Aloitin eilisen päivän rauhallisesti lenkillä ja laittautumisella ja lähdin kaupunkiin vasta puolen päivän jälkeen. Kiertelin ensin Covent Sohossa harjoittelemassa katukuvaustaitoja ja poikkesin sitten "ihan pikaisesti" meikkiostoksilla. Päivän kohokohta osui vasta iltaan, joten minulla oli muutama tunti aikaa tuhlattavana. Päädyin viettämään loppuiltapäivänkin valokuvauksen parissa; itse valokuvaten ja valokuvanäyttelyä (kyllä, taas.) katsellen. Kävelin Thamesin rantaa kohti St Jamesin puiston kautta koukaten ja eteeni tupsahti kuvassa näkyvä söpöläinen. Ei muuten heti uskoisi, että kyseessä on toimistorakennus! Alunperin mökki on tosin palvellut puistonvartijan kotina...
Keli ei ollut mitenkään ihanteellinen, joten poikkesin lämmittelemään National Theatren aulaan ja kurkkasin samalla Lifework: Norman Parkinson's Century of Style -näyttelyn. Esillä oli upeita muotikuvia ja potretteja eri vuosikymmeniltä niin malleista, näyttelijöistä kuin kuninkaallisistakin.
Näyttelyn kierrettyäni yritin lunastaa illan teatterilippuni aulan automaatista, mutta automaatti ei jostain kumman syystä tunnistanutkaan pankkikorttiani. Päätin napata vielä muutaman valokuvan ulkona ja yrittää sitten uudestaan. Sain muutaman hienon valokuvan tummasta Lontoon taivaasta, mutta samalla kastuin yllättävän sadekuuron seurauksena sateenvarjosta huolimatta aivan läpimäräksi! Juoksin takaisin teatterille ja rupesin etsimään varausvahvistusta sähköpostista, jotta saisin lunastettua lippuni. Mutta. Tutkiskellessani sähköpostia tarkemmin huomasin olevani väärällä teatterilla! War Horse- näytelmä on kyllä National Theatren produktio, mutta se esitetään New London Theatrella!
Ei muuta kuin jalat alle ja kohti oikeaa teatteria! Onneksi näytöksen alkuun oli vielä tunti aikaa ja sadekin oli lakannut hetkeksi. War Horse- näytelmä perustuu samannimiseen kirjaan ja kertoo ensimmäisestä maailman sodasta pääasiassa hevosen näkökulmasta. Pääosissa ovat Albert-niminen poika ja Joey-hevonen. Albertin isä voittaa Joeyn huutokaupassa ja säikystä hevosesta kuoriutuu uskollinen kumppani nuorelle pojalle. Hevosen ja pojan tiet kuitenkin eroavat sodan alkaessa ja murtunut Albert värväytyy sotaan löytääkseen hevosensa. Näytelmä ei ole kepeää katseltavaa, mutta se on mielenkiintoinen ja erilainen kuvaus sodasta; mielestäni se avaa katsojalle aiheesta uusia näkökulmia.
Tarina itsessään on mukaansa tempaava ja vauhdilla etenevä, ja vähintäänin yhtä upeita ovat myös lavasteet ja "hevosnuket". Lavalla ei siis tietenkään hyöri oikeita hevosia, vaan hevoset on toteutettu upeina "nukkeina" (puppets), joita ohjailee muutama ihminen. Jos joku on nähnyt The Lion King- musikaalin, niin toteutus on samansuuntainen. Jälleen kerran voin vaan ylistää Lontoon teatteritarjontaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti