Korkeakulttuuria

Aloitin lauantaipäivän viettämisen leppoisasti aamupalalla ja lenkillä ja sen jälkeen huolellisella laittautumisella. Illan pääohjelmana oli joutsenlampi-baletti ja koska viimeksi jäi harmittamaan se, etten laittanut mekkoa, niin tällä kertaa keskityin laittautumiseen sitten ihan kunnolla. Muuten ihan kiva, mutta ulkona alkoi järjetön sade heti kun pääsin ovesta ulos... No ei voinut mitään. Baletti oli tietenkin vasta illalla, joten olin suunnitellut päiväksi muuta ohjelmaa. Tein ensin uusinta visiitin samoilla nurkilla sijaitsevaan Saatchi Galleryyn, jossa oli nyt esillä paperitaidetta. Kaikki taideteokset oli tehty joko paperista tai paperille. Yläpuolella olevista kuvista saatte hieman makupaloja näyttelystä, joka minun mielestäni oli upea! Kepeä ja värikäs "leija" ylimmässä kuvassa, paperipusseista leikatut puut ja tämä alin katosta roikkunut kaupunki olivat ehdottomasti suosikkejani. Kannattaa käydä!

Virkistävän taidenäyttelyn jälkeen menin vähän vahingossa syömään, kun museon viereiseltä aukiolta löytyi pienet ruokamarkkinat. Minä kyllä niin tykkään näistä! Nappasin lounaan mukaan perulaisesta ruokakojusta, ihan vaan kanaa ja riisiä, mutta voi että oli hyvää! Sadekin malttoi lakata syömisen ajaksi...mutta hetken päästä se jatkuikin sitten kahta kauheampana. Olin ajatellut meneväni vielä Natural History Museumiin kurkkaamaan jälleen yhden valokuvanäyttelyn, mutta ulkona oli järjetön jono ja sade vaan yltyi, joten lähdinkin kävelemään kohti seuraavaa määränpäätä eli Harvey Nichols -tavarataloa. Sade ei ottanut laantuakseen ja vaikka minulla oli sateenvarjo mukana, niin hetkeksi piti jäädä puun alle lisäsuojaan, että välttyi kastumasta aivan läpimäräksi. Satoi niin paljon, että ei voinut muuta kuin nauraa! Onneksi Brompton Roadin varrella on monia kauppoja, joihin pääsi välillä sadetta karkuun. Harrods toimii myös erinomaisena "sisävaltatienä" kun pitää päästä sadetta karkuun, mutta haluaa kuitenkin edetä matkallaan... Pääsin kuitenkin sateesta huolimatta perille ja sain Harvey Nicsiltäkin ostettua sen mitä olin ajatellut. Annu, iPad-kotelo on tulossa!

Haahuilin tavaratalossa jonkun aikaa ja vaivuin kevyeen alennushysteriaan: "Ei vitsi, tää on puoleen hintaan! VAAN 360 puntaa!". Onneksi lompakko ei antanut myöden mihinkään näistä upeista löydöistä... Aikani ihanuuksia hypisteltyäni lähdin lompsimaan Royal Albert Hallia kohti. Olin paikalla reilusti ennen baletin alkua, joten suuntasin istuskelemaan kahvilaan. Latte-kupillinen vaihtui hetken mielijohteesta shamppanjaan, eikä haitannut yhtään! :) Lasillisen jälkeen kiipesin paikalleni valtavaan katsomoon ja jäin odottelemaan Joutsenlammen alkamista. Esitys oli ihan ok, mutta ei suinkaan paras versio kyseisestä baletista. Kenneth Greven modernimpi versio Kansallisoopperassa oli ehdottomasti enemmän minun mieleeni. National Ballet oli jämähtänyt niin puvustuksessa kuin muussakin mielestäni jonnekin 80-luvun puolelle; baletti oli vähän yllätyksetön ja väritön. Enkä koskaan muista nähneeni Joutsenlampea esitettävän kahdella väliajalla, mutta nyt sekin on tullut koettua; sillä saa venytettä tämänkin klassikon tarpeettoman pitkäksi. 

Tulipas valitusta. Kaikesta huolimatta Joutsenlampi on kuitenkin mielestäni yksi klassikoista, joka ei missään tapauksessa voi olla täysin surkea. Tanssijoita oli huikea määrä ja he kaikki olivat erittäin taitavia ja hyvin synkassa tässäkin versiossa ja orkesteri soitti kauniisti (tosin olisin valinnut vähän eri tempot joihinkin kohtiin...). Baletti oli ihan miellyttävä, mutta jäin kaipaamaan "sitä jotain", mikä olisi vienyt kokemuksen seuraavalle tasolle. 

Ps. Kamera ei mahtunut korkokenkien kanssa laukkuun, joten kaikki kuvat on otettu puhelimella...