Mielestäni parhaat päivät Lontoossa sisältävät juuri näitä asioita: hyvää ruokaa, taidetta tai muuta kulttuuria ja upeaa seuraa tietysti. Vietimme Elsan kanssa sunnuntaita juurikin näiden asioiden parissa ja päivä oli mitä mukavin! Emme tehneet kauhean suuria suunnitelmia sunnuntaille, sillä Elsan piti lähteä lentokenttää kohti jo puoli neljän aikaan, vaikka lento olikin lopulta useita tunteja myöhässä... Aloitimme aamun rauhallisella valmistautumisella ja aamupalalla kotosalla ja hipsimme sitten hiljaksiin kaupunkia kohti.
Ihan ensimmäiseksi kävimme ostamassa minulle sen kauan kaivatun kevättakin, mutta heti sen jälkeen suunnistimme Photographers' Galleryyn valokuvataidetta ihailemaan. Valokuvia oli esillä kolmessa kerroksessa ja niiden lisäksi rakennuksesta löytyy kauppa, työpajatila ja kahvila. Ja tällä kertaa suurimman vaikutuksen taisi tehdä kauppa. Esillä olleista valokuvista näihin katselijoihin kolahtivat vain Laura Letinskyn hauskalla "leikkaa-liimaa"-tyylillä otetut, kauniin vaaleat valokuvat. Muut olivat vähän turhan pieniä piperryksiä meidän makuumme. Kriitikot olkoon mitä mieltä haluavat. Vaikka esillä ollut taide ei niin kohahduttanutkaan, suosittelen silti tätäkin galleriaa varsinkin valokuvauksesta kiinnostuneille. Näyttelyt ovat mukavan kompakteja, niiden kiertämiseen ei todellakaan mene tuntikausia ja alakerran kauppassa oli upea valikoima valokuvaukseen liittyviä kirjoja, lehtiä ja välineitä.
Valokuvien maailmasta vaelsimme vähän matkan päähän Sohoon Wahacaan syömään. Kävimme saman ketjun ravintolassa syömässä Saaran ja Jannen kanssa South Bankillä ja täytyy toistamiseen todeta, että mahtavaa oli! Sisustus on makea ja ruoka on erinomaisen hyvää ja järkevän hintaista. Aion käydä täällä vielä monta kertaa! Ruuan jälkeen olikin aika lähteä saattelemaan Elsaa asemalle. Heitimme pikaiset heipat ja Elsa ehti juuri ja juuri lentokentälle lähtevään junaan! Nähdään pian ystäväiseni!
Tämän jälkeen olin suunnitellut meneväni Tate Moderniin katsomaan siellä juuri auenneen Lihctenstein-näyttelyn. Mutta kun pääsin paikalle, näyttely oli tupaten täynnä ja minä totesin, että ehkä on parempi tulla uudestaan toisella kertaa. Taidemuseoissa on ehdottomasti mukavampi vaellella rauhassa itsekseen kuin osana järjettömän isoa ihmislaumaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti