Pyhiä huoneita yksi toisensa jälkeen

Päivän kävelyreitti

Aloitin päivän metromatkalla City Hallin asemalle ja siitä tepsuttelin kahvilaan lattemukillisen kanssa lukemaan ja odottelemaan paikkojen aukeamista. Nousen täällä tavallisesti vapaapäivinä yhdeksän jälkeen ja olen liikkeellä suunnilleen tunnin päästä siitä. Ja elämä tässä kaupungissa alkaa varsinaisesti vasta yhdentoista jälkeen. Tai näin olen ainakin itse huomannut. Aamupäivisin voi syys hyvällä omallatunnolla istahtaa hetkeksi nautiskelemaan rauhallisesta tunnelmasta, eikä ole kiire housua paikasta toiseen. 

Aikani kahviteltuani lähdin kävelemään Waterloo Streetiä kohti ja siihen matkan varrelle osui tälläinen taidetilaksi muutettu kirkko. Ulkokuori ja sisustusratkaisut olivat mielestäni mielenkiintoisempia kuin itse esillä ollut taide. Täällä taitaa olla suhteellisen muodikasta tehdä videoinstallaatioita ja ne kun eivät minuun oikein uppoa. No, aina ei voi voittaa.

Kävelin rauhaisasti Waterloo Streetin kävelytiepätkää eteenpäin, kun törmäsin kahteen mielenkiintoiseen rakennukseen. Päivän teemaksi muidostui vähän niinkuin vahingossa erilaiset temppelit/pyhät paikat. Kävin ensin hindulaisessa Sri Krishnan Temple ja valitettavasti sain siitä vain varsin surkean kuvan. Etuovella oli äkäinen pappa osoittelemassa kameraa ja huutamassa kovaan ääneen, että "No pictures, no pictures!!" niin uskalsin napata ulkopuoleltakin kuvan vain sellaisesta kulmasta mihin ukkeli ei nähnyt. :) Otin kengät pois jalasta (tällä kertaa jalkoja ei tarvinnut pestä) ja hipsin varovaisesti sisälle. Tämä temppeli oli paljon maltillisemmin koristeltu kuin hindutemppeli jossa vierailin Little Indiassa. Ei ollut välkkyviä valoja, mutta kauniita värikkäistä patsaita kylläkin. Sinänsä aamupäivä taisi olla vähän huono vierailukohde, sillä ihmisiä oli aika vähän. Olisin halunnut nähdä sisällä enemmän oikeaa toimintaa. 

Ihan Sri Krishnan Templen vieressä oli Kwan Im Thong Hood Cho Temple. Jo sen ulkonäöstä voi päätellä, että kyseessä oli kiinalainseen tyyliin rakennettu (hindu-)temppeli ja google kertoi, että tämä on omistettu armon jumalattarelle. Ihmiset polttelivat ja heiluttelivat etuaulassa paljon suitsukkeita. Ja tässä muistellessa huomasin, että juuri muuta ei tästä sitten jäänytkään mieleen... No, ihan kivan näköinen kuitenkin!

Temppelivierailujen jälkeen jatkoin matkaani kohti Bugis Street Marketia (ostoskeskuksen kautta kiertäen tietysti). Ahtaalla torilla olisi ollut tarjolla vaikka mitä roinaa, mutta tällä kertaa ne saivat jäädä hyllyyn...

Tämän vierailukohteen jälkeen oli hyvä käydä Bugiksen alueella syömässä ja nyt osui kohdalle muuten ensimmäinen niin tulinen ruoka-annos, etten pystynyt syömään sitä loppuun! Niin kauan kuin jääteetä riitti, niin vietnamilainen nuudeliannoskin upposi, mutta juoman loputtua ei ollut enää mitään mahdollisuuksia jatkaa syömistä. Tiedänpähän seuraavalla kerralla ottaa jotain muuta... 

Ruoan jälkeen suunnistin katsomaan Arab Streetiä ja muutenkin arabialueita siinä ympärillä. Ihalilin ensin kauniita rakennuksia ja kangaskauppoja ja sitten löysin perille Sultan moskeijaan. Olin paikalla viisitoistaminuuttia ennen vierailuajan päättymistä ja minut otettiin silti iloisesti vastaan. Kengät piti täälläkin riisua, mutta muuten pitikin sitten vetää lisää vaatetta päälle. Olkapäät ja nilkat oli jäänyt aamulla peittämättä, joten sain lainaan erittäin tyylikkään sinisen kaavun. Heh, onneksi ei ollut seuraa mukana kuvaamassa todisteita! Itse rukoilutilaan ei saanut mennä, mutta eteisen puolelta sai ottaa valokuviakin ihan vapaasti. Sedät siellä rukoilivat ja osa otti nokosia pehmoisella matolla. Ihan vaikuttavan näköinen vierailukohde tämäkin, varsinkin ulkoapäin.

 

Moskeijaan tutustumisen jälkeen kiertelin vaan ympäriinsä lähikatuja. Löytyi ihanan värisiä taloja ja oikein leppoisaa tunnelmaa. Tämä oli ehkä miellyttävin etninen alue, jolla olen täällä Singaporessa vieraillut. Ja ehkä se oli myös mielenkiintoisin, koska arabikulttuuriin ei Suomessa ole tullut niin törmättyä. 

 

Viimeiseksi laitan vielä kuvan kahvilasta jossa piipahdin ennen viimeistä kävelyosuutta. Minulle mieluisaan tyyliin sisutettu I Am -kahvila tarjoili maailman isoimpia kakkupaloja (ainakin minun mielestäni siis!) eikä tälläinenkään sokerihiiri pystynyt syömään Red Velvet -kakun palasta loppuun. Puolet odottaa huomista jääkaapissa...

Sokeriähkyssä talsin vielä tutulle Marina Bayn alueelle. Tarkoitukseni oli vähän vielä lukea pihalla, mutta ostoskeskuksen ilmastointi voitti taistelun lämmintä ja kosteaa ulkoilmaa vastaan. Sovittelin muutamassa liikkeessä uusia uikkareita, mutta ei tullut kauppoja. Otin mukaani vain yhdet uikkarit ja jokailtainen uimalenkki ja niiden päälle pienen neitosen kanssa välillä päivisin tehdyt uimareissut kloorivedessä kuluttavat nykyistä uikkaria aikalailla. Olisi kiva olla toinen siksi, että a) uikkari ehtisi kunnolla kuivua ennen kuin sen laittaa uudestaan päälle ja b) se yksi ja ainoa ei kulahtaisi niin kauhean nopeasti. Saas nähdä, löytyykö täältä minua miellyttävää vaihtoehtoa. Pinkkejä ja Hello Kitty -kuvioisia kun en huoli...