Sateisia vapaapäiviä

Päivän pysäkit

 Torstainen vapaapäivä valkeni sateisena ja sade on ripsutellut ikkunoihin koko tämänkin päivän. Onneksi torstaina sentään pärjäsi tennareilla ja sateenvarjolla, ettei tarvinnut kastua kaupungissa! Heräilin rauhassa ja hipsin kohti keskustaa vähän ennen puolta päivää ja menin heti katsastamaan musikaalilipputilanteen ja muutaman mutkan kautta sainkin lipun samalle illalle haluamaani musikaalin; siitä enemmän lopuksi. 

Päivän taideannoksen sain Tate Britain -taidemuseosta. Olen jo moneen kertaan hehkuttanut täällä Tate Modern museota ja tämä Tate Britain on siitä rauhallisempi versio. Tate Britainissa on esillä kotimaisten taiteilijoiden teoksia aina 1500-luvulta aina näihin päiviin asti. Esillä on siis taidetta hyvin monelta aikakaudelta, niin pönötyspotretteja ja kukka-asetelmia kuin maisemia ja modernejakin maalauksia. Museo oli minusta "ihan kiva", muttei mitään sen ihmeellisempää. Kaikista eniten pidin itseasiassa tuosta kuvassa näkyvästä aulatilasta, joka oli hämärästi valaistu ja taustalla soi hiljainen ääninauha. Ylväässä tilassa oli niiden ansiosta makea tunnelma!

Aikani ihasteltuani hyppäsin metroon ja ajelin Covent Gardenin alueelle syömään. Kävin syömässä Jamie Oliverin uudessa ravintolassa Jubilee Marketilla (ihana vanha katettu markkinapaikka), mutta ruoka ei mielestäni ollut mitenkään erityisen ihmeellistä ja hinnoissa oli hienoinen Jamie Oliver -lisä. 

Myöhäisen lounaan jälkeen mietiskelin, että mitä haluaisin tällä alueella tehdä. Sateen vuoksi en halunnut viettää montaa tuntia ulkona käppäillen, joten päätin mennä London Transport Museumiin. Siellä on paraikaa esillä Poster Art 150 -näyttely, jossa on esillä julisteita metrokäytävistä niiden 150 vuoden ajalta, jolloin metro on ollut toiminnassa. Näyttelyyn pääsi vain maksamalla museon pääsymaksun, joka oli minusta aika suolainen, opiskelijakortillakin 11,5 puntaa. Toisaalta, jos asuu kauoungissa, niin samalla lipulla voi käydä museossa vuoden päivät.

Kävin ensimmäiseksi kiertämässä julistenäyttelyn läpi, koska sitä varten olin tullutkin; makeita julisteita, jotka kuvastivat hienosti omia aikakausiaan. Etenkin sota-ajan julisteet olivat mieleenpainuvia. Julistenäytteli oli nopeasti kierretty, mutta sitten käppäilin museota ympäri ihan muuten vaan. Näytillä oli kaikkea mahdollista liittyen julkiseen liikenteeseen, mutta hienoimpia minusta olivat tietenkin nämä vanhat liikennevälineet. Museo on näppärän kokoinen, joten siellä voi helposti vierailla koko perheen kanssa, pienimmätkin jaksavat varmasti koko museon läpi!

Näiden aktiviteettien jälkeen minulla oli vielä pari tuntia aikaa kierrellä ympäri Covent Gardenia ja täytyy sanoa, että se on yksi lempi alueistani Lontoossa! Ihania vanhoja pikkukatuja ja kaikenlaisia kauppoja. Suosittelen shoppailukierrosta Oxford Streetin sijasta täällä!

Mutta sitten niihin musikaalilippuihin. Olin jo junamatkalla kurkannut, että keskustan TKTS-kojulla (halpoja musikaalilippuja saman päivän näytöksiin) pitäisi olla vielä lippuja jäljellä Roald Dahlin satukirjasta tehtyyn Matilda-musikaaliin. Ja olihan niitä lippuja, mutta hinta olisi ollut melkein 70 puntaa. En ostanut niitä vaan kävelin vielä itse teatterilla kyselemään lippuja. Ja kyllä kannatti! Tiedustelin varovaisesti lippuja illan näytökseen ja iloinen myyjä kyseli minulta, että olenko 16-25 -vuotias? Kun olin saanut epäleväisenä myönnettyä ikäni, myyjä sanoi, että jokaiseen näytökseen varataan 10 nuorille tarkoitettua lippua, jotka saa ostettua vain samana päivänä suoraan teatterista, ja hintaa tälle lipulle jäisi 5 puntaa. Voi kyllä käy! Pääsin seuraamaan supersuosittua musikaalia elokuvalippua edullisemmin! Paikka tosin oli aikas ylhäällä, mutta hyvin sieltä näki ja kuuli. Ja tämä musikaali oli muuten yksi parhaista, jonka olen nähnyt, menee ehdottomasti TOP5-listalle. 

Juoni tulee siis Roald Dahlin samannimisestä lastenkirjasta, joka on varmasti monelle tuttu. Hienon tarinan lisäksi musiikki oli upeasti sävellettyä ja sanoitettua ja ennen kaikkea, ei "liian helppoa". Musikaalibiisit ovat helposti ylipirteitä ja liioitellun yksinkertaisia, mutta säveltäjä ja sanoittaja Tim Minchin (joka ei muuten todellakaan ole perinteinen musikaalisäveltäjä) oli tehnyt valtavan upeaa työtä tämän musiikin kanssa. Melodiat olivat koukuttavia ja monimuotoisia ja sanoitukset hulvattomia. Suosittelen tätä ehdottomasti!

Ps. Tämän kertaisesta kartasta kannattaa kurkata vain kohteiden sijainnit, reitit eivät ole millään tavalla oikein!