Tällä hetkellä näyttää siltä, että en pääse huomenna kotiin lumitilanteen takia, joten eikö nyt olekin hyvä aika rypeä vähän ikävässä ja kirjoitella niistä hassuista pienistä asioista joita on kummasti ruvennut kaipaamaan. Perhettä ja kavereita ja kaikkea muuta sen sellaista en nyt tässä aio mainita, koska kaikkihan ymmärtää että tottakai tärkeitä ihmisiä on ikävä!
Muuten, kun näissä kirjoituksissa viittaan paikkaan nimeltä koti, tarkoitan sitä taloa jossa tällä hetkellä asustelee äiti, isi ja siskot, enkä sitä omaa kämppäkopperoa…
Mun ikävä -listaan ei kuulu ruisleipä ja salmiakki, koska aika harvoin syön niitä Suomessakaan, mutta aloitetaas näistä:
Pianon soittaminen. Täälläkin on piano, mutta sen kaikupedaali on rikki, ja se on vielä jämäkämpi soittaa kuin meidän. Kotona soitin pianoa melkein joka päivä, edes sen kolme minuuttia, mutta nyt on tullut huomattua että niillä muutamillakin minuuteilla on merkitystä. Sormet on ihan koppurassa!
Kitaran soittaminen. Kuinka paljon on tullut soitettua kitaraa ennen tänne lähtöä? Ei paljoakaan, mutta nyt kun mahdollisuutta ei ole niin totta kai tekisi mieli harjoitella jotain pientä koko ajan!
Siskon kokopäiväinen joululaulujen kuuntelu. Kotona joululaulut soi suunnilleen marraskuun puolivälistä asti melko lailla taukoamatta. Täällä täytyy soittaa poikien lasten joululaululevyä, eikä se kieltämättä ole ihan parhaimmasta päästä. Ja voin vaikka vannoa että kotona odottaa yksi eteläsuomen laajimmista joululevykokoelmista! :)
Muukin joulutouhotus. Enpä ole ennen tajunnut, että jouluverhojen vaihtamisella olisi jotain merkitystä, mutta kyllä sillä on! Kun kotona viininpunaiset talviverhot ilmestyy ikkunaan niin joulu on jo pikkasen lähempänä. Kun jouluvalot hiipii kuvaan niin taas ollaan vähän lähempänä. Sitten tulee joulupallojen, kranssien yms. vuoro, eikä täällä ole mitään edellä mainituista! Vaikka mun uudet joulupallot aiheuttikin pikkasen päänvaivaa pakatessa, niin kyllä ne vaan näyttää sitten kivalta kuusessa (kunhan nyt ensin pääsen sinne kuusen luo...)!
Löhöilypäivät, leffakokoelma. Täällä ei ole paljon löhöilypäiviä ehtinyt viettää... Oikeastaan tarkemmin kun ajattelen niin en ole viettänyt kunnollista "ei mitään tekemistä" -päivää kesätöiden alottamisen jälkeen ja siitä on kuitenkin jo seitsemän kuukautta. Täälläkin on tottakai ollut vapaata, mutta joka päivälle on ollut jonkinlaista ohjelmaa ja nähtävää. Kun pääsen kotiin ja mökille niin aioin kyllä makoilla muutaman päivän (tai jos edes sen yhden ensialkuun) sängyssä ja sohvalla ja katsella siskojen kanssa elokuvia omasta ihanan isosta elokuvakokoelmasta! Kyllä näitä Lontoon nähtävyyksiäkin on ollut ihan kiinnostavaa katsoa, mutta välillä täytyy saada rentoutua ihan kunnolla!
Mökki. Äiti ei olis kyllä uskonut muutama vuosi sitten että nyt sanon tämän, mutta onpas kiva päästä jouluksi mökille! Siellä rentoutumisenkin käsite nousee ihan uusiin sfääreihin saunan ym. asioiden johdosta; jos siis ei satu olemaan joku ikuisuus remontti kesken...
No eiköhän näillä ikävän aiheilla päästä jo alkuun! Jos joudun vielä monta päivää odottelemaan lentoa niin eiköhän näitäkin aiheita ala löytymään lisää...Nyt kaikilla sormet ristiin että Heathrow saadaan yön aikana auki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti