Lasten suusta!

Kun olen viettänyt paljon aikaa parin hyvinkin näppärän nelivuotiaan kanssa tässä viimeaikoina, niin olen saanut kuulla myös pari hyvää juttua! Onneksi olen muistanut kirjoittaa niistä edes osan ylös ja nyt ajattelin kirjoittaa tähän asti kertyneet jutut tänne muidenkin viihdykkeeksi!

Suuri osa minulle esitetyistä lausesta alkaa sanalla "miksi?".
Laittakaas kengät jalkaan!
-Miksi?
Mennään laittamaan ruokaa.
-Miksi?
Käykääs vessassa
-Miksi?

Suurinpaan osaan kysymyksistä on vielä ihan suhteellisen helppo vastata, mutta seuraavat kysymykset vaativat jo vähän pohtimista:

Hei missä ne mun loistimet on? (hetken pohdintojen jälkeen loistimet paljastuivat heijastimiksi)
Miksi ihmiset kuolee?
Miksi keijukaiset on niin pieniä?
Voiko etanoita syödä? Voiko niihin laittaa soijakastiketta? 
Miksi pandat on mustavalkoisia?
Miksi pelleillä on punainen nenä?
Miksi puissa on lehtiä?
Miksi angry birdseillä on vaan ne päät?
Voiko kuolleena kävellä?

Välillä onneksi pojatkin auttavat näissä pohdinnoissa:
Miksi ihmisellä on ripset? 
-Ne suojaa ihmisten silmiä.   
Ne on silmien sateenvarjot!
 
Pienten poikien kanssa elelyyn mahtuu paljon erilaista tekemistä ja myös jalkapalloa on tullut pelailtua. Ei tosin niin kauhean taidokkaasti... Kertooko nannyn jalkapalloilutaidoista jotain, kun nelivuotias pelikaveri huutaa: "Mä oon täällä enkä siellä! Potki tänne!"

Jokapäiväiseen arkeen kuuluu myös ulkona leikkiminen, mutta ulos lähteminen ei kuulu näiden herrojen lempparihommiin. Minä olen ilmeisesti tarpeeksi monta kertaa yrittänyt perustella ulos menemistä raittiin ilman saamisella, koska eräänä päivänä minulle tokaistiin, että: "Mun ei nyt tarvii mennä ulos, koska mulla on tämä pumppu mistä mä saan ilmaa!".

Siivoaminen tai muutkaan kotityöt eivät välttämättä kuulu poikien (tai minun) lempipuuhiin, joten hämmästyin kovasi seuraavasta keskustelusta:
-Mä haluan pestä lattioita! 
-Miks? 
-No kun se kuuluu tähän elämään!

Otteita eräästä aamusta:
-No niin, eiköhän lähdetä aamupalalle! 
-Minä haluaisin kyllä vielä vähän keskustella.
-No mistä herra haluaisi keskustella?
-No goblin sharkeista
-????

Ja kaiken tekemisen ja menemisen keskellä välillä vähän sattuu ja tapahtuu. Jonkin toiminnan tiimellyksestä toinen pojista tipahti tuolilta ja tipahtamisen jälkeen utelin, että mihin sattuu? "Aivoihin.", kuului vastaus.

Pojat tietävät hienosti, miten monet asiat toimivat, mutta välillä toimintaperiaatteet ovat kyllä vähän hakusessa... Ksylofonia katsellessa minulta kysyttiin, että: Miten tästä tulee ääntä? Onko siellä moottori sisällä?. Ja pyörän kelloa tutkaillessa kysymys oli vähän saman oloinen: "Onko täällä sisällä patterit?".

Kaikenlaista hauskaa tulee keskusteltua siis liittyen milloin mihinkin. Mutta välillä myös minä saan osani keskusteluista. Pojat ihmettelivät kovasti, että kun äiti ja isi lähtevät töihin, niin miksi minä sitten vaan jään heidän kanssaan leikkimää.
-Tää on kuulkaas Jannan työ, tää teidän hoitaminen. 
-Sä teet meistä rahaa! 
-No, periaatteessa... :)

Eikä minun tarvitse myöskään kantaa huolta tulevaisuuden suunnitelmista; pojat hoitavat sen näppärästi puolestani:
-Janna, miksi sulla ei oo vauvoja?
-Niin Janna, sulle pitää tulla seitsemän vauvaa!

Tai sitten:
-Ootko sä tyttö?
-Joo-o. 
-Sit kun musta tulee iso, niin susta voi tulla mun tyttöystävä!

Pienet herrat ovat myös selvittäneet, että miten nannyn saa sulatettua: "Janna, sä näytät aina niin ihanalta kun sä lähdet kaupunkiin! Mutta mä tykkään susta, sillonki kun sulla ei oo tota ripsiväriä."

Paljon hauskoja hetkiä on takana ja parin viikon päästä pääsen vielä hetkeksi poikien seuraan, mutta sitten on lähteminen edessä. Toivottavasti lastenhoitajan vaihto käy suhteellisen lempeästi, vaikka muutama viikko sitten minulle sanottiinkin, että:
"Janna, mä en halua että sä lähdet ikinä mihinkään.".