Pitsa ja Picasso

Heräilimme sunnuntaina rauhallisesti äänet käheinä edellisen illan mölyämisestä. Kokosimme itsemme varsin verkkaista vauhtia, nappasimme pientä aamupalaa ja matkustimme bussilla ja junalla kylille. Pääsimme keskustaan vasta yhden jälkeen, mutta kävimme vielä kuitenkin Matilda-musikaalin lipunmyynnissä kyselemässä niitä halpoja nuorten lippuja. Ei ollut enää, niinkuin vähän osasimme arvella. 

No, kun ei musikaalisuunnitelmat toteutuneet, niin mikäs muukaan näillä neideillä tuli mieleen kuin syöminen! Lounaspaikan etsintään, hep! Ensimmäinen varteenotettava paikka löytyi jo heti teatteria vastapäätä, mutta sinne olisi pitänyt jonottaa joten jatkoimme etsintöjä. Koukkasimme pikkiriikkisen kadun kautta Neil's Yard -nimiselle sisäpihalle, jota minäkään en ollut vielä koskaan aikaisemmin huomannut. Tältä pihalta bongasimme kivan tuntuisen pitsapaikan ja jäimme lounastamaan ihanien jättikokoisten ja avoimien ikkunoiden viereen. Kuvasta ei muuten saa mitään käsitystä siitä, miten iso pitsa oikeasti oli! Halkaisija lähenteli varmaan puolta metriä...

Lounaan jälkeen emme oikein tienneet, että mitä olisimme tehneet. Lopulta keksimme hiljaksiin köpötellä kohti Somerset Housea, sillä siellä oli jälleen esillä yksi valokuvanäyttely jonka halusin käydä kurkkaamassa. Jäimmekin sitten kiertelemään myös muita näyttelyitä! Elsaa kiinnosti kovasti Becoming Picasso -näyttely, joka keskittyi Picasson alkuaikojen tuotantoon, joten sinne mentiin tietysti myös. Tätä kirjoittaessa hokasin muuten, että onpas aika makeeta kun voi "Mitäs nyt tehtäisiin" -sunnuntaina vaan kiepsahtaa katsomaan maailmanluokan taidetta...

Kuuden aikoihin olimme saaneet tarpeeksemme taiteen katselusta ja rupesimme suunnittelemaan leffaan menemistä. Talsimme elokuvateattereiden ympäröimälle Leicester Squarelle katsastamaan elokuvatarjontaa. Olimme jo aikaisemmin miettineen The Great Gatsby -elokuvan katsomista, joten that's it! Liityimme jälleen yhteen järjettömän hitaaseen jonoon, ja kun vihdoin tuli meidän vuoromme ostaa lippuja, vierekkäisiä paikkoja ei ollut enää jäljellä. Argh. Ei siis tähän teatteriin. Pohdiskelimme hetken aikaa vaihtoehtoja ja päätimme suunnistaa kaupungin toiseen nurkkaan North Greenwichiin leffaan. Pääsimme metrolla ajoissa ja suht vähällä vaivalla perille, ostimme liput (huomattavasti halvemmat kuin keskustassa) ja karkit ja linnottauduimme saliin. Itse elokuvasta en aio löpistä sen enempää, mutta sanon, että suosittelemme! Eikä kannata säikähtää vauhdikasta alkua...

Ps.Tähän loppuun haluan liittää vielä näytteen Elsan tuliaisten tuloksista... Sain synttärilahjaksi uuden nuottikirjan ja sitä onkin tullut jo ahkerasti käytettyä! Äänitys on hoidettu tietokoneella olohuoneessa, joten äänenlaatu ja taustamölinä eivät takaa ehkä tasaisinta kuuntelukokemusta, mutta ei voi mitään!