Mitä, missä, milloin, miten....?

Yritän tehdä jokaisesta päivästä pienet muistiinpanot kalenterin reunaan, että olisi helpompi kirjoittaa blogia. Ja niitä on varmaan hauska lukea sitten myöhemminkin, mutta nyt merkinnäksi on aina vaan useammin alkanut tulla "ihan normaali päivä". Ja koska Elina kysyi tarkennuksia, niin ajattelin tähän väliin antaa pienen lisäinfon siitä, mitä mä siis oikeasti olen täällä tekemässä, mitä tarkoittaa "ihan normaali päivä" ... En siis vaan kierrä nähtävyyksiä, vaan töitäkin täytyy aina välillä tehdä! 

Olen live-in-nanny, eli hoidan lapsia perheessä jossa asun. Hoidettavanani on identtiset kaksospojat, joilla on ikää 1,5v. Tottakai tekemistä riittää että poikien perässä pysyy, mutta aika perus kilttejä pojat kuitenkin on! Poikien äiti on suomalainen ja isä kanadalainen ja perhe on vaan päättänyt asua Lontoossa. Äidin ja poikien kanssa puhun suomea, isän kanssa englantia. 

Tavallinen päivä poikien kanssa alkaa kahdeksalta aamupalalla. Syödään rauhassa ja sitten leikitään hetki sisäleikkejä, rakennetaan legoilla tai luetaan kirjoja. Puoli kymmenen aikaan lähdetään ulos ja pari kertaa viikossa käydään leikkikentällä Greenwich Parkissa, mutta muina päivinä kävellään pieni lenkki ja sitten leikitään omalla pihalla. Kahdeltatoista on lounasaika (Jos kukaan muu ei ole kotona, pojat saa nauttia mun mahtavista kokkauksista!) ja suunnilleen yhdeltä/puoli kahdelta pojat nukkuu puolentoista tunnin päiväunet. Päikkäreiden jälkeen välipalaa ja sitten taas suunnilleen tunniksi ulos. Ulkoilun jälkeen ehditään vielä hetki leikkiä/laulaa/lukea sisällä ennen kun kello on kuusi ja mun työaika loppuu. Mulla on viikossa myös suunnilleen yksi iltavuoro klo 12-22, eli aloitan lounaasta ja laitan pojat illalla kahdeksalta nukkumaan, että vanhemmat saavat tehdä omia juttujaan. Poikien vanhemmat ei välttämättä ole koko päivää poissa kotoa, mutta työaikana minulla on kuitenkin vastuu poikien tekemisistä. 

Mun työtehtäviin kuuluu poikien varsinaisen hoitamisen lisäksi myös poikien pyykkihuolto, huoneiden siivous ja lakanoiden vaihto tms. Ja lounaan laittaminen, jos poikien äiti ei siis lounasaikaan ole kotona. Erona au pairin hommiin on siis se että saan ihan oikeaa palkkaa, en vain taskurahaa ja työpäivät on 10h mittasia, muutaman tunnin sijasta. Ja suomessa totuttu kahdeksan tunnin työpäivä menee niin helposti heittämällä, kymmenessä tunnissa on jo tekemistä! :)

Ei kaikki työpäivät tietenkään mene samalla kaavalla, eilenkin tehtiin koko päivän mittanen retki poikien äidin ja poikien kanssa maaseudulle, tallille katsomaan hevosia. Saan ehkä laitettua lisää päivityksiä myös näistä tavallisista päivistä kun saamme netin kotiin... Pääsen sitten työpäivän jälkeenkin nettiin!

Huh huh! Onpas ollut rankka viikko, mutta onneksi hyvällä tavalla! Ihanaiset ystäväni pääsivät muutaman mutkan kautta perille viime viikon torstaina ja maanantai iltaan asti mentiin ihan tehokkaasti ympäri Lontoota. Torstain matkustelu verotti matkalaisia sen verran, että kävimme vain syömässä ja löhöilimme hotellilla loppuillan... Perjantaina pääsimme jo kiinni turistitekemisistä ja aloitimme päivän London eyellä ja "pikku Penalla", eli Big Benin tarkastelulla. Jonot London eyelle olivat tällä kertaa aika paljon pidemmät kuin viimekerrallani (johtuisko siitä että oli kylmä joulukuun aamu ja olimme paikalla jo puolituntia ennen kuin pyörä edes aukesi...), mutta ne etenivät kyllä varsin mukavasti. Ja maisemat oli taas hienot! Täytyy käydä vielä joku ilta katselemassa Lontoon valoja maailmanpyörästä käsin... Maiseman katselun jälkeen suuntasimme Regent streetille syömään ja katselemaan kauppoja. Illalla metsästimme hoitopoikien äidin suosittelemaa pubia, mutta se oli etupihaa myöten niin täynnä että siirryimme suosiolla naapuri pubiin. Eikä ollut mikään huono valinta sekään, kiva ilta oli!

Lauantaina oli kävely/hengailu- tai oikeastaan metropäivä. Aamulla kävimme Notting Hillissä ja iltapäivällä siirryimme King's Crossin aseman (Harry Potterin 9 3/4 laituria katseltiin) kautta Camden towniin. Molemmat ihan kivoja paikkoja, mutta kyllä muhun iskee enemmän ihan keskustan vilinä, eikä niinkään punkkareiden markkinat... Vaikka kyllä oli kiva nähdä vähän Lontoon eri puolia. Loppuillan vielä kiertelimme kauppoja Oxford streetillä... Some serious shopping!

Sunnuntaina katsastimme British Museumin tarjontaa, eikä se nyt toisellakaan kerralla ollut mitenkään vavisuttava. Pidän museon tiloista, kauniista arkkitehtuurista ja siitä miten vanha ja uusi puoli yhdistyvät pääaulassa, mutta brittien muilta kulttuureilta varastamia aarteita on valtava määrä ja niitä katsellessa turtuu tavaran paljouteen. Muumioille ja muille korvaamattoman arvokkaille esineille ei osaa antaa tarpeeksi arvoa, kun samantapaisia ruukkuja on kolmesataa vierkkäin. Täytyisi ehkä yrittää käydä museossa tutustumassa yhteen huoneeseen kerralaan, niin voisi pysyä mielenkiinto esineiden ansaitsemalla tasolla.

Museon vierestä löysimme meille suositellun Wagamama -nuudeliravintolan. Minun mielestäni kiva paikka, aika edullinen ja hyvää ruokaa, mutta seuralaisteni annokset eivät olleet heidän mielestään ihan niin hyvät. Minun täytyy kyllä mennä uudestaan! Ruoan jälkeen suunnistimme Covent Gardeniin jälleen tekemään vähän ostoksia ja varikkopysäkille pubiin johon emme lauantaina mahtuneet. Kävi ilmi, että Lamb&Flag on itseasiassa Lontoon vanhin ja perustettu siis joskun 1500-luvulla ja fiilis oli sen mukainen! Hauska paikka ja ehdottomasti vierailun arvoinen. Istumapaikkoja ei tosin ole paljoa, mutta kuten jo mainittu se ei ainakaan paikallisia haittaa vaan viikonloppuisin myös piha on aiva täynnä ihmisiä. 

Päivän viimeinen pysäkki oli Harrods, jossa teimme pikaisen pyörähdyksen jouluosastolla ja alakerran ruokaosostoilla. Illalla syömään ja junalla kotiin.

Maanantai oli minulla jo työpäivä, joten kaverini suhasivat aamupäivän Lontoossa metsästäen viimeisiä tuliaisia ja tulivat iltapäivällä junalla moikkaamaan minua ja poikia Greenwichiin. Kävelimme rauhallisesti Thamesin rantaa ja puiston läpi meidän taloa kohti, ihaillen kaunista ja aurinkoista päivää. Työpäiväni jälkeen suunnistimme jälleen Covent Gardeniin katsomaan Stomp-esitystä, jossa muusikot soittavat rytmimusiikkia putkilla, roskiksien kansilla yms. Ja jälleen mahtava show! Olisi ollut täydellinen päätös ystävieni Lontoon matkalle, ellei takanamme olisi istunut vähän yliteatraalisia katsojia...No, aivan mahtava esitys kuitenkin!

Nyt vieraat ovat päässeet jo turvallisesti kotiin ja täällä työt taas mukavan pienen hengähdyksen jälkeen lähteneet käyntiin. Uni on maistunut aikasen hyvin viikonlopun jälkeen! :) Seuraavaksi lasketaan öitä nettiasentajan tuloon (jonka pitäisi siis tulla ensi perjantaina, mutta mistäs sitä taas tietää...) ja Miamiin lähtöön. Siihenkään ei ole kuin muutama viikko!

Viikonlopusta...

Onpas mennyt taas pitkä aika viime päivityksestä, korkea aika kertoa mitä viikonloppuna tuli nähtyä!  

    

Lauantai oli pääosin luxustavarataloshoppailua –päivä, eli kävin pyörähtämässä Harrodsilla, Harvey Nicholsilla ja Fortnum&Masonilla. Aamulla piipahdin kuitenkin ensimmäiseksi luonnontieteellisessä museossa. Se oli ihan nurkan takana viime kerralla kun olin Lontoossa, mutta ei kuitenkaan koskaan tullut mentyä museokauppaa pidemmälle. Ihastuin tosin jo silloin mahtavaan eteisaulaan ja jäi fiilis että tämä museo pitää nähdä joskus kokonaan.  Nyt se sopi hyvin päivän ohjelmaan, koska sijainti on mitä loistavin, Hyde Parkin alapuolella, Harrodsin kanssa samalla kadulla. Luonnontieteellisestä museosta kun on kyse, niin ei siellä yleisesti ottaen ollut minun mieleistäni katsottavaa, mutta kyllä dinosauruksen luuranko pitää kerran elämässä nähdä! Koska olin museossa lauantaina aamulla, paikalla oli tietysti kauheasti lapsia joiden reaktioita oli myös hauska seurata luurankojen vierellä. Valtaosa dinosauruksista oli kyllä pienempiä kuin olin kuvitellut…

Kävelin loput museosta aika nopeasti läpi (ei muuten ole liian iso museo, lapsetkin jaksaa hyvin kiertää kokonaan…) ja näin mm. aidon kokoisen sinivalaan mallin ja ihan kivoja timantteja. 

Timanttiteemassa oli hyvä jatkaa kulkua eteenpäin Harrodsille. Kyseessä on siis yksi maailman suurimmista tavarataloista ja ensimmäisellä kerralla ihastuin siihen ihan täysin. Nyt toisella kerralla huomasin jo, että itse asiassa se on aivan täynnä turisteja ja ainoat tavarat mitä sieltä voi normaalituloinen ihminen ostaa on turistikrääsä tai ruokatavarat. Päädyin jälkimmäiseen, eli äiti, lemppari teetä on tulossa!  Harvey Nicholsia sanotaan tyylikkäiden ja rikkaiden nuorien ja julkkisten tavarataloksi, eli käytännössä se on tavallisen näköinen tavaratalo, mutta siellä myydään vain luxus merkkituotteita.  Yläkerrassa on kuitenkin kiva sushibaari, jossa on sellainen leffoista tuttu pyörivä liukuhihna, jolta saa valita mitä syö! En ole sen ihmeellisempi asiantuntija, mutta hyvää oli ainakin minusta!  Viimeinen kohde tavaratalokierroksella oli Fortnum&Mason. Se oli minulle uusi tuttavuus ja täytyy sanoa, että tykkäsin! Mahtava vanhanaikainen sisustus, kultaa ja punaista, ja myyjillä saketit (shaketit?sáketit?) päällä! Pienempi ja persoonallisempi, vähemmän ihmisiä, eikä Harrods –lisää hintalapuissa! Ja aivan ihania peltipurkkeja! Onneksi tykkään teestä, koska muuten teepurkkien määrä matkalaukussa alkaisi käydä jo aika naurettavaksi…

 

Olin vähän yliarvioinut tavarataloissa menevän ajan, joten ennen illan musikaalia ehdin hyvin vielä piipahtaa Carnaby streetillä nuorten vaate- ja kenkäkaupoissa. Kivoja pieniä putiikkeja, mutta nyt ei tarttunut mitään mukaan. Täytyy käydä uudestaan! Iltaohjelmaksi olin ostanut lipun Grease-musikaaliin. Niiiiiin hyvä! Nauroin ihan kippurassa ja oli kiva hyräillä mielessä mukana tuttuja biisejä.  Vaikka teatteriin tullessa olin aika poikki koko päivän kävelystä, niin väsymys haihtui kyllä musikaalin alettua aika äkkiä! Kotiin päästyä en kyllä jaksanut muuta tehdä kuin kaatua sänkyyn.

Sunnuntaille olin mietiskellyt rauhallisempaa tekemistä ja koska sääkin oli upean aurikoinen (ei tosin enää niin lämmin…) niin lähdin junalla kohti South Bankia ja South Warkia, eli Thamesin etelärantaa, Lontoon kaakkoispuolella. Suunnistin ensin joenvartta pitkin Design museoon, jossa esitellään arkipäivän ja teollisuuden tavaroita. Lyhytaikaisemmassa näyttelyssä esiteltiin jonkun arkkitehdin töitä; hienoja rakennuksia, mutta nimi ei jäänyt mieleen.  Mielestäni  aivan mahtava museo! Pieni, vähän ihmisiä, eikä ollenkaan pölyinen ja vanha vaan moderni , valoisa ja väljä. Ensimmäinen jouluyllärikin tarttui mukaan museokaupasta! Sitten jatkoin matkaani Thamesin vartta pitkin vanhoja, modernisoituja tiilirakennuksia ja siltoja ihaillen kohti Tate Modernia, eli modernin taiteen museota. Itse kävelymatka oli aivan mieletön, matkalle osui mm. Tower Bridge ja HMS Belfast ja vastarannalla näkyivät Tower of London ja Custom house. Laskuveden ansioista pääsin myös kävelemään Thamesissa!   :)

Tate Modern on avattu v.2000 valtavaan vanhaan teollisuushalliin ja se sopii modernin taiteen museoksi tosi hyvin! Kävin ensin lounaalla ylimmän kerroksen ravintolassa (maisemat mahtavia, palvelu ei ehkä niinkään) ja sitten katsasti alastulomatkalla kaikki kiinteän näyttelyn huoneet. Ja yllätyin kun huomasin, ettei moderni taide ole mitenkään mahdotonta vaan viihdyin museossa jopa kauemmin kuin klassisen maalaustaiteen museoissa! Etenkin valokuvat olivat mielestäni hienoja ja voisin ehkä kuvitella sisällyttäväni tuleviin viikonloppuihin jonkun galleriankin… Lopuksi vietin taas jonkun aikaa museokaupassa, joka täälläkin muistutti kyllä enemmän designmyymälää. Tatesta kävelin vielä kirjakauppaan ja kahville. Aikaisin kotiin, leffa ja nukkumaan; ei noita shoppailupäiviä kyllä montaa yhdessä viikonlopussa jaksa! 

Viikko on lähtenyt kivan rauhallisesti käyntiin ja nyt on enää yksi yö jäljellä ja sitten saan hyvät kaverit tänne kylään! Tiedossa taas ihan varmasti vauhdikkaat ja hauskat neljä päivää!

Kuvia!

Nyt siis kuvia! Paljon kuvia... Sanokaa mitä sanotte multikansallisistayhtiöjäteistä, mut tällä hetkellä Mäkkäri rulettaa! Nettiyhteys jolla saa ladattua kuvia! Me likey! Olen tästä kohtapuoliin lähdössä leffaan (Eat.Pray.Love) joten kirjoitan vaan lyhyesti että mistä kuvat on. Eiköhän taustatietoa löydy enemmän aikaisemmista teksteistä... Ensimmäinen kuva on meidän kylästä, tie kulkee läpi, varrella muutama ravintola, kahvila ja shoppailukauppa.

Ankkalampi, jota on poikien kanssa katseltu jo ihan tarpeeks.. Ihan kiva kuitenkin!

Perinteinen Picadilly Circus kuva viime lauantailta

 Liberty's tavaratalossa oli jo joulujutut esillä! Saas nähdä miten Harrodsilla ylihuomenna...

Ankkapuisto jälleen...

Mun huone ovelta katsottuna. Tykkään!

 Sunnuntain Greenwich Park käynniltä, taustalla sitä makeeta maisemaa!

 Maisema Cityyn vähän eri kohdasta puistoa.

Ja lopuksi vielä tämmönen kirkko. En edes tiedä että mikä kirkko, mutta tänään just laskin että n.20min kävelymatkan sisällä meidän talolta (ihan siis asuinalueiden keskellä) on tälläsiä tosi upeita kivikirkkoja ainakin 6. Ne vaan ilmestyy aina jonkun mutkan takaa! Pikkasen eri arkkitehtuuri kun Suomessa...

Okkej, nyt leffa kutsuu!

Aurinkoisia terveisiä!

Kuten jo otsikosta näkee, keli on ollu sunnuntaista asti aivan mahtava! Aurinko on paistanu täydeltä terältä joka päivä ja lämpöä ollut n. 17-20 astetta. Ollaan siis oltu paljon ulkona. Sunnuntai-ilta vietettiin kokonaan puistossa (aivan järkyttävä määrä ihmisiä!), etsien leikkipaikkaa ja lennättäen leijaa. Ja sitä leikkipaikkaa siis todella piti etsiä, koska puisto on n.1300m pitkä ja 700m leveä. Siellä on leikkikentän lisäksi mm. observatorio, siihen liittyvä museo, ruusutarha, muutama lampi/järvi ja peura-aitaus! Ja puiston näköalatasanteelta on aivan mahtavat maisemat Cityyn! Tästänkin laitan kuvan, kun saan toimivamman yhteyden... Maanantaina oli jo helpompi suunnistaa leikkikentälle poikien kanssa ja ihmisiäkin oli huomattavasti vähemmän ja illalla käytiin taas lennättämässä leijaa. Pojat ei vaan kyllä vielä oikein tajua että mitä hienoa siinä on. :)

Eilen mulla oli kiva löysäilyaamu, koska aloitin työt vasta kahdeltatoista. Poikien kanssa opitun rytmin mukaan heräsin aika aikasin, mutta makoilin sängyssä, mietin mitä viikonloppuna vois tehdä ja katselin vähän Mentalistia dvdltä. Päiviin alkaa pikkuhiljaa rakentua selkeet rutiinit täälläkin, ja vaikka en olis uskonu niin täytyy sanoa että melkein on ikävä Järvenpään puistoa... Tässä ihan lähellä ei ole mitään paikkaa keinua tms. ja alkaa käydä aika tylsäksi pojille vaan istua vaunuissa kun mä työntelen ja ihmettelen että mihis mentäis. Greenwich Parkiinkaan ei joka päivä voi mennä, kun sinne on sen verran pitkä matka. Lähellä on siis vaikka kuinka iso viheralue, mutta se on pelkkää nurtsia... Hmph. Mulla on vinkit vielä yhteen puistoon tässä lähellä, mutta saas nähdä mitä sieltä löytyy. Täytyy käydä tänään katsomassa!

Huomenna ajattelin tehdä uuden aluevaltauksen ja opetella käyttämään bussia! Ainakin sen verran että pääsis leffatatterille. Katsotaan kuinka käy!

Kaupungilta...

Huoh! Päivittäminen kahviloista jatkuu, sillä ilmeisesti taloon ei saa nettiä (tai telkkaria!!) vielä 3-4 viikkoon! Argh! No mutta eiköhän tästä selvitä.. Ja ilmeisesti en vieläkään saa lisättyä kuvia, koska se näyttää olevan liikaa tälle nettiyhteydelle. 


No kuitenkin. Eilen olin ensimmäistä kertaa varsinaisessa keskustassa (tai olen ollut aikaisemminkin Lontoossa, mutta nyt tällä reissulla) ja oli niiiiin kivaa! Otin tavotteeksi vaan kierrellä ympäriinsä Oxford ja Regent streetiä ja tulihan kyllä kierreltyä. Kävelyä kaupoissa yms. tuli varmasti 10-15km. Jalat kiitteli! Oli hauskaa huomata, että yllättävän paljon asioita muisti vielä edelliseltä reissulta, ja metrolla matkustaminen ja kaikki muu sellainen oli ja vanhaa tuttua hommaa. Yllättävän hauskaa oli myös pyöriä yksin kaupungilla; tottakai seura kelpaa, mutta yksin kulkiessa ei tarvitse miettiä yhdessä että mihin mennään ja huolehtia että pysyykö toinen perässä. Saa itse määräillä! Me likey! 


Lähdin talolta yhdeksän aikaan (poikien kanssa on oppinut aika aikaseen rytmiin..) ja olin Leicester squarella vähän puoli kymmenen jälkeen. Otin pari syvää huokausta, "Täällä sitä taas ollaan!" ja sitten suuntasin TKTS kojulle katsomaan saisiko vielä musikaalilippuja tälle päivälle. Ja saihan niitä! Ostin lipun Andrew Lloyd Webberin Love Never Dies -musikaalin (jatko-osa Phantom of The Operalle), iltapäivänäytökseen. Lopun aamupäivää seilasin pitkin shoppailukatuja ja tein uudestaan tuttavuutta lempparikauppojeni HMV:n, Hamleysin ja Disney Storen kanssa. Kivaa oli! Musikaali alkoi puoli kolmelta ja kesti 2½h. Musiikki oli taas mahtavaa, ei Webber kai huonoa osaa tehdäkään, mutta juonesta en kyllä oikein pitänyt. Se lähti mielestäni kehittymään väärään suuntaan, mutta en paljasta enempää, jos joku tahtoo mennä sen itse katsomaan! 


Illalla katsastin vielä Oxford streetin tavarataloja ja yritin epätoivoisesti kenkäshoppailla. Kahdeksan aikaan illalla olin ollut jo melkein puolivuorokautta liikkellä, ja täydellisen valmis luovuttamaan kenkien etsimisen, mutta viimeisestä kaupasta vihdoin löytyi melko täydellinen "everyday shoes" -kenkäpari. Voi sitä helpotuksen määrää! Mulla on taas mustat, siistit, kohtuuhintaiset, (tylsät), kestävät nahkakengät. Siihen oli hyvä lopettaa shoppaillu ja siirtyä kotiin nukkumaan.


Tänään täällä kylällä on ilmeisesti farmers market - torijuttu siis - mutta täytyy hoitaa nämä nettiä vaativat hommat ensin. Sitten vielä illaksi töihin ja uutta viikkoa kohti! Yritän nyt katsoa muita Starbuckseja, että saisin käyttöön vähän nopeamman netin...


See ya!

Ensimmäiset päivät Lontoossa

Nyt tulee pikainen päivitys ilman kuvia, koska istun paikallisessa Starbucksissa ja kahdenkymmenen minuutin temppuilun jälkeen pääsin kirjautumaan nettiin sisään (kotona ei siis edelleenkään nettiä, eikä luultavasti ainakaan kahteen viikkoon...) ja nyt on enää vajaa kymmenen minuuttia aikaa!

Eli. Lensimme Lontooseen poikien ja poikien äidin kanssa tiistaina älyttömän aikasella lennolla, heräsimme klo 5.00. Lento meni todella hyvin, pojat on tottuneita matkustajia! Mutta loppu päivä olikin sitten vähän mielenkiintoisempi. Kentältä otimme suoraan taksin kaikille uuteen kotiin, matka kesti n. 1,5h. Perille päästyämme en voinut muuta kuin loksauttaa leuat auki ja ihastella! Mahtava talo ja mun huone kolmannessa kerroksessa on isompi kun asunto kotona... Kuvia tulee kunhan muutto on kunnolla saatu loppuun ja mulla on vähän enemmän aikaa surffailla netissä. Hetki meni taloa ihastellessa, mutta mitään muuta ei sitten väsyneiden poikien kanssa oikein voinutkaan tehdä. Loppupäivä meni kitistessä sisällä! No, pojat ottaa asian kerrallaan.

Eilen pääsimmekin sitten jo talosta ulos. Kiva naapurusto, eikä Greenwish Parkiinkaan ole liian pitkä matka. Päivän ulkoilut meni leikkipuiston etsimiseen, eikä sitä ole vieläkään löytynyt. Illalla tutustuimme koko perheen voimin Blackheathin kylään ja kotiin tultuamme tilasimme ruoaksi intialaista. Hyvää oli! Illalla väsymyksen iskiessä iski ensimmäistä kertaa tajuntaan että "huh mä olen Lontoossa!" ja sen myötä myös pienet epäilyt, että mihin on taas tullut ruvettua...

Tänään kaikki epäilyt ovat kuitenkin häipyneet mielestä ja koko päivä on ollut todella kiva! Aamulla kävelimme Greenwish Parkiin (ei mikään peruspuisto...) ja iltapäivää viettiin taas kotiin ja kotipihaan tutustuen. 

Nyt täytyy lopettaa, koska kahvila suljetaan, mutta lisää terveisiä parin päivän päästä!