Päivän kävelyreitti 1
Päivän kävelyreitti 2
Otimme perjantaille vaatimattomaksi tavoitteeksi kävellä kaupungin läpi. Arvelin ensin, että kävelyä tulisi kymmenen kilometrin verran, mutta kun laitoin reitin Google Mapsiin, niin matkan pituudeksi tuli 17km! Ei ihme, että jalkoja vähän väsytti illalla... Mutta, aloitetaanpas kuitenkin aamusta!
Edellisillan viiniannoksesta huolimatta heräsimme yllättävän pirteinä ja valmistauduimme ensimmäistä kaupunkipäivää varten! Mekot pääle ja menoksi! Ajelimme aamulla hotellilta Espanyan metroasemalle ja kävelimme siitä kohti Monjuïcin luonnonpuistoa. Kipusimme ensin kohti ylväännäköistä vesiputousta (Placa De Les Cascades) ja sen takana häämötti vielä massiivisempi rakennus, joka osottautui Katalonian kansallismuseoksi (Museu Nacional d'Art de Catalunya). Ihailimme molempia ulkopäin, mutta päätimme olla menemättä museoon, koska ilma oli niin uskomattoman kaunis. Kiertelimme ympäri puistoa, otimme valokuvia ja nautimme kauniista kelistä ja ympäristöstä. Maisema oli erityisen kaunis kukkulan puolessa välissä, hotelli Miramarin juurelta; edessämme aukesi näköala Barcelonan keskustaan ja merelle!
Hiljaksiin tepastelimme alas kukkulalta ja otimme suunnaksemme paikallisen "tikku-ukon" eli Kolumbuksen patsaan pylväännokassa. Tässä kohtaa päätimme, että olisi hyvä pitää lounastauko, vaikka nälkä ei ollutkaan ehtinyt vielä valtavaksi. Kävelimme kaunista rantakatua pitkin kohti paikallista ostoskeskusta ja akvaariota ja päädyimme loputa pitsalle. Ei ehkä kaikista autenttisin vaihtoehto, mutta nopeaa ja helppoa. Paikan tarjoilija oli silminnähden hämmästynyt, kun pyysimme pöytää ulkoa: "Siis haluatteko ensin ottaa kuvia täällä ja sitten vaikka siirtyä sisälle...?". Ei! Me halutaaan syödä ulkona! Myös juomatilaus (lasi kokista) aiheutti suurta hilpeyttä ja saimmekin lasit pöytään varsin teatraalisesti toimitettuina. Well, kaikilla omat huvinsa. Pupelsimme lounaat vauhdilla ja jatkoimme iloisina turistikierrosta.
Seuraavaksi suuntasimme askeleemme kaupungin vanhoihin osiin eli El Bornin ja Barri Goticin alueille. Näimme lukemattomat määrät suloisia kapeita katuja ja kauniita taloja ikkunaluukkuineen, parvekkeineen ja pyykkinaruineen. Kävelimme myös parin kirkon ohi ja söimme jäätelöt söpöstä gelateriasta. Rennon vaeltelun jälkeen etsimme tiemme Picasso-museolle, mutta tajuttuamme jonon pituuden, päätimme ettei me oikeastaan sinne haluttukaan!
Museolta läksimme hiljaksiin pohjoista ja Sagrada Familiaa kohti. Pysähdyimme matkalla kivan oloisessa kahvilassa limpparilla. Pääsimme upealle kirkolle juuri parahiksi kuulemaan ilta kuuden kellonsoiton. Eipä ollutkaan ihan tavallista kirkonkellojen pimputusta! Päivä alkoi jo taittua illaksi ja tahdoimme käydä vielä Gaüdin suunnittelemassa Parc Güellissä, joten emme liittyneet lippujonoon, vaan päätimme säästää jalkojamme, sukeltaa metroon ja ajella Lessepsin asemalle. Puistoon oli asemalta pieni kävelymatka ja viimeiset sadat metrit olivat aika tiukkaa ylämäkeä... Pääsimme kuitenkin hengissä perille!
Vaikuttavimmat osat puistosta olivat heti sisäänkäynnin jälkeen; pari piparkakkumaista taloa, sadan pylvään sali ja pääportaikko lohikäärmeineen. Minä yllätyin siitä, että "lohikäärme" oli aika pieni (muistutti enemmän gekkoa...), eikä mosaiikkejakaan ollut niin paljon kuin olin kuvitellut. Kaunsta kaikki oli siitä huolimatta!
Varsinaiset nähtävyydet korkattuamme päätimme tehdä vielä pienen kävelykierroksen puistossa. Seurasimme kylttejä vesiputouksella, mutta olimme hieman pettyneitä, kun ne johdattivat meidät pienelle alaspäin valuvalle purolle... Ja koska tässä näytti olevan kaikki mitä puisto tarjosi, päätimme käydä vähän vielä kuvailemassa pääsisäänkäynnillä. Se oli tosin helpommin sanottu kuin tehty. "Vesiputous" sijaitsi siis aivan toisessa päässä puistoa ja kun yritimme löytää tietä takaisin, eksyimmekin ulos koko puistosta! Vaeltelimme aina vaan alaspäin viettävää tietä varsin mielenkiintoisessa kaupunginosassa. Pari vastaantullutta setääkin taisivat arvata, että nyt tytöt eivät ole ihan siellä missä pitäisi.
Raahauduimme huoneeseen ja siitä uima-altaalle, joka sattuikin olemaan vielä auki! Mikä taivas! Lilluimme lämpimässä vedessä ja lepuuttelimme paljon kärsineitä jalkojamme. Ja varoitus, seuraavat lauseet eivät ehkä sovi kaikista herkimmille... Ihanan rentouttavan uimisen jälkeen Elsa löysi jalastaan megalomaanisen rakon ja pienen pohinnan jälkeen päädyimme sen puhkaisemiseen. Päätös osoittautui kuitenkin äärettömän huonoksi! Lämpimässä vedessä lilluneesta jalasta ei puhjennut vain rakko, vaan sen alle repesi upea "kanjoni". Ai tältäkö näyttävät ihon kaikki kerrokset? Auts. Kraateri paikattiin rakkolaastarilla ja me menimme nukkumaat sormet ja varpaat ristissä: "Parane huomiseksi, pliis!".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti