Olen viettänyt kaksi edellistä iltaa kamera kaulassa (ja jalustalla) Lontoon keskustassa suhaten ja metsästäen hienoja yövalokuvia. Lähdin sunnuntaina intoa puhkuen kohti keskustaa ja viettelin ensin leppoisasti aikaa odotellen pimeäntuloa ja kun aurinko vihdoin laski, seisoin Thamesin rannalla valmiina ottamaan valokuvia London eyestä. Mutta. Eihän se sujunutkaan ihan niinkuin upeissa suunnitelmissa. Tarkoituksenani oli ottaa pitkän valotusajan vaativia valokuvia, mutta kamerassani oli joku idioottimainen asetus päällä, joka ei antanut laskea valotusaikaa alle sekuntiin. Kuvissa näkyvien valoraitojen muodostumiseen kun tarvitaan paljon pidempi aika. Minulla oli siis ennen pimeäntuloa aikaa vaikka kuinka kauan, mutta varsinaisella kuvaushetkellä iski paniikki: "Mistä tämän asetuksen saa vaihdettua?!?". Kököttelin siinä sitten kolmijalkani kanssa ja selasin kameran valikkoja seuraavat 45 minuuttia ennen kuin sain asian selvitettyä. Jaaaaaa sillä aikaa London eye oli sulkeutunut ja lakannut pyörimästä. Eli se niistä valoraidoista sitten. Enpä ole hetkeen tuntenut itseäni tyhmemmäksi.
Koska oli kuitenkin raahautunut kaupunkiin asti ja kamerakin oli vihdoin käyttökunnossa, otin muutamia valokuvia autoista ja niiden valoista. Ja ihan hyviä niistäkin loppujen lopuksi tuli. Ei vaan ihan alkuperäisen suunnitelman mukaisia.
Kuvausurakkaan oli hurahtanut matkoineen kaikkineen useampi tunti ja kun pääsin vihdoin kotiin (toiseksi viimeisellä junalla...) olin totaalisen nuupahtanut. Ajatus näistä ylhäällä näkyvistä kuvista ei kuitenkaan irrottanut niin helpolla... Juhlistin siis seuraavana iltana syntymäpäivääni tekemällä samaisen retken uudestaa. Kamera laukkun ja kolmijalka mukaan ja jälleen joen varteen odottamaan auringon laskemista. Tällä kertaa kameran asetukset olivat oikein jo heti alussa, ja osasin arvioida London eyen pysähtymisajankin hienosti. Yksi pyörähdys maailmapyörässä kestää puoli tuntia, joten minulla oli tietenkin puolisen tuntia valokuvausaikaa siitä kun viimeiset ihmiset astuivat kyytiin.
Kuvat ensimmäisestä kuvakulmasta olisivat saaneet olla taustaltaan vähän tummempia, mutta kun aika alkoi uhkaavasti loppua halusin vaihtaa vielä hetkeksi toiseen paikkaan. Pitkällä valotusajalla oli hauska leikkiä ja olisin jaksanut kuvailla kauemminkin. Auringon laskun ja maailmanpyörän sulkemisen väliin jäi noin 40 minuuttia näin toukokuussa eli jos joku muu haluaa ottaa samanoloisia kuvia, niin suosittelen tammikuuta!
En malttanut lopettaa heti maailmanpyörän sulkeuduttua, vaan käppäilin pitkin joenrantaa ja siltoja ja otin muutaman yöotoksen ilman "vauhtiraitoja". Kaksi yllä olevaa kuvat ovat muuten samanlaiset, mutta ylemmän valotusaika oli muistaakseni 30 sekuntia ja tämän alemman vain muutaman sekuntin. Pidemmän valotusajan aikana vesi ja pilvet ehtivät liikkua vähän ja tämä liike saa ne näyttämään vähän utuisemmilta.
Pimeässä valokuvaaminen oli todella hauskaa ja teen sitä varmasti vielä uudestaan. Tosin on vaikea keksiä, että missä saisi otettua parempia yövalokuvia kuin täällä Lontoon valojen loisteessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti