Pari viime päivää täällä on mennyt vähän rennommin, vanhempien uuden vuoden juhlinta on hiljalleen ohi. Tosin tänään oli taas joku sovittu illallinen, jonka takia pistin pojat äsken nukkumaan. Mutta olen kuitenkin päiväsaikaan ehtinyt pitämään vähän vapaata ja päässyt laskemaankin, sekä eilen että tänään! Eilinen päivä meni upeasti niin rinteissä kuin niiden ulkopuolellakin! Pojat laskettelivat hienosti ja minä sain viettää päivällä parisen tuntia lasketellen ja illalla vielä muutaman lisää laiskotellen. Täällä ei ole hetkeen satanut uutta lunta, joten rinteet olivat eilen ihan minun makuuni, kovia, joissain kohdissa jopa vähän jäisiä. Pari tuntia hurahti äkkiä, mutta pääsin sentään vähän aikaisempia reissuja pitemmälle eilisellä laskettelututkimusmatkalla.
Ja koska eilinen päivä meni niin mukavasti, niin sitten vastaavasti tänään aamupäivällä kaikilla oli vähän kaikki huonosti. Lasten vanhemmat olivat vähän kipeinä, lapset kiukkuisia ja silloin ei tietenkään nannyn apu kelpaa missään tilanteessa. Vähän pitkitetyn lastenohjelmamaratonin jälkeen tappelimme vaatteet päälle ja hyppäsimme loskaan ulkoilemaan. Ilma on lämmennyt, joten täällä näyttää samalta kuin Suomessa maalis-huhtikuussa. Inhottava pilvimassa on ruvennut kerääntymään tähän meidän ympärille ja viikonloppuna pitäisi kuulemma sataa lunta. Sekin olisi ihan kivaa, koska tänään satoi vaan vettä. Blääh. Aamupäivän kiukuttelujen jälkeen suuntasimme koko konkkaronkka kohti rinteitä, minä itsekseni ja muut lasten kanssa. Ja jos aikaisemmin olin maininnut jotain huonosta näkyvyydestä, niin ne jutut voi unohtaa; tänään yläasemalla ei nähnyt MITÄÄN.
Hissillä ajelu oli vielä ihan hauskaa, ympärillä oli vain kosteaa harmaata ilmaa ja näkyvyys ulottui tasan seuraavaan gondoliin asti. Mutta alaspääseminen olikin sitten vähän haastavampaa. Maisema nimittäin näytti ihan tasan tuolta kuin ensimmäisessä kuvassa. Harmaasta mössöstä oli ihan mahdoton erottaa mitään pinnanmuotoja ja samalla silmille satoi koko ajan pientä vesi/jää-tihkua. Olin ajatellut, että menisin tutkiskelemaan vuorta vähän kauemmaksi, mutta tässä kelissä päätin, että oli paras lähteä suoraan alas.
"Laskettelin" eli käytännössä luisuttelin ensimmäisen kilometrin aivan kävelyvauhtia ja onneksi sen jälkeen alkoi jo pikkasen helpottaa. Pysyttelin tiukasti helpoimpien rinteiden puolella ja seurasin kauhulla mustiin rinteisiin ja hoitamattomille alueille suuntaavia laskettelijoita. Minulle riitti jännitykseksi se, ettei välillä meinannut nähdä kolmea metriä pidemmälle. Kahden hissinousun ja yhden rinteen laskeminen kesti tänään puolitoista tuntia. Tosin matkaakin kertyi alas asti kaikkinensa varmaan kolmen kilometrin verran. Loppuiltapäivän pysyttelinkin tukevasti lastenrinteen korkeudella poikien kanssa. Ja voi sitä riemua, kun tänään päästiin kokeilemaan mattohissin lisäksi myös sompahissiä ja laskettelua oikean rinteen puolella. Lapsilla oli hauskaa ja opettaja (minä) sai kunnon reisitreenin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti