Päivän kävelyreitti
Eilinen päivä olikin sitten viimeinen vapaapäiväni Lontoossa ja halusin käyttää sen heitellen hyvästejä niille paikoille, joihin en lauantaina ehtinyt. Kävelyä tuli google mapsin mukaan 12,7km ja tästä puuttuu vielä aamuinen kenkienmetsästysreissu Bromleyn puolella. Ja koska ihanainen kotibussini oli illalla mennyt ohi kaksi minuuttia ennen kuin pääsin rautatieasemalle, niin kipittelin myös 2km matkan asemalta kotiin. Ihan kivasti tuli siis käveltyä! Ja läpsyttelin muuten melkein koko päivän menemään varvassandaaleissa eli kukaan ei voi sanoa, että Havaianakset ei muka olisi kävelykengät! :)
Aloitin päivän siis kenkämetsästyksellä (jep, lupaan että nämä oli viimeiset...) ja sitten suuntasin keskustaan Royal Geographical Societyn tiloihin Travel Photographer of the Year -näyttelyyn. Nimensä mukaisesti näyttelyssä oli esillä siis vuoden 2012 parhaita matkavalokuvia. Kannattaa kurkata tästä linkistä etenkin nuorien voittajien valokuvia (minun lempparini olivat Samuel Fisch, 15v; Michael Theodric, 10v), ne olivat mielestäni upeita! Kuvat nettisivulla saa isommaksi niitä klikkaamalla...
Loppupäivän keskityinkin sitten kävelyyn ja kaupungin ihailuun. Kiepsahdin viimeisen kerran Hyde Parkissa, marssin pitkin Piccadillyä ja piipahdin Old Bond Street -hienostoshoppailukadulla. Burlington Arcadessa kävin Laduréen macaron myymälässä ja nappasin mukaan puoliluvattoman kuvan lisäksi neljä herkkua myöhemmin nautittavaksi. Sanoin heipat Piccadilly Circukselle ja Leicester Squarelle ja kävin syömässä "viimeisen aterian" Byron-ravintolassa. Nälkä oli iltapäivällä kehittynyt jo armottomaksi, joten en jaksanut odottaa mitään hampurilaista monimutkaisempaa. Joskus yksinkertainen on kuitenkin parasta!
Sitten kävelin Trafalgar Squaren ohi kohti Thamesin rantaa ja ylitin joen mielestäni parhaimmalta näköalapaikalta (ylin kuva näistä neljästä). Kotijunani Charing Crossin asemalta kulkee muuten joka kerta tuon saman maiseman ohi... Vilkuttelin matkalla myös Wahaca-ravintolalle ja tallustelin rauhaksiin pitkin ihanaa South Bankia aina Tower Bridgelle asti. Olisin piipahtanut matkalla vielä Tate Modernin turbiinihallissa, mutta se olikin huomaamattani suljettu museossa olevan laajennusremontin takia. Täytyy tulla takaisin kun se aukeaa taas v.2014!
Pysähdyin siis vasta kun olin päässyt kaupungintalon aukiolle, aivan Tower Bridgen juureen. Istahdin nurmikolle turistien seuraan ja nautiskelin kaksi macaronea ihaillen aurinkoista maisemaa. Minun tulee tätä kaupunkia ihan valtava ikävä.
Olen pitänyt tässä kevään aikana listaa kaikista niistä asioista, jotka haluan täällä ollessani tehdä ja yksi asia oli vielä tekemättä: The Shard -pilvenpiirtäjässä käyminen. Olin jo ajatellut, että vierailu saisi jäädä odottamaan seuraavaa kertaa, mutta nyt olin kuitenkin ihan pilvenpiirtäjän naapurustossa, keli oli upea ja aikaakin oli vielä hyvin jäljellä. En voinut jättää tilaisuutta käyttämättä!
Lampsin ala-aulaan ja ojensin lippuluukulle raskain käsin 29 punnan sisäänpääsymaksun. Kerran se vain kirpaisee... Sitten menin läpi turvatarkastuksesta (kyllä, läpivalaisut laukuille ja kaikki) ja matkasin kahdella hissillä melkein huipulle asti. The Shard on tällä hetkellä läntisen Euroopan korkein pilvenpiirtäjä (310m) ja rakennus pitää sisällään asuntoja, toimistotiloja ja ravintoloita sekä hotellin ja kaksi näköalatasannetta. Nämä näköalatasanteet sijaitsevat 68. ja 72. kerroksessa 244m korkeudessa ja niistä alempi on kokonaan suljettua tilaa, kun taas ylemmässä tuuli pääsee hieman heiluttamaan vierailijan tukkaa. Ulkoilma ei kuitenkaan pääse kauheasti häiritsemään vierailua ja minusta tila olisi voinut olla avoimempikin. Rakennuksen ja vierailijoiden turvallisuudesta vastaavat henkilöt ovat ehkä kanssani erimieltä...
Näköalat ylhäältä olivat tottakai uskomattoman hienot ja maisema avautui aurinkoisessa säässä järjettömän kauas. Kiertelin tasannetta ympäri muutaman kerran ja otin tietenkin kuvia kaikilla mahdollisilla mukana olleilla laitteilla ja sitten istahdin lattialle vielä nauttimaan kaksi viimeistä macaronea. Aika kiva paikka eväsretkelle muuten! Ja vaikka sisäänpääsy olikin ryöstöhintainen, se oli mielestäni jokaisen punnan arvoinen; tunnelma ylhäällä oli taianomainen. Enpä olisi voinut päättää vapaapäiviäni ja aikaani Lontoossa tätä majesteettisemmalla tavalla. Olisin voinut ihailla maisemia helposti muutaman tunnin, mutta puolentoista tunnin kello alkoi lähennellä iltatoimien aikoja,joten päätin lähteä kotia kohti. Junassa istuessani katselin vielä viimeiset kerrat korkeuksiin kurkottavaa pilvenpiirtäjää ja vilkuttelin keskustalle heipat. Tämä ei siis suinkaan tule jäämään viimeiseksi kerrakseni Lontoossa, mutta varmasti jonkin aikaa menee, ennen kuin pääsen takaisin kylään tutuille kaduille. Ehkä vuosi tai pari. Tai ainakin muutama kuukausi... No katsotaan, että kuinka kauan maltan olla pois!
Viimeinen työviikko pamahti käyntiin tänään ja vaikka keskustaan en enää ehdikään, niin viettelen vielä lauantaihin asti poikien kanssa aikaa täällä Chislehurstissa. Tämä päivä meni hohdokkaasti pyykkiä pestessä ja ulkoillessa ja huomenna olisi tarkoitus käydä Mudchute Parkissa taas kotieläintilalla retkellä. Ja saas nähdä, että mitä keksitään sitten loppuviikoksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti