Taas koitti arjen aloitus, mutta tällä kertaa ehkä eksoottisimmassa lokaatiossa. Ihan samalla tavalla täälläkin on vietetty päiviä syöden, leikkien, nukkuen ja vaippoja vaihdellen. Kuravaatteiden sijasta päälle laitetaan tosin shortsit ja aurinkorasvaa ja pulkkamäki on vaihdettu uima-altaaseen. Mutta samanlaista touhuamista tämä lastenhoitaminen on tälläkin puolella maapalloa. Ensimmäinen yhteinen päivämme, maanantai, meni upeasti. Pieni hoitoneitonen oli iloinen koko päivän, istui omassa ruokapöydän ääressä tuolissaan ja nautti kaikki ateriansa omin kätösin, vaikka se on tähän asti kuulemma ollut aika haasteellista. No eilen ja tänään ollaankin sitten päästy jo vähän vääntämään asioista, mutta eiköhän se tästä lähde liikkeelle. Päähommani täällä on siis viihdyttää 2-vuotiasta tytsyä suomeksi. Perheessä on philippiiniläinen kodinhoitaja, mutta minulta kaivataan apuja nimenomaan tyttösen suomenkielen kehittymiseen. Tällä hetkellä sanavarastoon on lisätty puu, anna ja mennään. Lähdetään näistä helpommista liikkeelle!
Olemme neitosen kanssa tutkineet uusia nurkkia (tai hänelle ne ovat jo varmaan ihan tuttuja, mutta minä olen tutkinut) nyt parin päivän ajan ja suuri kiitos kuuluu google mapsin keksijöille! Olisin täällä niin hukassa ilman a) puhelinta b) nettiyhteyttä c) karttoja. En osaisi kulkea ilman näiden yhdistelmää yhtään mihinkään. Olemme onnistuneet suunnistamaan jo yhteen vähän kauempana olevaan puistoon ja eilen kävimme rannalla tekemässä hiekkakakkuja. Ei ollut ihan niin upeaa hiekkaa kuin Santosalla, mutta ykkösluokan kakkuja tästäkin tuli! Olemme käyneet myös lähipuistossa, uimassa ja muskarissa ja tänään iltapäivällä olisi vuorossa vielä toinen muskari. Aamuinen oli englanniksi ja iltapäivällä laulellaan sitten suomeksi!
On
hassua, miten kaupungit tuntuvat jokapuolella yllättävän samanlaisilta.
Toki talot ovat täällä vähän korkeampia ja ihmiset suurimmaksi osaksi
aasialaisia (itseasiassa olen monessa paikassa aina ainoa länsimaalaisen
näköinen), mutta silti meno tuntuu yllättävän tutulta. Täällä on
todella siistiä ja turvallisen oloista. Ihmiset eivät ole ihan niin
ystävällisiä kuin Briteissä, ainakaan minun mielestäni. Ja keli on
muuten eiliseen asti ollut yllättävän inhimillinen. Kuumahan täällä on,
mutta jos eilistä ei lasketa mukaan, niin lämpötila on kuitenkin pysynyt
siedettävän rajoissa. Se voi toki johtua myös siitä, että useimmiten on
pilvistä ja päivittäiset sateet viilentävät ilmaa aina hetkeksi. Ei
silti tulisi mieleenkään pistää päälle mitään pitkälahkeista tai
-hihaista tai kulkea ulkona hiukset auki! Huh!
Mutta vaikka arkielämä onkin muotoutumassa aika samanlaiseksi kuin Suomessa (mitä nyt juoksulenkit ovat vaihtuneet uimalenkkeihin talon altaalla), niin täytyy myöntää että vapaa-ajan puitteet ovat aika makean näköiset! Perheen äiti otti minut eilen illalla mukaansa katsomaan Bollywood-musikaalia ja sieltä palatessamme maisema oli aikamoinen! Tässä on suurkaupungin tuntua!
Huomenna viettelen vapaapäivää ja pääsen tutustumaan paikkoihin taas vähän paremmin. Katsotaan mitä keksin, kerron sitten illalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti