Todistusaineistoa

Keväiset pikaterveiset hiljalleen lämpenevästä Lontoosta!
  
En tiedä, oliko tänään kevättä ilmassa vai mitä ihmettä, mutta pistin aamulla päälle oikein mekon, meikkiä ja kynsilakkaa! Huh huh. Piti äkkiä laittaa todistusaineistoa johonkin, muuten kukaan ei usko mua! Älkää huoliko, eiköhän ne lökärifarkut palaudu kuvaan taas ensi viikolla, tuskin tämä oli mikään pidempiaikainen toimintahäiriö.

Ps. Sori, jalat ei mahtunu mukaan... :)

Taidetta ja hyvää ruokaa

Mielestäni parhaat päivät Lontoossa sisältävät juuri näitä asioita: hyvää ruokaa, taidetta tai muuta kulttuuria ja upeaa seuraa tietysti. Vietimme Elsan kanssa sunnuntaita juurikin näiden asioiden parissa ja päivä oli mitä mukavin! Emme tehneet kauhean suuria suunnitelmia sunnuntaille, sillä Elsan piti lähteä lentokenttää kohti jo puoli neljän aikaan, vaikka lento olikin lopulta useita tunteja myöhässä... Aloitimme aamun rauhallisella valmistautumisella ja aamupalalla kotosalla ja hipsimme sitten hiljaksiin kaupunkia kohti. 

Ihan ensimmäiseksi kävimme ostamassa minulle sen kauan kaivatun kevättakin, mutta heti sen jälkeen suunnistimme Photographers' Galleryyn valokuvataidetta ihailemaan. Valokuvia oli esillä kolmessa kerroksessa ja niiden lisäksi rakennuksesta löytyy kauppa, työpajatila ja kahvila. Ja tällä kertaa suurimman vaikutuksen taisi tehdä kauppa. Esillä olleista valokuvista näihin katselijoihin kolahtivat vain Laura Letinskyn hauskalla "leikkaa-liimaa"-tyylillä otetut, kauniin vaaleat valokuvat. Muut olivat vähän turhan pieniä piperryksiä meidän makuumme. Kriitikot olkoon mitä mieltä haluavat. Vaikka esillä ollut taide ei niin kohahduttanutkaan, suosittelen silti tätäkin galleriaa varsinkin valokuvauksesta kiinnostuneille. Näyttelyt ovat mukavan kompakteja, niiden kiertämiseen ei todellakaan mene tuntikausia ja alakerran kauppassa oli upea valikoima valokuvaukseen liittyviä kirjoja, lehtiä ja välineitä.

Valokuvien maailmasta vaelsimme vähän matkan päähän Sohoon Wahacaan syömään. Kävimme saman ketjun ravintolassa syömässä Saaran ja Jannen kanssa South Bankillä ja täytyy toistamiseen todeta, että mahtavaa oli! Sisustus on makea ja ruoka on erinomaisen hyvää ja järkevän hintaista. Aion käydä täällä vielä monta kertaa! Ruuan jälkeen olikin aika lähteä saattelemaan Elsaa asemalle. Heitimme pikaiset heipat ja Elsa ehti juuri ja juuri lentokentälle lähtevään junaan! Nähdään pian ystäväiseni! 

Tämän jälkeen olin suunnitellut meneväni Tate Moderniin katsomaan siellä juuri auenneen Lihctenstein-näyttelyn. Mutta kun pääsin paikalle, näyttely oli tupaten täynnä ja minä totesin, että ehkä on parempi tulla uudestaan toisella kertaa. Taidemuseoissa on ehdottomasti mukavampi vaellella rauhassa itsekseen kuin osana järjettömän isoa ihmislaumaa.

Bath

 Upea, mutta liian lyhyt viikonloppu Elsan kanssa on nyt takanapäin! Perjantaita viettelimme Lontoon keskustassa pyörien, hyvin syöden ja musikaalia katsellen. Kävin hakemassa Elsan Victorian asemalta iltapäivällä ja ryntäsimme sieltä suoraan Leicester Squarelle ostamaan musikaalilippuja. Olin salaa jo mietiskellyt, että Shrek-musikaali olisi hauska käydä katsomassa ja kun Elsakin iski siihen ensimmäisenä silmänsä, niin valinta oli sillä selvä! Ja hyvä, että valittiin, sillä viimeinen esitys oli tänään. Musikaali mukaili aikalailla elokuvien juonta, muutamia pieniä lisäyksiä ja muutoksia oli tehty, mutta ei mitään sen suurempaa. Roolihahmojen sanailu viihdytti aikuisia ja piirretty/animaatio-tyyliset lavasteet kiinnittivät varmasti myös pienempien katsojien huomion. Viihdyttävä esitys kaiken kaikkiaan.

 Lauantaita vietimme aivan toisenlaisissa maisemissa Bathissa. Nimensä mukaisesti Bath on vanha kylpyläkaupunki, jonne on jo vuosisatojen ajan tultu kylpemään parantavissa vesissä ja viihtymään vilkaissa seurapiireissä. Järjettömän kalliin (n. 50 puntaa), mutta mukavan mittaisen (1,5h) junamatkan jälkeen olimme jättäneet Lontoon tomut taaksemme ja suunnistimme suoraan roomalaiselle kylpylälle. Kaikki matkaoppaat sanovat, että tämä on juuri "se" kohde Bathissa, jota ei voi jättää väliin. Me emme kuitenkaan ostaneet pääsylippuja, vaan kävimme kurkkaamassa näkymät ravintolan puolelta. Se riittii meille.

 Kylpyläelämän lisäksi Bath on kuuluisa myös Jane Austenin vuoksi. Kirjailija asui itse Bathissa viisi vuotta ja on sijoittanut näihin maisemiin kaksi kirjaansa: Northanger Abbeyn ja Viisastelevan sydämen. Vierailimme Jane Austen Centressä tutustumassa kirjailijan elämään ja siihen, minkälainen kaupunki Bath oli tuona aikana. Aluksi meille pidettiin pieni ja mielenkiintoinen esitelmä aiheista, mutta sen jälkeen museo oli mielestäni vähän pettymys. Esillä olleet tavarat olivat valitettavasti nuhraantuneita ja vähän halpojen jäljennösten näköisiä. Kierroksen lopuksi olisi saanut pukeutua aikakauden vaatteisiin (jotka eivät nekään olleet kyllä mielestäni nähneet muuta kuin korkeintaan 80-luvun), mutta tyydyimme silinterin sovitteluun.

Olemme Elsan kanssa katselleet ahkerasti Jane Austenin kirjoista tehtyjä elokuvia ja tv-sarjoja ja olikin hauska kävellä samoja katuja pitkin kuin kirjojen sankarit ja sankarittaret! Autot ja tämän päivän vaatteisiin pukeutuneet ihmiset eivät mielestämme kuuluneet Royal Crescentin ja The Circuksen maisemiin lainkaan!

Vaikka päivä oli kylmä ja suhteellisen lyhyt, vietimme kaupungissa noin kuusi tuntia, tärkeimmät nähtävyydet ehti kiertää hyvin läpi. Toki upeiden rakennusten keskellä olisi voinut viettää vaikka toisenkin päivän, mutta Bath on kompaktin kokoinen kaupunki ja yhdessäkin päivässä ehtii paljon. Tästä kuvasta voitte ihailla vielä kuvankaunista Pulteney Bridgeä.

Koko kaupunki kuuluu UNESCOn maailmanperintöluetteloon, joten jos vaan löytyy yhtään kiinnostusta Yrjöjen aikaista arkkitehtuuria tai kylpyläelämää kohtaan, niin suosittelen kaupungissa vierailua lämpimästi!

Ps. Lounaspaikaksi suosittelemme The Circus -nimistä ravintolaa; erinomaista ruokaa ja vielä aika edullisesti!

Arkista aherrusta

Viimeiset kolme päivää ovat vierähtäneet työn touhussa! Pojilla on ollut leikkikoulusta lomaa, mikä tietää tottakai nannylle töitä. Päivät ovat olleet pitkiä, mutta hauskoja!

 

 Eilen pääsimme poikien äidin ratsastusreissulle mukaan. Iltapäivästä pakkasimme revohkan autoon ja ajelimme maaseudelle tallille. Leppoisa iltapäivä meni hevosia ja maisemia ihallessa. Harmi, ettei yllä oleva valokuva ole lähellekään niin vaikuttava kuin oikea maisema matkan varrelta. Pojat nukahtivat hetkeksi matkalla tallille ja katastrofi kävi jo lähellä, sillä nämä pienet miehet eivät todellakaan pidä heräämisestä kesken unien. Kuka tosin pitäisi? Onneksi paha mieli kaikkosi äkkiä, pojat pääsivät talliin mylläämään puhtaisiin heiniin!

Muuten päivät ovatkin sitten vierähtäneet ihan arkisten asioiden parissa; on syöty, leikitty, ulkoitu, käyty kirjastossa, kiukuteltu (ihmeen vähän kyllä), laulettu, luettu, piirretty ja vähän leikitty taas. Mielestäni nämä päivät ovat arkisuudestaan huolimatta sujuneet jotenkin erityisen kivasti! Kaikista hauskinta on ollut kuunnella omasta huoneesta, kun pojat lauleskelevat päivällä oppimiaan lauluja vielä itsekseen illemmalla! Ja he ovatkin oppineet aivan uskomattoman määrän uusia lauluja ihan muutamassa päivässä. Myös se on kivaa, kun kesken leikkien toinen kavereista yhtäkkiä pomppaa pystyyn ja sanoo esimerkiksi, että: "Hei! Laula taas se kummituslaulu/kalalaulu/tidudidulaulu!". 

Lastenlaulujen lauleskeluun tulee kuitenkin parin päivän tauko, sillä huomenna paikalle pyrähtää ihana vieraani Corkista! Ohjelmassa on ainakin vierailu Bathiin, toivottavasti musikaali ja hyvää ruokaa erinomaisessa seurassa!

Laiskottelua

Ystäväiseni lähtivät siis kotiin viime viikon keskiviikkona ja sen jälkeen on tullut lähinnä laiskoteltua! Ylempänä oleva kuva ei liity viikon tapahtumiin, mutta viimeviikkoinen auringonlasku Oxford streetillä osui tosi kauniisti rakennuksiin.

Torstaina eli ystävänpäivänä kävin vielä ulkona poikien edellisen nannyn ja hänen kaverinsa kanssa. Siis yhteensä viisi iltaa viikon sisällä ulkona, enkka! Ja hauskaa oli, ainakin minulla! Pubissa jossa kävimme, oli livemusiikki-ilta ja illan toinen bändi oli mielestäni aika hyvä. Soittajien ulkonäkö vähän huijaa, nämä dudet nimittäin soittelivat "pappamusiikkia"! Niille ihmisille, jotka eivät tätä termiä tunne, niin musiikkia voisi kuvailla ehkä bluesin ja vanhemman rockin sekoitukseksi. Isi voi korjata kuvailun, jos meni kauheasti vikaan.

Herttaisen näköinen talo matkalla "uudelle lammelle"

Viikonloppuna kävin leffassa ja sorruin leffateatterin kanta-asiakas korttiin, joten nyt pitää ruveta kulkemaan elokuvissa vähän ahkerammin! Eipä haittaa meikäläistä! Kävin katsomassa romanttisen komedian This is 40 ja poikien vanhemmat ihmettelivät valintaani, kun kuulemma jo elän keskellä tällaista elokuvaa. Heh. 

Ja sunnuntaina suuntasin sitten Whestfield-nimiseen ostoskeskukseen Stratfordiin, ihan olympiakylän viereen. Tarkoituksenani oli metsästää kevättakki, mutta kuinka ollakaan päädyin ostamaan kahdet housut ja paidan. Ja äitille tiedoksi, mä TARVIIN takin! Minulla on täällä mukana gore-tex -takki, eikä sitä voi kaupungissa käyttää ja toinen jo olemassa oleva kevättakki on siniraidallinen ja se ei oikein käy yhteen mun sinisten lempparihousujen ja sinisen laukun kanssa. Ellen sitten halua näyttää smurffilta. 

Tänään olin aamupäivän töissä, kävimme poikien kanssa toisella ankkalammella. Ja jos minä saan päättää, niin menemme sinne vielä monta kertaa! Kävelyreitti oli paljon kivempi, ei tarvinnut olla niin tarkkana autojen kanssa, eikä tällä lammella ole lähellekään niin paljon kanadan hanhia (eli paljon vähemmän hanhen kakkaa...) kuin tuttulla lammella. Jaksan edelleen ihmetellä, miten monta kertaa voi ihastella samoja ankkoja ja kuinka hauskaa onkaan kumppareiden kanssa lutaaminen lätäköissä. Onhan lätäköissä pomppiminen siis hauskaa, mutta vielä 548 003 kerrankin jälkeen? Pienet ovat pienten miesten ilot! :)

Ps. Perjantaina saan kylään Elsan ja suunnitelmissa on taas vauhdikas viikonloppu!

Terveisiä päivälenkiltä!

Hyvää ystävänpäivää!

Rakkaita vieraita!

Lauantaina sain ihanat ystävät Saaran ja Jannen kylään tänne Lontooseen! Ja voi video meillä oli kivaa! Vieraani saivat lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sillä Saaran serkku Iina opiskelee kevään täällä Briteissä, Oxfordissa. Vietimmekin pitkän viikonlopun nelistään suhaten ympäri Lontoota. Iina palasi koulun penkille maanantaina ja Saara ja Janne lensivät tänään takaisin Suomeen. Tekemistä oli vaikka millä mitalla ja päivät venyivät massiivisen pituisiksi, olin kotona pubivierailuista johtuen yleensä vasta puolen yön jälkeen, mutta silti ensimmäiset merkit väsymyksestä ilmaantuivat vasta tämän päivän puolella.

Lauantai meni vierailijoiden aikasesta heräämisestä johtuen fiilistelyyn ja shoppailuun ihan vaan tutuilla keskustan kaduilla. Mutta sunnuntaina suunnistimmekin sitten samoille kulmille, joilla olin itse viettänyt edellisen viikonlopun. Kävelimme pitkin Brick Lanea ja tällä kertaa osuimme paikalle oikeaan aikaan markkinoita ajatellen. Kiersimme koko päivän pikkuputiikkeja, Backyard Marketin ja lukemattomia vintagekauppoja. Kävimme myös Old Spitalfields Marketilla ja makeista kojuista tarttui mukaan ostoksia itse kullekin. Jos sade vielä olisi lakannut jossain vaiheessa, niin päivä olisi ollut vieläkin upeampi. Illalla matkustimme vielä keskustaan kurkkaamaan Kiinalaisen uudenvuoden menoa ja koristuksia. Molempia olisi kyllä mielestäni voinut olla vieläkin enemmän.

Maanantaina minä tein aamupäivästä muutaman tunnin töitä ja sillä aikaa muu revohka kävi katsastamassa Sciense Museumin. Iltapäivällä nautiskelimme nuudelilounasta Wagamama-ravintolassa ja sitten minä ja Janne kiirehdimme kohti HMS Belfastia. Kuten kuvasta voi nähdä, kyseessä on Brittilaivaston vanha sotalaiva, joka on museoitu ja avattu yleisölle 1971. Meillä oli vain puolitoista tuntia aikaa vierailla laivassa ja vähän meinasi tulla kiire. En ole historiafriikki tai oikeastaan sodistakaan kiinnostunut, mutta koska meri(järvi?)elämä on lähellä sydäntä, niin olisin mielelläni viettänyt laivassa vielä ainakin tunnin tai pari.

Tällä vierailulla jäi videot katselematta ja muutenkin etenimme suht reippaalla vauhdilla laivan läpi. Onneksi ehdimme kierrellä konehuoneessa, kannella ja komentosillalla ihan mukavan aikaa. Laiva on mielestäni aika luonnollisessa kunnossa, muutamaa videota ja nukkea lukuunottamatta sinne ei ollut lisätty mitään "erikoistehosteita". Ja hyvä näin. Kierrellessä tuntui siltä, kuin miehistö olisi hetkeksi hypännyt maihin ja uteliaat pällistelijät päästetty tutkiskelemaan elämää laivalla. Pikaisen visiitin vuoksi yksityiskohdat jäivät vähän pimentoon ja olisi ollut hauska kiertää laivaa jonkun sellaisen kanssa, joka olisi osannut selittää, miten kaikki esimerkiksi konehuoneessa toimi. Olisin myös halunnut tietää vähän enemmän miehistön oloista laivalla. Paatissa oli meinaan esillä muutamat aika jäätävät (kirjaimellisesti) valokuvat, jotka laittoivat minut ajattelemaan meininkiä laivalla myrsyissä tai vaikka siellä jäätiköiden läheisyydessä.

Tiistaina olin koko päivän töissä ja tulin kaupunkiin vasta "viimeiselle päivälliselle". Poikien äidin suosituksesta menimme Wahaca-nimiseen Mexicolaiseen ravintolaan. Kyseessä on ravintolaketju ja me valitsimme Soutbankilla sijaitsevan kontteihin rakennetun ravintolan.  Vaikka olikin arki-ilta, odottelimme pöytään pääsyä 45 minuuttia. Ei kyllä haitannut yhtään, minä kävin ottamassa uuden kolmijalan (kiitos kotiväki, luitte mun ajatukset!) kanssa iltavalokuvia ja sitten nappasimme baarista drinkit. Minusta ruoka oli todella hyvää, mutta seuralaiseni sanoivat, että ihan ok, ehkä tämä yksi kerta riittää. Itse kyllä rakastuin tähän paikkaan, niin palveluun, ruokaan, juomiin kuin tiloihinkin; nämä kaikki yhdessä muodostivat niin hyvin toimivan kombon, että tulen varmasti käymään tässä ravintolassa vielä monen monta kertaa.

Ihania ihmisiä ja tekemistä on lähipäivinä ollut paljon, ja tekisi mieli sanoa, että "huh huh onpa ollut rankaa turisteilla", mutta ei se oikeasti mitään rankaa ollut. Sairaan kivaa vaan! No ehkä pitkäksi venyneet illat ja aikaiset aamut eivät olleet paras yhdistelmä, mutta hyvin jaksoin vedellä vähän lyhemmilläkin unilla. 

Täällä on taas lunta!

North Greenwich ja Docklands

 Päivän paikat 

Tämän päivän kartasta ei kannata katsoa kuin paikat, reittipalvelu ei ymmärtänyt joen ylitystä gondolihissillä, joten reitit eivät pidä paikkaansa!

Aloitin aamun kepeällä tunnin bussimatkalla (junalla ja metrolla olisi päässyt nopeammin, mutta en jaksanut vaihtaa) North Greenwichiin. Ensimmäisessä kuvassa näkyy The O2 Arena eli iso konserttiareena. Enpä ole koskaan ollut täällä konsertissa, mutta pelkkä valokuvaaminenkin oli hauskaa!

 

Pienen matkan päässä konserttiareenasta oli uuden Emirates Air Linen lähtöpaikka, joten hain vähän evästä kaupasta ja hyppäsin vähän toisenlaisen gondolin kyytiin! Hauska gondolihissi vie matkustajat Thamesin yli muutamassa minuutissa ja ainoa huono puoli tässä matkanteossa olikin matkan lyhyt kesto. Maisemia olisi jaksanut katsoa paljon kauemminkin! Suosittelen tätä kulkupeliä lämpimästi, jos vaan koskaan tarvitsee päästä North Greenwichistä Royal Victoria Docksille!

Ja aivan hissin päätepysäkin vierestä löytyikin sattumalta The Crystal, syyskuussa yleisölle auennut "kestävän kehityksen keskus". Rakennuksessa on monipuolinen näyttely, jossa pääsee tutkiskelemaan videoiden ja muiden interaktiivisten systeemien avulla mm. kierrättämiseen, rakentamiseen, kaupungistumiseen ja kestävään kehitykseen. Näytelyssä voi esimerkiksi rakentaa itse virtuaalisen talon johon saa valita eristykset, ikkunat, lämmitysmuodot sun muut ja sitten ohjelma kertoo kuinka egologisia valintoja olet tehnyt. Oma taloni oli muuten parasta A-luokkaa... Saattaa kuulostaa näin kerrottuna tylsältä, mutta näyttely oli oikeasti hyvä; sopivan kompakti (tarpeeksi pieni, jaksoi kiertää mielenkiinnolla) ja tarpeeksi osallistava. Näyttelyä kierrellessä saa katsella mielenkiintoisia ja hienosti tehtyjä videoita ja räplätä kaikennäköisiä opettavaisia ja informatiivisia kosketusnäyttöjä. 

Ps. Helsinki on Euroopan 7. ekologisin kaupunki. Edelle ovat päässeet kiilaamaan Kööpenhamina, Tukholma, Oslo, Wien, Amsterdam ja Zurich.

Kestävään kehitykseen tarpeeksi tutustuttuani lähdin kävelemään kohti Thames Barrieria. Matkalla katselin satama-alueen erikoisuuksia kameran linssin läpi.

 

Thames Barrier on tulvaeste, jonka tarkoituksena on suojella Lontoon keskustaa suurilta vuorovedenvaihteluilta ja mereltä päin tulevilta myrskyaalloilta. Thames Barrierin vieressä on puisto, joka varmasti kesällä on todella mukava ja täynnä ihmisiä, mutta tällaisena viileänä helmikuisena päivänä puisto ja alue muutenkin oli aavemaisen tyhjä.

 

Thames Barrierilta hyppäsinkin sitten junaan ja ajelin keskustaan asti. Kävin tavarataloissa katsomassa kolmijalkaa kameralle, mutta en osannut vielä päättää minkälaisen (lue: minkä hintaisen) haluaisin ostaa. Olen tässä pari päivää lueskellut valokuvausopasta ja katsellut netistä tutorial-videoita, joten valokuvauskuume ja sitä myötä myös välinekuumotus on aikamoinen. Mutta kuten sanottu, kolmijalat jäivät vielä kauppaan. Päivän päätteeksi kävelin vielä hyvinkin tuttua reittiä Thamesin rantaan London Eyen nurkille harjoittelemaan pimeässä valokuvaamista. Ja voi vaan todeta, että vielä on harjoiteltavaa...

Viimeiseksi vielä vähän nuudeleita iltapalaksi ja sitten olikin jo aika palata kotiin, jotta olisin huomenna virkeänä vastaanottamassa kauan odotettuja vieraita Suomesta!

Street art

Päivän kävelyreitti

Lauantaita vietin jälleen kaupungissa, mutta vähän toisenlaisilla alueilla. Lähdin tutkiskelemaan tarkemmin Lontoon itäisempiä nurkkia. Ensin köröttelin junalla ja metrolla Bethnal Greenin asemalle ja sieltä käppäilin Boxparkiin, konteista rakennettuun pop-up kauppakeskukseen. Kauppakeskuksen on tarkoitus olla paikallaan viisi vuotta ja sen jälkeen se puretaan pois. Kävimme täällä Enni-siskon kanssa jo kesällä, mutta olimme vähän liian aikaisin paikalla, eivätkä kaupat olleet vielä auki. Eipä sillä, en pyrähtänyt monessakaan kaupassa sisällä tälläkään kertaa vaan nautiskelin rennosta meiningistä.

Boxparkin jälkeen lähdin suuntaamaan etelään päin pitkin Brick Lanea, joka on tunnettu markkinoistaan. Harmikseni huomasin vasta paikanpäällä, että varsinainen markkinapäivä on sunnuntai, joten missasin todellisen tohinan tällä kertaa.

Kadun varrelta löytyi kuitenkin Brick Lane Backyard Market josta löytyi kaikennäköisiä hauskoja myyntikojuja. Tuotteet olivat pääasiassa Brittiläisten nuorten taiteilijoiden ja suunnittelijoiden tuotoksia, käsintehtyjä/painettuja vaatteita, koruja tai taideteoksia/printtejä. Itselleni tarttui mukaan pari nuoren valokuvataiteilijan ottamaa kuvaa.

Oli kiva viettää päivää vähän rouheammilla alueilla, varsinkin tämän uuden kameran kanssa! Olen kierrellyt jo muutamia "perinteisempiä" taidemuseoita, joten katutaiteesta nauttiminen oli virkistävää vaihtelua!

Brick Lanen jälkeen kävelien katuja ympäriinsä ja törmäsin vahingossa Old Spitalfields Marketiin. Lauantai näytti olevan vaatteiden ja antiikin päivä ja torilta löytyikin aika hienoja juttuja! Kuvasta ei ehkä saa kovin kummoista vaikutelmaa, mutta tarjonta ainakin näin lauantaina oli minun mielestäni upeaa! Tarjolla oli jälleen paikallisten pienyrittäjien valmistamia tuotteita, vaatteita, koruja, laukkuja ja taidetta. Fiilis oli vähän niin kuin suomalaisella torilla, mutta tavaratarjonta olisi sopinut hyvin vaikka suoraan designkaupan hyllylle! Eikä hintatasokaan ollut muuten kovin korkea... Kojut varmaan vaihtuvat viikoittain, mutta torin reunustalla on myös paljon "kiinteitä" pikkumyymälöitä ja ravintoloita. Suosittelen!

Torin kiertelyn jälkeen aloin suunnata askeleitani länteen, kohti ostoskatuja. Kävelin hyvin hiljaisen Cityn läpi aina Oxford Streetille asti ja yritin metsästää parista kenkäkaupasta yhtä tiettyä paria kenkiä. Eikä sitä haluamaani paria tietenkään löytynyt myymälöistä, mutta sain tilattua kengät sovitukseen yhteen liikkeeseen. Jos seuraavana viikonloppuna sitten saisi uudet kengät mukaan!

Ps. Seuraavana lauantaina saan ihania vieraita Suomesta! Teitä on odotettu! <3

Yllättävä keskiviikko

Menneenä keskiviikkona sain työpäivän tilalle yllätten vapaapäivän ja juhlistin sitä tietenkin lähtemällä kaupunkiin. Olen (hieman) hurahtanut musikaaleihin, joten mikäs sen parempaa kuin musikaalilippujen metsästäminen heti aamulenkin jälkeen! Ensin tuttu junamatka keskustaan ja sitten Trafalgar Squaren kautta (kuvassa) Leicester Squarelle lippujen ostoon. Alennuskojussa oli myynnissä vaikka mitä, mutta valitsin liput Billy Elliot -musikaalin iltanäytökseen. 

Lippu taskussa päätin suhata ympäri keskustaa, yrittäen kiertää niitä alueita, joihin en ole vielä niin kauheasti tutustunut. Ensimmäiseksi päätin piipahtaa lounaalla Chinatownissa. Lounas ei ollut kovin ihmeellinen, mutta uuden vuoden koristuksia oli hauska katsella! Ja tämä oli ilmeisesti vasta alkua, sillä kadun varrella availtiin suuria paketteja, jotka olivat täynnä toinen toistaan suurempia koristeita. Kiinalaista uutta vuotta vietellään ilmeisesti 10.2. eli täytyy ehkä ensiviikonloppuna piipahtaa katsomassa koristeet täydessä loistossaan!

Chinatownissa ja Sohossa aikani ihmeteltyäni lähdin suuntaamaan kohti "kuninkaallisempaa" ympäristöä. Matkalla St. James's Parkiin satuin kulkemaan ICAn eli Institute of Contemprorary Artsin vierestä ja päätin poiketa sisään. Olin juuri edellisenä iltana törmännyt kyseisen paikan nettisivuille, joten odotin mielenkiinnolla, minkälaista taidetta sisältä löytyisikään. Ja täytyy sanoa, että Juergen Tellerin WOO! -näyttely oli, hmm.... mielenkiintoinen. Gallerioissa ja museoissa kierrellessäni olen huomannut pitäväni modernista taiteesta ja varsinkin valokuvataiteesta, mutta tämän näyttelyn olisi ehkä voinut jättää väliin. Shokeeraava? Kyllä. Hyvässä mielessä? Ehkä ei. Se Lontoossa on kuitenkin upeaa, että monissa gallerioissa ja museoissa on ilmainen sisäänpääsy, joten museossa voi käydä vain piipahtamassa. Ei ole "pakko nautiskella taiteesta koko rahan edestä". Tässä tapauksessa kävelin näyttelyn läpi suht rivakasti ja voin nyt todeta, että tulipahan käytyä. 

 

Kun olin saanut tarpeekseni taiteesta, kipitin tien yli ihanan rauhalliseen St Jame's Parkiin ihastelemaan kauniita maisemia. Ja pitää muuten mainita, että tuuli oli aikamoinen! Hyvä että hattu pysyi päässä ja neiti pystyssä!

 Puistoilun jälkeen tein pienen koukkauksen joen toiselle puolelle ilman sen kummempaa syytä. Illan musikaaliin oli vielä muutama tunti aikaa, joten yritin keksiä kävelyreittiini muutamia lisäkiepsahduksia. Palasin kuitenkin seuraavan sillan kautta takaisin Westminsterin alueelle ja sieltä hiljaksiin valuin Victoria Palace -teatteria kohti. Olisi muuten hauska, jos jotenkin saisin lisättyä tänne kävelyreittini ihan karttaan piirrettynä...

Illan pimetessä tuli päivän pääohjelman eli Billy Elliot -musikaalin aika. Ja kuten arvata saattaa, pidin siitä valtavasti! Laulut tai laulajat eivät olleet erityisen ihmeellisiä (kuitenkin aivan eri tasoa kuin musikaalinäyttelijät suomessa...sorry.), mutta Billy Elliotin roolia näyttelevä Harrizon Dowzell oli mielestäni ilmiömäinen tanssija. Kylmät väreet vaan viiletti pitkin käsivarsia, kun katseli pojan menoa lavalla. Myös Billyn parasta ystävää Michaelia esittäcä poika ja Billyn isoäitiä näytellevä rouva olivat mainioita! Tämäkin esitys kannattaa siis käydä katsomassa! Ilta venyi aika pitkäksi musikaalin takia, olin kotona vasta lähempänä puolta yötä, mutta silti laadukas musikaalitarjonta on mielestäni yksi Lontoon parhaista puolista.

Ps. Unohdin viime viikolla mainita, että käväisin National Portrait Galleryssa katsomassa Taylor Wessing muotokuvakilpailun parhaimmistoa ja siinä samalla sain ihastella Cambridgen herttuattaresta Catherinesta tehtyä muotokuvaa. Maalaus on saanut osakseen paljon kritiikkiä, mutta minusta se oli upean realistinen! Taiteilija ei ollut yrittänyt silotella malliaan liikaa, vaan mielestäni hän oli upeasti onnistunut taltioimaan herttuattaren itsensä näköisenä. 

Pps. Sain tehtyä päivän kävelyreitin kartalle!