maanantai 28. tammikuuta 2013

Leppoisa sunnuntai


Tutustuin viime viikolla netissä tässä lähistöllä asuviin suomalaisiin ja lauantaina kävin hörppäämässä kahvit yhden uuden tuttavuuden kanssa. Ja kivastihan siinä istuskellessa vierähti jopa 3,5 tuntia ja illemmalla puhelimeen pirahti kyläilykutsu sunnuntaille. Tottakai! Sunnuntaina puolenpäivän aikaan hyppäsin bussiin ja huristelin muutaman kilometrin etelämmäksi ihanan aurinkoisessa säässä. 

 

Ja koska keli oli niin upea, niin päätimme lähteä kävelylle viereiseen luonnonpuistoon. Kävelyreissu oli mutainen (onneksi sain kumpparit lainaan!), mutta matkalle mahtui kivoja maisemia! Tai teistä siellä ruudun toisella puolella nämä lätäköt ja metiköt näyttävät varmaan aika samanlaisilta kaikki, mutta minusta on kiva, että lähiympäristössä ylipäätänsä on näinkin paljon luontoa!


Sunnuntaikävelyn jälkeen katselimme vielä elokuvia, hörpimme teetä ja maiskutimme keksejä kunnes illan pimetessä minun oli aika lähteä kotia kohti.


Olin ajatellut ottaa bussin kotiinkin, mutta koska ilma oli yllättävän lämmin ja kotimatkaa valaisi upea täysikuu, niin päätin kuitenkin kävellä. Pahoittelen kuvanlaatua, mutta en mitenkään saanut kameraa pysymään paikallaan niin kauan kuin olisi tarvinnut. Pitääpä ruveta metsästämään kolmijalkaa...

lauantai 26. tammikuuta 2013

Kävelin ja kävelin ja kävelin ja kävelin...


Perjantainen vapaapäivä hujahti otsikon mukaan kävellessä! Matkasin ensin junalla ja metrolla Lontoon pohjoispuolelle Islingtoniin ja lähdin sieltä hiljalleen valumaan alas Thamesia kohti. Päivän teemana oli hengailua ja ihmettelyä. Islingtonin alueella oli toinen toistaan kivempia pieniä puoteja ja ravintoloita joihin olisi vaikka kaikkiin voinut hetkeksi jäädä ihmettelemään maailman menoa. Aika monessa kaupassa pyörähdinkin (vaikken ostanut mitään!) mutta ravintolat saivat jäädä toiseen kertaan. 


 Kävelyreissullani päädyin Cityyn seuraamaan uusia rakennustyömaita ja hetkeksi katselemaan St Paul's katedraalia. Eihän kirkko  miksikään ole tässä parin vuoden aikana muuttunut, mutta oli hauska käydä moikkaamassa vanhaa tuttua! :)


Tässä ylemmässä kuvassa näkyy aukio (jonka nimeä en tiedä) Cityssä. Ja tahdoin laittaa sen tähän vaan siksi, että tästä käy hienosti ilmi, miten erilaisia maisemia ihan pienen alueen sisällä voi olla. Lasista ja metallista tehtyjen toimistorakennusten keskellä kaikessa rauhassa nököttelee ikivanhoja kirkkoja sun muita rakennuksia. Uudenaikaisesta suurkaupungista pääsee ihan kuin Rooman kaduille yhdessä silmän räpäyksessä!


Lopettelin kävelyurakkani Thamesin rantaan. Käväisin syömässä Tower Bridgen vieressä ja köpöttelin sen yli South Bankin puolelle. Viimeksi ihastelin siltaa ja siltä avautuvia maisemia siskoni kanssa elokuussa ja keli oli silloin HIEMAN lämpimämpi. Note: tammikuinen Tower Bridge on aivan yhtä jäätävä ylittää kuin tammikuinen Brooklyn Bridge! Onneksi tämä silta oli sentään huomattavasti lyhyempi...

Thamesin rantaa seuraten kävelin vielä uuden pilvenpiirtäjän, Shardin ohitse ja piipahdin Tate Modernissa katsomassa modernia taidetta. Osa teoksista oli edellisestä visiitistä vaihtunut, mutta löytyi sieltä vanhoja tuttujakin! Poikien vanhempien Tate-kortilla pääsin ilmaiseksi myös yhteen erikoisnäyttelyyn, joka siis muuten olisi ollut maksullinen. Varsin pitkä ja kävelyntäyteinen päivä tuli vietettyä, mutta mielestäni kävely on erinomainen tapa tutkiskella tätä kaupunkia! Metro on toki näppärä, mutta kun sieltä ei näe maisemia.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Uusi lelu


Jeap, lunta ja metsää riittää, joten kuvataan siis niitä! :) Upouusi ja ihana kamera on poltellut laukussa mukana muutaman päivän ja täytyy sanoa, että opeteltavaa riittää. Valokuvauskurssi on todellakin ohjelmassa mukana kun saan selviteltyä sopivan ajankohdan. Jos jotakuta kiinnostaa, niin ostamani kamera on Panasonic Lumix DMC-G5K mikrojärjestelmä-/single lens kamera. Eli käytännössä järjestelmä kamera pienemmässä paketissa. 

Olin mietiskellyt jonkinlaisen järjestelmäkameran ostamista silloin tällöin jo pidemmän aikaa, mutta kun en löytänyt siihen mitään järkevää syytä, niin hankintaa ei tullut tehtyä aikaisemmin. Nyt ajattelin, että täällä jos jossain olisi ainakin aikaa opetella sellaista käyttämään, joten kameraostokset alkoivat syksyllä kummitella mielessä todenteolla. En ole käyttänyt järjestelmäkameroita kauheasti aikaisemmin (muutamaa lainakameraa lukuunottamatta), enkä todellakaan ole mitenkään asiantunteva valokuvaaja, mutta nautin kuitenkin kauniista kuvista ja niiden ottamisesta. Omistan jo ennestään Panasonicin vesitiiviin kompaktikameran ja olen ollut siihen äärimmäisen tyytyväinen; siksi ajattelin, että tämäkin kamera voisi löytyä samasta firmasta.


Viimekesäisellä Lontoonreissullani minulla oli lainassa "perinteinen" järjestelmäkamera ja sillä tuli otettua ehkä viisitoista valokuvaa; reissutestin tulos: liian painava, liian iso. Siksi kohdistinkin katseeni mikrojärkkäreihin. Tarjolla on aika monta mallia, niin Nikonilta, Olympukselta kuin muiltakin merkeiltä, mutta tykästyin juuri tähän malliin, koska se oli mielestäni hyvä kombo kokonsa ja ominaisuuksiensa puolesta. Monet muut mikrojärkkärit näyttävät kompaktikameroita isoilla objektiiveilla, mutta minä ihastuin erityisesti tämän kameran "järkkärimäisempään" ulkonäköön. Onnistuneen muotoilun ansiosta kamera sopii ainakin minun käteeni erinomaisesti! Se on järkkärin oloinen, mutta kuitenkin kevyempi ja pienempi; juuri minun sormiini sopiva.

Teknisistä tiedoista en osaa tehdä kovin kummaa tiukkaa analyysiä, mutta ehkä nekin tiedot ja taidot karttuvat tässä kevään aikana. Perus-Pertsan silmään kuvat näyttävät oikein laaduikkailta, kamerassa on monia kuvaamista helpottavia toimintoja (joiden käytöstä yritän kyllä paraikaa opetella pois...), hauskoja tehosteita ja erityisesti minua miellyttää kaltevuustunnistin joka kertoo, jos horisontti on vinossa! Ainakin nyt alkuinnostuksen ajan kamera on pysynyt laukussa mukana jokaisella ulkoilulla, mutta katsotaan mitä kevät tuo tullessaan. Hurahdanko lopullisesti vai unohtuuko kallis ostos laatikon perälle? We'll see! Ehkä tulevaisuudessa keksin jotain huonojakin puolia tästä kamerasta, mutta ainakin vielä hykertelen innostuksesta joka kerta kun nappaan sen käteeni!

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Vapaita!


Laitetaanpas ensiksi todisteita siitä, että täällä todellakin on jo useampana päivänä satanut lunta! Jihaa! Minusta lumisade on kotoisaa ja poikienkin kanssa on hauska käydä laskemassa mäkeä, mutta tähän Brittiläiseen arkeen lumi ei kyllä oikein sovi. Kesärenkailla ei varmasti ole kiva luistella... Ja pahoittelen, että kuvissa on jälleen ankkalampi, mutta kun se nyt vaan on niin näppärästi tossa ihan kulmilla. Kaikesta lumentulosta huolimatta junaliikenne on toiminut suhteellisen hyvin ja olen päässyt jo useamman kerran "piipahtamaan" keskustassa. Lovely London!


Tällä viikolla olen siis saanut nautiskella ihanista vapaista niin torstaina kun nyt lauantaina ja sunnuntainakin! Torstain vietin asioilla juosten, mutta eihän kaikki tietenkään mennyt ihan niinkuin olin suunnitellut. Vietin suurimman osan päivästäni yrittäen metsästää kaupungista liittymää ja yhtä tiettyä kameraa itselleni. Ja arvatenkin molemmat jäivät saamatta. Liittymiä ja kameroitahan tämä kaupunki on täynnä, mutta kun etsii jotain tiettyä niin etsinnät voivat levitä aika laajoiksi.  Torstai ei mennyt ihan putkeen, mutta otin uusintakierroksen eilen ja tadaa, oikea kamera sattui kohdalle! Nyt onkin luvassa tiukkaa ohjekirjan pänttäämistä ja nappien opettelua ja ajattelin, että voisin jopa mennä jollekin valokuvauskurssille. Siitä ei varmasti olisi ainakaan haittaa!

 Onnistuneiden ostosten jälkeen kävelin ympäriinsä fiilistellen kaupunkia lähinnä Sohossa, Covent Gardenissa ja South Bankilla ja yritin sisäistää, että täällä sitä taas ollaan! Ei se ajatus kyllä tainnut ihan vielä upota perille asti...

Tänään on sitten vuorossa kameran kanssa pelleilyä, lukemista, neulomista, telkkarin toljotusta ja muuta sluibailua. Viimeksi Lontoossa asuessani viiletin viikonloput läpeensä katsellen nähtävyyksiä, mutta nyt on aikaa myös rehelliseen laiskotteluun. Dolce far niente! En siis todellakaan aio lopettaa museoissa ja musikaaleissa kiertelyä, nyt minulla on vaan enemmän aikaa toteuttaa kaikki suunnitelmat rennommalla aikataululla!

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Uutta arkea


Hoh hoh! Arki Lontoossa, Chislehurstissa on lähtenyt käyntiin kivasti. Parin viime päivän aikana on tullut aikamoinen pläjäys muistettavaa kaikkea mikron käytöstä kävelyreitteihin n ja bussipysäkeistä juna-aikatauluihin, mutta eiköhän ne kohta ala jäädä päähän. Ja vaikka uutta asiaa on tullut paljon, periaatteessa arki toimii samalla tavalla kuin pari vuotta sitten, joten ihan tuntemattomaan ei ole tullut hypättyä. On ollut hauska myös huomata, että pojat eivät loppujen lopuksi ole muuttuneet niin paljon kuin voisi kuvitella. Toki he ovat ehtineet kasvaa paljon, mutta perusluonteenpiirteet ovat pysyneet suunnilleen ennallaan. Samat tutut sisällöt, mutta suuremmassa paketissa! :)


Tässä olevat kuvat ovat muuten tämän kertaiselta ankkalammelta; odottelen jo kevättä, että jos tänne uskaltaisi tehdä jonkun eväsretken (olettaen, että sorsat pysyvät omalla reviirillään...). Tämän ankkalammen lisäksi Chislehurstissa on aika kiva pääkatu, jonka varrella on muutama kokeiltavan oloinen kahvila ja ravintola, kirjasto, poikien leikkikoulu ja muutama kauppa. Kompakti ja varmasti toimiva.


Vaikka en ole viettänyt täällä kuin vasta muutaman päivän, olen silti ehtinyt tehdä jotain kivaakin, kiitos poikien vanhempien! Eilen sain ihanan extempore yllätyksen poikien vanhemmilta, kun sain lipun Business Design Centeriin London Art Fair 2013 -avajaistapahtumaan! Kyseessä oli siis tavallaan modernin taiteen "messut", johon eri galleriat olivat kokoontunen yhden katon alle esittelemään kokoelmiaan. Ja täytyy sanoa, että kolahti! Vaikken mikään taideasiantuntija olekaan, niin nautiskelin silti suuresti tarjonnasta! Vaihdoin mielelläni suunnittelemani pyykinpesu- ja kaupassakäynti-illan taidetapahtumaan! :) 

Huomenna on luvassa ensimmäinen vapaapäivä täällä ja aion viettää sen kokonaan kaupungissa, of course. Luvassa puhelinliittymän metsästystä, kamerashoppailua ja toivottavasti mukavaa ja kiireetöntä fiilistelyä!


maanantai 14. tammikuuta 2013

Maisemanvaihdos!


 Nyt oleillaan jo Lontoon kamaralla, mutta kurkataanpas sitä ennen vielä viimeiset maisemat Itävallasta! Lauantaiaamupäivän bloggailun jälkeen keli kirkastui huomattavasti ja sainkin viettää aivan upean viimeisen laskupäivän! Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja pääsin heti aamusta jo pöllyttelemään puuteria (tosin ihan rinteessä...). Jälleen kerran olisi tehnyt kyllä mieli puikata tonne offarin puolelle, mutta ehkä sitten ensikerralla kun on kunnon varusteet matkassa.


Melkeinpä koko lauantaipäivä meni lasketellessa. Kipaisin vain puolenpäivän aikoihin auttamassa poikien äitiä lounaan ja vuokratavaroiden palautuksen kanssa ja sitten hilpaisin takaisin rinteisiin. Koska aurinko paistoi niin upeasti, niin valitettavasti rinteet muuttuivat aikamoiseksi kumpareikoksi iltapäivän puolella. Itseasissa "pääsin" todistamaan yhtä kumpareikossa kaatumista, joka johti ihan helikopterin tilaamiseen asti. Itse päätin tästä viisastuneena hipsiä illaksi hyyyyyvin hitaasti kotiin. 


Ja toisiaan, viikonloppuna St Antonissa kisattiin ja pääsin pieneksi hetkeksi mukaan kisatunnelmaan, kun kävelin maalialueen vierestä hissiltä toiselle! :) Apua, ne muuten oikeasti laskee kovaa...

Sunnuntai olikin sitten pakkaus- ja matkustuspäivä ja kun pääsimme illalla kotiin, niin en paljon muuta jaksanut tehdä kuin purkaa tavarat ja painua petille. Tänään on vietetty ensimmäistä "taasonaikatottuaarkeen"-päivää ja huomenna alkaa tohina todenteolla! Laittelen terveisiä Lontoosta kuvien kera kunhan saan otettua niitä valokuvia!


lauantai 12. tammikuuta 2013

Muutamat viime päivät...


Jopas tässä ehti vilahtaa monta päivää! Aloittakaamme keskiviikon paikkeilta. Keskiviikkona minulla oli "puolivapaapäivä", olin aamun poikien isän apuna ja lounaan jälkeen lähdin omiin rientoihin. Keskiviikkona keli oli vielä upea, aurinko paistoi ja rinteet olivat minulle täydellisessä kunnossa! Lasku kulki upeasti! Iltapäivällä tutustuin muutamaan uuteen tyyppiin ja jatkoin heidän kanssaan after skihin asti. Hauskaa oli, minäkin pääsin viihteelle!

Pojat olivat kipeitä koko alku viikon, joten jonkun piti aina olla sisällä poikien kanssa. Meillä oli kuitenkin tosi hyvin toimiva vuorottelusysteemi, joten kaikki pääsivät vuorollaan mäkeen. Torstaina kävimme jo vähän terveempien poikien kanssa gondolihissiretkellä toiseksi ylimmällä asemalla asti juomassa kaakaota ja katselemassa maisemia. Nyt loppuviikosta keli on muuttunut taas "puuroisemmaksi", lunta sataa ja yläasemilla ei näe mitään. Eiliset laskut menivät kuitenkin omalta osaltani yllättävänkin hyvin! Olen vihdoin oppinut laskemaan tässä lumessa! :) 

Tänään täällä alkaa laskettelukisat ja olisi ihan hauska käydä kiepsahtamassa katsomassa, mutta saas nähdä että mitä tehdään. Ensin otetaan rauhallinen lauantaiaamun aloitus, pitkä aamupala ja katsellaan sitten!

tiistai 8. tammikuuta 2013

Maailman huipulla!


Eilinen oli taas mahtava ja aurinkoinen päivä! Käväisin iltapäivällä kolmen kilometrin korkeudessa katselemassa maisemia! Ja sanomattakin selvää, että oli aika makee näköala. Ylös pääseminen vaati matkustamista kolmella gondolihissillä ja viimeinen pätkä oli aikas mielenkiintoinen: pieneen kopperoon mahtui kerralla kuusi ihmistä ja olo oli kuin tonnikalapurkissa. En suosittele korkeanpaikankammoisille.


Muuten meno on ollut aika rauhallista ja mukavaa. Voiko alpeilla laskettelusta sanoa, että "same old, same old" :) Lasketteluunkin on muodostunut oma kiva rutiini ja kelit ovat olleet upeat. Seuranamme ollut tuttavaperhe lähti sunnuntaina kotiin, mutta uutta porukkaa on tulossa tänään ja huomenna. Muutaman hiljaisen päivän jälkeen alkaa taas kunnon hommat ja hulina! 

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Onnellinen vapaapäiväläinen!



Muutamat viime päivät vallinnut huono keli on ilmeisesti vihdoin väistynyt, koska eilisen pilvisyys ja sadepisarat olivat yönaikana muuttuneeet auringoksi! Ja mikäs olisikaan aurinkoisessa kelissä parempaa, kuin ensimmäinen kokonainen vapaapäivä! Skippasin aamulla yhteisen aamupalan, koska se tarjoillaan jo ennen kahdeksaa ja nukuin jopa yhdeksään asti. Eikä siinä sen ihmeempiä, syömisen ja valmistautumisen jälkeen olin jo kymmeneltä menossa kovaa vauhtia hissillä ylös. Aamu ei totisesti olisi voinut olla upeampi! Aurinko paistoi niin tehokkaasti, ettei ilman laseja voinut kuvitellakaan olevansa. Rinteet olivat kivassa kunnossa, paikoitellen oli ehkä vähän liikaa lunta minun makuuni, mutta kyllä tässä hiljalleen alkaa lumessakin laskeminen sujumaan. Oikeastaan olisi vähän (PALJON) houkuttanut lähteä laskemaan offaria, mutta järkeilin, että ilman kokemusta, seuraa, ja oikeaa varustusta ei ehkä kannata aloittaa uutta extremeharrastusta...


Pysyttelin siis rauhallisesti merkattujen reittien puolella. Oli kiva laskea, kun ei ollut mikään kiire mihinkään. Sai rauhassa pysähdellä kaakaolle ja lounaalle sekä ottamaan valokuvia! Otin aamupäivällä aika paljon kuvia, mutta suurin osa on niin valkoisia, ettei niistä auringonpaisteen vuoksi erota juuri mitään. Tästä näkyy ainakin pärstä! :) Iltapäivällä aurinko vilahti pilvien taakse ja pilvien mukana tuli taas huono näkyvyys. Laskin varovaisesti vielä pari mäkeä, mutta tehokkaan aamun jälkeen jalkaterät alkoivat olla jo niin muusia, että oli aika siirtyä lepuuttamaan jalkoja kauppojen puolelle. Viimeinen alastulo oli pakko taittaa gondolilla, koska en voinut enää laittaa monoja kunnolla kiinni. Minulla on täällä mukana lainamonot, jotka ovat ihan kivat aina pari tuntia, mutta koko päivän laskemisen jälkeen jalat huutavat hallelujaa. Omat monot on kuitenkin tallessa (vähän liiankin hyvässä), joten en halua tuhlata rahoja uusiin monoihin, vaikka niitä olisikin täällä paljon tarjolla.

Mutta vaikkei monoihin haluaisikaan laittaa rahaa, niin takkeja voi käydä katsomassa, eikö? Pikkuruinen vinkki kaikille tekstiä lukeville: jos tuntuu, että lompakossa on ihan vaan muutama ylimääräinen satanen joille ei millään meinaa löytää käyttöä, niin mulle voi lahjoittaa! Melkein meinasin jäädä sinne kauppaan asumaan, kun en tämä takki päällä voinut uloskaan kävellä. Mä tarviin tällasen!



perjantai 4. tammikuuta 2013

Eipä paista aurinko aina alpeillakaan...



Pari viime päivää täällä on mennyt vähän rennommin, vanhempien uuden vuoden juhlinta on hiljalleen ohi. Tosin tänään oli taas joku sovittu illallinen, jonka takia pistin pojat äsken nukkumaan. Mutta olen kuitenkin päiväsaikaan ehtinyt pitämään vähän vapaata ja päässyt laskemaankin, sekä eilen että tänään! Eilinen päivä meni upeasti niin rinteissä kuin niiden ulkopuolellakin! Pojat laskettelivat hienosti ja minä sain viettää päivällä parisen tuntia lasketellen ja illalla vielä muutaman lisää laiskotellen. Täällä ei ole hetkeen satanut uutta lunta, joten rinteet olivat eilen ihan minun makuuni, kovia, joissain kohdissa jopa vähän jäisiä. Pari tuntia hurahti äkkiä, mutta pääsin sentään vähän aikaisempia reissuja pitemmälle eilisellä laskettelututkimusmatkalla.

Ja koska eilinen päivä meni niin mukavasti, niin sitten vastaavasti tänään aamupäivällä kaikilla oli vähän kaikki huonosti. Lasten vanhemmat olivat vähän kipeinä, lapset kiukkuisia ja silloin ei tietenkään nannyn apu kelpaa missään tilanteessa. Vähän pitkitetyn lastenohjelmamaratonin jälkeen tappelimme vaatteet päälle ja hyppäsimme loskaan ulkoilemaan. Ilma on lämmennyt, joten täällä näyttää samalta kuin Suomessa maalis-huhtikuussa. Inhottava pilvimassa on ruvennut kerääntymään tähän meidän ympärille ja viikonloppuna pitäisi kuulemma sataa lunta. Sekin olisi ihan kivaa, koska tänään satoi vaan vettä. Blääh. Aamupäivän kiukuttelujen jälkeen suuntasimme koko konkkaronkka kohti rinteitä, minä itsekseni ja muut lasten kanssa. Ja jos aikaisemmin olin maininnut jotain huonosta näkyvyydestä, niin ne jutut voi unohtaa; tänään yläasemalla ei nähnyt MITÄÄN.


Hissillä ajelu oli vielä ihan hauskaa, ympärillä oli vain kosteaa harmaata ilmaa ja näkyvyys ulottui tasan seuraavaan gondoliin asti. Mutta alaspääseminen olikin sitten vähän haastavampaa. Maisema nimittäin näytti ihan tasan tuolta kuin ensimmäisessä kuvassa. Harmaasta mössöstä oli ihan mahdoton erottaa mitään pinnanmuotoja ja samalla silmille satoi koko ajan pientä vesi/jää-tihkua. Olin ajatellut, että menisin tutkiskelemaan vuorta vähän kauemmaksi, mutta tässä kelissä päätin, että oli paras lähteä suoraan alas.

"Laskettelin" eli käytännössä luisuttelin ensimmäisen kilometrin aivan kävelyvauhtia ja onneksi sen jälkeen alkoi jo pikkasen helpottaa. Pysyttelin tiukasti helpoimpien rinteiden puolella ja seurasin kauhulla mustiin rinteisiin ja hoitamattomille alueille suuntaavia laskettelijoita. Minulle riitti jännitykseksi se, ettei välillä meinannut nähdä kolmea metriä pidemmälle. Kahden hissinousun ja yhden rinteen laskeminen kesti tänään puolitoista tuntia. Tosin matkaakin kertyi alas asti kaikkinensa varmaan kolmen kilometrin verran. Loppuiltapäivän pysyttelinkin tukevasti lastenrinteen korkeudella poikien kanssa. Ja voi sitä riemua, kun tänään päästiin kokeilemaan mattohissin lisäksi myös sompahissiä ja laskettelua oikean rinteen puolella. Lapsilla oli hauskaa ja opettaja (minä) sai kunnon reisitreenin!


keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Ekat laskut!


Eilinen meni sellaisella hulinalla ohi, etten ehtinyt ottaa edes yhtään valokuvaa ja siksi ei siis tullut postaustakaan. Vietin käytännössä koko päivän hoitaen poikia: aamupalan jälkeen menimme taas mäkeen, ajelimme lounaaksi kotiin ja nappasimme pienet päikkärit ja sitten iltapäivän vietimme omassa pihassa ja sisällä leikkien. Iltakin meni poikien kanssa riehuessa ihan nukkuma-aikaan asti. Täytyy kyllä sanoa, että "loma" ei ole päässyt alkamaan liian helpolla! Kyllä maistuu päikkärit aina hyvin nannyllekin!

Tänään oli onneksi vähän rennompi päivä. Sen jälkeen kun olimme syöneet aamupalan ja raahanneet koko revohkan välineineen kaikkineen mäkeen, pääsin ensimmäistä kertaa itsekseni laskemaan hurjaksi puoleksi toista tunniksi. Eipä siinä kauheasti ehtinyt, huristelin ensin gondolihissillä pari kilometriä ja sitten jonkin matkaa vielä tuolihissillä, jotta pääsin huipulle asti. Maisemat eivät tänään olleet erityisen mahtavat, koska ylhäällä oli tosi sumuista. Harmikseni laskeminenkaan ei ollut kauhean nautinnollista, koska lumen pinnanmuodot eivät sumun vuoksi näkyneet yhtään. Kun olin päässyt ylös asti, ehdin laskea kaksi lyhyempää pätkää ylhäällä ja sitten pitikin lähteä luisuttelemaan ala-asemalle tuolta 2800m korkeudesta. Ja se muuten vei aikaa ja voimia! Katselin aamulla ihastuksissani ulos, kun satoi uutta lunta, mutta laskiessani totesin, ettei se niin upeaa ollutkaan. Suomessa on tullut laskettua lähinnä kovissa rinteissä, joten pehmeässä ja möykkyisessä lumessa pomppiminen oli yllättävän hankalaa ja voimiavievää. Täytyy ottaa uusi treeni joku päivä!