Puistoilua ja shoppailua

Päivän kävelyreitti

Tänään täällä Lontoossa on vietetty aivan upeaa ja kesän ensimmäistä oikeaa hellepäivää! Voi miten mahtavaa olikaan makailla auringossa, mutta pureudutaan siihen tarkemmin huomenna ja tehdään tänään katsaus eiliseen päivään! :) Eilisellekin päivälle oli lupailtu ihan hyvää keliä ja vaikka aamu näyttikin huolestuttavalta, niin kyllä se aurinko sieltä onneksi jaksoi tulla esiin.  Suuntasin jälleen Lontoon itäisemmälle puolelle ja viettelin päivää kävellen Mile Endin kautta Victoria Parkiin.  Kävelin ensin Bow Churchin asemalta Mile End-puistoon ja siellä törmäsin maailman hienoimpaan kirjakauppaan! Joku oli hoksannut muuntaa osan asuntoveneestään kirjakaupaksi ja sitä kelpasi kyllä ihailla!

Käppäilin rauhaksiin puistosta toiseen ja olin Victoria Parkissa sopivasti lounasaikaan. Olin käynyt ostamassa eväitä kaupasta matkalla ja niitä olikin mukava mutustella lammen rannalla auringonpaisteessa! Victoria Park on muuten Lontoon vanhin julkinen puisto, ihmiset ovat saaneet nauttia siitä jo 170 vuotta ja varsinkin näin kesäisin se toimii monien tapahtumien ja festareiden pitopaikkana. Lontoon kaikki puistot ovat upeita ja viheralueet onnistuvat aina yllättämään laajuuksillaan, mutta mitään erityisiä ihastuksen kiljahduksia tämä puisto ei saanut aikaan... Kiva siellä oli päivä käppäillä, mutte ei ole ehkä tarvetta mennä toiste. Puistossa sai vehreiden maisemien lisäksi muuten ihailla myös iloisen näköistä jäätelöautoa!

Aikani puistoiltuani innostuin nappaamaan myös muutaman mustavalkovalokuvan. Alempi onkin otettu jo matkalla Hackney Wickin asemalle, jossa vietin muutaman mielenkiintoisen hetken Overground-junaa odotellessa: reggae raikasi ja teollisuushallit koristivat maisemaa! 
 

Viettelin puistoissa siis useamman tunnin, mutta iltapäivästä kaipasin vähän vaihtelua. Suuntasinkin sitten Stratfordiin Westfield-ostoskeskukseen mielessä alennusmyynnit. Ja ne taisivat olla mielessä muutamalla muullakin! Pikaisesti nappaamastani kuvasta ei oikeastaan edes käy ilmi se ihmispaljous, mikä vastaani tulvahti ostoskeskuksen ovella. Ehdin jo ajatella, että nooooo kyllähän nämä ihmiset tästä tänne häviää, ovilla vaan on ruuhkaa, mutta eivät vain muuten hävinneet. Tungos oli valtava! Huokaisin muutaman kerran syvään ja sukelsin keskelle ihmispaljoutta. Jos olisin tullut hakemaan vain jotain tiettyä asiaa, hermo olisi voinut olla kireällä, mutta nyt päätin vaellella ihmisjoukkion seassa ilman sen kummempaa kiirettä. Mukaani tarttui edellisellä (torstaisella, hups...) shoppailukierroksella uupumaan jääneet toiset juoksuhousut ja ehkä toiset vielä syksyn viileämmille keleille... ja jotain pientä kivaa kummitytölle tuliaisiksi. No, katson urheiluvaatteet enemmän sijoituksena kuin tuhlaamisena! :) 

Ja siinähän se päivä sitten menikin! Ensin erakkona puistoissa vaeltaen ja sitten ihmispaljouden keskellä suunnistaen. Voisi sitä vapaapäiviään kai huonomminkin viettää. :)

Sun!

Nyt ei ehdi tehdä muuta kuin nautiskella kesäpäivästä! Mansikoita eväänä ja hyvä kirja mukana, mikäs sen parempaa! 

Itä-Lontoo

Päivän kävelyreitti 1
Päivän kävelyreitti 2

Tein eilen taas megakävelyn keskittyen Itä-Lontooseen ja on kyllä hauska tutustua kaupungin moniin eri puoliin! Jos pysyy vain Oxford Streetin välittömässä läheisyydessä, niin monta upeaa asiaa jää näkemättä. Aloitin päivän taas millä muullakaan kuin junamatkalla, tällä kertaa Bethnal Greenin asemalle ja käppäilin sieltä sitten hiljalleen länteen päin. Matkalle mahtui niin hienoja graffiteja kuin upeita ruokapaikkojakin.

Alkumatka meni lähinnä fiilistellessä hieman rosoisempia kaunpunginosia. On hauska tehdä kävelylenkkejä erilaisilla teemoilla, pääsee nautiskelemaan kaikenlaisista ympäristöistä! Reilun tunnin kävelemisen jälkeen pysähdyin jo tutuksi tulleeseen Boxparkiin lounaalle. Nappasin Bukowski Grill -nimisestä ravintolasta hampurilaisen ja voi apua, että se oli hyvää! Paikka pääsee ehdottomasti "parhaimmat hampparit TOP 3" -listalle! Erittäin järkevästi käväisin Niken kaupassa juuri syömisen jälkeen kurkkaamassa juoksuvaatteita. Onneksi ei tarvinnut mennä sovituskoppiin, sillä pirulaiset olivat vaihtaneet jo syysmalliston liikkeeseensä kun minä olisin vielä metsästänyt niitä kepeämpiä varusteita. Marimekkokin oli muuten saanut oman "kuutionsa" konttikauppakeskukseen. Törmäsin myös kehumani YallaYalla -ravintolan "haarakonttoriin" ja tämä oli fiiliksensä puolesta vielä makeamman oloinen kuin ensimmäinen. Onneksi hampurilainen oli niin tajuttoman hyvä, muuten ravintolavalinta olisi voinut ruveta harmittamaan...

Matkalle sattui mm. pelottavin koulun ovi ikinä...

 

Jatkoin kipittelyä Boxparkilta Hoxton Squaren kautta kiertäen Old Streetiä kohti, ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Ja Hoxton Squaren paikkeilla oli muuten taas satamiljoonaa makeen näköistä ravintolaa ja olisin voinut pysähtyä vaikka niihin kaikkiin! Pitää yrittää mennä käymään näillä nurkilla vielä uudestaan! 
 
Täytyy muuten kertoa esimerkki siitä, miten kaikki (no kaikki ja kaikki, suurin osa ainakin...) ihmiset täällä ovat ihanan kohteliaita ja huomaavaisia. Eilen kaivelin kerrankin lompakosta kolikoita laitapuolenkulkijalle. Annoin rahat ja mies lähti tyytyväsesti kiitellen jatkamaan matkaansa. Hetken päästä herra tuli kuitenkin käsi ojossa takaisin ja minä ehdin jo miettiä, että mitä ihmettä tässä nyt tapahtuu. "Neiti, annoit mulle vahingossa tällasen..." sanoi herra, noin vapaasti käännettynä ja ojensi minulle suomalaista SIM-korttiani. Nyt oli minun vuoroni kiitellä vuolaasti! Kyllä olisi Suomessa sitten ihmetelty, että missä kortti mahtaa olla! Kyseinen herra olisi ihan hyvin voinut heittää kortin vain menemään, mutta ilokseni tepasteli kuitenkin vielä takaisin ja helpotti kotiinpaluutani huomattavasti! Kiitos!

Jatkoin matkaani jälleen länteen päin, kunnes koukkasin Golden Lanen kohdalta pienen matkaa etelään. Ja jälleen sain katua sitä, että olin syönyt! Matkan varrelle osui yhdet Lontoon ihanista ruokamarkkinoista ja toddella harmittelin, että maha oli vielä ihan täynnä. Ostin kuitenkin tuorepuristetun lemonaden ja sain tuntea itseni toooodella hipsteriksi kun käppäilin pitkin markkinakatua Vansit jalassa, ylikalliskamera toisessa ja se tuorepuristettu mehu toisessa kädessä! :)

Olin jossain vaiheessa ottanut päämääräkseni Barbican Centerin, eli yhdistetyn taide-, tanssi-, teatteri-, elokuva- ja mitä muita näitä nyt on -keskuksen. Kipaisin katsomassa taidenäyttelyn (lehdestä leikattuja kuvia muotoiltu veistoksiksi, ihan ok) ja sen jälkeen suuntasin sisäpihalle. Vaikka kyseessä onkin kahdeksankymmentäluvun betonikauhistus, niin jotenkin minulle tuli tästä sisäpihasta mieleen Babylonin puutarha. Ehkä ennemmin Babylonin betonipuutarha, mutta kuitenkin! :) 

Kaiken tämän kävelyn jälkeen päätin säästää jalkojani ja suhasin metrolla muutaman pysäkin verran juurikin sinne Oxford Streetille. Kävin hyvin äkkiä Nike Townissa pyörähtämässä, mutta sen jälkeen yritin paeta turistilaumoja Covent Gardeniin. En onnistunut kauhean hyvin... Koko kaupungin keskusta oli aivan täynnä turisteja. Muistuttakaa, että yritän olla menemättä sinne enää muuta kuin äärimmäisestä pakosta ja silloinkin vain arkiaamuina. Tässä muuten vinkkinä, että turistimäärät räjähtivät mielestäni huhtikuun jälkeen. Eli jos haluat nauttia Lontoosta rauhassa, niin tule silloin alkuvuodesta tai myöhemmin syksyllä!

Huomenna ja sunnuntaina olisi taas vapaapäivä, enkä vielä ole keksinyt sen ihmeempää tekemistä. Kelin pitäisi olla upea, joten viettelen viikonloppua varmasti ulkoilmassa! Katsotaan, että mihin päädyn!

Juhannustunnelmia

Heh. Etukäteen tuuletettu valokuvaustilaisuus jäi hyödyntämättä... Neljältä päivältä käteen jäi säälittävät 60 kuvaa, joista valehtelematta yli puolet on tärähtäneitä ja vinossa tai sitten niissä vilisee jonkun nuttura tai käsivarsi keskellä maisemaa! :) Onneksi syy kameran unohtumiseen on kuitenkin hyvä: koko pitkä viikonloppu hurahti niin upeissa tunnelmissa, ettei hetkestä nauttimisen lisäksi edes ehtinyt tajuta kaivaa kameraa esille! Takanapäin on siis valehtelematta tähänastisen aikuisikäni paras juhannus! Laskeuduin Helsinki-Vantaalle torstaina iltapäivällä ja viiletimme sieltä suoraan Saaran ja Jannen kanssa mökkiä kohti. Siellä viettelimme ensimmäisen illan minun vanhempieni, pienimmän siskoni ja serkkuni kanssa. Juhannusaaton aamuna puunasimme porukalla venettä ja laskimme sen vesille ja iltapäivän puolella veneilimme Saaran, Jannen ja Jarkon kanssa lähivesillä ihastellen aina yhtä lumoavaa Saimaata. Illan vaihtuessa yöksi mekin vihdoin rantauduimme ja liityimme juhlajoukkioon pikkuserkkujeni mökillä. Siellä eksyimme kahden hyvin äänekkään, mutta ihanan sisareni seuraan ja ainakin meidän juhannusjuhlamme olivat voittamattomat! Emännille kiitos ja anteeksi...

Railakkaan perjantain jälkeen sullouduimme suurentuneella porukalla veneeseen, jossa vietimmekin seuraavat kahdeksan tuntia, kuka missäkin virkeystilassa. Itse voin todeta, että on todella vaikea etsiä parempaa päiväunipaikkaa kuin vene... Lauantai-iltana rantauduimme tutulle luonnonsatamasaarelle ja viettelimme siellä iltaa saunoen, toiset hieman pidemmällä kaavalla kuin toiset. :) Sunnuntaillekin riitti päiväunienottajia, mutta onneksi myös kuljettajia. Seilasimme viimeiset neljä tuntia rauhallisissa tunnelmissa ja upeassa kelissä takaisin mökille. Sunnuntai-iltana pääsin vielä uudestaan maailman parhaaseen mökkisaunaan ja tietenkin vielä kertaalleen uimaan! Raukea maanantai vietettiinkin sitten paluuliikenteessä ja laatuaikaa viettäen pienimmän siskon kanssa.
 
Tuli naurettua, siristeltyä silmiä ja myös lainattua aurinkolaseja, haisteltua aurinkorasvaa (onneksi!), saunottua, uitua ja halailtua tärkeitä ihmisiä pahimpaan tarpeeseen! Riippumatossa ja laiturilla loikoilu saa odottaa vielä kaksi viikkoa, mutta onneksi veneen kannella sain löhöillä ihan urakalla. Viikonloppu oli äärettömän onnistunut ja olen hieman kateellinen niille, jotka ovat jo saaneet aloittaa omat kesälomansa tuolla upeassa kesä-Suomessa!

 Lukuina juhannukseni tiivistyy seuraavanlaiseksi: 
- Suomessa vietettyjä öitä: 4
- Öitä veneretkellä: 2
- Nukuttuja tunteja: 26 (kaikkia näitä tunteja ei todellakaan nukuttu yöllä...)
- Sanottuja tunteja: noin 10
- Veneellä ajettuja tunteja: 19
- Yhdessä syödyt pastapussit: 12
- Huonoja juttuja: lukematon määrä
- Halauksia: sellainen määrä, että riittää seuraavat kaksi viikkoa

Juomien määrää en lähde luettelemaan, sillä tarkoituksena ei ole järkyttää herkimpiä lukijoita... 
 

Kippis ja kiitos!

Mökille!

Apua. Heräämiseen on aikaa noin 12 tuntia ja laskeutumiseen vajaa 19 tuntia ja innostus on käsinkosketeltava! Onko ok, jos tämän kevään odotetuin matka suuntautuu mökille? Reissuja on kuitenkin kertynyt niin alpeille, Barcelonaan, Corkiin, Edinburghiin ja muutamaan muuhun lähikohteeseen täällä Briteissä... Säätiedoitus lupaa edelleen ihan hyvää keliä ja ystävien ja sukulaisten väliaikatiedot Suomesta kertovat, että kaikki alkaa olla valmiina juhannusta varten. Huomenna illansuussa minä pääsen mökille ensimmäistä kertaa tänä vuonna! 

Viimeistään tämän kevään aikana lentokentät ja pakkaaminen on tullut hyvin tutuksi...On tullut matkustettua niin lautapussin, ison matkalaukun ja täyden käsimatkatavarasetin kuin pelkän marimekon olkalaukunkin kanssa. Kiitos Finnairin ihanien säädöksien, pääsen tällä kertaa matkaan uudehkon käsimatkatavaralaukkuni kanssa. En edes tajunnut, että pieni laukkuni vetää sisäänsä näin paljon tavaraa, kunnes huomasin pakanneeni sinne mm. lenkkarit, tennarit, varvassandaalit, kahdet shortsit, kolme t-paitaa, pari toppia, alusvaatteet, uikkarin, lenkkivaatteet, yövaatteet, dvd:itä, ipad-suojan (tuliainen), meikkipussin, toilettipussukan, kirjan, kaksi kameran laturia, kaksi kameraa (kolmas pienessä olkalaukussa...), kännykän laturin ja tarkoituksena on vielä heittää goretex-takki päälimmäiseksi kunhan pääsen kentälle asti. Vaatetta on (toivottavasti) liikaa, sillä ajattelin viettää juhannuksen pääasiassa uikkareissa aurinkoa ottaen! :) Olen hilannut tavaroitani jokaisella reissulla vähän kerrallaan kotiin päin ja nytkin mukana on Suomeen jäävää tavaraa. Gore-lenkkarit, tennarit ja parit dvd:t keventävät taas vähän parin viikon päässä häämöttävää loppupakkaamista. Se ei muuten vaikuta ehkä ihan niin epätoivoiselta kuin voisi luulla...

Ja kyllä, minulla on mukanani kolme (!) kameraa. Tärkein niistä on tietenkin ihana mikrojärjestelmäkamera, mutta en ole varma, että miten sen akku kestää veneretkellä, joten halusin ottaa mukaan myös vedenkestävän pokkarikamerani. Ja ihan kaikenlaiselle toiminnalle en halua uutta ja kallista kameraa altistaa, joten pokkarikamera saa olla mukana niissä vaativammissa olosuhteissa. Kolmantena kamerana mukana pyörii "kiva lelu", filmille kuvat tallentava La Sardina -lomografiakamera. Toivottavasti niin filmille kuin muistikorteillekin tallentuu iloisia ilmeitä ja hetkiä!

Tietokone saa taas jäädä pölyttymään tänne Lontooseen, sillä maanantai-iltaan asti aion nautiskella erinomaisesta seurasta, ihanista ilmoista, veneilystä, ruoasta ja juomasta. Toivottavasti saan nauraa mahan kipeäksi, siristellä silmiä auringossa, tuoksutella aurinkorasvaa, maata laiturilla, riippumatossa ja veneen kannella, käydä saunassa ja uimassa ja halata kaikkia ihanimpia ja niin rakkaita ihmisiä! Huomenna nähdään!

Fiilistelyä

Torstaina lennän jälleen sinivalkein siivin sinne Suomeen, tällä kertaa tietenkin juhannuksen viettoon! Muut täältä lähtevät Italiaan, joten sain erinomaisen tilaisuuden mennä viettämään mökkijuhannusta! Kuten kuvista näkyy, veneilykuume on valtava ja kun viimeinenkin vene saadan (öljynvaihdon ja siivouksen jälkeen) pulautettua toivottavasti heti torstaina vesille, en nouse siitä koko viikonlopun aikana. Ainakaan montaa kertaa. Ostoslistat on laadittu, veneretkireittiä jo vähän mietitty, enkä millään malttaisi enää odottaa. Säätiedotus lupaa upeita kelejä ja mukaan on lähdössä parhaita ystäviä, niin ei tästä juhannuksesta ainakaan huono voi tulla! Ennemminkin ennustaisin päinvastoin! Vielä kun jaksaisi ne kaksi yötä nukkua...

Kapteeni Vastela kuittaa.

Korkeakulttuuria

Aloitin lauantaipäivän viettämisen leppoisasti aamupalalla ja lenkillä ja sen jälkeen huolellisella laittautumisella. Illan pääohjelmana oli joutsenlampi-baletti ja koska viimeksi jäi harmittamaan se, etten laittanut mekkoa, niin tällä kertaa keskityin laittautumiseen sitten ihan kunnolla. Muuten ihan kiva, mutta ulkona alkoi järjetön sade heti kun pääsin ovesta ulos... No ei voinut mitään. Baletti oli tietenkin vasta illalla, joten olin suunnitellut päiväksi muuta ohjelmaa. Tein ensin uusinta visiitin samoilla nurkilla sijaitsevaan Saatchi Galleryyn, jossa oli nyt esillä paperitaidetta. Kaikki taideteokset oli tehty joko paperista tai paperille. Yläpuolella olevista kuvista saatte hieman makupaloja näyttelystä, joka minun mielestäni oli upea! Kepeä ja värikäs "leija" ylimmässä kuvassa, paperipusseista leikatut puut ja tämä alin katosta roikkunut kaupunki olivat ehdottomasti suosikkejani. Kannattaa käydä!

Virkistävän taidenäyttelyn jälkeen menin vähän vahingossa syömään, kun museon viereiseltä aukiolta löytyi pienet ruokamarkkinat. Minä kyllä niin tykkään näistä! Nappasin lounaan mukaan perulaisesta ruokakojusta, ihan vaan kanaa ja riisiä, mutta voi että oli hyvää! Sadekin malttoi lakata syömisen ajaksi...mutta hetken päästä se jatkuikin sitten kahta kauheampana. Olin ajatellut meneväni vielä Natural History Museumiin kurkkaamaan jälleen yhden valokuvanäyttelyn, mutta ulkona oli järjetön jono ja sade vaan yltyi, joten lähdinkin kävelemään kohti seuraavaa määränpäätä eli Harvey Nichols -tavarataloa. Sade ei ottanut laantuakseen ja vaikka minulla oli sateenvarjo mukana, niin hetkeksi piti jäädä puun alle lisäsuojaan, että välttyi kastumasta aivan läpimäräksi. Satoi niin paljon, että ei voinut muuta kuin nauraa! Onneksi Brompton Roadin varrella on monia kauppoja, joihin pääsi välillä sadetta karkuun. Harrods toimii myös erinomaisena "sisävaltatienä" kun pitää päästä sadetta karkuun, mutta haluaa kuitenkin edetä matkallaan... Pääsin kuitenkin sateesta huolimatta perille ja sain Harvey Nicsiltäkin ostettua sen mitä olin ajatellut. Annu, iPad-kotelo on tulossa!

Haahuilin tavaratalossa jonkun aikaa ja vaivuin kevyeen alennushysteriaan: "Ei vitsi, tää on puoleen hintaan! VAAN 360 puntaa!". Onneksi lompakko ei antanut myöden mihinkään näistä upeista löydöistä... Aikani ihanuuksia hypisteltyäni lähdin lompsimaan Royal Albert Hallia kohti. Olin paikalla reilusti ennen baletin alkua, joten suuntasin istuskelemaan kahvilaan. Latte-kupillinen vaihtui hetken mielijohteesta shamppanjaan, eikä haitannut yhtään! :) Lasillisen jälkeen kiipesin paikalleni valtavaan katsomoon ja jäin odottelemaan Joutsenlammen alkamista. Esitys oli ihan ok, mutta ei suinkaan paras versio kyseisestä baletista. Kenneth Greven modernimpi versio Kansallisoopperassa oli ehdottomasti enemmän minun mieleeni. National Ballet oli jämähtänyt niin puvustuksessa kuin muussakin mielestäni jonnekin 80-luvun puolelle; baletti oli vähän yllätyksetön ja väritön. Enkä koskaan muista nähneeni Joutsenlampea esitettävän kahdella väliajalla, mutta nyt sekin on tullut koettua; sillä saa venytettä tämänkin klassikon tarpeettoman pitkäksi. 

Tulipas valitusta. Kaikesta huolimatta Joutsenlampi on kuitenkin mielestäni yksi klassikoista, joka ei missään tapauksessa voi olla täysin surkea. Tanssijoita oli huikea määrä ja he kaikki olivat erittäin taitavia ja hyvin synkassa tässäkin versiossa ja orkesteri soitti kauniisti (tosin olisin valinnut vähän eri tempot joihinkin kohtiin...). Baletti oli ihan miellyttävä, mutta jäin kaipaamaan "sitä jotain", mikä olisi vienyt kokemuksen seuraavalle tasolle. 

Ps. Kamera ei mahtunut korkokenkien kanssa laukkuun, joten kaikki kuvat on otettu puhelimella...

From Hampstead Heath to Regent's Park

Päivän kävelyreitti

 Vietin eilisen päivän jälleen suurimmaksi osaksi ulkoilmassa. Matkustelin aamupäivästä taas tuskaisen kauan toiselle puolelle kaupunkia aina Hampsteadin metropysäkille asti (matka kesti yhteensä vajaat pari tuntia...). Olin suunnitellut aloittavani päiväni Hampstead Heathin puistosta ja suunnitelma osottautuikin erinomaiseksi. Kävelin ihan sattumalta ylistetyn La Crêperie de Hampstead -kärryn ohi ja huumaava tuoksu pakotti minutkin liittymään lettujonon jatkoksi. Mutustelin ihanaa crêpeäni koko matkan puistolle asti, joten valitettavasti suloisen kylän kuvaaminen jäi tällä kertaa välistä.

Näin ihanissa ja vehreissä maisemissa fiilistelin aurinkoiseksi (tai ainakin puolipilviseksi) muuttunutta päivää.  Harmitti vaan, että unohdin ottaa juotavaa mukaan... Erityisesti kuohuviini olisi sopinut maisemiin mielestäni mainiosti! :)

Aikani lekoteltuani halusin jatkaa päivää kävellen; nousin ylös ja suuntasin matkani jälleen Camdenin suuntaan. Kävelyreitin varrella ei ollut mitään sen ihmeempää nähtävää, käppäilin ihan tavallisten asuinalueiden läpi. Vaikka välillä on kyllä hauska ihmetellä ihan tavallisen väen arkimeininkejäkin! Camdenin aluetta lähestyessä ihmisten määrä lisääntyi räjähdysmäisesti. Aurinkoinen ilma oli tehnyt tehtävänsä! Piipahdin läpikulkumatkallani Vans-kaupassa ostamassa uudet kengät vanhojen ja jo vähän rikkinäisten tilalle. Teki tiukkaa valita vain yksi pari ja voi olla, että juhannuksen jälkeen täytyy käydä ehkä noutamassa vielä toiset...

Camdenista olikin enää lyhyt matka Regent's Parkiin, jonka ihanille nurmikoille jäin myös hetkeksi makoilemaan. Puistot on parasta!

Pitkän kävelypäivän päätteksi minun teki mieli vähän eksoottisempaa ruokaa ja harkitsin ensin Banana Tree -ravintolaan menemistä, mutta kun matkanvarrelle sattui beirutilaista katuruokaa tarjoava YallaYalla -ravintola, niin halusin ehdottamasti poiketa siellä. Täytin vatsani ihanalla vartaassa grillatulla lampaalla ja libanonilaisella viinillä. Nam.

Lazy Sunday

Minulla oli sunnuntaille ulkoilusuunnitelmia, mutta koska keli päätti vaihtua takaisin kylmäksi ja tuuliseksi, niin päätin sittenkin viettää päivän sisätiloissa. Aloitin päivän ihanassa Primrose Bakeryssa lattella ja ruusu-cupcakella ja hipsin siitä sitten katsomaan jälleen yhtä valokuvanäyttelyä Somerset Houseen. Tällä kertaa näytillä oli muotikuvia 1940-1960 -luvuilta. Niistä löytyi mielestäni yllättävän paljon yhtäläisyyksiä tämän päivän muotikuvien kanssa, mutta olipahan virkistävää katsella välillä valokuvia malleista joita ei oltu photoshopattu täysin muovisen näköisiksi. Malleilla oli ryppyjä!

Kuvassa ei siis ole Design Museum, vaan nappasin sen vaan matkalla rautatieasemalle...

Pienen valokuvanäyttelyn kiertämisessä ei mennyt kauaa, joten pohdiskelin seuraavaa siirtoa. Museolistalla oli käymättä vielä Design Museum, joten käppäilinkin seuraavaksi sinne. Olen käynyt Design Museossa muutaman kerran aikaisemmilla reissuilla, mutta halusin kuitenkin käydä nyt vielä uudestaan. Museo on pieni, kolmannessa kerroksessa on pysyvä näyttely ja toisessa oli nyt Designs of the year 2013 -näyttely. Sinne oli otettu mukaan myös Nokian Lumia 800 -puhelin! Alimmaisesta kerroksesta löytyy museokauppa ja kahvila. Koko homman pyörähtää läpi hyvin vajaassa tunnissa ja se sopikin minulle paremmin kuin hyvin. En olisi sunnuntaisena iltapäivänä jaksanut kierrellä tuntikausia pitkin loputtomia saleja... Vaikka nykyinen museo on mielestäni toimina ja ihanan pieni, tänne ollaan parhaillaan rakentamassa uutta, tottakai paljon isompaa, museota. Uuden rakennuksen pitäisi aueta vuonna 2015 ja toivottavasti pääsen sitten kurkkaamaan, että onko uusi museo yhtä kiva kuin aikaisempi.