Odottavan aika on pitkä

Tällä hetkellä näyttää siltä, että en pääse huomenna kotiin lumitilanteen takia, joten eikö nyt olekin hyvä aika rypeä vähän ikävässä ja kirjoitella niistä hassuista pienistä asioista joita on kummasti ruvennut kaipaamaan. Perhettä ja kavereita ja kaikkea muuta sen sellaista en nyt tässä aio mainita, koska kaikkihan ymmärtää että tottakai tärkeitä ihmisiä on ikävä!

Muuten, kun näissä kirjoituksissa viittaan paikkaan nimeltä koti, tarkoitan sitä taloa jossa tällä hetkellä asustelee äiti, isi ja siskot, enkä sitä omaa kämppäkopperoa…

Mun ikävä -listaan ei kuulu ruisleipä ja salmiakki, koska aika harvoin syön niitä Suomessakaan, mutta aloitetaas näistä: 

Pianon soittaminen. Täälläkin on piano, mutta sen kaikupedaali on rikki, ja se on vielä jämäkämpi soittaa kuin meidän. Kotona soitin pianoa melkein joka päivä, edes sen kolme minuuttia, mutta nyt on tullut huomattua että niillä muutamillakin minuuteilla on merkitystä. Sormet on ihan koppurassa!

Kitaran soittaminen. Kuinka paljon on tullut soitettua kitaraa ennen tänne lähtöä? Ei paljoakaan, mutta nyt kun mahdollisuutta ei ole niin totta kai tekisi mieli harjoitella jotain pientä koko ajan!

Siskon kokopäiväinen joululaulujen kuuntelu. Kotona joululaulut soi suunnilleen marraskuun puolivälistä asti melko lailla taukoamatta. Täällä täytyy soittaa poikien lasten joululaululevyä, eikä se kieltämättä ole ihan parhaimmasta päästä. Ja voin vaikka vannoa että kotona odottaa yksi eteläsuomen laajimmista joululevykokoelmista! :)

Muukin joulutouhotus. Enpä ole ennen tajunnut, että jouluverhojen vaihtamisella olisi jotain merkitystä, mutta kyllä sillä on! Kun kotona viininpunaiset talviverhot ilmestyy ikkunaan niin joulu on jo pikkasen lähempänä. Kun jouluvalot hiipii kuvaan niin taas ollaan vähän lähempänä. Sitten tulee joulupallojen, kranssien yms. vuoro, eikä täällä ole mitään edellä mainituista! Vaikka mun uudet joulupallot aiheuttikin pikkasen päänvaivaa pakatessa, niin kyllä ne vaan näyttää sitten kivalta kuusessa (kunhan nyt ensin pääsen sinne kuusen luo...)!

Löhöilypäivät, leffakokoelma. Täällä ei ole paljon löhöilypäiviä ehtinyt viettää... Oikeastaan tarkemmin kun ajattelen niin en ole viettänyt kunnollista "ei mitään tekemistä" -päivää kesätöiden alottamisen jälkeen ja siitä on kuitenkin jo seitsemän kuukautta. Täälläkin on tottakai ollut vapaata, mutta joka päivälle on ollut jonkinlaista ohjelmaa ja nähtävää. Kun pääsen kotiin ja mökille niin aioin kyllä makoilla muutaman päivän (tai jos edes sen yhden ensialkuun) sängyssä ja sohvalla ja katsella siskojen kanssa elokuvia omasta ihanan isosta elokuvakokoelmasta! Kyllä näitä Lontoon nähtävyyksiäkin on ollut ihan kiinnostavaa katsoa, mutta välillä täytyy saada rentoutua ihan kunnolla!

Mökki. Äiti ei olis kyllä uskonut muutama vuosi sitten että nyt sanon tämän, mutta onpas kiva päästä jouluksi mökille! Siellä rentoutumisenkin käsite nousee ihan uusiin sfääreihin saunan ym. asioiden johdosta; jos siis ei satu olemaan joku ikuisuus remontti kesken...

No eiköhän näillä ikävän aiheilla päästä jo alkuun! Jos joudun vielä monta päivää odottelemaan lentoa niin eiköhän näitäkin aiheita ala löytymään lisää...Nyt kaikilla sormet ristiin että Heathrow saadaan yön aikana auki!

Joulu alkaa lähestyä!

Äitille oon jo pitkän aikaa lupaillut laittaa kuvia tavaratalojen jouluosastoista, joten nyt siis jouluisia tunnelmia! Tässä on kuvin esiteltynä nyt kolme kauppaa: Libertys, Fortnum&Mason ja Harrods. Ylimmässä kuvassa ensimmäinen; tämä kuva taitaa olla kyllä jo toista kertaa näytillä, mutta antaa olla vaan. Ihana tunnelma, kivat valikoimat ja yleisesti hinnaltaan aika keskiluokkaa, näistä komesta halvin.

Tämän tekstin ylä ja alapuolella olevat kuvat ovat Harrodsilta ja kuten aikaisemmin olen jo maininnut, niin paikka on pettymys. Harrodsin omistaja on kuulemma vaihtunut tässä taannoin ja se on mielestäni vienyt tavarataloa huonompaan suuntaan muutenkin. Ihana kirjaosasto on vaihtunut Waterstonesiin ja musiikki osasto HMV:ksi , ja alakerrassa myydään Crispy Cremen donitseja ja syödään Pizza Expressin pitsaa. Edellä mainitut ovat siis suuria ketjuliikkeitä. Ei sillä,valikoimat ovat mahtavat, mutta ketjuliikkeiden tuotteiden myyminen ei ainakaan edistä Harrodsin mainetta ainutlaatuisten ja erityisen laadukkaiden tavararoiden myyntipaikkana. Ja siis varsinainen jouluosasto näyttää näissä kuvissa paremmalta kuin onkaan. Kirkkaassa valaistuksessa se on aika steriili, ja koristeet on suurimmalta osin pastellinvärisiä, mikä ei tällaiseen punaisten ja kultaisten fanittajaan kolahda yhtään. Ehkä täytyy tulla ensi vuonna katsomaan onko mitään parannusta tapahtunut!

  

  

Tässä yläpuolella kuvassa on Fortunm&Masonin jouluosasto ja kalleudestaan huolimatta se on kaikista paras! Joulukoristeet on uskomattoman kauniita ja ne on laitettu myös kauniisti esille. Muutenkin tässä ylellisessä tavaratalossa on kiva käydä pyörähtämässä. Ja voitte muuten olla varmoja että täällä ei törmää muovisiin koristepalloihin! Täytyy taas laittaa ostokset rautalangalla kiinni kuuseen ettei vaan mene arvokkaat ostokset rikki... :)

Viimeisenä vielä kuvat Carnaby Streetiltä ja Oxford Streetiltä ilman sen suurempia selityksiä. Joulu tulee!

Tiistailta

Ensimmäinen kuva on kyllä oikeasti maanantailta, täällä oli makee sumu!

Ja sitten asiaan. Eilen oli viimeinen kokonainen vapaapäivä Lontoossa ja käytin sen niinkin hurjasti kuin käyden kirkoissa! Aamulla suuntasin ensin St Paulin katedraaliin Cityyn. Cristopher Wrenin suunnittelema katedraali on rakennettu Lontoon suuren tulipalon jälkeen vuosina 1675-1708, mutta samalla paikalla on ollut kirkko aina vuodesta 604 asti.

 Katedraalin kupoli kohoaa 111m korkeuteen ja näkymät ylhäältä ovat sen mukaiset. Ja kyllä kiipeämistäkin riitti 528 rappusen verran. St Paul on hieman pienempi kuin Pietarinkirkko Vatikaanissa, mutta mielestäni olemukseltaan hyvin samanlainen, mikä sinänsä on aika huvittavaa, koska kirkko rakennettiin kun tahdottiin tehdä eroa katoliseen kirkkoon...Kupoleineen kaikkineen mahtava rakennus, tosin hieman maanläheisemmän (jos nyt kullalla koristellusta kirkosta voi näin sanoa...) oloinen kuin kaverinsa minivaltiossa. Ei ihan niin paljon kultaa ja mosaiikkeja, mutta ihan riittävästi kuitenkin! Harmi ettei sisältä saanut taas ottaa kuvia...

Vaikka tämän tyyliset kirkot ovatkin sisältä yleensä varsin pröystäileviä, niin itse pidän ehkä eniten aina ylhäältä aukeavista maisemista! 

Huoh mikä moka arkkitehdilta! Eihän valtavan kokoinen kupoli edes näy täältä alhaalta...

Ja koska oli kulmilla niin päätin käydä katsastamassa myös Temple -kirkon, tuttu DaVinci -koodista. Ihan sattumalta kirkossa oli juuri alkanut paikallinen "kauneimmat joululaulut" -tilaisuus! Oli aika makeeta käydä lauleskelemassa vähän joululauluja tässä tunnelmallisessa ympäristössä. Loppuiltapäivä menikin sitten vähän synkemmissä tunnelmissa kun huomasin pankin tädin soittaneen kuusi puhelua näiden kirkkokierroksien aikana.. Mikäköhän nyt vikana? No se selvisi kun yritin maksaa Leijonakuningas-musikaaliin lippua teatterilla; ei toimi kortti, ei maksupäätteellä eikä automaatilla. Höh. Onneksi olin nostanut taksia varten jo etukäteen vähän rahaa, joita en kuitenkaan tarvinnut, mutta ei niillä pitkälle pötkitty. Musikaali vaihtui uusimpaan Harry Potteriin... Ei ihan sellainen ilta kuin olin ajatellut, mutta kyllä elokuvakin oli hyvä! Aika synkkä, mutta ei ihan niin pelottava kuin olin ajatellut. Onko musta tullut parkkiintunut kauhuelokuvien katselija? Epäilen!

Terveiset viikonlopulta!

Taas ollaan oltu viikko ilman nettiä, joten siksi pitkä tauko päivityksessä. Ollaan palailtu Lontooseen, lento meni kivasti leffoja katsellessa, pojatkin nukku suurimman osan ajasta. Viikonloppu meni ohi hurahtaen, mutta kivasti kuitenkin! Lauantain pyörin oikeastaan vaan kaupungilla, täydentelin tuliaisostoksia ja ostin ratkaisun, tai ainakin helpotuksen pakkauspulmiin, eli uuden käsimatkatavaralaukun. Ei ihan sellainen kuin piti, mutta oikeastaan vielä parempi! Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, pakattavaa riittää... Ja tästä puuttuu vielä kaikki ulkovaatteet ja pyykissä olevat vaatteet!

Ostoksien lomassa lauantaina ehdin kuitenkin hyvin käydä katsomassa We will rock you –musikaalin. Se on tehty vähän samalla tavalla kuin Mamma mia, mutta Queenin musiikkiin. Musikaali on siis kirjoitettu niin että, tutut kappaleet vievät tarinan juonta eteenpäin. Mamma mia on mahtavasti tehty ( en kyllä ole nähnyt musikaaliversiota, elokuvan vaan), mutta samaa ei mielestäni voi sanoa We will rock you:sta. 

Juoni on outo, 2300-luvulla elävät kapinalliset yrittävät pelastaa rock-musiikkia maailmassa jossa soittimienkin omistaminen on laitonta, saati sitten säveltäminen. Koreografilla ei tainnut olla montaa liikettä hallussa, ilmakitara väännelmien ja lanteiden keikutuksen lisäksi. Lavasteet ja puvustus oli luotu punk tyylisiksi, mutta näyttelijät olivat kuin suoraan Greasesta. Grease siis on mahtava musikaali omassa genressään, mutta tämän shown tekijät eivät selvästikään olleet osanneet valita omaansa. Musiikki oli totta kai mahtavaa, eivätkä pääosien esittäjätkään laulaneet kappaleita huonosti, mutta mielestäni Queenin musiikki ei ollut saanut ympärilleen arvoistansa esitystä. 

Sunnuntaina suuntasin äidin vinkistä Highgaten hautausmaalle, vähän kauemmas keskustasta. Hautausmaa on perustettu 1800-luvun puolivälissä kun Lontoon keskustan hautausmaat alkoivat ihmisten lisääntyessä täyttyä. Kuvistakin jo näkee että hautausmaa on pikkasen erilainen kuin Suomalaiset vastaavat.. Pienet polut risteilivät alueella sinne tänne, eikä rivit todellakaan olleet suorassa!

"Tavallisten" hautojen lisäksi siellä oli myös tällasia pikkusia hautaholveja, jos siis tuntuu että tylsä hautakivi ei kolahda, niin täällä on tarjolla myös muita vaihtoehtoja... 

 Oppaana oli kiva vähän mua vanhempi tyttö joka kertoi hauskoja juttuja kierroksen aikana. Hautausmaalle pääsee nykyään vain oppaan seurassa ja yksi syistä siihen on mm. tämä: Kaksi poikaa halusivat tehdä käytännön pilan kaverilleen. He murtautuivat yhteen hautaholveista, nappasivat sieltä mukaansa sen asukin (ei niin kauhean eläväinen enää...) ja veivät sen kaverinsa autoon, apukuskin paikalle. Veikkaan että kaverin ilme aamulla unenpöpperöisenä töihin lähtiessä oli ihan näkemisen arvoinen.

Vaikkei hautausmaalla nykyään saakaan kulkea ilman opasta, niin joskus 1900-luvun alussa siellä näyttäytyminen oli jopa muodikasta. Esim. nuoret leskinaiset eivät saaneet näyttäytyä muualla ilman "esiliinaa", naisseuralaista, tai olisivat menettäneet totaalisesti maineensa seurapiireissä. Hautausmaalla tällainen rohkea teko kuin näyttäytyminen ilman seuralaista oli siis sallittua, joten se oli "the place to be" jos satuit olemaan sinkku vuosisadan alkupuoliskolla! Eli siis kaikki tällaiset vanhat piiat, ens viikonloppuna ykköset niskaan ja hautausmaalle!

Mielenkiintoisen aamupäivän jälkeen kipaisin vielä lankakaupassa ja sitten suuntasin takaisin keskustaan. 

Thamesin rannassa oli joulumarkkinat! Kojuja kojuen perään ja kaikkea bratwurstista palapeleihin tarjolla. Itse söin yhden suklaa letun, NAM, mutta jätin ostokset muiden tehtäväksi. Keskityin ennemminkin joulutunnelmoimiseen ja valojen ihailemiseen.

Tänäänkin olen viettänyt aikaa kaupungilla, mutta eiköhän tää riitä yhteen päivitykseen. Lisää kuvia ja kirjoituksia huomenna!

Asioita joita näkee vain Aku Ankassa ja Amerikassa...

Paloposti

Lippu seinässä ihan tavallisena päivänä

Surullisen näköisiä joulukoristeita NURMIKOLLA!

Järkyttävän isoja joulukoristeita NURMIKOLLA!

Mainoslippu lentokoneen perässä

Perinteinen keltainen koulubussi

Jali ja suklaatehdas -suklaata! Ei muuten tullut kultaista lippua...

Näissä alemmissa kuvissa olevia asioita saattaa sitten tavata jo Aku Ankan ulkopuolellakin. Kuvattu kohde ei itsessään ole niin upea (jalat siis lähinnä), mutta näiden kuvien on tarkoitus kertoa että uskalsin vihdoin viedä kameran veteen! Ostin kesällä uuden kameran jonka pitäisi olla vesitiivis kymmeneen metriin asti, eikä tossa puolen metrin paikkeilla ainakaan tapahtunut mitään kauhean dramaattista! Kuvattavaa ei vaan tällä kohdin kauheasti ollut. Seuraavaksi sukelluslomalle! 

Pääsin siis kuitenkin rannalle vielä viimeisen kerran sunnuntaina kun aloitin työt vasta kahdelta. Mukavan leppoisa aamupäivä työkiireiden väliin. Ja sattui muuten hyvää aikaan, sillä eilen ja tänään täällä on ollut aivan järkyttävän kylmä! Siis ei tietenkään mitään verrattuna Suomeen, mutta kyllä kahdenkymmenen asteen pudotus täälläkin tuntuu... Päivisin lämpöä on siis yleensä ollut vähän vajaat 30 astetta, mutta parina viime aamuna on ollut vain 9-11 astetta.

Nyt alkaa olla aika Miami Beachilla takana ja tavarat on saatu pakattua. Ja näistä pakkauksista päätellen voisin ennustaa että pakkaaminen Lontoossa saattaa olla (ehkä, vähän) haastavaa...Aurinkoiset terveiset piitsiltä ja seuraavat terveiset vähän erilaisesta säästä Lontoosta!

Kotikulmia

 

Nyt kun olen ollut poikien kanssa viimepäivät liikkeellä, niin ei kauhean kauas olla ehditty, kahdessa puistossa lähinnä ravattu. Otsikon mukaisesti ajattelin siis nyt laittaa kuvia vähän kotikulmista, eli minkälaisia maisemia aina puistomatkalla katsellaan. Aloitetaas näkymistä jotka on lähimpänä meidän taloa, ensimmäisenä pieni pätkä kotitietä.

 

  

Tätä tietä matka jatkuu pienelle sillalle joka menee kanavan yli. Talo on niemellä, jossa kulkee u:n muotoinen tie ja sen u:n lävistää pystysuunnassa tämä kanava. U:n ulkokaaren taloilla on näkymä merelle (meillä mm.) ja sisäkaarteessa pääsy kavanaan ja sitä pitkin merelle. Jos kuvasta erottaa, niin veneet on hassusti nostettu telineille ja ollaan täällä ihmetelty että miksi. Ainoat syyt mitkä on keksitty, ovat vuorovesi (ei kyllä laske kuin metrin verran suunnilleen) tai sitten hurrikaanit. Jos joku tietää paremmin niin saa valistaa tietämätöntä!

 

Kun ollaan päästy porteistä ulos, alueelle kuljetaan siis puomien läpi ja vartijan ohi, niin näkymä muuttuu aikalailla erilaiseksi. Lähistöllä on mm. muutama koulu ja paljon kaksikerroksisia rivitaloja. Ja kuten kuvasta näkyy, jalkakäytävät ovat tooooodella tyhjiä. Kävellään poikien kanssa puistoon joka päivä ja se on täällä ihan outoa. Kukaan ei kävele mihinkään. Pystyn yhden käden sormilla laskemaan kuinka monta vastaantulijaa olen nähnyt koko sinä aikana kun ollaan oltu täällä! Välimatkat ovat kyllä yleisesti aika pitkiä, joten autolla kulkeminen on varmasti helpompaa, mutta täällä ei tosiaankaan ole minkäänlaista kävelykulttuuria.

 

Ja tässä viimeinen hauska näkymä, joka löydettiin vasta pari päivää sitten matkalla uuteen puistoon, tämä pieni naapuruston puutarha. Alue on aika tiukkaan rakennettu, pihoja ei juuri ole, joten ihmiset saavat täällä viljellä kasveja omalla pienellä palstallaan. Aika herttaisen näköinen pikkuinen piha, varsinkin kun vastakkaiseen suuntaan kurkatessa näkee vain niitä betonirivitaloja!

Viimeiset päivät löysäilyä...

Nyt on siis löysäily- ja lomapäivät takana ja alkaa tiukka työrutistus. Poikien vanhemmilla riittää menoa loppuviikon taidetapahtumissa ja se tarkottaa mulle pitkiä iltoja ja aikaisia aamuja. No aika rennostihan täällä on tähän mennessä mennyt, että ehkä sitä muutaman päivän voi ihan oikeasti tehdä töitäkin. Mutta kelataas kuitenkin vähän taaksepäin, mitäs kaikkea on tullut viimepäivinä nähtyä ja tehtyä? Lauantai oli työpäivä, mutta aloitin sen verran aikaisin aamulla (kuuden jälkeen kun pojat heräs) että kerkesin illalla vielä Aventura Malliin shoppailukierrokselle. Ja varsin tehokkaalle sellaiselle! Tuliaisia tuli kassikaupalla ja mahtui mukaan muutama joululahjakin. Oon muuten ollut aika tehokas, ei puutu enään kuin muutama hassu lahja ja tuliaiset on kaikki ostettu! Sitten kun vielä keksis miten saan ne pakattua sillätavalla että (ainakin) kaksi innokasta pikkusiskoa kotona ei heti kaiva ylläreitä mun laukuista... 

Sunnuntai oli vapaapäivä ja melkolailla täydellinen sellainen! Kunnon Miami-päivä, auringonpaistetta, rannalla loikoilua, mahtava lounas ja Art Dekoa Ocean Drivella. Aamulla kävelin ensin Ocean Drivea pitkin katsellen pastillin värisiä Art Deko rakennuksia, jotka ovat yksi Miamin vetonauloista ja must see -kohteista. Minun kommenttini taloista: "Ihan kiva.". Nätit talot joo, mutta en ole suuri tyylisuunnan ihailija, joten kyllä tämä nähtävyys tuli ohi kävellessä nähtyä. Aika kivasti kuitenkin sopii Miamin tunnelmaan! Ja olisi ehkä pitänyt käydä kurkkaamassa myös talojen neonvalot pimeän tultua... Ehkä tässä joku ilta vielä ehtisi.

 Taloja on 15th streetiltä aina 5th streetille asti, joten kävelymatkaa tulee sille välille n.1,5.km.  Ocean Driven ja meren välissä ei ole kuin vähän puistoaluetta ja kävelykatu, joten matkanvarrella piipahdin aina välillä rannalle istumaan ja lukemaan. Typerä kun olin, päätin aamulla etten laita uikkaria vaatteiden alle, enkä siis päässyt uimaan. Mutta kyllä pelkkä istuskelu, aaltojen kuuuntelu ja niissä kävelykin oli kivaa!

 

Art Deko alueen jälkeen jatkoin kävelyä ihan rantaa pitkin Miami Beachin eteläiseen kärkeen asti. What a view! Pelkästään tämän takia kannatti kävellä tänne asti! Kuvat ei valitettavasti toista maisemaan yhtä hienosti,sillä panoramanäkymä oli mielestäni mahtava! Oikealla puolella South Beach ja vasemmalla kauempana Miamin skyline. Jatkoin matkaa niemen kärjen vasemmalle puolelle ja söin lounasta ihan veden ääressä Smith&Wollensky ravintolassa. Mahtavan hyvää ruokaa (söin tonnikalasalaatin), palvelussa olisi ehkä vähän parantaimisen varaa, mutta kyllä ehdottomasti suosittelen silti!

Loppu päivä meni paluumatkaan ja Lincoln Roadilla käppäillessä rennoissa tunnelmissa. Mahtava akkujen latauspäivä! 

Maanatai oli taas työpäivä, mutta aika lyhyt sellainen. Illan luin (Ihanaa kun on aikaa lukea!) ja tein jo rutiiniksi muodostuneen uimalenkin omassa altaassa. Tänään oli viimeinen vapaapäivä täällä ollessa, ainakin näillä näkymin. Ja sen käytin aikalailla samalla tavalla kuin kaikki aikaisemmatkin: rannalla löhöilyä ja Lincoln Roadia. Nyt pitäisi olla akut ladattuina seuraaviksi päiviksi.  Huomenna jo heti tiedossa aloitus klo 9.30, siitä töitä poikien nukkumaan laittamiseen asti ja seuraavana aamuna pitää myös herätä poikien kanssa! Katsotaan minkälaiset tunnelmat loppuviikosta!