valinnaksi! Kuuntelimme ensin lämppäribändejä parin tunnin verran koko ajan hermoillen, että milloin se niin kovasti odottamamme Bastille aloittaa?! Meidän piti nimittäin ehtiä tiettyyn junaan takaisin Lontooseen. Kymmenen aikoihin bändi saapui vihdoin lavalle ja voi apua, mikä kokemus olikaan edessä! Tässä on tietenkin ihan sama, että mitä ylistyssanoja käyttää, mutta keikka oli aivan järjettömän upea. Se nousi meillä molemmilla samantien "Parhaimmat livekeikat ikinä" -listan kärkisijalle. Musiikki oli tottakai mieleistä, mutta bändin lavaesiintyminen ja paikan tunnelma olivat myös sanoinkuvaamattomat. Minäkin muistin taas vaihteeksi, että miten biletetään ja kiljutaan! :) 

Kokemusta ylistäen astelimme sitten siihen paluujunaan. Ehdimme kaikesta etukäteisjännityksestä huolimatta kuuntelemaan koko mahtavan keikan loppuun asti. Olisi kyllä harmittanut todella paljon, jos olisi pitänyt lähteä kesken kaiken pois. Olimme kotosalla Lontoossa vasta kahden aikoihin, mutta päivä oli todellakin valvomisen arvoinen!

Ps. Lopuksi vielä pieni makupala kyseisen bändin musiikista! Vietin juuri puolisen tuntia mietiskellen, että minkä biisin tähän laittaisin, mutta en oikein osannut päättää, joten laitoin sitten kaksi! Ensimmäinen on bändin listahitti ja toinen varsin pelkistetty versio albumin nimikkokappaleesta; varsinkin tätä jälkimmäistä olen kuunnellut lukemattomia kertoja!