Vinkkejä: ketjuravintolat

Huomenta! Lontoon ihana ravintolavalikoima on yksi niistä asioista joita olen ehtinyt kaivata jo tässä kahden viikon aikana. Nyt haluankin vinkata muutamista ravintoloista, joista itse olen erityisesti pitänyt. Kauaksi ovat meinaan jääneet ne päivät, kun Lontoossa ei muka saanut hyvää ruokaa. Nyt tarjolla on niin paljon mahtavia erilaisia ravintoloita, ettei yksi ihminen saa elämänsä aikana käytyä läpi! Itse ihastuin etnisiin ravintoiloihin; olisiko siksi, että meillä Riihimäellä niiden tarjonta ei ole mitenkään valtava... Haluaisinkin esitellä nyt muutaman (ketju-)ravintolan, jotka tarjoavat erinomaista ruokaa, ja vielä erittäin inhimilliseen hintaan. Ja Isossa-Britanniassa ei muuten missään tapauksessa kannata säikähtää ketjuravintoloita! Laatu on jotain aivan toista kuin Suomen Rossoissa sun muissa...
 

Banana Tree

Tässä ravintolassa tarjotaan herkullista indokiinalaista ruokaa, rouhean modernissa ympäristössä. Annokset ovat ainakin minulle juuri sopivan kokoisia, ei mitenkään valtavia, ja niitä on näppärä yhdistellä vaikka kaverin kanssa. Saa maisteltua useampaa laatua! Ketju on voittanut "Vuoden 2012 ketjuravintola" -palkinnon.

Byron

Tähän ravintolaan tutustuimme jo ensimmäisellä Lontoonreissulla Elsan kanssa ja ketju onkin laajentunut sen jälkeen hurjaa vauhtia. Tarjolla on herkullisia ja "aidon makuisia" hampurilaisia lisukkeineen. Hampurilaispihvit paistetaan muuten mediumiksi, jos et erikseen mainitse haluavasi kypsää...Todella toimiva paikka hampparimieliteon iskiessä.

Pho

Vietnamilaista ruokaa. Ravintolan nimikin tarkoittaa perinteistä vietnamilaista keittoa, jota minä en kyllä edes kokeillut täällä käydessäni. Minun kokeilemani nuudelit olivat erittäin hyviä, joten voisin olettaa, että keittokin vie kielen mennessään. Ainakin nuudeleita tilatessa kannattaa muistaa, että annos oli varsin järkevän kokoinen, eli jos sattuu olemaan aivan järjetön nälkä, niin kannattaa tilata pääruoan lisäksi myös jotain lisukkeita. 

Shake Shack

Nam. Tähän ravintolaan rakastuimme Elsan kanssa palavasti ollessamme New Yorkissa. Kävimme viikon loman aikana näillä hampurilaisilla kolme kertaa... Joten voitte vaan kuvitella, että miten korkealle hypin kun kuulin, että Euroopan ensimmäinen Shake Shack avataan Lontooseen ja vielä minun siellä ollessani! Voi sitä riemun päivää! Tämä on siis juurikin se hampparipaikka, jossa avajaispäivänä jonotin puolitoista tuntia päästäkseni tilaamaan. Hampurilainen ja pirtelö olivat juuri niin taivaallisia kuin muistinkin, mutta ranskalaiset eivät ihan yltäneet niiden tasolle. Mutta jos haluat maailman parhaan (ainakin tähän mennessä) hampurilaisen, niin piipahdapa Covent Gardenissa Shake Shackissa.
 


 Strada

Heti alkuun pyydän anteeksi kauheaa, netistä lainattua kuvaa. Vaikka olen ollut tässä kivassa italialaisessa monia monia kertoja, niin kuvat ovat ilmeisesti jääneet ottamatta. Strada tarjoaa siis italialaista ruokaa pitsasta pastaan ja risottoon. Ystäväni Saara suosittelee erityisesti Margherita-pitsaa. Yksinkertaisesti herkullista!

Wagamama

Täällä tarjoillaan japanilaistyylisiä nuudeli- ja riisiruokia. Helppoa ja hyvää ja varmasti lähtee nälkä, annokset nimittäin ovat valtavia! 

Wahaca

Menin tähän ravintolaan alunperin poikien äidin suosituksesta ja onneksi menin! Ravasin Wahacassa meinaan vaikka kuinka monta kertaa... Wahaca tarjoaa meksikolaista katuruokaa, muutamia isompia annoksia ja lukemattomia herkullisia pikkuannoksia, joista voi koota itselleen mieluisimman yhdistelmän. Suosittelen erityisesti hitaasti kypsytettyä porsasta (pork pibil) ja kana-taquitoseja! Ravintoloita on ympäri Lontoota, mutta minusta hauskin on South Bankillä oleva konttiravintola. 

Yalla Yalla

Tämä ravintola on näistä uusin tuttavuus ja pääsee kyllä heti suosituslistalle. Tarjolla on herkullista beirutilaista katuruokaa ja viinejä ympäri Libanonia. Ravintola on päässyt myös Time Out -lehden 50 parasta ravintolaa -listalle, kannattaa kokeilla!

Yo!Sushi

Nimensämukaisesti kyseessä on sushiravintola. Lontoosta löytyy varmasti laadukkaampiakin sushiravintoloita, mutta jos haluaa tutustua kyseiseen ruokalajiin hauskassa ympäristössä, niin se on helppo tehdä Yo!Sushissa. Valitset liukuhihnalta haluamiasi annoksia ja maksat niistä lautasten värin perusteella. Liukuhihna-annosten lisäksi listalta voi tilata muitakin ruokalajeja, mutta niitä en ole itse ikinä kokeillut.

Lontoossa on näiden lisäksi lukemattomia ravintoloita, jotka ovat varmasti yhtä hyviä ja vielä parempiakin, mutta tässä nyt ainakin muutama jo testattu ja hyväksi havaittu. Nälän yllättäessä suosittelen ehdottomasti vierailemaan muuallakin kuin paikallisissa mäkkäreissä! Ja pienenä vinkkinä, että kun keskustassa pyöriessä nälkä yllättää, niin kannatta suunnata Wardour Streetille. Sen varrelta löytyy useita suosittelemiani ravintoloita ja niiden lisäksi vielä monta uutta eli valinnanvara ei ainakaan lopu kesken!

Ps. Pienenä vinkkinä, että täällä ravintoloissa ei tajuta "Maksatteko yhdessä vai erikseen?" -juttua niin kuin Suomessa... Koko pöydän lasku tulee yhdessä köntässä lähes poikkeuksetta.

Paluu (toisenlaiseen) arkeen

 

Heleijjaa! Ensimmäiset päivät Suomessa ovat hujahtaneet ohi vauhdilla ja on se kumma, miten nyt jo melkein tuntuu siltä, kuin ei ikinä missään olisi ollutkaan. Saavuin siis tänne kotosalle lauantaina ja viikonloppu meni kyläillessä ja vieraita vastaanottaessa. Maanantaina olikin ensimmäinen työpäivä samassa paikassa, jossa olin töissä ennen Lontooseen lähtöäkin. Hetken aikaa meni tutussakin paikassa uusia toimintatapoja ihmetellessä, mutta kyllä se tästä kai hiljalleen alkaa taas sujua! Ja olipas kyllä ihana palata töihin tuttujen ihmisten ympärille! Olen saanut aivan uskomattoman määrän halauksia sekä "tervetuloa takaisin"- ja "ihanaa, että sä olet taas täällä" -toivotuksia! :) Hyvä fiilis! Ja johan yksi ihanainen eskarilainen ehti minua ikävöidä, kun olin tiistain heti vapaapäivällä. Kun tänään menin taas töihin, niin poika nappasi halaukseen ja sanoi, että mulla tuli sua jo kauhea ikävä!  Huomenna taas iloisin mielin töihin!

Mutta mutta. Täksi illaksi olisi kuitenkin aika jännää ohjelmaa luvassa. Arki ei ehdi rasittaa minua turhan kauaa, sillä marraskuun alusta jouluun asti minun olisi tarkoitus lähteä seikkailemaan Singaporeen. Tänään olisi tarkoitus etsiä lennot! Minut toivotettiin tervetulleeksi poikien pienen serkun luo Aasiaan, enkä tietenkään voi jättää tällaista tilaisuutta käyttämättä. Seikkaillaan nyt kun siihen on mahdollisuus! Ja sitten kun olen saanut lennot ostettua, niin voin itsekin uskoa olevani menossa...hui. Kaikennäköistä jännää on siis vielä loppuvuodeksi luvassa!

Ps. Anteeksi viime postausten erittäin tylsä kuvitus, mutta kamera ei ole jaksanut kulkea mukana näillä tutuilla kulmilla...

Viimeinen työpäivä

Onpas tullut tällä viikolla tehtyä paljon "viimeisiä" asioita! Viimeinen kiepahdus kaupungilla, viimeinen kerta puistossa, viimeinen iltalenkki ihanassa luonnonpuistossa, viimeinen vierailu naapureilla, viimeisen kerran kaverilla kylässä.... ja tänään oli siis viimeinen työpäivä. Viettelimme poikien kanssa erittäin rentoa perjantaita! Aamulla jaksoimme piipahtaa pihalla sen verran, että kipaisimme kaupassa ja apteeksissa. Sitten tein lounaaksi kalalakeittoa koko joukkiolle ja syömisen jälkeen luimme tunnin verran. Ja lukeminen alkoikin painaa silmäluomia sen verran, että nappasimme siihen päälle tunnin tirsat! Ei ollenkaan hullumpaa! :)

Päikkäreiden jälkeen olikin sitten välipala-aika ja mikä maistuisikaan unen jälkeen paremmalta kuin kaakao! Hyvä tilaus pojat! Loppuiltapäivä kului pianoa pimputellessa ja vähän telkkarinkin ääressä. Syynä harvinaisen löysään ohjelmaan oli se, että kuuden jälkeen lähdimme koko konkkaronkka ravintolaan syömään ("viimeiselle aterialle") ja se ei välttämättä olisi ollut kauhean mukavaa kahden umpiväsyneen ukon kanssa. Ravintolaillallinen oli kuitenkin järjettömän herkullinen ja muutenkin kaikinpuolin onnistunut. Pääruoka näkyykin kuvassa, mutta jotenkin kummasti jälkkäristä en ehtinyt napata kuvaa... tiramisu katosi parempiin suihin valonnopeudella!

Nyt on sitten laukut jälleen melkein pakattu ja huomenna aamulla seitsemältä olisi aika lähteä lentokenttää kohti. Olen on väsynyt, mutta tyytyväinen. Elo poikien kanssa on ollut kaikkea kippurassa nauramisen ja kymmeneen laskemisen väliltä, mutta niin lasten kanssa aina. En suostu ajattelemaan huomisaamuisia halauksia lopullisina jäähyväisinä, vaan meinaan ravata Lontoossa kylässä jatkossakin! Ja onneksi ukkelitkin kyläilevät Suomessa! Enkä laita tähän ainakaan nyt sen ihmeempiä analyysejä, vaan kiitän kaikkia tähän mennessä upeasta vuodesta! Nähdään pian!

Ps. Laitan blogiin varmasti vielä muutaman Lontoo-postauksen ja availen tulevaisuudensuunnitelmia hieman tuonnempana, joten älkää vielä kadotko kokonaan linjoilta!

Puhelimen kätköistä

Kävin äsken tervehtimässä (ja sanomassa heipat) kaveria ja hänen 10 päivää vanhaa vauvaansa ja sitten vaelsin hiostavan kuumassa illassa tänne tietokoneen äärelle. Tarkoituksena oli tänään lajitella vähän pojista otettuja valokuvia (niitä on muuten 1089), mutta päätin aloittaa helpommasta ja järjestellä ensin vähän puhelimesta löytyneitä kuvia. Vaikka olenkin kantanut "oikeaa" kameraa mukana aika uskollisesti, niin on silti kiva, että puhelimellakin saa ihan hyviä kuvia! Iltalenkille tai poikien kanssa ulkoillessa kun isoa kameraa ei aina jaksa ottaa mukaan. Olisi jäänyt monta kukkaa ja auringonlaskua kuvaamatta ilman puhelinta! :) Tässä muutama aivan sekalainen otos puhelimen kätköistä viimeisen kahden viikon ajalta. Instagramin käyttäjille kuvat ovatkin jo tuttuja...

"Heitän hyvästit kivoille paikoille" -kävely

 Päivän kävelyreitti

Eilinen päivä olikin sitten viimeinen vapaapäiväni Lontoossa ja halusin käyttää sen heitellen hyvästejä niille paikoille, joihin en lauantaina ehtinyt. Kävelyä tuli google mapsin mukaan 12,7km ja tästä puuttuu vielä aamuinen kenkienmetsästysreissu Bromleyn puolella. Ja koska ihanainen kotibussini oli illalla mennyt ohi kaksi minuuttia ennen kuin pääsin rautatieasemalle, niin kipittelin myös 2km matkan asemalta kotiin. Ihan kivasti tuli siis käveltyä! Ja läpsyttelin muuten melkein koko päivän menemään varvassandaaleissa eli kukaan ei voi sanoa, että Havaianakset ei muka olisi kävelykengät! :)

Aloitin päivän siis kenkämetsästyksellä (jep, lupaan että nämä oli viimeiset...) ja sitten suuntasin keskustaan Royal Geographical Societyn tiloihin Travel Photographer of the Year -näyttelyyn. Nimensä mukaisesti näyttelyssä oli esillä siis vuoden 2012 parhaita matkavalokuvia. Kannattaa kurkata tästä linkistä etenkin nuorien voittajien valokuvia (minun lempparini olivat Samuel Fisch, 15v; Michael Theodric, 10v), ne olivat mielestäni upeita! Kuvat nettisivulla saa isommaksi niitä klikkaamalla...

Loppupäivän keskityinkin sitten kävelyyn ja kaupungin ihailuun. Kiepsahdin viimeisen kerran Hyde Parkissa, marssin pitkin Piccadillyä ja piipahdin Old Bond Street -hienostoshoppailukadulla. Burlington Arcadessa kävin Laduréen macaron myymälässä ja nappasin mukaan puoliluvattoman kuvan lisäksi neljä herkkua myöhemmin nautittavaksi. Sanoin heipat Piccadilly Circukselle ja Leicester Squarelle ja kävin syömässä "viimeisen aterian" Byron-ravintolassa. Nälkä oli iltapäivällä kehittynyt jo armottomaksi, joten en jaksanut odottaa mitään hampurilaista monimutkaisempaa. Joskus yksinkertainen on kuitenkin parasta!

Sitten kävelin Trafalgar Squaren ohi kohti Thamesin rantaa ja ylitin joen mielestäni parhaimmalta näköalapaikalta (ylin kuva näistä neljästä). Kotijunani Charing Crossin asemalta kulkee muuten joka kerta tuon saman maiseman ohi... Vilkuttelin matkalla myös Wahaca-ravintolalle ja tallustelin rauhaksiin pitkin ihanaa South Bankia aina Tower Bridgelle asti. Olisin piipahtanut matkalla vielä Tate Modernin turbiinihallissa, mutta se olikin huomaamattani suljettu museossa olevan laajennusremontin takia. Täytyy tulla takaisin kun se aukeaa taas v.2014! 

Pysähdyin siis vasta kun olin päässyt kaupungintalon aukiolle, aivan Tower Bridgen juureen. Istahdin nurmikolle turistien seuraan ja nautiskelin kaksi macaronea ihaillen aurinkoista maisemaa. Minun tulee tätä kaupunkia ihan valtava ikävä.

Olen pitänyt tässä kevään aikana listaa kaikista niistä asioista, jotka haluan täällä ollessani tehdä ja yksi asia oli vielä tekemättä: The Shard -pilvenpiirtäjässä käyminen. Olin jo ajatellut, että vierailu saisi jäädä odottamaan seuraavaa kertaa, mutta nyt olin kuitenkin ihan pilvenpiirtäjän naapurustossa, keli oli upea ja aikaakin oli vielä hyvin jäljellä. En voinut jättää tilaisuutta käyttämättä!

Lampsin ala-aulaan ja ojensin lippuluukulle raskain käsin 29 punnan sisäänpääsymaksun. Kerran se vain kirpaisee... Sitten menin läpi turvatarkastuksesta (kyllä, läpivalaisut laukuille ja kaikki) ja matkasin kahdella hissillä melkein huipulle asti. The Shard on tällä hetkellä läntisen Euroopan korkein pilvenpiirtäjä (310m) ja rakennus pitää sisällään asuntoja, toimistotiloja ja ravintoloita sekä hotellin ja kaksi näköalatasannetta. Nämä näköalatasanteet sijaitsevat 68. ja 72. kerroksessa 244m korkeudessa ja niistä alempi on kokonaan suljettua tilaa, kun taas ylemmässä tuuli pääsee hieman heiluttamaan vierailijan tukkaa. Ulkoilma ei kuitenkaan pääse kauheasti häiritsemään vierailua ja minusta tila olisi voinut olla avoimempikin. Rakennuksen ja vierailijoiden turvallisuudesta vastaavat henkilöt ovat ehkä kanssani erimieltä...

Näköalat ylhäältä olivat tottakai uskomattoman hienot ja maisema avautui aurinkoisessa säässä järjettömän kauas. Kiertelin tasannetta ympäri muutaman kerran ja otin tietenkin kuvia kaikilla mahdollisilla mukana olleilla laitteilla ja sitten istahdin lattialle vielä nauttimaan kaksi viimeistä macaronea. Aika kiva paikka eväsretkelle muuten! Ja vaikka sisäänpääsy olikin ryöstöhintainen, se oli mielestäni jokaisen punnan arvoinen; tunnelma ylhäällä oli taianomainen. Enpä olisi voinut päättää vapaapäiviäni ja aikaani Lontoossa tätä majesteettisemmalla tavalla. Olisin voinut ihailla maisemia helposti muutaman tunnin, mutta puolentoista tunnin kello alkoi lähennellä iltatoimien aikoja,joten päätin lähteä kotia kohti. Junassa istuessani katselin vielä viimeiset kerrat korkeuksiin kurkottavaa pilvenpiirtäjää ja vilkuttelin keskustalle heipat. Tämä ei siis suinkaan tule jäämään viimeiseksi kerrakseni Lontoossa, mutta varmasti jonkin aikaa menee, ennen kuin pääsen takaisin kylään tutuille kaduille. Ehkä vuosi tai pari. Tai ainakin muutama kuukausi... No katsotaan, että kuinka kauan maltan olla pois!

Viimeinen työviikko pamahti käyntiin tänään ja vaikka keskustaan en enää ehdikään, niin viettelen vielä lauantaihin asti poikien kanssa aikaa täällä Chislehurstissa. Tämä päivä meni hohdokkaasti pyykkiä pestessä ja ulkoillessa ja huomenna olisi tarkoitus käydä Mudchute Parkissa taas kotieläintilalla retkellä. Ja saas nähdä, että mitä keksitään sitten loppuviikoksi!

"Vielä viimeisen kerran..."

Päivän kävelyreitti

Tämän päivän kävelyreitti on vaan suuntaa antava, sillä pyörin päivän aikana monen monituista tietä ristiin rastiin, enkä todellakaan muista, että missä järjestyksessä. Kartasta saa kuitenkin jonkun käsityksen siitä, että millä alueella tuli pyörittyä...

No, nyt on tullut vietettyä varsinaista "viimeisten kertojen" -viikonloppua! Käytin sekä lauantain että sunnuntain siihen, että ehdin tehdä kaikki kivat asiat vielä viimeisen kerran ennen kotiin palaamista. Molemmat päivät olivat aivan mahtavia, ja tekemistä oli niin paljon, että tässä postauksessa on pakko keskittyä vain lauantaihin. Heräsin aamulla ennätyksellisen aikasin klo 7.30, koska olen koko viikon herännyt samaan aikaan. Eipä siinä mitään, kirjoittelin hetkisen, söin ja olin matkalla keskustaa kohti kymmenen jälkeen. Käytin aamun Oxford Streetin läpikävelemiseen ja piipahdin toki matkalla vielä muutamassa kaupassa. Mukaan tarttui vain pari juoksuvaatetta Nike Townista. Shoppailujen jälkeen piipahdin The Photographers' Galleryssä vilkaisemassa esillä olevat näyttelyt. Ihan kivat, mutta ei mitään järisyttävää...

Tässä vaiheessa aamu oli jo vaihtunut iltapäivän puolelle ja nälkä alkoi olla melkoinen. Mietiskelin pitkään ja hartaasti, että mihin ravintolaan tahtoisin mennä ja lopulta Banana Treen indokiinalainen keittiö voitti. Ruoka oli jälleen super hyvää! Maha täynnä oli hyvä lyllertää sanomaan heipat vielä Carnaby Streetille ja Soholle.

Siinä pitkin katuja köpötellessä nappasin Joe&The Juicesta matkaan terveellisen jälkkärn banaani-mansikkasmoothien muodossa; aivan järjettömän hyvää! Smoothien kanssa olikin hyvin hipsterimäistä kipitellä Lomography storeen kurkkimaan filmikameratarjontaa. En ostanut pienen pientä ja hyvin söpöä Diana-kameraa jo omistamani La Sardinan seuraksi, vaan raskain mielin jätin pikkukameran odottelemaan ostajaansa. Jopa tällainen kamerafriikki ymmärtää, että jos kamerassa käytettävää filmiä ei voi kehittää Suomessa, niin siitä tuskin on kauheasti iloa käyttäjällensä...

 Lopun iltapäivän vietinkin sitten kävellen ympäri Covent Gardenia. Piipahtelin kaupoissa ja nautiskelin yllättävän hiljaisesta ja rauhallisesta tunnelmasta. Turistit olivat ilmeisesti päättäneet keskittyä muihin alueisiin tänä ihanan lämpimänä lauantaina. Useamman tunnin käppäilyn jälkeen piipahdin Starbuckille hakemaan virvokkeeksi limestä ja vihreästä teestä sekoitetun herkullisen kylmän juoman ja löntystelin sen kanssa Victoria Embankment Gardensiin tauolle. Koko päivän sandaaleissa kävely alkoi hiljalleen jo tuntua jalkapohjissa... 

Hetken aurinkotuolissa makoiltuani väänsin kuitenkin itseni vielä ylös ja seikkailemaan viimeiset kierrokset Covent Gardenin pikkukaduilla. Jalkoja keventääkseni piipahdin vielä Snogissa nautiskelemassa viimeisen frozen youghurtin (kupissa on kylmää jugurttia eli terveellisempää miltä näyttää!!). Ah, miten näitä kaikkia herkkuja tulee ikävä...

Pitkän päivän loppuhuopennukseksi olin ostanut itselleni lipun vielä teatteriin. Hehkutin jo keväämmällä Peter and Alice -näytelmää ja valitsinkin viimeiseksi teatteripläjäykseksi näytelmän samasta "sarjasta" Michael Granade Companyltä. Cripple of Inishmaan osottautui erinomaiseksi valinnaksi, sillä se oli vähintäänkin yhtä hyvä kuin Peter and Alice. Pääosaa näytteli Harry Potter elokuvista tuttu Daniel Radcliffe ja sekä näytelmä että Radcliffe ovat saaneet erinonmaisia arvosteluja monilta kriitikoilta ja nyt minunkin on liityttävä ylistäjien joukkoon. Musta huumoria tihkuva näytelmä sijoittuu Irlantiin Inishmaanin saarelle, jossa rampa Billy yrittää selvitä elämästään muiden pilkan kohteena. Kun viereisellä saarella aletaan kuvaamaan oikein Hollywood-elokuvaa, Billy tietää hänen hetkensä koittaneen...Ei hänestä näyttelijää kuitenkaan loppujen lopuksi tule, vaikka Billy muutaman huijauksen avulla pääseekin katsomaan maailmaa ja palaa sitten takaisin Inishmaaniin.

Juonessa oli aika monta pikku twistiä, joten en lähde sitä sen tarkemmin tässä avaamaan, mutta tunnelmat esityksen aikana vaihtelivat kyyneleet silmissä nauramisesta aina surullisen itkun tirautuksen partaalle. Ja erityismaininta siitä, että Radcliffe näytteli ehdottomasti parhaimman kuolemiskohtauksen, mitä olen ikinä lavalla tai elokuvassa nähnyt (vaikkei roolihenkilö lopulta näytelmässä kuollutkaan... monimutkaista, I know.). Olin myös yllättynyt siitä, miten upeasti Daniel Radcliffe osasi koko kehollaan eläytyä ramman roolihahmonsa esittämiseen. Joo toki, hyvän näyttelijän täytyy osata eläytyä, mutta olisittepa nähneet tämän, oikeasti! Muita näyttelijöitä en tuntenut ennestään, mutta heidän suorituksensa eivät kalvenneet pääosan rinnalla yhtään. Näytelmässä seikkaili Billyn lisäksi hänen kaksi tätiään ja muutama muu saarelainen ja heidän esittäjänsä olivat myös aivan mahtavia! Yhtä ylistämistä koko kirjoitus, mutta minkäs sille voi jos näytelmä oli vain niin kertakaikkisen upea!

Näytelmä loppui kymmenen aikoihin illalla, mikä siis tarkoitti sitä, että olin ollut liikkeellä jo kaksitoista tuntia. Lampsin vielä iltapalalle Shake Shackiin ja tällä kertaa sain hampparini ilman sen kummempia jonotuksia (avajaisissa jonotin siis sen 1,5h). Varsin tyytyväisenä lampsin kotiin ja voitte uskoa, että sänkyyn päästyä unta ei tarvinnut ihmeemmin odotella! 

Ps. Vaikka kunnon kamera kulkikin koko päivän laukussa mukana, niin silti kaikki nämä kuvat on otettu kännykän kameralla.

Retkeilyä

Huh miten nopeasti onkaan ensimmäinen viikko vierähtänyt! Ja pääasiassa se on vietetty poikien kanssa, lenkillä ja nukkuen. Olen tehnyt henk.koht. ennätyksen ja mennyt joka ilta tällä viikolla (paitsi eilen) nukkumaan kymmenen jälkeen. Aika virkistävää! Päivät onkin sitten vietetty poikien kanssa. Pojilla on tietysti näin elokuussa loma leikkikoulusta, joten olen tehnyt pitkää päivää klo 8-18 ja sama jatkuu myös ensi viikon.

Työnteko ei ole kuitenkaan tuntunut mitenkään rankalta, koska varsinkin loppuviikosta retkeilimme ahkerasti! Torstaina ajelimme junalla aina upeaan Greenwichiin, jossa kävimme Cutty Sark -laivalla ja tietenkin valtavassa puistossa. Minusta oli ihana päästä vielä tällä reissulla tännekin päin Lontoota, sillä itse en olisi välttämättä enää "budjetoinut" aikaa tälle alueelle. 
 

Eilen taas kävimme sekä kirjastossa että merirosvopuistossa. Kirjasto sijaitsee tässä omalla kylällä ihan kävelymatkan päässä, mutta merirosvopuistoon nappasimme taas junan. Reippaita retkeilijöitä nämä pienet miehet kyllä ovat! 

Ensi viikko onkin sitten viimeinen viikkoni täällä. On ihan kiva mennä kotiin ja aloittaa arki siellä, varsinkin kun loman aikana ehti jo ihan mukavasti kotiutua Suomeen. Toisaalta tänne jää kyllä niin monta asiaa ja ihmistä joita tulee varmasti ikävä. Onneksi lennot on halpoja, eikä tämä todellakaan tule jäämään viimeiseksi Lontoon visiitikseni, siitä voitte olla varmoja!

Tänään on ohjelmassa vapaapäivä ja sen vietän tiiviisti kaupungilla. Kohta hyppään aamupalalle, sitten junaan ja heittämään hyvästejä keskustalle! Ja illalla pääsen sitten vielä katsomaan Harry Potterista tuttua Daniel Radcliffea teatterin lavalle! Got to love this city!