Viimeisenä päivänä heräsimme yhdeksän aikoihin haikeina, mutta autuaan onnellisina! Aurinko porotti ikkunasta sisään, joten uikkarit päälle, pari kaurakeksiä aamupalaksi ja kattoterassille! Täytyy myöntää, että ensin oli himppasen viileää, mutta nopeasti aurinko alkoi kuitenkin lämmittää auringonottajia. Kökötimme uskollisesti altaalla viimeiseen mahdolliseen minuuttiin asti ja minä pulahdin jopa uimassa! Yhdeltätoista oli kuitenki pakko lähteä suihkuun ja pakkaamaan tavaroita, jotta saatin kirjauduttua ulos hotellista puolilta päivin.
Sitten ei muuta kuin tavarat kainaloon ja lentokenttää kohti. Perillä huomasimme kauhuksemme, että lentokentällä ei ole ollenkaan check in -koneita vaan piti käydä tiskillä! Siis ihmiskontakteja, minkälaista matkustamista tämä on?! Jonotimme ensin Elsan tiskille ja iloksemme huomasimme, ettei minun tiskini tietenkään ollut vielä auki, koska lennon lähtöön oli niin paljon aikaa. Sinne meni yhteiset lounassuunnitelmat. No, Elsa vietteli kanssani aikaa jonossa tiskin edessä kökötellen, kunnes hänen oli pakko lähteä hipsimään turvatarkastusta kohden. Minä jäin matkapäiväkirjan ja suklaan kanssa istuskelemaan tiskin tienoille ja odottelemaan Norwegianin tätejä paikalle. Melkein tunnin ehdin odotella, ennen kuin saatiin tiski auki ja check in tehtyä. Kyllä mä vaan tykkäisin noista "tee-kaikki-itse"-automaateista... Sen jälkeen olikin turvatarkastuksen vuoro, lisää odottelua ja miellyttävän hiljainen lento kotiin. Menomatkalla mukana ollut polttariporukka osui samaan koneeseen myös paluumatkalle, mutta (onneksi) taisi päät olla sen verran kipeänä, että herrat nukkuivat koko matkan. Sai muiden korvat levätä! Kotona Lontoossa odotti vielä tuttu juna-juna-bussi -matka kotiin, mutta onneksi olin tällä kertaa liikkeellä ihan ihmisten aikoihin! Kotiin saapuminen oli huomattavasti miellyttävämpää kahdeksan aikoihin kuin Edinburghista tullessa puolen yön jälkeen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti