Lauantainen aamu alkoi ihan hyvin, mutta Elsan kanssa diagnosoimamme "kolmannen päivän reissumasennus" alkoi nostaa päätään päivän edetessä. Olemme nimittäin huomanneet, että yleensä reissun kolmantena päivänä ei välttämättä huvittaisi tehdä yhtään mitään. Minäpä olin sitten tietenkin varannut tälle päivälle reissun ainoan isomman aktiviteetin, kunnon turistikierroksen Ubudiin ja sen lähiympärsitöihin. Great. Olin ottanut tourin samasta firmasta mistä varasin lentokenttäkuljetuksenkin ja tottakai sain kuljettakseni sen saman tympeän ja puhumattoman miehen, joka minut haki kentältäkin. Aina vaan paranee.
Ajoimme ensimmäiseksi katsomaan Barong ja Keris tanssia. Juttu vaikutti mielestäni yhdistelmältä teatteria, tanssia ja kansantarinoita. Esityksen juoni oli aikas monimutkainen ja oli ihan hyvä, että meille jaettiin laput, josta juonen etenemistä sai seurata esitystä katsellessa. Tanssiosuudet olivat kauniita, mutta muuten en oikein tiedä, että mitä tästä olisin ajatellut. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, että kuuluuko tällaiset esitykset oikeasti balilaisiin perinteisiin ja minkälaisina ne siihen kuuluvat vai onko ne rakennettu vain turisteja varten. Ainakin niitä oli muokattu "turistien makuun" sopivammaksi... En usko, että perinteisiin Balilaisiin tarinoihin kuuluu erikseen englanniksi kerrottua todella huonoa alapäähuumoria (koko muu esitys puhuttiin siis baliksi tai indonesiaksi, en erottanut, että kummalla kielellä :) ). Minusta on harmi, että jostain näinkin perinteisestä lähdetään tekemään huonoa saippuaoopperaa, että turistit pääsisivät nauramaan muutamassa kohdassa. Eikä muuten naurattanut. Teki olon lähinnä todella vaivaantuneeksi.
Toinen pettymys tällä kierroksella oli vierailut käsityöpajoihin. Touriin kuului vierailu kahteen korupajaan, kangaspajaan ja taidegalleriaan. Odotin pajoja innolla, sillä halusin päästä oikeasti tutustumaan paikalliseen käsityöhön. Ensimmäiseen paikkaan päästyämme huomasin, että a) se oli aivan umpitäyteen pakattu muitakin turisteja b) päätarkoitus oli saada ihmiset ostamaan mahdollisimman paljon tavaraa. Kangaspajan pihalla oli kolme ihmistä demonstroimassa kangaiden värjäämiseen liittyviä vaiheita ja paikalla ollut "opas" esitteli niitä noin minuutin verran. Ja sen jälkeen turistilaumat ohjattiinkin myymälän puolelle. Ensimmäisen pajan kohdalla ihmettelin vain, että "ai näinkö tämä nyt menikin?", mutta kun seuraava ja sitä seuraavakin paja esiteltiin samalla tavalla, niin alkoi vähän harmittaa. Varsinkin kun korupajojen ja taidegallerian kohdalla mukaan lisättiin vielä oma henkilökohtainen myyjä, joka käveli perässäni kuin varjo koko ajan kun kiersin myymälöitä. En tykännyt. Mutta se täytyy sanoa, että Balilla on mahtava taide- ja korutarjonta! Tauluja olisin periaatteessa voinut napata mukaan useammankin, jos olisi ensin ne omat seinät, mihin niitä voisi ripustella. Ja korutkin olivat oikein kauniita, mutta eivät vain oikein sopineet minun varsin, heh, koruttomaan tyyliini.
No ei koko retki sentään ihan pieleen mennyt. Kierroksen keskivaiheilla pääsin tutustumaan hienoon hindutemppeliin. Kuuntelin vierestä, kun yhden joukkion opas selosti, että kyseessä oli yksi Balin vanhimmista temppeleistä, en harmikseni muista rakennusvuotta. Kivikoristukset olivat todella kauniita ja ihailin myös näitä pieniä koreja, käsittääkseni ne ovat uhrilahjoja jumalille? Niitä löytyi muuten Balilta ihan joka paikasta! Kadulla piti ihan varoa, ettei vaan astu näiden päälle! :) Olisin voinut kierrellä useammassakin temppelissä, mutta tähän reissuun kuului vain tämä yksilö. Tietääpähän sitten seuraavalla kerralla!
Toinen paikka mistä pidin kovasti, oli Monkey Forest eli todellakin apinametsä. Tässä pienehkössä ja ihanan vihreässä puistossa apinat juoksentelivat vapaana ihmisten joukossa. Oli hauska päästä katsomaan apinoiden hommailuja ihan läheltä! Tosin piti olla varovainen, etteivät ne tee liiankin läheistä tuttavuutta esimerkiksi omien tavaroiden kanssa... Muutamat ihmisten käsissä olleet vesipullot saivat aika kovaa kyytiä kun apinat hyppäsivät roikkumaan niihin! Pidin tavarat tiukasti omissa käsissä, eikä mikään lähtenyt apinoiden mukaan. :) Erityisen hellyyttäviä olivat tietenkin vauva-apinat jotka juoksentelivat vanhempiensa perässä tai matkustivat leppoisasti sylissä. Huomatkaa muuten, miten keskimmäisessä kuvassa äiti-apina pitää lapsensa hännästä kiinni, ettei se pääse karkaamaan!
Päivän viimeinen kohde oli Ubud market. Tästä olisin saattanut pitää enemmänki, ellei koko päivää olisi kierretty muita ostaostaostaostaosta-kohteita. Tarjolla oli kaikennäköistä käsityötä vaatteista muistoesineisiin ja astioista koruihin. Ehdin jo väsyksissäni ajatella, etten kierrä täällä ollenkaan, mutta tein käppäilin kuitenkin läpi suurimman osan toria. Ja kyllä sieltä lopulta tarttui mukaan yksi ostoskin, valkoinen pieni posliiniastia puisella kannella esimerkiksi sokerille tai suolalle.
Tähän mennessä olimme kiertäneet aikamoisella vauhdilla Ubudia ympäri jo seitsemän tuntia, enkä ollut sinä aikana syönyt mitään. Pyysinkin kuljettajaa lähtemään ajelemaan kohti hotellia, vaikka kierros ei ollutkaan vielä ihan päätöksessään. Tai aika oli kyllä täyttynyt, mutta kohteita olisi vissiin ollut vielä yksi tai kaksi jäljellä. Minulla on ollut matkoilla tapana suunnitella yhdelle päivälle yksi tai kaksi isompaa kohdetta ja sitten pitää loppupäivä vähän löysempänä ympäristöön tutustumisena ja täytyy sanoa, että se on mielestäni paljon matkailijaystävällisempää. Saavuimme tämän megapäivän jälkeen hotellille neljältä iltapäivällä ja olin aivan loppu.
Päivästä viisastuneena voin sanoa, että jos varaat tällaisen kierroksen, varaudu hyvillä eväillä ja kaverilla. Auton takapenkillä ja niissä myymälöissäkin on varmasti paljon leppoisampaa kun on varmasti hyvää seuraa. Tai sitten vielä parempi, perehdy kohteeseen hyvin (mitä minä en siis ollut tehnyt) ja valitse vain ne paikat joissa itse haluat käydä ja neuvottele itsellesi taksi käyttöön päiväksi tai sitten vaikka vaan muutamaksi tunniksi. Olen aikaisemmin ollut kova tekemään reissusuunnitelmia, mutta tälle vuodelle on mahtunut niin monta matkaa, että loppua kohden en ole enää tehnyt juuri mitään suunnitelmia ja sen kyllä huomaa. Muutama vierailukohde on mennyt ohi ihan simppeleiden aikataulutusmokien vuoksi ja reissussa on mielestäni rasittavampaa olla kun ei tiedä etukäteen paikoista mitään. Lupaan seuraavien matkojen tullessa palata takaisin vanhaan hyväksi havaittuun systeemiin! Suunnittelu kunniaan!
Väsyneenä ja vähän kiukkuisenakin mietiskelin päivän seuraavaa siirtoa. Syömään oli pakko lähteä, mutta minne? Pohdiskelin eri vaihtoehtoja vähän aikaa ja päädyin kävelemään taas rantaa pitkin Seminyakiin. Yritin vähän siinä samalla katsella, että jos ihme olisi tapahtunut ja sandaali pilkottanut jostain hiekkaläjän alta, muuta kyllä sen oli tainnut nousuvesi viimeistään viedä. Seminyakista löysin minun tyyliseni ravintolan, istahdin alas ja tilasin ruoat ja mojiton. Kun drinkki, fried rice ja satay kana oli nautiskeltu, niin olo oli jo paljon parempi!
Ruoan jälkeen suuntasin takaisin rannalle, ihailemaan jälleen auringonlaskua. Ja jos mahdollista, niin se oli vielä upeampi kuin eilen vaikka pilviäkin oli taivaalla. Valokuvasin taas niin pitkään kuin auringonsäteitä riitti ja lähdin kävelemään takaisin Legianiin. Matka rantaa pitkin kulki leppoisasti, mutta tällä kertaa kengät pysyivät tiukasti jalassa. "Omalle rannalle" päästyäni piipahdin vielä yhteen rantaravintolaan drinkille ja jälkiruoalle. Ensimmäisessä ravintolassa koko setti maksoi muuten 10e ja tässä paikassa liekitetty lettu ja cosmopolitan kustansivat 7e. Päivän retkeily ja kävely olivat tehneet tehtävänsä ja olin kahdeksan jälkeen jo ihan valmis lähtemään hotellille nukkumaan. Taisin olla lakanoidenkin välissä jo ennen kymmentä ja nukkumatti pyörähti paikalle vähän kymmenen jälkeen. Hurjaa lomailua! :D
And for my english speaking friends. On Saturday I took a trip to Ubud. I was exited to see more of Bali but the trip didn't quiten go how I would've liked... The day started with a visit to a dance center. I (among with bus loads of other tourists) was taken to a big theatre where we saw Barong and Keris dance show. The dance parts were bautiful but I hated the few very bad jokes they've added for tourists amusement. The driver also took me to jewellery and fabric workshops and I really would have liked to see how the jewellery and fabrics are actually done, but the main thing for them was to get tourists by as much stuff as possible. There was usually three people sitting outside the workshops showing quickly how everything is done and then they "politely" told us to go inside and see the products that were on sale. I didn't really like this at all. I can't say I enjoyed the whole trip, but I really liked to visit an old hindu temple and the monkey forest. Temple was one of the oldest in Bali and I loved the old stone carvings, they were absolutely beautiful. It was also a lot of fun to see the monkeys running around the forest! And of course, the baby monkeys were the cutest of them all!
After the trip I was very tired and kind of pissed off. What to do with the rest of the day? I desided to walk to Seminyak to have some dinner and that was a very good decision. I had some very nice fried rice and satay chicken accompanied by a mojito! After my very satifying meal I walked back to the beach to admire the sunset again. And if possible, it was even more beautiful than yesterday. I took a lot of pictures and after that I started walkin back to Legian. I ended my evening with some dessert and a cosmopolitan in a beach restaurant. Then I went back to hotel around eight o'clokck and was in bed by ten. How wild am I? :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti